Hollywoodin hodareita Pink'sin tyyliin

Hollywoodin legendaarin hodarikioski Pink's on pyörinyt mielessäni siitä lähtien kun pääsin heidän annoksiaan maistelemaan helmikuussa. Tilannetta ei ole auttanut, että he ovat aktiivisia sosiaalisen median toimijoita, joiden annokset esiintyvät nyt fb-janallani päivittäisellä frekvenssillä. On kovasti yleistä, että Pinksiin määrätietoisesti hakeutuneet asiakkaat raportoivat visiitistään kuvin ja kiitoksin niin foursquaressa, twitterissä kuin facebookissa ja itse paikan päällä näitä annosten kuvaajia myös riitti. Pink's myö auliisti kierrättää asiakkaiden kuvia eteenpäin.

Ylipäätään en ole muualla maailmalla matkailessani nähnyt niin paljon ihmisten ottavan kuvia safkoistaan kuin tuolla Kalifornian reissulla ja näin myös paljon erilaisilla ruoka-apajilla "Check in at foursquare", "Like as in facebook" - Suomessa ollaan näistä kuvioista vielä niiiin jäljessä.

Mutta kuolattuani Pinksin hodariannoksia nyt kuukauden verran ja muutenkin kaukokaipuun ottaessa yhä enemmän valtaansa tein maantai-illan laitoksi hodareita. Lapset rakastavat tämän tyyppistä ruokaa, eikä mieskään valittanut.

Paistoin uunissa vähän tuhdimpaa saksalaista makkaraa ja valmiita hodarisämpylöitä.
Tein jauheliha-salsa-papukastikkeen (paistoin sipulia, valkosipulia, jauhelihaa, sekaan pinto-papuja, taco-kastiketta, tomaattimurskaa, chilirouhetta, fariinisokeria, suolaa, tabascoa),
sulatin kattilassa 200g cheddaria ja 2dl kuohukermaa (lisäksi tabascoa) juustokastikkeeksi
ja sitten vielä Pirkan pakasteperunoita (no ei sitä aina jaksa..)
ja guacamolea (3 avokadoa, 1 creme fraiche, 1 sitruuna, valkosipulin kynsiä, tabascoa, mustapippuria) ja valmista hapankaalia lopuksi viimeistelyyn sekä jalopenoja.
Ai että kuulkaa oli hyvää.

Tässä vielä fiilistelyksi alkuperäinen kioski, jonne on kuulemma aina jonoa. En ihmettele.

Tuon juustoisen lihamassan alla on muuten toiset ranskalaiset.

Jos olet kulmilla, vahva suositus.

Sadetta San Franciscossa, 8/14

Satoi vettä koko päivän. Se on aika lailla paljon vettä. San Franciscossa kuulemma voi olla vaihtelevat ja hankalat kelit, kesät suunnilleen samanlaisia kuin talvet. Sinänsä ei ollut kylmää, mutta epämiellyttävän märkää.

Muutenkin matkailijan kannattaa varustautua oikeasti tosi mukavilla kengillä, noi ylämäet on tappavia. En ymmärrä miten kaikki kulmat voi olla täynnä punttisaleja ja jooga-studioita, kun perusjumpat saa jo normaalilla kävelyllä korttelin ympäri. Pyynikin portaat on pikkujuttu näihin tieosuuksiin verrattuna.

Aamulla lähdettiin sitten hotellista mukaan napattujen sateenvarjojen kanssa kohti Mama'sia, joka on suunnilleen kaupungin suosituimpia paikkoja tällä hetkellä. Jono oli sen mukainen, jonotettiin siinä hemmetin vesisateessa 45 minuuttia kunnes päästiin sisään. Mietin, että mikään aamupala ei voi olla tämän odotuksen arvoista, mutta olin väärässä.

Benediktin munat sillä kuuluisalla sourdough-leivällä, tomaattia, avokadoa, pekonia ja paistettuja perunoita. Yllä puolestaan on kuvassa pähkinäinen French toast marjoilla ja hedelmillä sekä rinnalle tuodulla älyttömän hyvällä hillolla. Oi nam. Juotiin siinä sitten mimosat ja cappucinot kans. Ihana paikka, olen fani.

Mama'sin valikoimaa. Alue on ns. pikku-Italiaa, joka on innoittanut Coppolaa leffoissaan, hän asuu San Franciscossa, niinkuin lukuisat muut elokuva-alan ihmiset, muusikot, taiteilijat.

Koska oli niin järkyttävä keli, otetiin sitten liput bussi-kiertoajelulle ja siinäpä sitten tähystetiin kaikkia kiinnostavia juttuja märkien ikkunalasien läpi. Voi pettymys. Alla kuvassa ns. painted ladies eli näitä kapungin hienoja viktoriaanisia taloja.

Kiertoajelu vei myös Haight-Ashburyyn, sinne hippialueelle. Aluksi siellä kyllä asuivat beatnikit, sitten hipit, joita paikallinen poliisi kutsui rakkauden sukupolveksi, josta nimi sitten jäi. Väki asui näissä taloissa kommuuneissa, jakoi kumppanit, huumeet jne. Alueella majaili esim Hendrix, Morrison, beatlet ja Grateful Dead. Sittemin alueesta tuli pahamainen ja huumeongelmainen. '80-luvulla alueella alkoi kukoistaa homoseksuaalien kulttuurin muodot ja kaupungista tulikin seksuaalisen avarakatseisuuden pääkaupunkeja maailmalla.

Haight-Ashburyn näköaloja.

Golden Gate Bridge oli luonnossa ihan yhtä hieno ja vaikuttava, kuin miltä se kuvissakin vaikuttaa. Käveltiin sen yli, vaikka oli hirveä tuuli ja rankkasade. Kastuttiin ihan pahanpäiväisesti. Sinänsä hauska kokemus, muutkin sillan ylittäjät kävi läpi ihan samoja tunteita vitutuksesta sisukkuuteen ja kaikki hymyili toisilleen tuulen survoessa meitä poloisia turisteja vajaan tunnin kävelytaipaleella.

Golden Gate Bridge on tunnettu lukuisista itsemurhahyppääjistä, ja kylläpä se huomattavan korkealla suhteessa mereen sijaitsee. Oikeasti ei tarvinnut edes pitkään sihtailla, kun tavoitti iloisesti polskivan merileijonan hahmon sillan alla kulkemassa. Kuin sööttiä.

II maailmansodan aikana San Francisco oli merkittävä armeijakaupunki, täällä oli myös valtavan paljon teollisuutta sodan tarpeisiin. Tämä teollisuus oli pitkälti naisten tuottamaan, joten San Francisco oli naisvaltainen kaupunki, sodan jälkeen monet naiset jäivät kodin ulkopuoliseen työelämään. Pakosti tulee mieleen, että tässä kaupungissa oli ehkä ekaksi naisliikettä, ennen hippiliikettä ja tätä viimeisintä homoseksuaalien taistoa.

