Varsova: herkkuja, shoppailuja, historiaa ja asennetta

Toinen päivämme Puolassa alkoi hotelliaamiaisella. Vaikka odotukset olivat Krakovan jäljiltä korkealla puolalaisten aamiaisten suhteen ja Trip Advisorin arvio Polonia Palacesta oli luettu herkällä mielellä,  silti valikoima ällistytti. Suuri avara sali kristallikruunuineen loi ylelliset puitteet kunnon övereille. Ovesta saavuttaessa vastassa oli makeat herku, kakut, omenapiirakat, croissantit ja muut leivonnaiset, unohtamatta valtavia astioita, joissa oli runsaalla kädellä lohkottuja suklaapaloja. Voi onni. Parasta valkoista suklaata ikinä.

Seuraavaksi vuorossa oli skumpat, mehut ja vodkat. Hmmm. Puolasta on vaan pakko tykätä.

Puolalaiset ovat ylpeitä leipäperinteistään ja tarjolla olikin eri sävyisiä ja maustettuja vaaleita leipiä, sämpylöitä, patonkeja, sekä varmaan 20 suloista purkillista erilaisia hilloja ja marmeladeja.

Saliin todella saavuttaessa vastassa oli pitkä pöytä, jonka takana kokit valmistelivat erilaisia munakkaita,  paistettuja, keitettyjä ja upotettuja munia, mitä vaan nyt mieli teki. Makkaroita oli montaa sorttia ja Puolassa ne ovat huippuhyviä, samoin juustoja, ehkä vähemmän vihanneksia, mutta hedelmät kaikki tuoreita, kivasti lohkottuja ja kauniisti aseteltuja.

Rakastan tuota yllä olevassa kuvassa olevaa valkoista karkeaa juustoa, joka on tuon brien alla. Se on vähän kuin raejuustoa deluxe, hapanta, paksua, mahtavaa. Olen saanut sitä ainakin Latviassa ja Liettuassa, mutta ei mitään hajua mitä se on. Kuka tietää? Se on taivaallista!

Lämpimänä odotti sitten pekonit ja muut mahdolliset sörsselit. No puuroa ei ollut. Erilaisia myslejä, kuivattuja hedelmiä ja jugurtteja kyllä. En jäänyt ihan hirveästi sen aamupuuron perään sitten kuitenkaan itkemään. Olen sellainen joustava ihminen :)

Aamulukemistoon oli vaikea keskittyä mimosa-hörppäilyjen ja koita-nyt-tarttua-hetkeen-ajattelun johdosta. 

Puolalla on hyvät syyt seurata Ukrainan tapahtumia ja Nato-jäsenyyteen ollaan tyytyväisiä. Puolalaiset taisivat jonkin hiljattaisen kyselyn perusteella olla peräti tyytyväisintä EU- kansaa, siis jäsenyytensä kanssa. Vuosittain juhlitaan näyttävästi EU-jäsenyyden alkamista.

Aamiaisen jälkeen hyppäsimme ratikkaan ja huristimme puolisen tuntia shoppailumekka Arkadiaan. Kanssaihmiset eivät osanneet hyvin englantia, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen. Ylipäätään Puolassa oli samat romanialaiset kerjäläiset kuin jokaisessa isommassa EU-kaupungissa nykyään, mutta muuten hyvin eurooppalainen etninen päälleliimaus. Jonkin verran aasialaista väkeä, mutta taisin nähdä koko Varsovan viikonlopun aikana vain yhden afrikkalaista alkuperää olevan ja hän sai enemmän huomiota puolalaisista mummoilta kuin minulta.

Mutta shoppailua oli siis tarkoitus toteuttaa ja  edellisenä päivänä kiersimme hotellin läheisyydessä olevaa Zlote Tarasya ja nyt, pääsiäislauantaina oli oikeastaan viimeiset mahikset varsinaisesti shoppailla. Krakovan pääsiäisenä opimme, että launtaina iltapäivällä kaikki, todellakin kaikki, sulkeutuu. Vaikka siis tiesimme tämän, elättelimme toiveita siitä, että Varsova ei olisi ihan yhtä dead illan tullen.

Ostin lähinnä lapsille tuliaisia eli vaatteita. Itselle hauskan hiirimaton, jossa on maatuskoita. Mies osti vaatteita, vodkaa, makkaroita. Kenkävalikoimat olisivat olleet hyvänlaiset, mutta olen surkea kenkäshoppailija. Muutenkin viime talven jenkkimatkailu painaa vielä Visaa, joten pitää olla harkintaa, jos meinaa vielä kesällä jossakin ulkomailla käydä.

