Tour Provence jatkuu: Arles ja Pont du Gard

Viimeisenä päivänä oli tähtäimessä ajaa Gironaan, mutta poiketa matkalla jo kauan haaveiltuihin kohteisiin eli Arlesiin ja kaikkien akvedukti-bongareiden unelmakohteeseen Pont du Gardiin.

Ekalla kerralla kun saavuin Provenceen se tapahtui idästä, Milanon ja Rivieran suunnasta (bloggaus tässä). Viime jouluna huristelimme pohjoisesta Geneven ja Lyonin kautta (bloggaus löytyy täältä ja täältä lisää). Nyt on sitten läntinenkin reitti tsekattu. Seuraavalla kerralla pitää varmaan ylittää Välimeri ja saapua etelästä Nizzan satamaan. Tietysti voisi joskus harkita ihan vaikka simppelisti lentoa Nizzaan myös, mutta se kun on niin vaivatonta ja mä en ole suorien polkujen nainen.

Aamutuimaan ajo Lorguesista moottoritielle, yleensä suosimme maisemareittejä eikä tylsää motaria, mutta nyt oli edessä sen verran paljon kilometrejä, että pakko tehdä järkiratkaisuja.

Arlesiin saapuessamme oli kohtuullisen helppo löytää pikkukaupungista parkkipaikka, mutta ei kovin läheltä vanhaa kaupunkia, jonne tähtäsimme. Kivan näköistä kansallispukuista väkeä käveli vastaan alusta alkaen...

Kaupungissa oli myös ymmärrettävästi paljon gallerioita ja taiteellisen näköistä väkeä, varmaan Van Goghin perässä saapuneita..

Vanhassa kaupungissa oli hyvin pittoreskia ja viihtyisää. Kävelimme ensiksi Arlesin amfiteatteriin ja siitä areenalle. Erityisesti areena oli kovasti hyvässä kunnossa, jos vaikka vertaa Rooman Colosseumiin. Sinänsä olen näitä tappoareenoita katsastanut jo kiintiöt täyteen viime vuosina, mutta ainahan näitä roomalaisten urotekoja täytyy ihailla, kun lähituntumassa on.

Amfiteatteriin ja Areenalle pääsi jonottamatta kohtuullista maksua vastaan (muistaakseni yhteishinta 7 euroa) ja ne oli tsekattu aika nopsasti. Kummankin lähistöllä oli paljon turistipuoteja ja kivan näköisiä kahviloita.

Arles on roomalaismenneisyyden lisäksi tunnettu Vincent Van Goghista, joka asui siellä 1880-luvulla ja maalasi lukuisia tunnetuimpia teoksiaan, yhteensä yli 300 teosta. Ohessa Van Goghin maalaama puutarha silloin ennen ja nyt:

Yksi suosikkitöistäni on tunnelmallinen iltaotos tästä kahvilasta..

Ei sinänsä ole ihme, että kaupunki on innoittanut sellaisiin taideteoksiin, tuntui että valokuviakin oli todella helppo ottaa ja minne vain katsoi, näki jotain kuvaamisen arvoista.

Arlesin jälkeen ajoimme kohti Nimesiä, joka on myös vanha roomalaiskaupunki ja jonne vedet aikoinaan toi maailman pisin roomalainen akvedukti Pont du Gard. Pont du Gardiin ei pääse autolla ihan lähelle, vaikka se on periaatteessa keskellä ei mitään, aluetta halutaan suojella ja syystäkin: se on yksi Ranskan suosituimpia nähtävyyksiä ja houkuttelee vuosittain yli miljoona kävijää. 

Parkkipaikat ovat laajat ja avarat ja hinta autolta on parisen kymppiä. Alueella on myös suosittu uimaranta, sillä Pont du Gard ylittää joen. Olisi varmasti hyvä idea saapua tänne piknik-korin kanssa, vaikka on paikalla pari kahvilaakin. 

Näin myös hääpareja kuvauttamassa itseään komeaa akveduktia vasten. Pont du Gard on melkein 50 metriä korkea ja kolmikerroksinen. Ylin taso sisälsi vesikanavan, joka oli sen kokoinen, että sinne mahtui ihminen tekemään korjauksia. Ajanlaskun alun ensimmäisinä vuosisatoina vesikanavassa virtasi päivittäin arviolta 200 miljoonaa litraa vettä läheisen Nimesin kaupungin suihkulähteisiin, kylpylöihin ja koteihin. Roomalaiset kun rakastivat veden kanssa pelaamista.

Itse rakennelmaa pidetään erityisen hienona insinööritaidon näytteenä ja todistaahan sen aikakin, vielä on pystyssä ja jonkin asteisessa käytössä se oli melkein 800 vuotta. Rakennelmaa ei ole muurattu laastin avulla, vaan kivet on aseteltu rautatankojen vahvistamana nätisti kuin palapeli. Niin hienosti roomalaiset olivat jutun funtsineet, että rakennelma on kestänyt joen valtaisat tulvatkin, joista viimeisin 1958 ulottui toiseen kerrokseen asti ja kiskoi mukanaan modernimpia siltoja, taloja ja uusia rakennuksia. Tämä kesti.

Muistan Pont du Gardin historian oppikirjoista omilta kouluvuosilta. Oli aika hienoa käydä vihdoin paikan päällä itsekin.

Seuraavaksi oli suunta tiukasti kohti Espanjaa, jossa illalla palautettiin vuokra-auto, nautittiin tapakset runsaan cavan kera ja painuttiin lyhyille unille ennen aamunaikaista lentoa.