Nythän alue on kovasti hipsterimäistä ja lähellä on Silicon Valley, joka sekin elää San Franciscon suvaitsevaisuudesta ja modernista asenteesta.

Käytiin satamassa sijaitsevassa US Pampanitossa, toisen maailmansodan aikaisessa sukellusveneessä. Oli se ahdas, voi hyvä tavaton.

Illalla mentiin monissa paikoissa kehuttuun Roam Artisan Burgeriin, joka oli täynnä nuoria ja trendikkäitä ihmisiä pistelemässä ekologisia luomupurilaisia. Ideana oli et ensin saat valita lihan, esim kana, pihvi, buffalo, sitten valitset millaisen sisällön hamppariin haluat, valitset kastikkeen ja lopulta muut lisukkeet ja pirtelöt.

Tajuttoman hyvän hampurilaisen söin pihvillä, avokadolla, karamellisoidulla sipulilla, tryffeliranskalaisialla, chevrellä ja salaatilla, rinnalle vielä kookospirtelöä. Voi aaaah.

Paahtopaisti painekeittimessä & mutakakku

Sain tosiaan joululahjaksi painekeittimen. Olen tähän mennessä todennut, että se valmistaa kasvissosekeiton, nakkikeiton ja höyryttää perunat, porkkanat, pavut ja parsakaalit narskuvan rapeiksi, värinsä kauniisti säilyttäväksi tarjottaviksi. Huippunopeasti vieläpä!

Koska tässä kotipesässä on yleensä kiireisiä lähtöjä, tällä hetkellä lapsilla on yhteensä 9-10 harrastelähtöä viikossa, ihan hirveästi en ehdi hellan äärellä tuumia, että mitäs laitettaisiin. Painekattila nopeuttaa ruuanvalmistuksessa mutta lisäksi moni safka tykkää höyrytyksestä pitkää keittelyä ja liottelua enemmän. Värit ja maut ovat parempia. Miinuksena koko hommalle on se, että on tollainen ujeltava ja suhiseva kattila jotenkin pelottava. Todennäköisesti onnistun vielä jotakin sillä myös perusteellisesti sähläämään, kun saan enemmän luottamusta ja altistun sille vaaralliselle turvallisuudentunteelle. Toistaiseksi kuitenkin partnerisuhteemme on hyvä.

Koska ranskan anoppi kehui painekeittimen olevan huippuhyvä myös paistin kanssa, pitihän sekin sitten testata. Napsin nettisivuilta Jamie Oliverin Roast beefin ja eikun kokeilemaan. Saman voi toki toteuttaa perinteisessä uunissa tai hellalla, mutta aikaa toki vierähtää enemmän. Tämä paahtopaisti oli tarjoilukunnossa 30 minuutissa. Maku oli huomattavan perinteinen, aidon makuinen.

Paahtopaisti

Paista kuumalla pannulla noin kilon naudan paahtopaisti joka puolelta herkullisen väriseksi
Sujauta se sitten painekattilaan
Asettele mukaan porkkanoita, bataatin palasia, sipulia, selleriä, valkosipulia, tuoretta rosmariinia, suolaa, mustapippuria maun mukaan, itse olin aika maltillinen
Sekaan vettä sen verran että komeus juuri ja juuri peittyy
Painekattilassa veden määrä säilyy, joten sitä tulee helpostikin laitettua sinne liikaa

Painekattila hurisemaan 30 minuutiksi.

Tarjoile esimerkiksi salaatin kanssa.

Jälkiruuaksi tein mutakakkua oikein hyvällä reseptillä, joka löytyi Kirjoja ja kakkuja - blogista täältä. Olen useita eri mutakakkuja ehtinyt elämäni varrella testata ja tämäkin oli herkkua. Ei kai kukaan mutakakkua oikein todella pilattaua saa, sitä suklaista mössöä meillä syö äiti ja lapset melkein missä olomuodossa vain.

Mutakakku

Sulata 150g voita ja lisää sekaan 2 dl sokeria ja 2 munaa.
Sekoita 1,5 dl vehnäjauhoja, vajaa desi tummaa kaakaojauhetta, 2 tl vaniljasokeria ja 1 tl leivinjauhetta. Siivilöi ne taikinaan.
Levittele taikina irtopohjavuoan pohjalle (jossa on leivinpaperi). Paista 200 asteessa 20 minuuttia. 
Jos paistat pidempään, keskus muuttuu kiinteäksi, moni tykkää, että mutakakun pitää valua löysänä keskeltä leikattaessa. Jos sitä jää seuraavaan päivään, se on silloin kiinteää.
Koristele tomusokerilla.
Maistuu kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Joulukalenterin luukku 23: Kiire jo on, kiire jo on! Helpot ja tuunatut tässä

Aika paljon voi oikaista jouluherkuissa.


Piparit ensinnäkin. Leivon niitä lasten ja tuoksujen takia. Ihan hyvin niissä voisi oikaista ja olisi sotkua vähemmän. Tuoksut tosin saa aikaiseksi vaikka pakastealtaan taikinoita paistamallakin. Ihan kelvolliset saa joka kaupasta ja ikeasta. Ja voihan ne sitten vaikka koristella kera pilttien.


Kaloissa oikaisun mahdollisuus on ilmeinen. Graavilohi on parempaa itse duunattuna, mutta ei kaupan versiot ole kovin pöllöjä nekään. Kalatiskeiltä saisi vaikka mitkä sillit ja muut ihan kelvollisina makupaloina. Mäti, joka on ehdoton juttu omassa joulussa on jokatapauksessa valmis jo sellaisenaan. Rinnalla vain smetanaa ja pieneksi pilkottua punasipulia.


Laatikot olen tehnyt lähes aina itse. Parina jouluna kuitenkin duunasin valmisversioista itseasiassa aika hyvät versiot. Kirjoitin ohjeet oikein muistiin ja olen jakanut niitä kiireisille kamuille vuosin varrella. Pointti on sujauttaa ne kivoihin jouluisiin vuokiin ja lämmitellä alhaisella lämmöllä jouluaattona. 


Testasin kerran myös stokkan kovasti kehuttuja valmislaatikoita, mutta omaan makuun nämä Saarioisten äitien versiot tuunattuina oli paremmat. Ohjeet niihin isokokoisiin boxeihin.


Valmis lanttulaatikkoboxi

Lisää sekaan 1-2 munaa, kanelia ja inkivääriä, sekoita ja uuniin 175 asteelle. 