Arkadiasta lähdimme kävelemään takaisin kohti keskustaa kierrellen juutalaisgheton alueella. Lähes joka kadunkulmassa tai korttelissa on muistomerkkejä kertomassa mitä täällä tapahtui II maailmansodan aikana. Sattui olemaan myös Gheton vastarinnan vuosipäivä, eli ihmiset kantoivat rintapielessä keltaista narsissia (symboliikan taustaa en tunne) ja niitä oli ripoteltu myös ympäri ghettoa.

Tämä muistomerkki on kohdalla, josta juutalaisgheton väestö siirrettiin juniin, pääasiassa kohteena oli Treblinka. Siellähän ne sitten melkein kaikki onnistuttiin tappamaan. Edellisen bloggauksen toistoa, mutta jos olet menossa, katso se The Pianist -leffa, siinä on hyvä sukellus gheton menoon ja historiaan. Krakovan kohdalla suosittelenkin sitten sitä Schindlerin listaa, mutta siitä enemmän siinä omassa Krakovan osuudessa viime keväältä.

Nämä kukat ja kivet ovat puolestaan muistomerkiltä, jonka alle on haudattu gheton kansannousun taistelijoita. Hehän kuolivat lähes viimeiseen mieheen ja naiseen. Viimeisinä kuukausina olot ghetossa olivat muuttuneet täysin kestämättömiksi ja vastarintataistelijat eivät ilmeisesti kokeneet että heillä on mitään menetettävää. Antautuneita ei juurikaan ollut. Joukossa oli juutalaisten lisäksi myös paljon puolalaisia ja taisteluja käytiin myös varsinaisen gheton ulkopuolella.

Natsit olivat tyrmistyneitä vastarinnasta ja kostivat voiton jälkeen armottomalla tavalla. Varsova on yksi eniten tuhoja kokoneista kaupungeista koko toisen maailmansodan ajalta. Puolaiset kertovat, että neuvostojoukot odottelivat kaikessa rauhassa natsien mellastuksen kliimaksia, ennenkuin ottivat kaupungin haltuunsa. Puolan historiaa miettiessä tulee tosiaan mieleen, että suomalaisilla ei ole mitään valittamista. On ollut hankala asema olla Saksan ja Venäjän välissä.

Suomalaisena piti tietysti käydä katsomassa Puolan juutalaisten museota, koska sen on suunnittelut suomalainen arkkitehtitoimisto. Skandinaaville rakennus ei itse asiassa ole kovin hämmentävä kokemus, hieno juu, puupintaa, valoa, lasia, modernia.. mutta Trip Advisorista päätellen useimmat turistit kokevat museon todella vaikuttavaksi nimenomaan arkkitehtuuriltaan. Joten ilman muuta se on jotenkin suomalainen pytinki.

Museo ei ole vielä valmis ja tutustumaan pääsee vain vaihtuvaan näyttelyyn. Alunperin älyttömän kalliin rakennuksen rahoitus tuli kai amerikanjuutalaisilta, mutta koska projekti on nyt viivästynyt vuosilla, lienee maailmanlaajuinen lama vaikuttanut tähän hitaanpuoleiseen prosessiin. New Yorkin yliopisto on pääorganisaattorina kokoelman rakentamisessa ja esillepanossa. Tulee varmasti upea sitten ihan valmiina, käymisen arvoinen jo nyt. Tällä hetkellä visiitti on ilmainen, paikalla on hyvä wifi, kahvila ja siistit vessat, joten matkailijalle myönteinen etappi kaikin tavoin.

Rakennuksen pinta läheltä katsottuna.

Museon ovi oli kyllä hieno ja paljon symboliikkaa oli talon muodoissa ja asetteluissa.

Museon ulkopuolella sijaitseevastarinnan muistomerkki. Toi muistomerkin tumma kivi on muuten sodan aikana ruotsista Varsovaan kärrättyä. Siitä piti rakentaa erilaisia hienoja Hitleriä ja kolmatta valtakuntaa palvovia patsaita ja riemukaaria. No toisin nyt sit meni.

Käveltiin siellä ja täällä ja nähtiin uutta Puolaa ja vanhaa Puolaa ja siinä välissä olevaa.

Mutta hotelli antoi  meille väärät tiedot vastarintamuseon aukioloajoista, jotka eivät olleet nettisivullakaan pääsiäislauantain kohdalla oikein. Missattiin se 20 minuutilla. No, tämmöistä sattuu matkaillessa. Otti huolella päähän kuitenkin.

Tässä gheton vanhaa muuria. Joka löytyy Hilton-hotellin läheisyydestä, jonka lobbyssa lepuutettiin väsyneitä koipia pitkä tovi drinksujen äärellä. Hilton oli niin kliininen ja lasinen, että melkein hieno. Lobbyssa et tiennyt missä päin maailmaa olet ja jotenkin se on aina yhtälailla kammottavaa ja kepeää. Globalisaatio jepjep.

