Lasten kanssa yhteinen kesälomareissu suuntautui tänä kesänä pitkin poikin Eurooppaa. Lensimme Frakfurt-Hahniin, josta autoilimme saksalaisen Burg Eltzin linnan kautta Amsterdamiin. Sieltä matka jatkui Haagin kautta pitkin rannikkoa Belgian Bruggeen, josta riensimme Gentin ja Waterloon kautta Liegeen. Sitten hurautimme Luxemburgin kautta Saksan Trieriin, josta Ranskan Roppenheimin outlet-mallin kautta Strasburgiin ja takaisin Saksan puolelle Rustiin ja Europa Parkiin. Matkan viimeiset etapit olivat Mannheimin tuntumassa, viinitarhojen äärellä, ennen paluulentoa Frankfurt-Hahnista.
Kalliiksi tuli, huhheijaa ja yli 2000 kilometriä kuljettiin autobaanoilla.
Nyt on lomat ohi ja kirjoittelen vähitellen matkan tarkemmat yksityiskohdat tännekin. Aloitan osasta herkut, tietysti :)
Teinien mielestä matkan kulinaarisia kohokohtia olivat Amsterdamin Hard Rock Cafe, Starbucksit ja Burger Kingit (arvostivat myös ko. putiikkien avoimia wifi-yhteyksiä). Muistan kyllä miten itsestäkin oli 15-vuotiaana melko kuuma juttu syödä Tukholman McDonaldsissa.
Mutta aloitetaan palasta taivasta: belgialaiset vohvelit. Ne maistuvat katukeittiöiden suklaakastikkeilla kuorrutettuina ja ja iltavalaistujen bistroterassien fiineinä versioina.
Amsterdamissa halusimme syödä perinteistä hollantilaista ruokaa ja menimme Äitien ravintolaan eli Moedersiin. Paikan erikoisuus on kotiruuan lisäksi seinillä keikkuvat sadat kuvat äitiasiakkaista kautta vuosien. Ohessa vegeversioita suosivan teinitytön kasvisannos Stammpot: perunamuusia, parsakaalia, tomaattia, juustoa, munakoisoa...
Amsterdamin parhaaksi aamiaispaikaksi osoittautui Gartine jossa osa porukoista tilasi vohveleita ja lettuja, osa french toasteja ja croissantteja, juustoja, patonkeja, vastapuristettua appelsiinimehua, itse tehtyjä hilloja.. Paikka on todella idyllinen joten kannattaa varata pöytä ennakkoon (me varasimme trip advisorin suositusten perusteella).
Ihania aamiaisia voi nauttia myös Da Bakkerswinkeleissä , joita on useampi Amsterdamissa, mutta me testasimme Haagin version. Oijoi. Kalliiksi tuli, mutta oli se sen arvoista. Oma annokseni oli Leipomon aamiainen, jossa oli leipiä, täytteitä, kakkuja, hedelmiä, vastapuristettua appelsiinimehua, keitettyjä kanamunia, kotikeittiön makuisia hilloja ja marmeladeja.
Tytär nautti Tehtaan aamiaisen, johon kuului leipiä pekoni-juustomunakkaalla.Pekonit ja juustot oli kivasti paistettu munakkaan sisään pieninä hippusina.
Toinen tytär vetäsi myslit ja hedelmät luonnonjugurtilla ja croissantilla.
Belgian puolella Bruggessa tutustuimme historialliseen panimoon De Halve Maan jonka kierros oli hupaisa tarina perhepanimosta, katoltaan oli mahtava näköalat ja lopuksi sai maistaa suklaa-aromista olutta. Bruggen klovni oli tuttu näky kaupungissa, aikanaa kaupunkilaiset olivat ottaneet keisaria vastaan sirkusesityksin ja erilaisin viihdyttävin erikoisnumeroin ja kun he olivat lopuksi kysyneet keisarilta, mitä mieltä tämä on heidän kaupungistaan, oli keisari tokaissut "olette yksiä pellejä koko porukka".
Olutvalikoimaa siellä Belgiassa sitten tosiaan riitti. Paikallisten luostaripanimoiden oluet ovat kuulemma maailman parhaita. Itse en ole suurikaan oluen ystävä, joten omat maistelut olivat säälittävää lajia, mutta mies oli haltioissaan. Ihmettelenkin nyt lähinnä sitä, miksi ihmeessä en ole matkannut Belgiaan aiemmin, selkesti on kaltaiselleni Ranska-fanille päässyt nyt tulemaan pieni kömmähdys.
Belgiassa kun on myös monien mielestä maailman parhaat suklaat...
Gentin tunnelmallisessa kaupungissa nautimme aamiaisen Julien talossa. Julien hedelmäsalaatti oli jotain muuta kuin suomalaisten hotellien limaiset purkkisalaatit. Täältäkin varasimme pöydän ennakolta ja onneksi, saimme yläkerran näköalapöydän suoraan aamu-usvaiselle kanaalille.
Juliella oli mielestäni ihan kiva kakkuvalikoimakin...
Mutta he ovat erityisesti erikoistuneet kuppikakkuihin :)
Ranskan puolella siirryttiin vohvelikulttuurista crepes-alueelle.
Ja kävimme vierailemassa ihan oikeassa suklaatehtaassakin, lähellä Gentiä sijaitsee Charlemagnen 1970-luvulla perustettu, suklaakriitikkojen kiittämä tehdas, jonka omistaja kierrätti meidät tehtaassa, maistatti näitä superherkkuja ja lopun automatkaa vedimme sitten huolellisia suklaaövereitä.
Tämänkin olimme ennalta varanneet ja oli hyvin kiehtova vierailu, rouva kertoili suklaan myynnin kasvaneen viime vuosina jatkuvasti ja että esimerkiksi Venäjältä tulee nykyisin jo laadukasta suklaata, hänen omia suklaitaan myydään vain laadukkaimmissa putiikeissa, lähinnä Belgiassa, Ranskassa, Japanissa, Yhdysvalloissa ja viime aikoina myös Kiinassa. Myös Ruotsissa, ei Suomessa. Hetken aikaa pähkäilin pienen suklaapuodin avaamista Suomeen, sinne varmaan sijoittasin ne ranskalaiset saippuat, yrttipurkit, sinapit, juustot, italialaiset makkarat ja kaikki muut ihanat tuotteet, mitä Suomessa voisin yrittää kaupata, jos olisin yhtään yrittäjähenkinen ihminen. (En ole). Sisustustavarat. Provencen kankaat. Kahvit. Bistrotuolit. Hillot...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti