Nelikymppisten synttäritarjoilut

Moni muukin tuntuu juhlivan nelikymppisiä ja koska itse ravasin erityisesti loppuvuoden muiden kemuissa, halusin lopulta järjestää myös omat juhlat. Alkuperäinen idea oli olla paossa koko d-dayta siellä ulkomailla, niinkuin vanhat ihmiset tapaa tehdä, mutta järkkäsin nyt sit sekä reissun, että juhlat. Enhän ole koskaan ollut mikään erityisen vaatimaton tyyppi.

Kutsuin parikymmentä tyyppiä, sellaisia, jotka ovat kutsuneet minua tai sellaisia, joiden kanssa muuten on tullut vietettyä enemmän aikaa tässä matkan varella. Koska ihmiset on jakaantuneet pitkin ja poikin, oli ymmärrettävää että eihän kaikki päässeet paikalle.

Halusin, että on ohjelmaa, eikä vaan sitä sellaista lasin täyttämistä. Joten sisään astuessa kaikki sai illalle tehtävän. Osan tehtävänä oli pitää vain hauskaa, mutta joukosta siivilöityi taksivastaava, kahvivastaava, kippis-vastaava, viskivastaava jne. En halunnut itse stressata pitkin iltaa kaikista mahdollisista käänteistä, joten halusin, että osa saa toteuttaa itseään päivänsankarin auttamisen muodossa. Kävi nyt tietysti niin, että joku ei halunnut olla kahvivastaava, joten se sitten vaihtoi lipuketta sopivampaan rooliin. Mutta kukaan ei varsinaisesti protestoinut asian äärellä, vaan päinvastoin.

Lisäksi vieraat saivat selkäänsä roolihahmon, joka heidän piti arvata illan mittaan. Osalle ei tullut ongelmia keksiä että he ovat Dr Phil, Kruunuprinsessa Victoria tai Teemu Selänne, mutta osalla kesti pitkään Cheekin tai Mannerheimin kanssa. Oli aika hauska kuunnella sitä arvailua.

Toki kaikki sitten myös esittäytyi omissa rooleissaan eli aloitettiin tutustumiskierros mun vanhimmasta kaverista ja edettiin kohti uudempia tuttavuuksia.

Lisäksi iltaan kuului spotify-kisa. Olin tehnyt 40 laulun listan, jokainen eri vuodelta ja horoskooppimerkein jaettujen ryhmien piti arvata mikä on laulun nimi, kuka on esittäjä ja miltä vuodelta laulu on. Pisteitä jaettiin 3 laulusta, 3 bändistä ja 5 oikeasta vuodesta. Joistakin lauluista tarinoin ennalta, että miksi ne ovat listalla. Mitään en soittanut kokonaan, siinä olisi sitten mennyt pikkutunneille. Mulla oli hauskaa sitä listaa tehdessä ja ainakin kisan edetessä aina kun vaihdoin kappaletta puheensorina oli niin kovaa, että ainakin jostakin vieraat keskusteli.

Lopussa oli vielä tarjolla jälkiruokaa kera Dr Philin viisauksien. Olin alunperin ajatellut ostaa San Franciscon Chinatown Fortune Cookie- tehtaasta onnenkeksejä, mutta ei löydetty sitä sitten silloin kiireessä. Joten Dr Phil on nyt vielä ainakin tovin mun idoli, kun kerran on livenäkin tavattu ja sillä on ihan ässiä toteamuksia.

Ruokapuolesta tarjolla oli blogissa aiemmin olleita juttuja:

Alkuun Kir royalit


 Valkosipulista kukkakaalisalaattia


Pasta-makkarasalaattia
(Keitä perhospasta, mausta oliiviöljyllä, chilillä, sitruunamehulla, punaisella pestolla, hunajalla, tuoreella basilikalla, mustapippurilla, sekoita kunnolla. Lisää makkaraa (mielellään ranskalaistyyppistä), aurinkokuivattuja tomaatteja, kirsikkatomaatteja, paprikaa.)


Provencen anopin couscous-salaattia




couscous-salaatti

Fetasalaattia
Tässä oli punasipulia, tomaatteja, oliiveja, kurkkua, rucolaa,  fetaa ja vinaigrette oliiviöljystä ja punaviinietikasta, yrttejä)



fetasalaatti

Basilikaoliiveja



basilikaoliivit

Kreikkalaisia lihapullia
Pirkan ohjeen mukaisesti, ilman kastiketta



kreikkalaiset lihapullat

Pateeta (ostin Stockmannilta), vuohenjuustoa (vuohenjuustoa, creme fraichea ja roseepippuria), tapenadea ja patonkia



vuohenjuustoa

muita herkkuja

Jälkkäriksi tiramisua mukissa ja kahvia

tietysti Tennesseen kunniaksi Jack Danielsia

ja niitä lahjoja….