Seuraava etappi olisi ollut kylmän sodan aikakauden ravintola, mutta sekin oli suljettu. Lauantaina Varsova hiljeni nopeaa tahtia iltapäivästä alkaen. Otimme taksin hotellille ja podin kipeää vatsaa (ehkä tuli aamiaisen kanssa todellakin liioiteltua).

Ehdin sitten muutaman tunnin katsella puolalaista televisiotarjontaa ja samat This is the voice of Poland, Master Chefit jne siellä näytti pyörivän. Kieli on ihan käsittämätön.

Hotellissa olisi ollut kiva diner, mutta kävelimme illalla sitten kuitenkin keskustaan puolalaiseen ravintolaan Dawne Smakiin, jota respa meille suositteli. Se oli tosi mukava paikka, vaikka en voinut syödä juuri mitään, vatsakipujen takia.

Mielessäni visioin jo viikonlopun käännettä puolalaisessa ensiavussa, hmmm millainen vakuutus mulla mahtaa olla, mitä jos joudun umpisuolen leikkaukseen tai jotain. Olen yleisesti aika kestävää tekoa ja matkaraporttejani lukeneet tietävät, etten ole oikeastaan koskaan reissussa kipeä ja syön mitä vaan eteen kannetaan. Nytkään kyseessä ei varmaan ollut mikään ruokamyrkytys, mutta pari päivää se vaivasi jossain määrin. Ei se mitenkään estänyt matkailun jatkamista, kävelin hitaammin ja pysähtelin istumaan useammin, voivottelin pahimmillaan ääneen, mutta matka jatkui.

Viimeisen illan puolalaiset perunaletut smetanalla.

Ja miehen mahtava lammasannos, todelä ärtsyllä valkosipulimuussilla.

Eniten harmitti nukkumaan mennessä et mitä jos en pystykään seuraavana aamuna perehtymään hotelliaamiaiseen perusteellisesti.

Blogihiljaisuudesta Varsovaan 1. osa

Hotelli Polonia Palacen aula pääsiäisenä

Olen tämän blogin aikana ehtinyt matkailla aika lailla. Olen raportoinut täällä ainakin Edinburghista, Kaunasista, Pariisista, Lontoosta, Provencesta, Nizzasta, Marseillesta, Toulonista, Roomasta, Milanosta, Pompeijista, Floridasta, Kaliforniasta, Köpiksestä, Budapestista, Berliinistä, Tukholmasta, Tallinnasta, Barcelonasta, Lyonista, Amsterdamista, Grand Canyonilta, Miamista, Strasbourgista, Waterloosta, Gentistä ja katso nyt vaikka tuosta sivupalkista - olen varmaan unohtanut jotakin? Blogin kannalta merkittävin reissu on ilmeisesti kuitenkin ollut viime pääsiäisen matka Krakovaan, sillä tasaiseen tahtiin se saa lukijoita ja on ollut yksi suosituimpia bloggauksia - jostain kumman syystä ei ole tuon kanapiirakan voittanutta ;)  Jos et siis ole tutustunut: Tästä se Krakovan matka alkaa.

Koska meillä todellakin oli älyttömän mietityttävä ja pysäyttävä reissu sinne Krakovaan viime pääsiäisenä oli ihan loogista hakeutua Puolaan myös tänä vuonna. Varsovaa oli kehunut jo muutamakin kaveri, joten sinne siis.

Puolan matkailussa on paljon plussia muuten: hotellit ovat tasokkaita valtavine aamiaisineen, mutta hinnat ovat hyvin ystävällismielisiä, taksit ja paikallisliikenne on myös edullista, samoin ravintolaruokailu, olut, vodka…

Lisäksi Puolaan on rakennettu huomattavia shoppailuapajia, vaativaankin makuun. En ole muualla Euroopassa matkaillessani törmännyt esimerkiksi niin usein amerikkalaisiin merkkiketjuihin kuin Puolassa. Varsovastakin löytyy Victoria's secret, Bath & Body Works, Gap, American Eagle Hilfigereistä ja vastaavista nyt puhumattakaan. Varsovan, ja Puolan suurin ostoskeskus Arkadia, taitaa olla myös koko mantereen suurimpia. Ainakaan suomalaisen ei ole mitään varaa siis tuntea ylimielisyyttä puolalaisen tarjonnan edessä.

