Tour Provence jatkuu: Arles ja Pont du Gard

Viimeisenä päivänä oli tähtäimessä ajaa Gironaan, mutta poiketa matkalla jo kauan haaveiltuihin kohteisiin eli Arlesiin ja kaikkien akvedukti-bongareiden unelmakohteeseen Pont du Gardiin.

Ekalla kerralla kun saavuin Provenceen se tapahtui idästä, Milanon ja Rivieran suunnasta (bloggaus tässä). Viime jouluna huristelimme pohjoisesta Geneven ja Lyonin kautta (bloggaus löytyy täältä ja täältä lisää). Nyt on sitten läntinenkin reitti tsekattu. Seuraavalla kerralla pitää varmaan ylittää Välimeri ja saapua etelästä Nizzan satamaan. Tietysti voisi joskus harkita ihan vaikka simppelisti lentoa Nizzaan myös, mutta se kun on niin vaivatonta ja mä en ole suorien polkujen nainen.

Aamutuimaan ajo Lorguesista moottoritielle, yleensä suosimme maisemareittejä eikä tylsää motaria, mutta nyt oli edessä sen verran paljon kilometrejä, että pakko tehdä järkiratkaisuja.

Arlesiin saapuessamme oli kohtuullisen helppo löytää pikkukaupungista parkkipaikka, mutta ei kovin läheltä vanhaa kaupunkia, jonne tähtäsimme. Kivan näköistä kansallispukuista väkeä käveli vastaan alusta alkaen...

Kaupungissa oli myös ymmärrettävästi paljon gallerioita ja taiteellisen näköistä väkeä, varmaan Van Goghin perässä saapuneita..

Vanhassa kaupungissa oli hyvin pittoreskia ja viihtyisää. Kävelimme ensiksi Arlesin amfiteatteriin ja siitä areenalle. Erityisesti areena oli kovasti hyvässä kunnossa, jos vaikka vertaa Rooman Colosseumiin. Sinänsä olen näitä tappoareenoita katsastanut jo kiintiöt täyteen viime vuosina, mutta ainahan näitä roomalaisten urotekoja täytyy ihailla, kun lähituntumassa on.

Amfiteatteriin ja Areenalle pääsi jonottamatta kohtuullista maksua vastaan (muistaakseni yhteishinta 7 euroa) ja ne oli tsekattu aika nopsasti. Kummankin lähistöllä oli paljon turistipuoteja ja kivan näköisiä kahviloita.

Arles on roomalaismenneisyyden lisäksi tunnettu Vincent Van Goghista, joka asui siellä 1880-luvulla ja maalasi lukuisia tunnetuimpia teoksiaan, yhteensä yli 300 teosta. Ohessa Van Goghin maalaama puutarha silloin ennen ja nyt:

Yksi suosikkitöistäni on tunnelmallinen iltaotos tästä kahvilasta..

Ei sinänsä ole ihme, että kaupunki on innoittanut sellaisiin taideteoksiin, tuntui että valokuviakin oli todella helppo ottaa ja minne vain katsoi, näki jotain kuvaamisen arvoista.

Arlesin jälkeen ajoimme kohti Nimesiä, joka on myös vanha roomalaiskaupunki ja jonne vedet aikoinaan toi maailman pisin roomalainen akvedukti Pont du Gard. Pont du Gardiin ei pääse autolla ihan lähelle, vaikka se on periaatteessa keskellä ei mitään, aluetta halutaan suojella ja syystäkin: se on yksi Ranskan suosituimpia nähtävyyksiä ja houkuttelee vuosittain yli miljoona kävijää. 

Parkkipaikat ovat laajat ja avarat ja hinta autolta on parisen kymppiä. Alueella on myös suosittu uimaranta, sillä Pont du Gard ylittää joen. Olisi varmasti hyvä idea saapua tänne piknik-korin kanssa, vaikka on paikalla pari kahvilaakin. 

