Joulukalenterin luukku 5: Järjestetty suklaamaistelu

Osallistuin jokin aika sitten Ylöjärvellä sijaitsevan suklaatilan suklaamaisteluun. Kokemus oli kerrassaan hieno ja avartava, vaikka luulin, että viime kesäisen Charlemagnen-suklaatehtaan veroista suklaakokemusta tuskin voi ylittää. (Viime kesän suklaavisiitistä täällä.) Suklaatilan omistaja piti eloisan ja innostuneen puheenvuoron yrittäjyydestä, itseensä uskomisesta, nykyjan suomalaista maatiloista ja erityisesti tietysti suklaasta.

Aluksi saimme eteemme lautasellisen maisteltavia. Aloitimme valkoisesta suklaasta, jota piti aluksi haistella, sitten lohkaista pieni pala suuhun ja liikutella se kielen avulla kitalaen tuntumaan. Tehtävänä oli antaa suklaan hitaasti sulaa ja maistella mitä sieltä löytyy: maitoa, vaniljaa, ei niinkään suklaista makua, sillä valkoinen suklaa ei oikeastaan ole suklaata laisinkaan, mutta esimerkiksi laadukkaimmat valkosuklaat tehdään kuitenkin kaakaovoista.

Valkoisen palasuklaan jälkeen sama operaatio toistettiin valkoisen konvehdin kohdalla, sisältö oli kiistattoman tuttu, mutta niin vain en keksinyt mitä se sisälsi. Kyseessä oli ihanan kirpsakkaa omenahilloa, joka sointui mukavasti makean valkosuklaan pariksi.

Valkoisen suklaan jälkeen samat operaatiot tehtiin maitosuklaan kohdalla. Kuulimme että rakastettu Fazerin sininen on harvinaista, koska se tehdään tuoreesta maidosta, eikä maitojauheesta kuten useimmat suklaatit. Suklaatilan emäntä kertoili, että ennen suklaatilan pitoa suklaat maistuivat hänellekin paremmin, nyt ymmärrettävästi kyse on kuitenkin duunista, joten vapaa-aika ei kulu suklaajahdissa. Entisten aikojen suosikki oli kuulemma ollut omakin suosikkini Fazerina.

Maitosuklaakonvehdin sisältä löytyi mitä mahtavin rommi, muhkea palanen täytti melkein aterian verran. Maitosuklainen pala oli  maustettu yllättävällä timjamilla, jota en myöskään keksinyt.

Tummissa suklaissa hifistelimme Uusi-Papua Guinealaisen ja Ugandalaisen alkuperäissuklaan kanssa. Joo! Ihan selvät erothan näissä oli. Tumman suklainen konvehti oli maustettu Mouhijärven hunajalla ja appelsiiniöljyllä. Ihanaa.

Kun pääsimme maisteluista shoppailujen puolelle, olo oli niin täyteläinen, että meinasi olla kiintiöt suklaata täynnä...

Halusin kuitenkin pitää suklaamaistelut lapsille, joten pakettiin lähti mm. suurinta suosikkia konvehtia raparperitäytteellä, mummon rommikonvehteja ja niitä ihastuttavia omenatäytteisiä konvehteja.

Taidot karttuivat sen verran huomattavasti, että olen suklaamaistelujen jälkeen oikeaoppisesti sulatellut suklaata suussa ja yrittänyt arvioida miltä se maistuu ennenkuin olen lukenut itse tuoteselosteet. Taidan treenailla koko joulun muutaman boksin kanssa, että arvaanko oikeasti mitä sisältä löytyy ja pääsenkö tummissa suklaissa arvaamaan prosentteja kohdilleen. Pimenevissä illoissa voisi kokeilla suklaamaistelua sokkona, sillä kai sitä nyt ainakin valkoisen suklaan tummasta erottaisi näkemättä ennalta? Pitäisi ainakin erottaa.