Valmis porkkanlaatikkoboxi

Lisää 2 dl kuohukermaa, 1 muna, iso loraus siirappia ja uuniin samaiselle 175 asteelle.


Valmis perunalaatikkoboxi 

Lisää 2 dl kuohukermaa, 2 rkl siirappia, 1 muna ja 175 astetta.


Rosollin voi ostaa myös valmiina ja tehdä kastikkeen itse, eli vaahdotettuun kuohukermaan tilkkanen punajuuripurkin nestettä. Mausta valmisrosolli sitruunapippurilla ja asettele päälle keitettyjä kanamunan puolikkaita. Valmissillin saa pilkottua joukkoon, samoin maustekurkkua, freshin version saa jos heittää sekaan vielä taviskurkkua pieneksi pilkottuna.


Valmiista sienisalaatistakin saa omatekoisen oloisen lisäämällä smetanaa, valkopippuria ja persiljaa joukkoon.


Näyttävän maksapateen voi käydä ostamassa stokkan lihatiskiltä tai kauppahallista. 


Valmis perunasalaatti on kyllä omalla kohdalla out of question, mutta kai siinäkin pätisi sama idea, esim creme fraichea, valkopippuria ja pieneksi pilkottua vihreää omenaa sekaan.


Joulumyyjäisistä voi hakea kuivakakut. Tortut varmaan suurin osa nykyisin toteuttaa pakastealtaan valmistaikinan kanssa.

Lihapullissa voi oikaista. Kaupan tiskiltä voi tilata valmiiksi paistetun kinkun tai kalkkunan tai ihan mitä nyt haluaakin syödä.

Karjalanpiirakat ostetaan itse tai paistetaan esipaistetut. Munavoin osaa sekoittaa lapsikin.


Riisipuurossa ei voi oikaista. Mutta kyllä sitäkin valmiina nykyisin saa.


Määrätön määrä suklaakonvehteja ostetaan kaikki valmiina tietty.

Arjen pelastaja: makaronilaatikko

Kun ei keksi mitä laittaisi, voi laittaa makaronilaatikkoa. Meillä ei syödä oikeastaan ollenkaan sitä klassisinta versiota vaan näitä kahta variaatiota. Eka on mausteinen voimapata tomaattikastikkeella ja jälkimmäinen on soijarouheesta sovellettu. Eka versio on miehen ja esikoisen suosikki, sillä ne tyypit ei käytä ketsuppia ja niiden mielestä tää tomaattikastikkeinen tietty maistuu "joltakin". Poika ja nuorin lapsi rakastavat ketsuppia, joten tää soijarouheversio on niiden heiniä. Jos et ole kokeillut makaronilaatikkoa soijarouheesta, niin suosittelen, se on kuin tehty siihen!

Makaronilaatikko kind of "Lasagnette"

Paista  400 g paistijauhelihaa kuumalla pannulla tumman ruskeaksi, eli paista asenteella, älä kiehauta omissa nesteissään

Sekaan valkosipulia, sipulia, vihreää paprikaa, chiliä ja paista hetki

Lisää tomaattimurskaa purkillinen ja mascarponea puoli purkillista

Mausta oreganolla, suolalla, pippurilla

Sekaa keitettyjen makaronien joukkoon tomaattilihakastike ja lisää mozzarellaa

Käytä uunissa hautumassa

Makaronilaatikko soijarouheesta

Tästä tulee itseasiassa parempaa, kuin siitä jauhelihaisesta versiosta, niistä tulee yleensä sellaisia jämähtäneitä laatikoita, tästä tulee pehmeämuotoinen. Soijarouhetta voi säilöä kaapeissaan noin ikuisuuden, joten nämä ainekset löytyy kotoa aina, on niiiiin halpaa, hyvää, tavallista arkiruokaa. Soijarouhe pitää maustaa ponnekkaasti, muuten ei maistu miltään.

Keitä makaronit
Liota 2-3 desiä tummaa soijarouhetta 2-3 desissä keitettyä vettä (eli samat suhteet)
Lisää reilusti paprikajauhetta, grillimaustetta, suolaa, pippuria 
Sekoita maustetut soijarouheet, johon neste on imeytynyt makaronien sekaan ja lisää seos, jossa on 2 dl kermaa, 2 dl maitoa ja 2 munaa, sekä suolaa ja valkopippuria
Lisää juustoraastetaa pinnalle ja asettele uuniin miettimään.

Avokado classic, pihviä, peruna-suppilovahverogratiini ja viiniomenoita

Edellisessä blogauksessa kerroin illallisesta, jonka mies suunnitteli ja toteutti minun ollessani Helsingissä. Ihastelin jo alkudrinkki Kir Royalia ja nyt paneudun itse tarjoiluun. Liikuttavaa kyllä, keittössä oli selvästi puuhattu pidempi tovi ja suunnitteluvaiheessa oli kilautettu äidille eteläiseen Ranskaan. Tarjolla oli klassinen kokoelma itse laitettuja juttuja ja kaikki todella onnistuneen makuista, lisäksi viinitkin oli mietitty - kuulemma Alkoon oli viety suurempi summa, kuin itse ruokakauppaan.

Alkudrinksun jälkeen eteeni kannettiin täyteläinen avokado katkaravuilla täytettynä. Olin erityisen otettu siitä, että katkarapuja maustoi itse tehty majoneesi. Kaapissa olisi ollut oikopolku, mutta mies tuntee syvää epäluuloa valmismajoneesia kohtaan, eikä maistellut kyllä tätäkään. Lapsuudessa alkanut inho ko. tuotetta kohtaan jatkuu edelleen ja hän veti omat avokadot balsamicolla viimeisteltynä.

Majoneesi

Sekoita 2 keltuaista, 1 tl Dijonin sinappia, 1 rkl valkoviinietikkaa kulhossa

2 1/2 rkl rypsiöljyä lisätään tipoittain sekaan ja koko ajan vatkataan, kunnes muodostuu halutunlainen koostumus, ripsaus suolaa ja mustapippuria sekaan

Pääruokana minulle tarjottiin vastapaistettuja sisäfilepihvejä, jotka käväisivät pannulla öljy-voiseoksessa, sekä sipauksessa suolaa ja pippuria. Pihvit olivat sopivan veriset, kuten ne haluankin.

Seurana salaattia potkaisevalla vinaigerette-kastikkeella.

Lisukkeena oli myös täydellisen kermaista peruna-suppilovahvero-gratiinia. Suppikset oli hölkätty aamuisella metsäreissulla.

Peruna-suppilovahverogratiinin ohje on kuulemma täältä. Mutta alkuperäiseen ohjeeseen oli  lisätty enemmän kermaa. En ollut aiemmin kokeillutkaan perunagratiinia sienillä, enkä olisi arvannut kuinka mukavasti Provencen yrttimauste comboon sopii, samoin purjo oli kiva, sipuli olisi varmaan jyrännyt muut alleen.

Jälkiruokana oli omenoita viinikastikkeessa. Tämä on ranskalaisanopin peruja, tosin hän on käyttänyt tässä kuulemma usein päärynöitä. En ollut muuten koskaan maistanutkaan tätä laittoa, vaikka olen tietoinen ollutkin viinissä keitellyistä omenoista ja muistelen jossakin keittokirjassani olevan näistä versioita. 

Maku oli syvä, kanelinen ja maistui tosiaan lapsillekin seuraavana päivänä, joten ei mitenkään liian "viinimäinen." Jäätelö on kyllä pakollinen lisäke, muuten tämä on raskas. Tämä juttu sopisi myös loistavasti joulupöytään.

Ohjeen mies oli napsinut ruotsin alkon eli systembolagetin sivulta täältä. Jäätelö oli tasokkaampaa vaniljajäätelöä, mutta ei sentään itse duunailtua. Olisin tippunut kyllä tuolilta, jos näin olisi ollut.

Musta tuntuu, että mä taidan kysellä jatkossa useammin vapaavuoroa keittiöstä.

Syysbuffan tapakset

Laittelin sitten ihan vain perjantain kunniaksi pöytään vähän syötävää. Mies vetäsi sellaiset ähkyt, että finaalissa voivotteli mun olevan pahempi kuin Viking Linen buffa. Jymäkkä olo oli itselläkin. 

Mutta en kokenut itse kattausta laisinkaan työlääksi laittaa ja yritin noudattaa tapas-annoskokoja (pieleen meni) ja teemana oli jotakin sellaista että Lappi kohtaa Venäjän, mutta taidettiin tehdä reissu Italiaan asti ja viinitkin oli Saksasta ja Ranskasta. Näitä globalisaation parempia puolia.

Ensinnäkin alkupalaksi oli ihania rapsakoita itse laitettuja sipsejä. Sitten syötiin mäti-smetana-punasipuli-saaristolaisleipiä, venäläistä tattijuliennea, porosalattia puolukkavinaigretella ja marinoiduilla kanttarelleilla, loppuun suklaista tiramisua tsaikka-lasista kermavaahtopössäyksellä. Ihana syksy ja metsistä poimitut jutut kruunaa kyllä aterian.

Juuressipsit  lantusta, punajuuresta, porkkanasta ja perunasta (2 peltiä, ei mikään jättiannos tullut)

Hyvin pesty peruna juustohöylällä siivuiksi pellille ja sipaisu oliiviöljyä pintaan

Samalle pellille 1 siivutettu ja kuorittu porkkana oliiviöljyllä 

Toiselle pellille 1 punajuuri kuorittuna ja juustohöylällä siivutettuna, samoin oliiviöljyä

Pistä nämä uuniin 200 astetta.

10 minuutin päästä lisää sinne pieni kimpale lanttua siivutettuna ja öljyllä sipaistuna. 

Kannattaa käännellä paiston aikana. Lanttu valmistuu ekana. Kun käpristyvät kivasti ja saavat väriä, ulos, suolaus ja siinä ne on. Itse laitetut sipsukat!

Marioidut kanttarellit ohje löytyy täältä.

Saaristolaisleivät mäti-smetana-sipulitäytteellä

Paahda saaristolaisleivän viipaleita uunissa 200 asteessa sen aikaa, että rapsakoituvat ja lämpiävät hieman. Sekoita kulhossa 2 prk mätiä, reilu 1 prk smetanaa ja 1 pilkottu punasipuli. Asettele täyte leipien päälle ja tarjoa heti.

Tattijulienne

Tämä on venäläinen klassikko, joka on helppo tehdä ja ihanaa. Olen syönyt ihan samanmakuista juttua viime keväänä Krakovassa, jossa keitto tarjottiin leivän sisältä. Kuva täällä. 

Ja jos jostain löydän koordinaatit siihen, miten tuollainen leipä tehdään, lupaan kyllä kokeilla. Oikeasti, Venäjällä, tattijulienne tarjotaan peltisestä pannusta, jossa on pitkä kahva ja kylmän sodan aikana Kremlissä sitten vieraat minglasivat pannu toisessa kädessä ja vodka toisessa, muiden kelmien seassa. 

Koska en ole pitkään, pitkään, aikaan käynyt Venäjällä, minulla ei ole tuollaista oikeanlaista pannua tässä esitellä. Aion sellaisen kuitenkin etsiä kätösiini, jos/kun joskus pääsen sinne shoppailemaan. Jep. Mutta tällä kertaa tattijulienne siis ihan kotikeittiön kiposta tarjoiltuna ja suosittelen toiseen käteen leipää (miksei sitä vodkaakin, jos siltä tuntuu).

Itse ohje sitten: Paista tatit (otin omani pakastimesta, joista oli jo paistettu nesteet pihalle ennen pakastamista) sipulin kanssa voissa, pyöräyttele pehmeiksi, lisää vehnäjauhoja, kermaa ja valkoviiniä, että tulee sellainen tuoksuva soosi. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Kiepsauta haluamaasi kulhoon, raasta päälle muhkea kerros mustaleima-emmentalia ja uuniin hautumaan 180 astetta vaikkapa tunti (vähempikin riittää).

Porosalaatti puolukkavinaigretella

Pilko kulhoon paria eri salaattilajiketta
Lisää punasipulia renkaina
Lisää kylmäsavustettua poroleikkelettä pilkottuna
Lisää 1-2 hapokasta omenaa
Kourallinen puolukoita sekaan
Jos tykkäät, niin aurajuusto sopii tähän comboon

Puolukkavinaigrette

1dl oliiviöljyä, 1/2 dl valkoista balsamicoa, kourallinen puolukoita, suolaa, pippuria ja surraa sauvaseoittimella sileäksi. Kaada salaatin sekaan ja anna maustua. (Tulee aika iso satsi, joten voi tehdä puolikkaana, jos on pieni annos salaattia).

Tiramisun ohje löytyy blogista täältä. Noudatin sitä, mutta lisäsin juusto-munavaahto-sokeriseokseen 200g sulatettua taloussuklaata. Koristelin ekaan kattaukseen (edellisen illan safkoille) tomusokerilla ja jämät tosiaan tarjoilin tsaikka-laseissa ja kermavaahdolla.

Tiramisu (20 minuutissa, helppo, onnistuvainen)

2½dl kahvia ja sekaan 1 dl amarettoa tai Strohia
4 valkuaista
4 keltuaista
1 1/4 dl sokeria
500g mascarponea 
200g taloussuklaata
2 pkt Wilhelmina keksejä
kaakaojauhetta koristeluun

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekaan mascarpone, sulatettu taloussuklaa ja kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Lado vuokaan paketti keksejä, jotka olet kastanut kahvi-likööriseoksessa. Päälle puolet vaahdosta. Loput kastetut keksit päälle ja loppu vaahto niiden päälle. Yön yli jääkaappiin. Ennen tarjoilua sihtaa kaakaojauhetta tai tomusokeria päälle.

Burgundin pata avec couscous

Burgundin pata eli Boeuf Bourguignon on ranskalainen klassikko, josta leffastakin tuttu Julie Child on todennut, että se mahdollisesti on yksi maistuvimpa ruokalajeja joita ihminen on kehittänyt. Tämä ruoka, kuten useimmat ranskalaiset klassikot, ei ole mitään fastfoodia nähnytkään, ehei, nyt ollaan pilkkomisten, paistamisten, sekoittelujen ja uuniin äärellä valvomisten kierteessä.

Mutta on se vaivan arvoinen, ehdottomasti, ja mureampaa lihaa on vaikea kuvitella. Sellaista ei ehkä edes ole. Vääjäämättä jokainen tätä maistunut katsoo kokkia ilahtuneena ja ihmettelee makuelämystä. Miehen suosikkeja tämä on ja kuopukseni jopa epäili, että minun kannattaisi perustaa ravintola, tätä viimeeksi maistaessaan.

Burgundin pata

Jos kauppasi lihatiskiltä löytyy härkää, hieno juttu, osta sitä. Itse olen tehnyt tätä aina naudasta, koska en ole jaksanut vaivautua Stokkan herkkuun tai Kauppahalliin.  Eli tarvitset noin kilon naudan paistia pilkottuna. Kaksi pakettia pekonia, mutta yhdelläkin pärjää ja pilko nekin pieniksi palasiksi. Paista ensiksi pekonit oliiviöljyssä ja siirrä pannulta pois pataan reikäkauhalla. Paista sitten lihat pienissä erissä kuumottavalla pannulla ja siirrä nekin pataan saman työkalun kanssa.

Levitä 2 rkl vehnäjauhoja lihojen ja pekonien päälle ja laita noin 200 asteiseen uuniin neljäksi minuutiksi. Hölskyttele lihoja, jotta vehnäjauhot leviävät ja iske vielä neljäksi minuutiksi uuniin.

Paista pilkotut 1 sipuli ja 1 porkkana ja siirrä nekin pataan. Kaada pataan 3 dl ranskalaista punaviiniä ja sen verran lihalientä, joka on maustettu härkäfondilla, että lihat peittyvät. Muista kaataa myös itsellesi lasillinen. Lisää pataan murskattu laakerinlehti ja timjamia. Anna hautua uunissa neljä tuntia.

Meanwhile: keitä pieniä, pikkuruisia sipuleita lihaliemessä pehmeiksi. Paista paketillinen herkkusieniä niissä samoissa öljyissä, joissa meni just pekonit, lihat, porkkanat ja sipulit.

Kun paisti on ollut uunissa kolmisen tuntia voi lisätä ne ruskettuneet herkkusienet ja pehmenneet sipulit pataan.

Oikea ranskalainen chef keittää padan liemet vielä kastikkeeksi ennen tarjoilua, mutta se oli musta jo vähän liikaa. Hyvää tuli näinkin.

Tykkään itse tästä couscousin kanssa. Couscous on jokapäiväistä ranskalaista ruokaa, berberitsafkat tulivat Ranskaan imperialisimin aikana ja sopivat tähän liittoon nätisti. Klassikkoteos Ranskalaisen keittiön salaisuudet neuvoo yhdistämään myös maitoisten makaronien tai perunoiden kanssa. Olen tämän ohjeen muuten enimmäkseen tuosta opuksesta kopioinut, mutta oikaissut muutamissa vaiheissa.

Couscousin valmistaminen on tosi helppoa:  keitä 6 dl vettä kiehuvaksi (lisää veteen suolaa ja oliiviöljyä), lisään sekaan 6dl couscoussia, nosta kattilan pois liedeltä. Sekoitan joukkoon voita, tuoretta persiljaa ja minttua.

Olen asettanut itselleni nyt ns. ranskalaisen ruokahaasteen ja aion kokata Ranskalaisen keittiön salaisuudet läpi tässä elämässä. Tilannetta voi seurata kurkkaamalla blogin hakusanoista kohtaa ranskalainen ruokahaaste, satoja ohjeita tuossa opuksessa näyttää olevan, että ei tule loppumaan ideat  lähivuosina :)

Muitakin hyviä pataruokia blogista löytyy syksyn pimeneviin iltoihin: Karjalanpaistia täältä. Stroganoff puolestaan löytyy täältä.

Arjen pelastaja: Spagetti Bolognese

Syksyn kiireet ovat todellakin alkaneet. Jääkiekko- ja yleisurheilupainotteinen arki vaatii ripeitä otteita, suunnitelmallisuutta ja liikennehermoja. Tällä hetkellä valmistelen viikon ruokalistat jo viikonloppuna, ostan suuren osan safkoista sunnuntaina ja toteutan menuuta iltapuhteilla kotiutuessani erilaisilta touringeilta. 

Kun lapset olivat pieniä kuulin usein niiden itkua, vaikka ne eivät itkeneet. Mietin, että nyt on hallusinaatioita väsymyksestä johtuen. Olen nyt viime aikoina alkanut kuulla jääkiekkokassin rullaavaa ääntä korvissani. Naapurustossa kiekkolijoita riittää, joten ihan varmaan on vaan hyvä kuulo. Mutta kuulen sitä rullausääntä nykysin myös muualla. Että näin. Jääkiekkoäidin tunnustuksia, osa sata.

Spagetti Bologneseen on miljoona hyvää ohjetta ja omani ei ole varmaan sen kummoisempi kuin muidenkaan, se on mukautunut vuosien saatossa ja siihen on miehen ranskalainen äitikin tuonut omat vivahteensa (laakerinlehti, vihreä paprika ja ehdottomasti juuri vihreä paprika). Lapsille tämä maistuu aina, bolognese paranee seuraavaa päivää kohti ja suuria valmisteluja se ei myöskään kaipaa. Laitan useimmiten tätä, kun en keksi, mitä tänään laittaisin.