Näin myös hääpareja kuvauttamassa itseään komeaa akveduktia vasten. Pont du Gard on melkein 50 metriä korkea ja kolmikerroksinen. Ylin taso sisälsi vesikanavan, joka oli sen kokoinen, että sinne mahtui ihminen tekemään korjauksia. Ajanlaskun alun ensimmäisinä vuosisatoina vesikanavassa virtasi päivittäin arviolta 200 miljoonaa litraa vettä läheisen Nimesin kaupungin suihkulähteisiin, kylpylöihin ja koteihin. Roomalaiset kun rakastivat veden kanssa pelaamista.

Itse rakennelmaa pidetään erityisen hienona insinööritaidon näytteenä ja todistaahan sen aikakin, vielä on pystyssä ja jonkin asteisessa käytössä se oli melkein 800 vuotta. Rakennelmaa ei ole muurattu laastin avulla, vaan kivet on aseteltu rautatankojen vahvistamana nätisti kuin palapeli. Niin hienosti roomalaiset olivat jutun funtsineet, että rakennelma on kestänyt joen valtaisat tulvatkin, joista viimeisin 1958 ulottui toiseen kerrokseen asti ja kiskoi mukanaan modernimpia siltoja, taloja ja uusia rakennuksia. Tämä kesti.

Muistan Pont du Gardin historian oppikirjoista omilta kouluvuosilta. Oli aika hienoa käydä vihdoin paikan päällä itsekin.

Seuraavaksi oli suunta tiukasti kohti Espanjaa, jossa illalla palautettiin vuokra-auto, nautittiin tapakset runsaan cavan kera ja painuttiin lyhyille unille ennen aamunaikaista lentoa.

Rooma lasten kanssa 4/4

Kuten osassa 1/4 kerroin pari bloggausta sitten täällä poikkesimme kahdeksi yöksi Formiaan Napolista pohjoiseen suunnatessamme. Formiassa olin lähinnä varpaat hiekassa ja lapset veti tuntitolkulla Välimeressä.

Jaksan tuollaista lomailua tosiaan max sen kaksi päivää ja sitten alkaa rasittaa esimerkiksi se, että hiekkaa on ihan jokapaikassa, hiki virtaa, on kuuma, olo on raskas ja piilevän väkivaltainen. Note to myself: älä ikinä matkusta Thaimaan tai vastaaviin biitsikohteisiin. En halua tutkia sisintäni ja kohdata sitä hetkeä, kun heat is on ja aggressiot leimahtaa.

Koska ne potkupallon EM-kisat olivat päällä ja Italia loppumatseissa yhtenä iltana etsittiin paikallinen iso screeni  ja tunnelmoitiin peli italiaanojen parissa. Paikan etsiminen oli helppoa, sillä noin 10 minuuttia ennen peliä joka kadunkulmaan ja piazzan keskelle kärrättiin yhtäkkiä screeni ja homma oli valmis. 

Valitsimme siistin ravintolan, jossa oli paljon perheitä syömässä. Kuvassa olevan perheen lapset saapuivat sapuskalle viimeisin voimin ja sammuivat samointein kun peli alkoi. Vanhemmat tilasivat pilteille pizzaa, jossa oli tomaattikastiketta ja ranskalaisia! Ja aina suomalaisia syytellään, että meillä syötetään lapsille vain helppoja ruokia ja sitten ne eivät opi syömään edes oliiveja. Kaiken lisäksi lasten nukkuessa mamma Italia söi itse sen ranskalais-pizzan...

Harmillisesti spaniardit voittivat taas ja tunnelma lässähti pahasti jossakin vaiheessa.

Formiasta ajoimme sitten Roomaan ja ensiksi poikkesimme Via Appia Anticalle ja katakombeihin. Katakombi San Calliston kierros oli juuri alkanut, joten emme tutustuneet siellä kuin siisteihin vessoihin ja kauppaan, sillä seuraava kierros olisi alkanut vasta 1 1/2 tunnin päästä. Marssimme sitten Katakombi San Sebastianiin, joka onkin vanhin ja suurin katakombi ja jossa seuraava opastettu kierros oli ihan heti alkamasssa. Katakombeissa on ihan oivat museokaupat, jotka ovat edukkaammat kuin Rooman vastaavat. Esimerkiksi rukousnauhat ovat melkein ilmaisia...