Yhteenvetoa roadtrip: Kalifornia, Nevada, Arizona 13/14

Kotona on nukuttu kaksi sinisen pehmeää yötä. Olo on silti puuroinen, vetelä, laiska. Olen niin harvoin tämmöisissä tiloissa, että ihan kiinnostava kokemus. Kärsin jetlagista länsirannikon suuntaan ja näköjään samat tanhut on nyt edessä. Eipä mitään, kyllä tää ohi menee.

Laukut on tosiaan purettu ja lapset on saaneet yltäkylläiset tuliaiset, itsehän ostin vain yhden villatakin Gapista, toisen Loftista, yhden paidan Polo Laurenilta, yhden hameen Gapilta, yhden intiaanikäsilaukun ja Converset. Joo ja Guessin lompakon. Niin tuota, kasan alusvaatteita Victoria's secretiltä ja lotionit, huulikiillot sun muut. No ei mielestäni kuitenkaan mitenkään holtittomat shoppailut. Lapset sai tuplamäärät, kun Hilfigerin hinnat oli vähän kuin H&M:llä oli ollut, Gapissa, Old Navyssa ja Guessilla oli kans hyvät outlet-hinnat. Että kokonaisuudessa mopo keuli pahasti, visa on tapissa ja tätä maksetaan vielä pitkä tovi. Mutta kerrankos sitä synttäreitä vietetään.

Matkaa suunniteltiin siis puolisen vuotta ja alusta alkaen ideana oli roadtrippi. Mietittiin Route 66 ajamista alunperin, onneksi, voi onneksi, suunnitelma muuttui, sen verran ärhäkkää talvea on pitänyt Chicagon kulmilla, että olis ollut mutkikkaammat olot alkumatkasta. Joten tavoitteena oli nähdä LA, Death Valley, Las Vegas, Grand Canyon, San Francisco, Sideways-viinitilat, Hollywood. Ja tämä me suoritettiin, 12 päivässä.

Auto vuokrattiin Alamolta, Losin kentältä, vajaat 2 viikkoa maksoi vajaat 400 taalaa. Bensoihin meni alle 300. Lentoihin Tampere-Tukholma-Chicago-Los Angeles ja samaa reittiä takas, meni alle 600 dollaria/per tyyppi.

Yöpymisiin meni noin 90 dollaria/yö, kallein hotelli taisi olla El Tovar Grand Canyon Villagessa ja toinen vastaavan hintainen oli HWY 1:n varrella Moonstone Landing Hotel. Kummatkin oli selkeesti hintansa väärtejä. Halvin oli Vegasin Boutique Rumor, myös La Quintat ja Holiday Innit saatiin järkeviin hintoihin, viimeiset Hotwiren sivun kautta tien päällä. Kaikki hotellit oli tosi siistejä ja oltiin periaatteessa niihin tyytyväisiä, vähän vaatimattomampikin taso olisi voinut olla, mutta ei nyt haluttu riskeerata epämääräisten majoitusliikkeiden kanssa.

 Losin kentän Hiltonista oleva kuva on hyvin tyypillinen amerikkalainen hotellihuone, jättisänky, jättityynyt, siistiä, avaraa.

Kallein aamiainen nautittiin Venice Beachin Gjelinassa, hipsteriaamiainen oli mun 40. synttäripäivä ja paikka oli aivan ihana. Hintaa aamiaiselle taisi tippien kanssa tulla melkein 90 dollaria.

Joissakin hotelleissa aamiaiset kuului hintaan. Ei ne niin ihmeellisiä koskaan olleet, Anderssonin Pea Soup Buelltonissa tarjottiin tanskalaista leipää. Jaaha. Että näitä

Pikaruokaa syötiin kiintiöt täyteen myös, tässä viimeisen illan LA:n parhaaksi mall-ateriapaikaksi nimetty Westfield Culvertonin Cafe Creole: paahdettua leipää, perunasalaattia, jamssia, grillatua kanaa ja ahventa. Ei ehkä kuva vakuuta, mutta huippuhyvää oli ja hintaa Snappersin kanssa oli 15 dollaria.