Lisäksi maasta löytyy historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille vaikka mitä tutkittavaa, on keskiaikaa loistossaan, on toista maailmasotaa, keskitysleirejä, erilaisia tasokkaita museoita ja lisäksi autenttisen oloista kylmän sodan neuvostomenoa. Ravintoloissa tarjotaan itä-euroopan kiinnostavia juttuja, hullun hyviä makkaroita, keittoja ja mahtavia sienijuttuja. Voisi siis sanoa, että Puolaa voi suositella matkailukohteena.

Lensimme Finnairin suoralla ja nopealla yhteydellä Varsovaan pitkäperjantaina. Lento kestää noin tunnin. Varsovan Chopin- kentältä (miksi Helsinki-Vantaa ei muuten ole Sibelius-kenttä??) paikallisbussilla hurauttaa keskustaan reilussa puolessa tunnissa. Kun näkösälle ilmestyy tämä pytinki, on jo aika perillä.

Ainakin me oltiin, sillä hotelli Polonia Palace sijaitsee vastapäätä tätä Kultuurin ja tieteen palatsia, joka oli aikoinaan Stalinin ja Neuvostoliiton lahja Puolan kansalle. Niin. Lahja. Ensiksi saksalaiset iski tänne salamasodalla. Sitten Neuvostoliitto korjasi itä-Puolan omaan etupiiriin. Sitten oltiin saksalaisten miehittämiä ja kun niiden kanssa oli vaivoin selvitty, Neuvostoliitto miehitti maan. 1980-luvun Solidaarisuus-liikkeen myötä Puolassa alettiin hengittää hieman vapaammin, mutta maa oli ensimmäisenä pyrkimässä Euroopan Unioniin ja Natoon hetikohta Neuvostoliiton romahdettua.

No tuo palatsi on joka tapauksessa edelleen Puolan korkein ja tuonne ylös pääsee kurkkimaan näköaloja, joten sinne mekin ekaksi suunnattiin. Tai ihan ekaksi jätettiin laukut hotelliin ja syötiin peruseurooppalainen aamupala pienessä cafeessa palatsin läheisyydessä.

Sisänpääsymaksu oli jokusen euron ja sillä pääsi hissillä 30. kerrokseen, josta on tosiaan näköalaa. Itse putiikissa on nykyisin museota, elokuvateattereita, toimistoja, kauppoja..

Kulttuuri- ja tiedepalatsin läheisyydessä on paljon ostosmahdollisuuksia ja ruokapaikkoja, mutta ei ehkä sitä vanhan ajan Puolaa, vaan tätä globaalia menoa. Puolalaiset ovat muuten aika organisoitunutta väkeä. Tuo hissisysteemi on esimerkiksi hoidettu niin, että yhdessä kerroksessa mennään sisään ja se vie ylös. Kun tulet alas päädytkin ihan eri kerrokseen, joten ei tarvitse tungeksia jonottavia ja ylöspäin haluavia ihmisiä päin. Hirveän kätevää.

Vaikuttaa myös että Varsovassa rakennetaan todella innokkasti pilvenpiirtäjiä ja niitä oli pystytysvaiheessa siellä ja täällä.

Muutama kortteli palatsin läheisyydestä on selvästi säilynyt toisen maailmansodan hävitykseltä. Esimerkiksi hotellimme Polonia Palace säilyi natsien tuhoilta ja oli kylmän sodan aikana just se hotelli, jossa maailman johtajat tapasivat toisiaan Varsovassa vieraillessaan. Eli varmaan paikallinen hotelli Viru - mutta kauniimpi - ja täynnä salakuuntelulaitteita ja sen sellaisia.

Myös Hard Rock Cafe oli huudeilla, joten blogia seuranneet tietävät, että totta kai siellä piti poiketa, jos ei muuta niin wifin ja Foursquaren takia.

Tiede- ja kulttuuripalatsin läheisiä alueita en kuitenkaan suosittele kuljeskelemaan ihan ilman huolen häivää, ainakin alikulkutunneleissa (suojateitä ei aina ole) lojui liuta epäilyttäviä juoppoja, kaikki muuten miehiä, ja vaikka ilmapiiri ei varsinaisesti ollut uhkaava ja vartijoita ja poliiseja päivysti paikalla, olot eivät olleet aivan turvallisetkaan.

Kulttuuripalatsin lisäksi varsovalaiset tuntuivat pitävät tätä palmua jonkin sortin maamerkkinä ja merkittävänä liikenteen solmukohtana. Palmu on peruja taidenäyttelystä jo vuosikymmenen takaa ja se on muovia, joten ikivihreä. Varsovalaiset kiintyivät paluun näyttelyn aikana ja nyt se päivystää vanhan kaupungin porteilla pysyväsluontaisesti. Palmun nimi on Greetings from Jerusalem - joten viittaus kaupungin juutalaismenneisyyteen on tässä ilmeinen.