Katakombeissa ei saanut kuvata, mutta ne olivat siis oikein vaikuttavat ja hienot. San Sebastianin opas kertoi nopeasti ja ammattimaisesti tarinoita Pietarista, Paavalista, lasten kuolleisuudesta, katakombeissa olevista symboleista ja paikan pääpyhimys Sebastianista. Lapsista paikka oli jännittävä, tosin sen verran seisoskelua ja ahtaissa oloissa oleskelua kuitenkin oli, että yksi lapsista meinasi pyörtyä kierroksen loppupuolella ja huilimme sitten kirkossa, jonne kierros päättyy, muutaman tovin.

Roomassa kiersimme niitä perinteisiä. Yläkuvassa Piazza de Popolo Villa Borghesen puiston ylätasanteelta kuvattuna. Kaukana siintää Pietarinkirkko. Piazza de Popololla söimme aika kalliin, mutta tietysti näkymät olivat aika hienot, pastaillallisen Rosatissa. Yhtenä iltana söimme lähikulmilla 'Gustossa myös tunnelmallisen menuun Augustuksen mausoleumin maisemissa ja viimeisenä iltana hotellin lähellä Gracchissa. Trip advisor sanoo paikoista seuraavaa:

Rosati, Rooma

'Gusto, Rooma

Gracchi, Rooma

Parhaat jätskit aika monen oppaan ja lehtiartikkelin perusteella saa San Crispinosta eli täältä. Täällä se Eat, Pray, Loven kirjoittaja Elizabeth Gilbert kävi syömässä jäätelöä kolmasti päivässä. Lasten mielestä oli ylivoimaisesti matkan parhaat jädet, joten siinä asiantuntijalausuntoa riittävästi.

Pantheonissa istuimme pitkään, odottelimme miestä autonpalautusmatkalta ja oli sovittu treffit Pantheoniin. Koska tuolla tuli istuttua yli tunti, osittain kärsimättämissä fiiliksissä, niin tulipa kerrankin katsottua niitä yksityiskohtia. Pantheon on jumalainen insinööritaidon suoritus katostaan, se on täydellisen koruton ja kaunis.

Mutta kaikki yksityiskohdat eivät jotenkin matsaa ja miellytä oma silmää, musta toi alttari on esimerkiksi aika sekava suoritus.

Navonan aukion suihkulähteet arvioitiin lasten mielestä tasokkaimmiksi. Ne olisi viihtyneet siellä tuntitolkulla, sillä paikalla oli paljon katutaiteilijoita.

Fontani di Treviin lapset heittivät kolikoita, joten ne ainakin on palaamassa. Mä en heittänyt edes viime vuonna ja olin jo nyt uudestaan hoodseilla, joten jätin nytkin väliin. Sen suihkulähteen ympärillä on Rooman pahin tungos.

Paras shoppailukatu oli Via del Corso, jonka Gapissa, Zarassa ja Disney Storessa viivyttiin..

Vatikaanivaltiossa kierrettiin Pietarinkirkko, kytsittiin sveitsiläiskaartilaisia..

ja nunnia....

ihastuttava se on...

lähetettiin mummolaan postikortti...

kipaistiin Vatikaaninmuseot läpi..

ja palvottiin Michelangelon Viimeistä Tuomiota ja kattomaalauksia hartauden vallassa.

Colosseum teki nuoren miehen varsin onnelliseksi ja poseerattiin oikein gladiaattoreiden kanssa ulkopuolella. Nuorin jätti sinne käsilaukkunsa rahoineen päivineen, mutta saimme sen takaisin, sillä ihastuttava mummeli oli pantannut sitä meitä varten. Blondien lasten herättämä huomio on siis myös hyödyksi. Keskimmäinen tipautteli rahaa minkä ehti, mutta aina setelit löytyivät, Italia ei ole kummoinen varkaiden paratiisi -tai, ainakaan kadulla lojuva raha ei kelpaa.