Kalliita aterioita syötiin muutamia, Kanjonin El Tovarissa mahtava buffaloateria, San Franciscon Bubba Gumpissa rapuja ja mahi maheja. Hitching Post II tarjoili grillattua lihaa. Moonstone landingin kalaravintola oli upea kans. Ne oli viineineen yli satasen aterioita varmaan kaikki.

 Parasta matkalla oli Grand Canyon. No doubt about that. Huikea.

Paras hotelli oli El Tovar ton kanjonin vieressä. Yli satavuotias hotelli oli kuin Twin Peaks ja Villi Pohjola yhdessä, vanhan maailman charmia ja villin lännen tunnelmaa. Tarjoilijoita ja respaa myöten työntekijät oli luonnikkaita, ei mitään hajuttomia tai mauttomia haamuja. Paras tarjoilija meillä oli kuitenkin San Franciscon Bubba Gumpissa, hän teki illasta aivan spesiaalin. Paras palvelu hotelleista oli El Tovarin lisäksi Hollywood Celebrity hotellissa, jossa oli äärettömän auttavainen respa.

Lapset ihmetteli kun en ruskettunut matkalla. No istuin suurimman osan ajasta autossa. Kyseessä oli roadtrip. Ajettiin valoisat ajat ja levättiin pimeät ajat. Ei tuonne mennä pimeässä ajamaan, jos on tarkoitus nähdä jotakin. Nähtiin sit paljon valtateitä.

 Mutta myös viinitiloja.

Mainoskylttejä..

On ihan häpeällistä, että historioitsija ei matkallaan poikkea museoihin. Oli yritystä pari kertaa, mutta ne oli suljettu. Ei edes muistomerkkejä mitenkään touhukkaasti bongailtu, tässä kuitenkin James ja Hollywood. Ja käytiinhän me US Pampanitossa, eli toisen maailmansodan aikaisessa sukellusveneessä, siis oikeastaan museossa, sinnekin päästiin vasta toisella yrityksellä.

Takakontissa oli riittävästi piristävää juotavaa, sill yöunet oli vähäisiä ja ajamista paljon. Kickstartteja meni myös...

Amerikassa on vaikka mitä hienoa, mutta kahvimaidot paremmissakin paikoissa on näin epämääräiset.

Sitten amerikkalaisilla on hassu tapa leikkiä pyyhkeillä. Tässä El Tovarin versio, joka oli innovatiivisin.

Jotku aamupalat ei olleet niin ikimuistoisia. Tässä Jack in the boxin rasvainen hiilariversio Las Vegasin jälkeen…

Jättimäisin aamiainen oli Las Vegasi Pepperimilissä. Naurettava annoskoot. Ikimuistoinen oli myös San Franciscon Mama's.

Omituisin vessa oli erittäinkin siisti, mutta nojooo, San Franciscon Papalote, joka on tunnettu burritoistaan.

Hauskin drinksu oli Bubba Gumpin tämä tässä näin:

"Valkosipulileivät" ei tehneet suurta vaikutusta Hitching Postissa.

Mutta jotkus illalliset ei olleet ihan kauheen mahtavan hienoja. Tässä Hollywoodin Celebrity Hotellin ruoka-automaatin tarjonta.

Toiseksi paras juttu matkalla oli Tyynimeri. Tässä Moonstone Landingin biitsi aamutuimaan. Aika ihana.

Sadetta San Franciscossa, 8/14

Satoi vettä koko päivän. Se on aika lailla paljon vettä. San Franciscossa kuulemma voi olla vaihtelevat ja hankalat kelit, kesät suunnilleen samanlaisia kuin talvet. Sinänsä ei ollut kylmää, mutta epämiellyttävän märkää.

Muutenkin matkailijan kannattaa varustautua oikeasti tosi mukavilla kengillä, noi ylämäet on tappavia. En ymmärrä miten kaikki kulmat voi olla täynnä punttisaleja ja jooga-studioita, kun perusjumpat saa jo normaalilla kävelyllä korttelin ympäri. Pyynikin portaat on pikkujuttu näihin tieosuuksiin verrattuna.

Aamulla lähdettiin sitten hotellista mukaan napattujen sateenvarjojen kanssa kohti Mama'sia, joka on suunnilleen kaupungin suosituimpia paikkoja tällä hetkellä. Jono oli sen mukainen, jonotettiin siinä hemmetin vesisateessa 45 minuuttia kunnes päästiin sisään. Mietin, että mikään aamupala ei voi olla tämän odotuksen arvoista, mutta olin väärässä.