Palmusta kun lähtee Nowy Swiatia kulkemaan kohti vanhaa kaupunkia niin on just siinä, käsittääkseni Varsovan kauneimman kadun äärellä. Tämän varrelta löytyy mukavia ravintoloita, baareja, yökerhoja, kauppoja, yliopisto ja jopa presidentin palatsi, sekä tietysti kirkkoja.

Itse vanha kaupunki on feikki. Varsovan gheton kansannousu oli mittava mielenilmaus natseja vastaan ja kostoksi moisesta toiminnasta natsit tuhosivat Varsovan huolella. Puolalaiset rakennuttivat vanhan kaupungin pieteetillä takaisin loistoon, joka näyttäisi olevan noin 1700-1800-luvuilta.

Tuolla tolpan päällä päivystää muuten Sigismund, näin meidän kesken Sigge, ruotsalaisten ja puolalaisten kuningas. Hän oli Kustaa Vaasan pojanpoika, jonka isä Juhana III nai puolalaisen prinsessa Katariina Jagellonican -he asuivat Turun linnassakin tovin - ja erilaisten käänteiden jälkeen - siis sukuvihan - Sigge päätyi Ruotsin kuninkaan tehtävistä kunkuksi Puolaan. En osaa sanoa oliko se suotuisaa urakehitystä, mutta pääkapungin hän vaihtoi Krakovasta Varsovaan ja pisti linnan pystyyn ja on yksi pitkäaikaisimpia hallitsijoita Puolan historiassa.

Hassua vähän, nämä kaupunkien rakkaat hotspotit. Varsovassa on muovipalmu Jerusalemista ja Sigismund Ruotsista. Helsingissä on paraatipaikalla Venäjän tsaari ja Amerikan suuri symboli vapaudenpatsas on lahja Ranskalta.

Mutta oikein viehättävää tunnelmaa Varsovan vanhassa kaupungissa riitti. Ja se oli iso! Emme ehtineet näin lyhyellä reisusulla tutkia sitä ollenkaan riittävästi.

Keskeisiä paikkoja on myös tämä aukio, jossa on merenneidon patsas. Kuka tahansa arvaisi, että Varsovaa halkovassa joessa on joskus merenneito vinkannut paikallista farmaria, että tähän pistetään kaupunki pystyyn, eikö? No minä ainakin arvasin tarinan oikein, ennenkuin ehdin luin sen oppaasta.

Rakastan elokuvaa Pianisti. Siinä vilahtaa usein tämä patsas, joka on sen kirkon edustalla jossa säilytetään kanssalissäveltäjä Chopinin sydäntä. Noniin en muista sitä kirkon nimeä tietysti enää. Ja itse äijähän on siis siellä Morrisonin vieressä Pere Lachaisella Pariisissa.

Kävimme myös Chopinin museossa, joka oli mielestäni aika sekava, mutta varmaan pianomusiikin ystävälle must. Mieleen jäi kyllä esimerkiksi huone, johon oli koottu miehen kuudesta naisystävästä näyttely. Päivittelin mielessäni, jos minusta joskus toteutettaisiin museo niin olisi aika karmiva tuollainen exien vahakabinetti sitten.

Kävimme myös TripAdvisorin suosittelemassa Photo Plasticon -museossa, jossa siis pyöri vanhan ajan "elokuva" Varsovan ghetosta. Sellainen vanha laite, jonka ympärille mahtuu 20-30 ihmistä istumaan kiikareiden äärelle ja keskellä pyörii valokuvien vaihtuva sarja. Samanlaiseen olen tainnut aiemmin törmätä vain Schidlerin tehdasmuseossa Krakovassa. Jotenkin metka kokemus kuitenkin Ja jos olet myös innostunut Pianist- elokuvasta tämä on vahva suositus, mutta en paljasta syytä.

Pitkäperjantain iltana keskustaan kokoontui paljon ihmisiä messujen äärelle, oli  laulantaa ja polvistuvia ihmsiä, kaikki kirkkojen ovet auki ja nunnia kerrankin riittäävästi tutkailtavana ja ihmeteltävänä.

Puolalaisten kansallisruokaa on bortskeitto, ohut maistuva liemi pierogeilla. Okei näyttää vähän epäilyttävältä, mutta oli tosi hyvää, noissa raviolin tapaisissa pierogeissa oli liha- ja juustotäytteet.

Istuskelimme iltapäivän auringossa baarissa nimeltä Flow. Näköala vanhaan ja uuteen Puolaan oli ilmeinen.