Kuten olen aiemmin blogannut, missään nimessä ei saa mennä ostamaan lippua Colosseumilta, siellä on hirveät jonot. Ensiksi Forum Romanumille, jossa ei ole yhtään jonoa ja kävelyä sitten sieltä kautta kohti Colosseumia.

Kirkoissa on vaikka mitä ihmeteltävää. Lisäksi ne ovat ihanan viileitä kesäkuumalla. Espanjalaisten portaiden yläpuolella sijaitseva kirkko oli kipuamisen arvoinen ja ihan näköalojensakin puolesta.

Popolon aukion kirkko on suosikkini mahtavien Caravaggioiden takia.

Parasta Roomassa oli kuitenkin tämä. Tästä olivat suurin osa lapsista ja aikuisista yksimielisiä (hajaääniä  jäätelölle ja Pantheonille).

Le Domus Romane di Palazzo Valentiniin en saanut buukattua Suomesta käsin tikettejä niiden oman nettisivun kautta. Koska paikka on kuitenkin arvioitu yli 500 nähtävyydestä Rooman parhaaksi, ohittaen kirkot, rauniot, kaiken muun, olihan sinne pakko päästä. Soitimme sivustolta löytyvään numeroon ja saimme halutulle päivälle klo-ajan ja numerokoodin. Samasta paikasta voi varata myös turneen Borghesen gallerioihin. Koska puhelu oli ohi, ennenkuin ehdimme työstää asiaa täysin, emme olleet varmoja olimmeko saaneet nyt sille päivän ainoalla englanninkieliselle opastukselle ajan.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja liput saatiin. Voittajaolo!

Paikka on ison "palatsin" alakerrassa, jonne mennään aika vaatimattomasti sivuovista sisään ja kadun puolella on vain tuo yläpuolella kuvassa oleva mainostaulu.

Kun opastus sitten alkaa, onnelliset noin 20 lipunomistajaa kutsutaan taas sisälle ja opas vie alakertaan. Siellä museo kierretään kaiuttimista kantautuvan opastuksen tahdissa lasilattioilla kävellen (aika outoa ja vähän pelottavaa aluksi) joiden alle on valaistu arkeologisista kaivauksista löytyneet tilat -paikan clou on se, että tietokoneohjelmin ja erilaisin erikoiskikoin katsojille näytetään, miltä siellä on aikoinaan näyttänyt. Välillä seisotaan pimeässäkin, varmasti siis on tarpeeksi systeemejä, jotta teini-ikäinenkin tulee tyytyväiseksi.

Ohjelma on niin hienosti rakennettu, että aikuinenkin värähtää kun maanjäristys koittaa, kun vesi tulvii, kun lapset toogissaan juoksevat portaissa..en paljasta nyt kaikki hienouksia, jos joku sinne menee, mutta kannattaa todellakin nähdä se vaiva, että hankkii itselleen liput!

Me olimme kiertäneet Pompeijin, Forum Romanumin ja Colosseumin ennen tätä - voisi olla ideaalia käydä täällä ensiksi. Tämän jälkeen kaikki ne rauniot ja muut avautuvat ihan eri tavalla.

Kun puolentoista tunnin kierros päättyy tämän (alla oleva kuva) Trajanuksen kolumnin läheisyyteen, on olo, kuin olisi ollut elokuvissa, hyvissä sellaisissa. Ulkopuolinen maailma tuntuu hyökkäävän päälle ja pää on vielä ihan muussa todellisuudessa.

Tämä on varmaan sitä, mitä tulevaisuuden museot ovat.

Lasten kanssa Italiassa 1/4

Kotiuduttu viikon matkalta Italiasta. Omassa villassa on taas ihana olla, sillä kroppa ja pää on sekaisin kaikista matkailun aiheuttamista muutostiloista. Nyt kaipaan vaan rauhallisia aamuja, puhtaita vaatteita, viileitä suihkuja ja omia ruokia. Onnistuneeltakin reissulta on joskus aivan ihana palata kotiin. (Tosin Italian kahvia on jo nyt ikävä.)