Spagetti Bolognese

Paista oliiviöljyssä: 2 sipulia ja reilusti valkosipulia. Lisää 1 tomaattipyree. Lisää pilkottu vihreä paprika ja paista nopeasti. Siirrä toiseen astiaan ja 

paista pannulla seuraavaksi tummapintaiseksi 800 g paistijauhelihaa. Miksaa kaikki yhteen ja lisää reilu 1  rkl sokeria ja 2 tl suolaa, mustapippuria myllystä kivasti paljon.

Halutessasi voit lisätä punaviiniä reilun desin (eli sikäli että löytyy avattuna kaapista, aika usein löytyy..). Sitten sekaan pari tölkkiä tomaattimurskaa. Reilusti basilikaa, 2 laakerinlehteä. Hauduttele vaikka tunti.

Tarjoile keitetyn spagetin ja tuoreiden yrttien kanssa. Älä unohda ketsuppia ja parmesaania. (Kuvaa ottaessa on just se parmesaani unohtunut..)

Vegetaristin versio, aika ihana penne arabbiata, löytyy täältä.

ylikypsää & ylisuosittua possua

Pistetään possu aamulla uuniin ja otetaan se illalla pois..

En ole mikään suuri possufani, jonka intensiivisempi lukijani on takuuvarmasti huomannut. Mutta altis olen minäkin kokeilemaan uutta ja trenditkin huomaan joutuisasti noin vuosi jälkeenpäin. En kyllä edes seuraa trendejä niiden itsensä takia, vaan puuhailen jotain omiani ja sitten huomaankin, että kappas, muutkin tekee samoja juttuja, mutta yleensä jonkun eri reitin kautta.

Possubuumista luin jostakin ruokalehdestä tai Hesarin ruokasivuilta yli vuosi sitten, voi siitä olla myös pidempi aika... Muistelen, että jutussa kerrottiin New Yorkin hipstereiden viimeisistä villityksistä ja että pienet, suositut, itseään kunnioittavat ruoka-apajat New Yorkin trendikkäimmillä alueilla tarjoavat nyt ylikypsää possua suuren suosion saattelemana. Hmh. Luin jutun ja se siitä.

Mietin hetken, että näinhän se menee kaiken kanssa, lapsuudenkotini luksusruokaa olivat porsaankyljykset ja tapasin heittäytyä avuttomaksi paneroitujen lihapalojen pilkkomisessa. Myöhemmin olinkin sitten vuosia kasvissyöjä ja ällöt lihat eivät kiinnostaneet. Kun palasin ahnaasti lihapatojen äärelle, possua kohtaan tunsin ylimielisyyttä ja pekonia, sekä joulukinkkua lukuunottamatta meillä ei ole ihmeemmin possuparkoja pistelty. No, se mikä on tosi out, on kyllä sitten kohta tosi in. Näin taitaa olla possunkin kanssa ja kertakaikkiaan, ylikypsänä se maistuu pistämättömän hyvältä, joltakin uudelta, täysin omanlaiseltaan ja onhan se myös hirveän edullista, jos naudan paistihintohin vertailee.

Lueskelin muutamia blogeja inspiraatiota hakiessa, esimerkiksi näitä:

http://tiskivuorenemanta.blogspot.fi/2013/07/pulled-pork-eli-nyhtopossu-hampurilaiset.html

http://www.theslowroasteditalian.com/2013/04/best-ever-crockpot-pulled-pork.html

http://www.rachaelraymag.com/recipes/rachael-ray-magazine-recipe-search/lunch-recipes/north-carolina-style-pulled-pork-sandwiches

Ohjeita löytyy suomalaisesta ja jenkkiläisestä blogimaailmasta ihan vaikka kuinka monta ja varsinkin monen amerikkalaismaman vinkki oli, että tämä nyt vaan ei mene pieleen, vaikka mitä tekisi. Sehän oli tosi rohkaisevaa. Aika monta ruokalajia olen sentään minäkin ehtinyt tumpeloimaan, joten jos joku on varmaa, se ansaitsee kertatsekkauksen vähintään.

Oma versio meni sitten jotenkin näin (älyttömän hyvää tuli ja koko ruokaunta oli haltioissaan, mikä on harvinaista).

Pulled Pork Sandwich

Osta iso kimpale possua, esimerkiksi kassleria ja esimerkiksi pari kiloa

Mausta kimpale:(Tiskivuoren emännän blogin tyyliä noudatin)
2 rkl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
1,5 tl sormisuolaa
1 tl roasted garlic & herb mausteseosta

Ja laita yön yli jääkaappin tuumailemaan.

Vaihtoehto II: siirry suoraan tähän kohtaan, koska alun mausteseokset eivät vaikuta hirveästi lopputuloseen.

Aamulla sujautin possun valurautapataan 120 asteiseen uuniin, lisäsin

Hunt's Honey Hickory soosia (muutakin Hickory-meinikiä voi kokeilla ilman muuta) ja vettä,

niin että kaveri peittyi ja jätin sen sinne työpäivän ajaksi. Toki voi itse väkertää marinadin, mutta nyt en ollut sillä tuulella ja kaapissa oli pullokin valmiina.

Töistä saapuessa mies oli todennut possun jo vähintää houkuttelevan tuoksuiseksi, koska oli haarukoinut sen suikaleiksi ja lisännyt Huntsin kastiketta (ja maistellut epäilemättä). Tässä vaiheessa lihat sujautettiin takaisin uuniin sämpylöiden kanssa.

Lopulta sämpylän väliin päätyi "nyhtöpossun" lisäksi myös punasipulia, tomaattia ja majoneesia.
 

Ja jälkiruokana oli raikasta hedelmäsalaattia avec lasten löytämien metsämansikoiden ja mustikoiden.

Kesää kaikilla aisteilla

Kesä on ollut muutakin kuin Provencen matkailua...

Tämä kesä on ollut pirskahtelevaa valkkaria valoisassa kesäyössä..

...Särkännimen höykytyslaitteita..

...kirjojen asettelua värijärjestykseen... taulujen siirtelyä...

... sisustamista, seinien maalailua..

... järvimaiseman ihmettelyä.. zeniä...

... grillausta..ähkyä...

... keittiön maalaamista...kun sävy on soft ice, sitä on pakko ostaa...

...tuoksuvia kukkasia..sisällä ja ulkona..





















...tuhteja itsegrillattuja hampurilaisia..

...tietysti mansikkakakkua...

..mun tapauksessa tietysti tärkeimpänä..

...being on the road...

Vodkaa, hanhenkauloja ja neukkunostalgiaa: Krakova 2/2

Edellinen bloggaus oli Krakovan synkempää menneisyyttä, mutta on löydettävissä lisää samaa lajia. Krakova on ensinnäkin  juutalaisuuden lisäksi toisen uskonnollisen liikkeen kukkeaa aluetta, nimittäin paavin tyypit on täällä valloillaan. Juttu on periaatteessa ihan helppokin ymmärtää, vaikeina aikoina toisen maailmansodan jälkeen, kun kommunistit olivat vallassa, Krakovan piispa Karol Wojtyla piti katolisten puolta.