Eräs suosikkiravintolamme Krakovan matkalta oli taksikuski Bobin suosittelema Podwale. Sama ketju löytyi myös Varsovasta ja tässä hieman alkupaloja. Ei mitään lisättävää, just näin mä tykkään Puolasta eniten.

Vodkaa, hanhenkauloja ja neukkunostalgiaa: Krakova 2/2

Edellinen bloggaus oli Krakovan synkempää menneisyyttä, mutta on löydettävissä lisää samaa lajia. Krakova on ensinnäkin  juutalaisuuden lisäksi toisen uskonnollisen liikkeen kukkeaa aluetta, nimittäin paavin tyypit on täällä valloillaan. Juttu on periaatteessa ihan helppokin ymmärtää, vaikeina aikoina toisen maailmansodan jälkeen, kun kommunistit olivat vallassa, Krakovan piispa Karol Wojtyla piti katolisten puolta.

Krakovan katua

Neukut kokivat ongelmaksi Krakovan, joka edusti kaikkea epämääräistä: intellektulli yliopistokaupunki, porvarillinen ja konservatiivinen väestö ja joka korttelissa katolinen kirkko. Krakovan täysi alistaminen olisi kuitenkin tuonut lisää ongelmia kylmän sodan vuosina, joten päätettiin rakentaa uusi kaupunki, kommunismin ihanteiden mukaan. Magnitogorsk, joka tätä ideaalia Neuvostoliitossa edusti, toimi mallina Nowa Hutalle, joka rakennettiin Krakovan viereen. Keskustaan tuli Stalinin barokkia, vierustalle taivaita tavoittelevaa elementtitaloa silmänkantamattomiin, sujuvaa raitsikkayhteyttä ja valtava terästehdas.

Puolassa on tavallisessa ruokakaupassa kohtuullisen vaikuttava vodkavalikoima...

Nowa Hutaa suosittelen niille, jotka eivät ole vielä tarpeeksi masentuneita Auschwitzin jälkeen. Sininen ratikka halkoo tovin harmaan loskaisessa kaupungissa, kunnes saavutaan keskusaukiolle. Pääsiäislauntain ehtoo alkaa taittua ja alueen kuuluisa vodkamenneisyys ei näyttäydy ainakaan tässä kohtaa iltaa. Tällä alueella asuu puolet Krakovan 800 000 tyypistä, taksikuskimme Bobin mukaan täällä on halpaa asua ja hyvät yhteydet, mutta paljon sosiaalisia ongelmia, sillä terästehtaalla ei mene teräksenlujasti. Vanhoina hyvinä kommariaikoina joka kortteerissa oli maitobaari eli kansanruokala, jossa sai halpaa soppaa ja riittävästi vodkaa. Elämä oli Bobin mukaan sopivasti työtä, viikonloppuisin humalluttiin ystäväseurassa, huolehdittiin toisista. Nykyinen kapitalistinen Krakova on työtä, kilpailua, no holiday in last 15 years, Bob toteaa.

Nowa Hutaan tehdään myös järjestettyjä kiertoajeluja ja reissuja, joissa kipaistaan sisään kommunismin ajan asuntoon, maistellaan vodkaa ja ihmetellään niitä aikoja. Nowa Hutasta on löydettävissä edelleen maitobaareja ja kauppoja, jotka eivät juurikaan ole muuttuneet ulkoisesti perustamisensa 1950-luvun jälkeen, eli sisällä on tiski ja sen takana hyllyt, joissa on myytävät tavarat. Myös toreilla ja matkamuistomyymälöissä ryöstöviljellään neukkunostalgiaa aika reippaasti. On maatuskaa, babuskan huivia ja meripihkakorua.


Nowa Hutassa ei alunperin sallittu kirkkoja ja tässä kohtaa piispa astui kuvioon. Hän kävi taistoa ristien ja kirkkojen puolesta, kunnes 1970-luvulla puolue taipui ja Nowa Hutaan rakennettiin kirkko, seuraavassa vaiheessa piispasta tuli ensimmäinen puolalainen paavi Johannes Paavali II. Paavin kiertäessä kotikonnuilla, kansa on Krakovassa ennennäkemättömässä hurmoksessa. Valtavat ihmismassat saapuivat Rynekille, Krakovan vanhan kaupungin keskustaan, paavin puhetta kuulemaan. Syntyy Solidaarisuus-liike, joka on yksi ratkaisevia kansanliikkeitä kommunismin kaatamisessa.



