Tässä tulee nyt neljä bloggausta Italian matkalta ja ekassa ihan yleiset kuviot, tokassa Pompeijia, kolmannessa Napolia ja neljännessä Roomaa. Olen linkittänyt näihin bloggauksiin hotelleja ja nähtävyyksiä trip advisorin kautta, koska tämä matka tehtiin aika pitkälle sen sivuston vinkkien perusteella. Aiemmin olemme valinneet hotelleja ko. sivuston kautta, mutta nyt katselin myös muita juttuja, kuten ravintoloita ja nähtävyyksiä trip advisorin arviointien perusteella. Ei kai sitä tosiaan matkaoppaita kohta kannata ostella, vaan toisaalta ei nettiyhteydetkään aina pelaa ja mä ainakin tykkään oikeista kirjoista ja old schoolin kartoista.

Ensinnäkin taas kerran lennettiin Ryanairin halpissiivillä. Ne on niin kätevät, kun lähtee täältä Tampereelta ja viiden ihmisen meno-paluut Roomaan oli vaan 600 euroa. Ei koskaan oteta mitään priority checkkejä ja yritetään välttää sitä, että ruumaan menisi laukkuja. Kun jokaisella on vaan yksi laukku, paikasta toiseen siirtyminen on iisimpää, mutta onhan se myös haasteellista, varsinkin kun ne on lapsia, joiden pitää viikon omaisuuttaan kanniskella. Toisaalta kaikki avioerolapset, jotka kulkee vanhempiensa välillä viikonloppuja on mestaripakkaajia ja tottuneita siihen kanniskeluunkin.

Lisäksi tietty ei ole koneessa omia paikkoja, mikä sekin on haasteellista tavallaan, sillä lapset olisi kiva saada lentomatkan ajaksi lähietäisyydelle istumaan. Aina siinä onkin onnistuttu, mutta se edellyttää joko pitkämielistä jonottomista koneeseen tai profiilinnostoa itse koneessa, että lentoemot etsii meille niitä paikkoja. Nyt piti turvautua jälkimmäiseen, sillä kone oli ihan täynnä ja vain yksittäisiä hajapaikkoja oli jäljellä siinä vaiheessa, kun sisälle päästiin. Saatiin silti hyvät paikat, joten ei se Ryanairin palvelutasokaan erityisen huonoa ole. Paluumatkalla yhdellä juniorilla tuli aika reippaasti verta nenästä ja siihenkin saatiin paperia, jäitä ja välistä oli neljä tyyppiä neuvomassa ja huolehtimassa miten pitää toimia. Joten enemmän melkein itse tykkään Ryanairista kuin vaikka Air Balticista, jolla tultiin pari viikkoa sitten Barcelonasta takas. Noilla Ryanairin lennoilla, millä itse on lennetty on sitäpaitsi aina ollut ihan fiksun oloista porukkaa, no etuilevaa ja vähän hiljaista sakkia, mutta ei nyt mitään ihan karseeta suomalaisporukkaa, tavallisia keskituloisia perheitä ja nuoria pareja.

Roomassa meitä piti tulla hotellin shuttle poimimaan kentältä, mutta sitten ilmenikin, että se ei kulje enää siihen aikaan. Se oli vähän pettymys joo, mutta otettiin sitten taksi. No sitten se taksi ei tietty osannut siihen hotelliin, joka oli vielä lähietäisyydellä ja kuski ajeli silleen hiuksianostattavalla tavalla pitkin öisiä katuja ja manaili, kun ei vaan löytynyt.. Lopulta me soitettiin hotelliin ja sieltä ne kertoi meidän taksikuskille ajo-ohjeet. Jestas. Kuski jäi pihaan vielä huutelemaan herjauksia hotellinomistajalle, ilmeisesti se nettisivun katuosoite ei ihan täsmännyt...sen mitä nyt siitä polotuksesta pystyi ymmärtämään.

Lentokentän lähihotelli tässä.

Huone oli tilava, viileä, raikas. Aamupala runsas (croissantteja, keksejä, juustoja, leikkeleitä, keitettyjä munia, tuoreita hedelmiä, jugurttia, mehuja). Palvelu hotellissa oli ystävällistä, joten muuta negatiivista paikassa ei ollut kuin se, että ne ei voineet kertoa meille aikaisemmin että shuttle ei kulje klo 23 jälkeen, eikä sitä tajuttu muualtakaan niiden sivuilta katsoa. Aamulla hotellin shuttle vei meidät takaisin lentokentälle ja otettiin Avikselta vuokra-auto alle.