Benediktin munat sillä kuuluisalla sourdough-leivällä, tomaattia, avokadoa, pekonia ja paistettuja perunoita. Yllä puolestaan on kuvassa pähkinäinen French toast marjoilla ja hedelmillä sekä rinnalle tuodulla älyttömän hyvällä hillolla. Oi nam. Juotiin siinä sitten mimosat ja cappucinot kans. Ihana paikka, olen fani.

Mama'sin valikoimaa. Alue on ns. pikku-Italiaa, joka on innoittanut Coppolaa leffoissaan, hän asuu San Franciscossa, niinkuin lukuisat muut elokuva-alan ihmiset, muusikot, taiteilijat.

Koska oli niin järkyttävä keli, otetiin sitten liput bussi-kiertoajelulle ja siinäpä sitten tähystetiin kaikkia kiinnostavia juttuja märkien ikkunalasien läpi. Voi pettymys. Alla kuvassa ns. painted ladies eli näitä kapungin hienoja viktoriaanisia taloja.

Kiertoajelu vei myös Haight-Ashburyyn, sinne hippialueelle. Aluksi siellä kyllä asuivat beatnikit, sitten hipit, joita paikallinen poliisi kutsui rakkauden sukupolveksi, josta nimi sitten jäi. Väki asui näissä taloissa kommuuneissa, jakoi kumppanit, huumeet jne. Alueella majaili esim Hendrix, Morrison, beatlet ja Grateful Dead. Sittemin alueesta tuli pahamainen ja huumeongelmainen. '80-luvulla alueella alkoi kukoistaa homoseksuaalien kulttuurin muodot ja kaupungista tulikin seksuaalisen avarakatseisuuden pääkaupunkeja maailmalla.

Haight-Ashburyn näköaloja.

Golden Gate Bridge oli luonnossa ihan yhtä hieno ja vaikuttava, kuin miltä se kuvissakin vaikuttaa. Käveltiin sen yli, vaikka oli hirveä tuuli ja rankkasade. Kastuttiin ihan pahanpäiväisesti. Sinänsä hauska kokemus, muutkin sillan ylittäjät kävi läpi ihan samoja tunteita vitutuksesta sisukkuuteen ja kaikki hymyili toisilleen tuulen survoessa meitä poloisia turisteja vajaan tunnin kävelytaipaleella.

Golden Gate Bridge on tunnettu lukuisista itsemurhahyppääjistä, ja kylläpä se huomattavan korkealla suhteessa mereen sijaitsee. Oikeasti ei tarvinnut edes pitkään sihtailla, kun tavoitti iloisesti polskivan merileijonan hahmon sillan alla kulkemassa. Kuin sööttiä.

II maailmansodan aikana San Francisco oli merkittävä armeijakaupunki, täällä oli myös valtavan paljon teollisuutta sodan tarpeisiin. Tämä teollisuus oli pitkälti naisten tuottamaan, joten San Francisco oli naisvaltainen kaupunki, sodan jälkeen monet naiset jäivät kodin ulkopuoliseen työelämään. Pakosti tulee mieleen, että tässä kaupungissa oli ehkä ekaksi naisliikettä, ennen hippiliikettä ja tätä viimeisintä homoseksuaalien taistoa.

Nythän alue on kovasti hipsterimäistä ja lähellä on Silicon Valley, joka sekin elää San Franciscon suvaitsevaisuudesta ja modernista asenteesta.

Käytiin satamassa sijaitsevassa US Pampanitossa, toisen maailmansodan aikaisessa sukellusveneessä. Oli se ahdas, voi hyvä tavaton.

Illalla mentiin monissa paikoissa kehuttuun Roam Artisan Burgeriin, joka oli täynnä nuoria ja trendikkäitä ihmisiä pistelemässä ekologisia luomupurilaisia. Ideana oli et ensin saat valita lihan, esim kana, pihvi, buffalo, sitten valitset millaisen sisällön hamppariin haluat, valitset kastikkeen ja lopulta muut lisukkeet ja pirtelöt.

Tajuttoman hyvän hampurilaisen söin pihvillä, avokadolla, karamellisoidulla sipulilla, tryffeliranskalaisialla, chevrellä ja salaatilla, rinnalle vielä kookospirtelöä. Voi aaaah.