Krakovan katua

Neukut kokivat ongelmaksi Krakovan, joka edusti kaikkea epämääräistä: intellektulli yliopistokaupunki, porvarillinen ja konservatiivinen väestö ja joka korttelissa katolinen kirkko. Krakovan täysi alistaminen olisi kuitenkin tuonut lisää ongelmia kylmän sodan vuosina, joten päätettiin rakentaa uusi kaupunki, kommunismin ihanteiden mukaan. Magnitogorsk, joka tätä ideaalia Neuvostoliitossa edusti, toimi mallina Nowa Hutalle, joka rakennettiin Krakovan viereen. Keskustaan tuli Stalinin barokkia, vierustalle taivaita tavoittelevaa elementtitaloa silmänkantamattomiin, sujuvaa raitsikkayhteyttä ja valtava terästehdas.

Puolassa on tavallisessa ruokakaupassa kohtuullisen vaikuttava vodkavalikoima...

Nowa Hutaa suosittelen niille, jotka eivät ole vielä tarpeeksi masentuneita Auschwitzin jälkeen. Sininen ratikka halkoo tovin harmaan loskaisessa kaupungissa, kunnes saavutaan keskusaukiolle. Pääsiäislauntain ehtoo alkaa taittua ja alueen kuuluisa vodkamenneisyys ei näyttäydy ainakaan tässä kohtaa iltaa. Tällä alueella asuu puolet Krakovan 800 000 tyypistä, taksikuskimme Bobin mukaan täällä on halpaa asua ja hyvät yhteydet, mutta paljon sosiaalisia ongelmia, sillä terästehtaalla ei mene teräksenlujasti. Vanhoina hyvinä kommariaikoina joka kortteerissa oli maitobaari eli kansanruokala, jossa sai halpaa soppaa ja riittävästi vodkaa. Elämä oli Bobin mukaan sopivasti työtä, viikonloppuisin humalluttiin ystäväseurassa, huolehdittiin toisista. Nykyinen kapitalistinen Krakova on työtä, kilpailua, no holiday in last 15 years, Bob toteaa.

Nowa Hutaan tehdään myös järjestettyjä kiertoajeluja ja reissuja, joissa kipaistaan sisään kommunismin ajan asuntoon, maistellaan vodkaa ja ihmetellään niitä aikoja. Nowa Hutasta on löydettävissä edelleen maitobaareja ja kauppoja, jotka eivät juurikaan ole muuttuneet ulkoisesti perustamisensa 1950-luvun jälkeen, eli sisällä on tiski ja sen takana hyllyt, joissa on myytävät tavarat. Myös toreilla ja matkamuistomyymälöissä ryöstöviljellään neukkunostalgiaa aika reippaasti. On maatuskaa, babuskan huivia ja meripihkakorua.


Nowa Hutassa ei alunperin sallittu kirkkoja ja tässä kohtaa piispa astui kuvioon. Hän kävi taistoa ristien ja kirkkojen puolesta, kunnes 1970-luvulla puolue taipui ja Nowa Hutaan rakennettiin kirkko, seuraavassa vaiheessa piispasta tuli ensimmäinen puolalainen paavi Johannes Paavali II. Paavin kiertäessä kotikonnuilla, kansa on Krakovassa ennennäkemättömässä hurmoksessa. Valtavat ihmismassat saapuivat Rynekille, Krakovan vanhan kaupungin keskustaan, paavin puhetta kuulemaan. Syntyy Solidaarisuus-liike, joka on yksi ratkaisevia kansanliikkeitä kommunismin kaatamisessa.



















Paavi Johannes Paavali II on parisen vuotta sitten julistettu autuaaksi, mutta Krakovassa on suurimittaiset rakennushankkeet hänen nimeään kantavalle keskukselle, odotuksena on, että mies julistetaan pyhimykseksi ihan lähiaikoina. Kävimme Bonarka Centerissä, joka sijaitsee näköetäisyyden päässä tästä paavikeskuksesta, mutta olimme shoppailujen päälle jo sen verran mennyttä ja maallistunutta väkeä, että vilkaisu valtavan ristin suuntaan riitti sillä erää. Krakovassa olisi ollut montakin ostoskeskusta kierrettäväksi: rautatieaseman luona on yksi valtava, Kazimierzissa tyylikäs ja kallis ja Nowa Hutan suunnalla näin raitsikasta parikin shoppailuareenaa.

Piispanpalatsi, tästä ikkunasta paavi vilkutti ihailijoilleen Krakovassa vieraillessan. Edustalla usein edelleen kukkia, vaikka paavin kuolemasta jo vuosia.

Nowa Hutan keskuaukiolla on aavistuksen yllättävä sankarihahmo. Kommunismin ihannekaupungin keskustaan on päässyt kommunisminkaataja Ronald Reagan setä-Leninin tilalle.

Vanhan kaupungin keskustan tori Rynek on suurimpia keskiaikaisessa asussaan säilyneitä toreja Euroopassa. Koko vanhan kaupungin asemakaava on tarkkaa työtä, kuin shakkilauta, joita kojuissa ja kujilla myydään pilkkahintaan. Torilla oli pääsiäisenä teemaan sopivat markkinat käynnissä, kuvassa Rynekin munavalikoimaa.

Alla kuva itse torista ja sen maamerkkinä Mariankirkko. Kirkon korkeammasta tornista soi tasatunnein melankolinen trumpettisoolo, joka kannattaa kuulostella. Aikoinaan soolo ilmoitti kaupungin muurien vartijoille, että on aika avata/sulkea portit, nykyään sävelen soittaa Puolan yleisradio päivittän klo 12. Kirkko on sisältä kaunis, mutta pääsiäisen aikaan ruuhka oli aika pitelemätön, puolaiset alkoivat puoliltapäivin lauantaina kulkea erilaisten pääsiäiskorien kanssa, joita he veivät siunattavaksi kirkkoihin. Oli aika kiva katsella yhteisöllistä ja perhekeskeistä meininkiä, isovanhempia lastenlasten kanssa ja sukuja kokoontuneina kirkkoon.