Ollaan aikaisemminkin vuokrattu auto Italiassa, nyt lapset ovat vain kasvaneet, joten aina helpommaksi käy matkailu. Tänä kesänä matkattiin siis 13v, 11v ja 9v kanssa. Aiemmasta turneesta lasten kanssa Italiasta Provenceen ja takaisin tässä. 

Autot on aina toimineet, koskaan ei olla saatu sitä autoa mikä on tilattu, mutta kuitenkin sinne päin. Mitään laskuja tai mutinoita ei ole kantautunut perästäpäin ja toivottavasti ei tule nytkään. Auto taisi maksaa 120 euroa neljältä päivältä, Renaultin Picasso, joten ihan tilaakin riiti.

Se mikä kannattaa otta huomioon autoa vuokratessaan Rooman seudulla on niiden ZTL-alueet eli Roomassa on laajasti alueita, joilla ei saa ajaa, jos ei ole lupaa. Jos ajat sellaiselle ZTL-alueelle väärällä rekkarilla, voi tulla sakko perässä. Roomassa on poikkeuksellisen laajasti just näitä, koska siellä on paljon arkeologisia aarteita Colosseum ja muita, joiden takia yritetään rajoittaa pakokaasuja ja ilmansaasteita. Luvat ajella niillä alueilla on vaan kai niillä, joiden on pakko ajaa siellä asumisensa tai työpaikkansa takia. Lisää  näistä alueista on tässä.

Autostradalle sitten. Meillä oli navigaattorin kanssa ongelmia, koska monissa kohteissa minne aiottiin ei tiedetty tai löydetty sellaista osoitetta, jonka navigaattori olisi hyväksynyt tai löytänyt. Eka kohde Pompeiji oli tämmöinen ja samoin Vesuvius. Plärättiin nettiä ja matkaoppaita ja aina sit lopulta löydettiin sellainen osoite, mikä kelpasi. Mutta olisi varsin viisasta tehdä ennakkoon jo sellainen muistilista, missä on osoitteita navigaattoria varten ja b-vaihtoehtoja eli jotain lähietäisyydellä sijaitsevaa. Esimerkiksi Pompeijissa halusin just tietylle portille ja auton lähelle parkkiin ja Vesuviuksella on olennaista, että yrittää lähestyä sitä Napolin, ei Pompeijin suunnasta käsin. Kun tähdättiin Rooman katakombeihin navigaattori vei meitä sinne just ZTL-alueen kautta ja jouduttiin kiertämään hankalasti pitkin ohitusteitä, kun yritettiin vältellä ZTL-kameroita. No nämähän on niitä matkailun iloja ja seikkailun hetkiä, joten kaikista siis selviytyy, mutta aikaa säästäisi ihan hirveän paljon jos jokaisessa turistikohteessa olisi vaikka jo netissä sellainen osoite mikä ladata navigaattoriin. Varmaan näin vielä tulevaisuudessa onkin...

Ekana päivänä ajettiin siis Roomasta Pompeijiin, kierreltiin siellä, yritettiinVesuviukselle, ei onnistuttu, ajettiin Napoliin illaksi. Nukuttiin siellä yö, kierreltiin Napolia aamu ja sitten uudestaan Vesuviukselle, onnistuttiin ja sieltä sitten kohti rantalomakohdetta Formiaa.

Näkymää Pompejista Vesuviukselle.

Napolissa on tarpeeksi liikennehässäkkää, mutta lisäksi mielenosoituksia ja muuta kivaa.

Toisen aamun uusi yritys Vesuviukselle onnistui.

Kerron seuraavissa bloggauksissa Pompeijista, Vesuviuksesta ja Napolista. Napolin yö nukuttiin täällä.