Paavi Johannes Paavali II on parisen vuotta sitten julistettu autuaaksi, mutta Krakovassa on suurimittaiset rakennushankkeet hänen nimeään kantavalle keskukselle, odotuksena on, että mies julistetaan pyhimykseksi ihan lähiaikoina. Kävimme Bonarka Centerissä, joka sijaitsee näköetäisyyden päässä tästä paavikeskuksesta, mutta olimme shoppailujen päälle jo sen verran mennyttä ja maallistunutta väkeä, että vilkaisu valtavan ristin suuntaan riitti sillä erää. Krakovassa olisi ollut montakin ostoskeskusta kierrettäväksi: rautatieaseman luona on yksi valtava, Kazimierzissa tyylikäs ja kallis ja Nowa Hutan suunnalla näin raitsikasta parikin shoppailuareenaa.

Piispanpalatsi, tästä ikkunasta paavi vilkutti ihailijoilleen Krakovassa vieraillessan. Edustalla usein edelleen kukkia, vaikka paavin kuolemasta jo vuosia.

Nowa Hutan keskuaukiolla on aavistuksen yllättävä sankarihahmo. Kommunismin ihannekaupungin keskustaan on päässyt kommunisminkaataja Ronald Reagan setä-Leninin tilalle.

Vanhan kaupungin keskustan tori Rynek on suurimpia keskiaikaisessa asussaan säilyneitä toreja Euroopassa. Koko vanhan kaupungin asemakaava on tarkkaa työtä, kuin shakkilauta, joita kojuissa ja kujilla myydään pilkkahintaan. Torilla oli pääsiäisenä teemaan sopivat markkinat käynnissä, kuvassa Rynekin munavalikoimaa.

Alla kuva itse torista ja sen maamerkkinä Mariankirkko. Kirkon korkeammasta tornista soi tasatunnein melankolinen trumpettisoolo, joka kannattaa kuulostella. Aikoinaan soolo ilmoitti kaupungin muurien vartijoille, että on aika avata/sulkea portit, nykyään sävelen soittaa Puolan yleisradio päivittän klo 12. Kirkko on sisältä kaunis, mutta pääsiäisen aikaan ruuhka oli aika pitelemätön, puolaiset alkoivat puoliltapäivin lauantaina kulkea erilaisten pääsiäiskorien kanssa, joita he veivät siunattavaksi kirkkoihin. Oli aika kiva katsella yhteisöllistä ja perhekeskeistä meininkiä, isovanhempia lastenlasten kanssa ja sukuja kokoontuneina kirkkoon.

Keskellä Rynekiä on verkahalli, kauppahallin tyyppinen ostospaikka. Rynekin alla on mahdottoman hyvä historiallinen museo Maanalainen vanhankaupungintori. Yksi parhaita museoita ever. Netissä kannattaa liput ostaa ennalta, sillä syystäkin täällä on paljon turisteja. Museo avaa todella kiinnostavan kuvan keskiajan Krakovaan ja siellä on hyödynnetty tietotekniikkaa, ääniä, valokuvia, runsaita museon kokoelmia ja näyttelyn lopuksi voi katsella mukavan populistisella otteella tehtyjä videoita Krakovan historian taitekohdista. Itselle tämä oli mukava jatko viime kesäiselle Rooman antiikin ajan museolle, jossa oli samaa ideaa ja toteutusta, mutta aikakausi edeltävä.

En ole kyllä missään museossa nähnyt vastaavia keskiaikaisia korukokoelmia kuin tuolla. Upeita hopeakoruja, kolikoita...

Krakova on tunnettu paitsi vodkasta niin tietysti makkarasta. Hotelliaamiasesta alkaen makkaraa olikin sitten tarjolla. Tässä Rynekin makkaroita. Taas alkoi harmittaa, kun Suomessa ei osata edes makkaraa tehdä, täällä makkarana pidetään jauhoista ja rasvaista pötköä.

Neuvostoajan luurankoja, eli rakennusprojekti, joka ei koskaan valmistunut. Tätä on säntillisen länkkärin vaikea ymmärtää, joko rakennetaan loppuun, tai räjäytetään pois, mutta ei jätetä noin, kesken.

Wawelin kukkula linnoineen on tietysti must-kohteita. Wawelissa ovat asuneet Krakovan kuninkaat, natsiaikoina natsit ja välissä on ollut valloittajaa Ruotsista, Itävallasta, Preussista ja Venäjältä. Puolan läpi on marssittu monta kertaa. Pahiten kuitenkin Krakovan rikkauksia ryöstivät ruotsalaiset ja sitten uudestaan parisataa vuotta myöhemmin saksalaismiehittäjät. Wawelissa on katedraali, linna ja pienempiä rakennuksia.

Krakovaa symboloi lohikäärme, joka kuulemma ilahduttaa aina sinne matkustavia kiinalaisia.