Keskellä Rynekiä on verkahalli, kauppahallin tyyppinen ostospaikka. Rynekin alla on mahdottoman hyvä historiallinen museo Maanalainen vanhankaupungintori. Yksi parhaita museoita ever. Netissä kannattaa liput ostaa ennalta, sillä syystäkin täällä on paljon turisteja. Museo avaa todella kiinnostavan kuvan keskiajan Krakovaan ja siellä on hyödynnetty tietotekniikkaa, ääniä, valokuvia, runsaita museon kokoelmia ja näyttelyn lopuksi voi katsella mukavan populistisella otteella tehtyjä videoita Krakovan historian taitekohdista. Itselle tämä oli mukava jatko viime kesäiselle Rooman antiikin ajan museolle, jossa oli samaa ideaa ja toteutusta, mutta aikakausi edeltävä.

En ole kyllä missään museossa nähnyt vastaavia keskiaikaisia korukokoelmia kuin tuolla. Upeita hopeakoruja, kolikoita...

Krakova on tunnettu paitsi vodkasta niin tietysti makkarasta. Hotelliaamiasesta alkaen makkaraa olikin sitten tarjolla. Tässä Rynekin makkaroita. Taas alkoi harmittaa, kun Suomessa ei osata edes makkaraa tehdä, täällä makkarana pidetään jauhoista ja rasvaista pötköä.

Neuvostoajan luurankoja, eli rakennusprojekti, joka ei koskaan valmistunut. Tätä on säntillisen länkkärin vaikea ymmärtää, joko rakennetaan loppuun, tai räjäytetään pois, mutta ei jätetä noin, kesken.

Wawelin kukkula linnoineen on tietysti must-kohteita. Wawelissa ovat asuneet Krakovan kuninkaat, natsiaikoina natsit ja välissä on ollut valloittajaa Ruotsista, Itävallasta, Preussista ja Venäjältä. Puolan läpi on marssittu monta kertaa. Pahiten kuitenkin Krakovan rikkauksia ryöstivät ruotsalaiset ja sitten uudestaan parisataa vuotta myöhemmin saksalaismiehittäjät. Wawelissa on katedraali, linna ja pienempiä rakennuksia.

Krakovaa symboloi lohikäärme, joka kuulemma ilahduttaa aina sinne matkustavia kiinalaisia.

Hieman hämmentävä juttu tuolla Wawelissa on se, että se on myös hindujen mielestä yksi maailman merkittävimmistä paikoista ja he uskovat katedraalin pohjoisessa seinässä oleva vahvaksi tekevää chakraa. Voimaa saa itselleen seisomalla mahdollisimma lähellä katedraalin seinää, voi myös seisoa käsillään ja nojata jaloillaan siihen seinään. Mekin tuonne mentiin vähän niinkuin chakran toivossa, mutta niinkuin tuolla nurkassa näkyy, siellä oli päättäväistä chakra-väkeä jo ennestään. Chakraa löytyy myös esimerkiksi Mekasta, Jerusalemista ja Roomasta. Wawelista löytyy myös paavin patsas, tietysti.

Millä rahoilla yliopistot, linnat, kirkot ja muut sitten rakennettiin? Suolalla. Aikoinaan suola oli niin arvokasta, että puolella kilolla suolaa sai kilon kultaa. Krakovan vieressä sijaitsevat Unescon maailmanperintökohteeksikin nimetyt Wielickan suolakaivokset. Kohdetta pidetään melko pakollisena kohteena ja siksihän sinne mekin. (Mutta ei se nyt oikeasti niin must ole..)

Oppaan seurassa marssitaan satoja portaita alaspäin (onneksi ylös pääsee sitten hissillä, erittäin ahtaalla sellaisella) ja oppaan johdolla tutustutaan erilasiin patsaisiin ja kaiverruksiin, joita kaivosmiehet ovat satojen vuosien aikan suolasta tehneet. Yksin tuolla ei voi kulkea, sillä alue on valtava. Meidän oppaan väsynyt ja rutinoitunut murteinen englanti ei niin kauheasti tuonut lisää kierrokseen.

Onhan siellä kaivoksissa tietysti oma katedraalikin, jossa kuulemma järjestetään häitäkin. Ja paavin kuvia on riittävästi myös. Suolakaivoksen kaupoista saa ostaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta mikä voi liittyä suolaan. Suolasta tehtyä Elvistä en nähnyt, mutta voi olla, että niitäkin myydään siellä.

Krakovassa riitti maistelemista. Koska oli kylmää, tuli testattua erilaisia kuumia hunajajuomia ja kuumia viinejä, useampaakin sortimenttia. Kuumaa olutta en sentään arvannut testata. Alla oleva ihanan lämmin sienikeitto nautittiin pienessä paikallisten suosimassa puolalaisravintolassa Birkenaun jälkeen. Kaikki sienistä tehty oli tuolla ihan herkkua.

Annoskoot olivat aika miehekkäitä. Tässä kaalia, perunalettuja täytettynä lihakastikkeella. Ei pystynyt syömään kaikkea, vaikka oli tuntuva nälkä. Tämä Pod Wawelem löytyy Wawel-kukkulan kulmilta ja oli Bobin suosittelema, jos on kovasti nälkä ja olut maistuu. Paikallisten suosima ravintola on merkattu punaisella autolla ulospäin, muistakseni Hotel Royal on samassa rakennuksessa. Lähtiessään voi vielä punnita itsensä jättivaa'alla jos epäilee, ettei saanut zlotyilleen vastinetta.

Kazimierzin kaupunginosassa on erittäin hyvä puolalaisravintola Starka (Bobin mielestä Krakovan paras ravintola), jossa on myös loistavia omia vodkia. Viini on Puolassa niin tolkuttoman kallista, että kannattaa budjettimatkailijan ainakin pysytellä vodkissa ja oluessa. En ole suuri vodkan ystävä, mutta erilaiset maustetut, ravintoloiden omat vodkat olivat hyviä, niitä sai yleensä laskun maksettuaan ilmaiset hörpyt vielä lopuksi. Ainakin kirsikka- ja sitruunavodkaa suosittelen maistamaan!

Kuvassa  juutalaisravintola Arielin täytetyt hanhenkaulat perunaletuilla. Vähän ällöttäviä ajatella, mutta tujakalla valkosipulilla maustettuina nämä olivat tosi hyviä. Söin siellä myös legendaarista matza ball keittoa, josta olen lukenut, mutta en koskaan aiemmin maistanut. Se perustui erittäin maistuvaan kanaliemeen, pitää varmaan yrittää itsekin joskus ihan keittää kanaa ja kasviksia itse, eikä turvautua ällöihin liemikuutioihin.

Arielissa mies nautti myös juutalaista passover vodkaa, pääsiäistähän he eivät vietä vaan juhlivat Egyptistä vapautumista. Itse en uskaltanut kyseistä juomaa maistaa, siinä oli prosentteja peräti 70.

Hotellimme (Hotel Kazimierz) aamubuffa. Ei paha.