Tosi siisti ja tilava huone, hyvä sijainti just vanhan kaupungin tuntumassa lähellä legendaarista pizzapaikkaa. Aamupala oli suppea, tosin riittävä: kahvi ja iso, tuore ja lämmin croissantti.

Napolista ajettiin viettämään rantaelämää Formiaan, joka sijaitsee noin puolivälissä Napolista Roomaan. Pikkukaupunki postikorttimaisemissa, taustalla vuoria, edessä turkoosi Välimeri ja meidän hotellissa pääasiassa italiaanoja. En ehkä suosittelisi tätä paikkaa kuitenkaan, sillä oli loppujen lopuksi kallis, aamupala oli vaan kaikkea makeaa kakkua ja piirakkaa ja rantsutuolit ja rantabaari olivat hotellinkin asiakkaille törkykalliit, vaikka sijaitsivat siis hotellin omalla ja rajatulla rannalla. Ranta oli erittäin hyvä ja hotellin ravintola oli hintava, maisemat huikeita. Pikkukaupungissa ostoskeskus Panorama ja riittävästi pikkuputiikkeja tyydyttämään teinitytön tarpeet. Rannassa lapset jaksoi melskata tuntitolkulla.

Maisemia Napolista pohjoiseen.

Formian hotellin näköala huoneesta. Ei paha. Teki mieli nukkua parvekkeen ovi auki, jotta voi yöllä kuunnella aaltojen loisketta.

Formian hotelli. Tarkempia tietoja täältä.

Formian rantsua.

Hotellin illallisravintolan pastaa...namnam!

Päivän kalaa, voi, tässä oli vaikka mitä herkkua. Mutta olihan näilllä safkoilla hintaa, 5 ihmisen alkupalat, pääruuat ja jälkkärit plus pullo hyvää paikallista punaviiniä oli 150 euroa. Kyseessä oli kuitenkin pikkukaupungin hotelli ravintoloineen, Roomassa syöminen oli tietysti vielä kalliimpaa.

Kahden yön jälkeen startattiin sitten Formiasta kohti Roomaa. Parin tunnin ajon jälkeen sekoiltiin Via Appian tuntumassa, löydettiin lopulta St Sebastianon katakombit ja hotellille toiselle puolen Roomaa ilman suuria ZTL-rikkomuksia.

Roomassa meillä oli taas todella hyvätasoinen yöpymispaikka, kahden makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön asunto 10 minuutin kävelymatkan päässä Piazza Popololta ja Vatikaanivaltiosta. Hotellista tässä.

Näkymää meidän hotellihuoneen olkkarista kohti keittiötä.

Näkymää hotellin ikkunasta.

Hotellin sisustuksessa oli pieniä kivoja yksityiskohtia. Tosi, tosi, hyvä hierova suihku ja siisti vessa.

Hotellin aamupala oli jees, joka aamu oli tarjolla ihan tuoreita ja lämpimiä erilaisilla täytteillä croissantteja, suosittelen erityisesti ricotta-versiota. Lisäksi sai paahtoleipää, mehuja, muroja ja kahvia. Ystävällisesti neuvoivat asioissa ja varasivat meille tilataksin lentokentälle lähtöaamua varten.

Olen käynyt Roomassa viime kesänä miehen kanssa.  Jaottelin silloin kokemuksia näihin bloggauksiin:

1/4 Havaintoja Roomasta

2/4 Kirkkoja Roomassa

3/4 Rooman historiaa

4/ Ruokaa Roomassa


Näillä on ollut aika paljon lukijoita vuoden aikana ja ovat olleet ylivoimaisesti suosituimmat blogini matkaosuudet, joten toivottavasti jotain hyötyä näistä sepustuksista on jollekulle matkaajalle ollut - nyt oli myös itselle, sillä luin nämä uudestaan ennen matkaa, vaikka en koskaan yleensä lue omia vanhoja tekstejäni, koska se on niin noloa jotenkin. Ja olinkin yllättänyt siitä, miten paljon olin unohtanut ja siitä, miten paljon teen kirjoitusvirheitä..

Mutta siis yhtä tasokasta ja kirjoitusvirheitä täynnä olevaa sepustusta seuraa..