Hieman hämmentävä juttu tuolla Wawelissa on se, että se on myös hindujen mielestä yksi maailman merkittävimmistä paikoista ja he uskovat katedraalin pohjoisessa seinässä oleva vahvaksi tekevää chakraa. Voimaa saa itselleen seisomalla mahdollisimma lähellä katedraalin seinää, voi myös seisoa käsillään ja nojata jaloillaan siihen seinään. Mekin tuonne mentiin vähän niinkuin chakran toivossa, mutta niinkuin tuolla nurkassa näkyy, siellä oli päättäväistä chakra-väkeä jo ennestään. Chakraa löytyy myös esimerkiksi Mekasta, Jerusalemista ja Roomasta. Wawelista löytyy myös paavin patsas, tietysti.

Millä rahoilla yliopistot, linnat, kirkot ja muut sitten rakennettiin? Suolalla. Aikoinaan suola oli niin arvokasta, että puolella kilolla suolaa sai kilon kultaa. Krakovan vieressä sijaitsevat Unescon maailmanperintökohteeksikin nimetyt Wielickan suolakaivokset. Kohdetta pidetään melko pakollisena kohteena ja siksihän sinne mekin. (Mutta ei se nyt oikeasti niin must ole..)

Oppaan seurassa marssitaan satoja portaita alaspäin (onneksi ylös pääsee sitten hissillä, erittäin ahtaalla sellaisella) ja oppaan johdolla tutustutaan erilasiin patsaisiin ja kaiverruksiin, joita kaivosmiehet ovat satojen vuosien aikan suolasta tehneet. Yksin tuolla ei voi kulkea, sillä alue on valtava. Meidän oppaan väsynyt ja rutinoitunut murteinen englanti ei niin kauheasti tuonut lisää kierrokseen.

Onhan siellä kaivoksissa tietysti oma katedraalikin, jossa kuulemma järjestetään häitäkin. Ja paavin kuvia on riittävästi myös. Suolakaivoksen kaupoista saa ostaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta mikä voi liittyä suolaan. Suolasta tehtyä Elvistä en nähnyt, mutta voi olla, että niitäkin myydään siellä.

Krakovassa riitti maistelemista. Koska oli kylmää, tuli testattua erilaisia kuumia hunajajuomia ja kuumia viinejä, useampaakin sortimenttia. Kuumaa olutta en sentään arvannut testata. Alla oleva ihanan lämmin sienikeitto nautittiin pienessä paikallisten suosimassa puolalaisravintolassa Birkenaun jälkeen. Kaikki sienistä tehty oli tuolla ihan herkkua.

Annoskoot olivat aika miehekkäitä. Tässä kaalia, perunalettuja täytettynä lihakastikkeella. Ei pystynyt syömään kaikkea, vaikka oli tuntuva nälkä. Tämä Pod Wawelem löytyy Wawel-kukkulan kulmilta ja oli Bobin suosittelema, jos on kovasti nälkä ja olut maistuu. Paikallisten suosima ravintola on merkattu punaisella autolla ulospäin, muistakseni Hotel Royal on samassa rakennuksessa. Lähtiessään voi vielä punnita itsensä jättivaa'alla jos epäilee, ettei saanut zlotyilleen vastinetta.

Kazimierzin kaupunginosassa on erittäin hyvä puolalaisravintola Starka (Bobin mielestä Krakovan paras ravintola), jossa on myös loistavia omia vodkia. Viini on Puolassa niin tolkuttoman kallista, että kannattaa budjettimatkailijan ainakin pysytellä vodkissa ja oluessa. En ole suuri vodkan ystävä, mutta erilaiset maustetut, ravintoloiden omat vodkat olivat hyviä, niitä sai yleensä laskun maksettuaan ilmaiset hörpyt vielä lopuksi. Ainakin kirsikka- ja sitruunavodkaa suosittelen maistamaan!

Kuvassa  juutalaisravintola Arielin täytetyt hanhenkaulat perunaletuilla. Vähän ällöttäviä ajatella, mutta tujakalla valkosipulilla maustettuina nämä olivat tosi hyviä. Söin siellä myös legendaarista matza ball keittoa, josta olen lukenut, mutta en koskaan aiemmin maistanut. Se perustui erittäin maistuvaan kanaliemeen, pitää varmaan yrittää itsekin joskus ihan keittää kanaa ja kasviksia itse, eikä turvautua ällöihin liemikuutioihin.

Arielissa mies nautti myös juutalaista passover vodkaa, pääsiäistähän he eivät vietä vaan juhlivat Egyptistä vapautumista. Itse en uskaltanut kyseistä juomaa maistaa, siinä oli prosentteja peräti 70.

Hotellimme (Hotel Kazimierz) aamubuffa. Ei paha.