Suppilovahverokeittoa maittavaa, ihan kuin äidin laittamaa

Slogan taitaa tulla Aku Ankasta. Lapsuuden megalukeneisuus aina välillä ns. pays off :)

Mun äiti ei paljon suppissoppaa laitellut, mutta vanha resepti tämä on ja äidin käsialalla ohjevihkoseeni kirjoitettu, joskus vuosikymmeniä sitten. Älyttömän hyvää, joten jos olet suppisten ystävä, kannattaa kokeilla.

Suppilovahverokeitto

Ensinnäkin tarvitset hyvää lihalientä noin viitisen desiä. Itse ratkaisen lihaliemikeissin nykyisin niin, että aina kun laitan lihapataa, haalin huolella ylimääräiset nesteet talteen ja pakastan. Sitten kun teen soppaa, risottoa, kastiketta, mitä vaan, mihin ennen olisin tujauttanut ällön lihaliemikuution, heitän sinne nykyisin jäätyneen kastikepohjani. Tämän sopan lihaliemet tuli muuten kuukauden takaisesta gulassista, joten liemessä oli mausteinen ja paprikainen vivahde, mutta hento sellainen. Suosittelen oikein todella käyttämään oikeita lihaliemiä ruuanlaitossa, ero on oikeasti ihan huomattava. Ja on se kivampi syödä oikeaa jotain, kun ihme-teennäistä-e-kamaa.

Mutta siis valmista liemi, eli mun tapauksessa lämmitin sen jäädytetyn lihaliemen. Lisäsin 2 rkl vehnäjauhoja, jotta tiivistyi ja yhden tomaattipyreen. Tässä vaiheessa tää oli aika tukevaa soossia, sillä liemi oli jo aluksikin aika paksua rakenteeltaan. Sitten hintsusti soijaa tai suolaa ja lohko Aura-juustoa.Tän sekaan lisäsin pakastimesta sulatettuja suppiksia aika reiluisan määrän, jotka olin kuumentanut pehmeiksi. Sauvasekoittimella vedin sileäksi.

Sekaan 1 prk ranskankermaa ja peräti 4 dl kuohukermaa. Hauduttelua 15 min. (Parasta kuitenkin vasta seuraavana päivänä.)

Mä laitoin loppumetreillä myös pari ruokalusikallista brandya (konjakki lopussa) ja vielä varmuuden vuoksi kermasherryä, mutta originaali ohje kyllä viittaa varmaan kuivaan sherryyn. No siis jotain laatuisaa holia, got it?

Kaato viiniä ja elämä on hyvää.

Meksikolaista paputahnaa, salsaa & Tampereen etniset suosikit

Olen meksikolaisen sapuskan ystävä ja laittelen sitä todella usein. Viime viikolla tein tortilloja kana-pekonisoosilla, jonka kanssa väkersin paputahnaa, guacamolea ja tomaattisalsaa. Ässähyvää.

Odottelen innoissani kahden viikon päässä häämöttävää Kalifornian matkaa, olen kuullut, että erityisesti San Fransiscossa on joitakin taco- ja tortillapaikkoja, joita ei saa missata. Googlemapsissa on melkein enemmän tallettettuna dinereita ja hodarikioskeja, kuin perinteisiä nähtävyyksiä. Oijoi. Odottavan aika on kyllä käynyt todella pitkäksi.

 Meksikolainen paputahna (Refried Beans)

Jos olet juuri paistanut pekonia, niin tosi hyvä juttu, sillä siitä jäävät maut on kiva olla pannulla kun ryhdyt tähän puuhaan

Paista pari sipulia ja valkosipulin kynttä pekoninrasvassa tai voissa, lisää pari purkillista valutettuja kidneypapuja,  ja paistele hetki, painele ja survo, jotta saat puuromaisen koostumuksen, voit jopa lisätä hieman vettä sekaan, jos tarvitsee ja mausta lopuksi sokerilla, suolalla ja mustapippurilla

Tomaattisalsa

Pilko 5 isoa tomaattia, poista siemenet jos viitsit

lisää 1 sipuli, vielä parempi jos on kevätsipulia, sitä sitten reilusti sekaan varsineen

lisää 1 vihreä chili, siemenet poistettuna

 ja sitten mukaan reilu purska korianteria

+ 1 limen mehu

sekä 1 tl suolaa ja 2 tl sokeria

sekoita ja anna maustua mielellään tovi

Guacamole

Soseuta sauvasekoittajalla 2-3 avokadoa, 1-2 limea, 1-3 valkosipulinkynttä, 1 creme fraiche, hipaus suolaa ja pippuria

Meksikolainen kanakastike tacoille, tortilloille

Paista broilerifilesuikaleita, lisää sekaan jo aiemmin paistetut pekoninpalaset, sekä 1 chili

lisää pannulle valmista barbecue-kastiketta 2 rkl

5 tomaattia pilkottuna

suolaa, pippuria, oreganoa

Paista hetki ja tarjoa paputahnan, salsa ja guacamolen kanssa tortillojen tai tacojen kera.

Viime aikoina on ollut etniset maut muutenkin mieliteoissa. Tampereen keskustan Thai & Laos Restaurant on tullut testattua muutamaan otteeseen ja hyväksi todettu. Niiden laosilainen makkara on järjettömän tulista.

Mukaan haettuna ruoka ei tosiaan ole hinnalla pilattua.

Hervoodissa suosikkipaikaksi on noussut Malabadi, joka näyttää ulospäin tavallisesta kebabkioskilta, mutta sisällä on kiva tunnelma ja kaupungin parhaat mezet. Lounasbuffa on myös loistava, mutta paikka on lounasaikaan hieman ruuhkaisa ja erityisesti paikallisten miesten suosima. Eikä suotta.

Malabadi sijaitsee ihan siinä Hervannan keskustassa Lindforsikadulla, oikein katu-uskottavassa miljöössä.

Lämpöä & Mausteita: Marokkolaista kanapataa ja porkkana-fetasalaattia

Kiireinen yhäriviikonloppu taas meneillään. Lapsilla on treenejä, kisoja, on normaalit muut viikonloppurutiinit kuten siivousoperaatiot, kauppareissut, kirjastot.. Exä on Thaimaassa parisen viikkoa, mies iloisessa Itä-Suomessa. Keittiössä ei oikein ehtisi meditoida, toisaalta tekisi mieli syödä jotain inspiroivaa ja lämmittävää tähän tammikuun synkkyyteen.

Marokkolainen kanapata on ollut kokeiltavien listalla jo tovin, olen ottanut reseptin alunperin Jamie Oliverin jostain ohjelmasta ja nyt muokkasin sitä sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Alkuperäisessä ohjeessa oli sahramia, bataattia ja ties mitä. Tästäkin tuli ässähyvää ja jälkeläiset olivat sapuskaan ihastuneita, että jonkun sortin yleismielipiteestä on nyt kyse.

Porkkana-fetasalaatin bongasin joulun alla Lauran tähti -blogista, joka oli bongannut sen jostain muusta blogista. Koska rakastan fetaa, kokeilen yleensä ilahtuneena kaikki erilaiset yhdistelmät, joista kuulen, ja porkkana olikin itselle vähän uudempi twisti. Tosi hyvää oli tämäkin ja sopii varmaan niin meze-tarjoilujen joukkoon, kuin salaattibuffaankin. 

Marokkolainen kanapata

Paista kanafileitä pannulla nopsasti ja siirrä uunipataan

Paista pala raastettua inkivääriä, pari pilkottua valkosipulin kynttä ja 1-2 sipulia ja yksi vihreä chili kanojen jälkeen ja lisää kanapalojen kavereiksi pataan

Lisää pataan korianterin siemeniä, kuminan siemeniä, sitruunan mehu, oliiviöljyä, suolaa, pippuria, paprikamaustetta, kanelitanko, pussillinen kuorittuja manteleita, kourallinen rusinoita ja vähän vettä. Sekaan viskoin myös kuivattua korianteria ja juustokuminaa.

Hauduttele uunissa tovi ja koristele korianterilla, mintulla ja sileälehtisellä persiljalla

Sopii hyvin tietysti couscoussin kanssa, tai riisin kaveriksi, itse teki mieli kokeilla tätä porkkana-feta salaattia, joka oli raikas ja onnistunut combo.

Itse ohjeen napsin siis täältä. Toteutus oli seuraavanlainen.

Marokkolainen porkkana-fetasalaatti

Lapsi kuori (n 500g) porkkanat, minä suikaloin ne. Keitin kiehuvassa vedessä aivan lyhyen hetken. Kaadoin kattilasta vedet pois ja lisäsin porkkanoiden sekaan marinadin, jossa oli oliiviöljyä (4rkl), 1 sitruunan mehu, sokeria hyppysellinen, juustokuminaa, kanelia, paprikajauhetta. Ihan pari minuuttia sekoittelua siinä jo valmiiksi kuumassa kattilassa ja sitten päälle lapsen murskaamat fetajuustot (Patros), mintut ja persiljat.