Blogin joulukalenteri: 1. luukku

Viime jouluna vietimme erilaisen joulun miehen vanhempien luona Provencessa. Joulupöytään kuului ostereita, hanhenmaksaa ja kukkoa, lukuisat ruokalajit nautittiin alati täyttyvän shamppanjalasin kera. Vasta juustojen saapuessa pöytään, avatiin punaviini. Ateria oli aivan ihana! Muistelen sitä vieläkin vesi kielellä.

Joulupäivänä huristimme kilpikonnapuiston kautta Välimeren rannalle Toulonin kaupunkiin, jossa kastelimme varpaita meressä ja ihmettelimme aurinkoa, valoa, leppeitä tuulia. Joulutunnelmaa haettiin Marseillesta ja Provencen pikkukaupunkien joulumarkkinoilta. Kaupoissa ihmeteltiin suklaarasioiden loputtomia valikoimia, riittäähän niitä toki Suomessakin, mutta erilaiset lajit tekivät hommasta uudella tavalla kiinnostavaa.

Provencessa perheillä on oma seimiasetelmansa, jota täydennetään jouluisin, sopivin lisäosin. Markkinoilla myytiin taloa ja heppua joka lähtöön erilaisten koristeiden, saippuoiden ja muun käsityöläistavaran seurassa. Ostin aivan ihana siniset joulutähdet Marseillen markkinoilta, joista lisää jossakin tulevassa luukussa. Kyllä, minulla oli aivan ihana joulun tienoo viime vuonna.

Tämän joulun vietän lasten kanssa Suomessa, joulu on meillä varmaan tyyliin perinteinen, eli suurimmat hössötykset vietän minä keittiössä ja muut rentoilevat kaikin voimin. Kuusi tulee, mutta jouluherkuissa näkynee ranskalaiset vaikutteet ja hanhenmaksa. Ehkä kinkun sijaan kalkkunaa?

Kynttilöitä, niitä oikeita. Joulumusaa taustalle. Kirjoja, suklaata, jokunen leffa tai boksi yhdessä ihmeteltäväksi. Ja ehkä ensi jouluna sitten taas Provenceen?

Viime joulun alkupalat näyttivät tältä:

Alkupaloja seurasivat tämän näköiset kaverit:

Sitten nautittiin graavilohta ja paahtoleipää, koska se oli miehen ehdoton vaatimus. Päälaji viihtyi unissa pitkän tovin:

Tämä joulukalenteri tulee olemaan fiilistelyä joulun ympärillä, erilaisista kulmista. Pidin vastaavaa kalenteria kaksi vuotta sitten ja muistelen, jonkun erehtyneen kiittelemään sitä. Niin että sen siitä saa, tässä mennään taas :)

Olen aina ollut perinteiden suuri ystävä, mutta tänä jouluna yritän kokeilla vähän jotakin muuta. Tervetuloa mukaan lukemaan, kommentoimaan ja jakamaan joulufiilistä. Luukku avautuu aamuisin aina klo 7, toivottavasti, hmh ;)  olen vähän hutilus mitä tulee näihin ajastuksiin ja muihin,  ja niin, toiveita saa esittää :)

Provencen La Tapenade -paras oliivitahna

On jo tovin pitänyt postata tämä provencelainen ihanuus, Tapenade, jota nautitaan sielläpäin yleensä rapean patongin päällä ja pastis-juoman kanssa. Itse tehty Tapenade sointuu myös oivallisesti grillattujen kanafileiden päälle, uunilohen seuraksi tai vaikka pastan sekaan (lisäksi vaikka vuohenjuustoa, kirsikkatomaatteja). Tapenadea tarjotaan Ranskassa myös keksien seurana tai dippikastikkeena sadonkorjuun vihanneksille. Tapenade on älyttömän hyvää kuuman päivän ruokaa, joten sopii hyvin tähän suomalaiseen intiaanikesään. (Kuljen flipareissa syyskuussa, ennenkuulumatonta!)

Tapenade on ilmeisesti aikoinaan Marseillesta maailmalle levinnyt tumma tahna, joka koostuu oliiveista, oliiviöljystä, sitruunasta, valkosipulista, kapriksista, tuoreesta timjamista, laakerinlehdestä ja sardiineista. Laittoa myydään kivoissa pikku purnukoissa kaikissa kaupoissa, nykyisin myös Suomessakin, mutta taas kerran on niin, että oma pieni vaivautuminen asialle oikeasti kannattaa.

Provencen Tapenade
Huuhtele pari purkillista mustia kalamata-oliiveja, jotta liiat suolat liukenevat pois, jos tuli ostettua kivellisiä, niin hakkeroi ne kivet pois
Purista yhden sitruunan mehu kippoon/mortteliin ja haarukoi sekaan valkosipulin kynsi, murskaa haarukalla tai mikä nyt käteen sattuukaan sopivasti, valkosipulia sitruunan sekaan, kunnes saat ne sileäksi tahnaksi tai ainakin sekaisin kunnolla
Lämmitä 4 rk oliiviöljyä pienessä kattilassa ja lisää 3-4 sardiinin pikkufilettä sekaan, murskaa ja sulata sardiinit oliiviöljyyn ja kiehauta ihan pieni momento, sitten lisää valkosipuli sitruunamehuineen sekaan ja kuumenna toinen pieni tovi
Kiepsauta kulhoon oliivit, sardiiniseokset, 3 rkl kapriksia, pieneksi murskattu puolikas laakerinlehti ja reilu satsi tuoretta timjamia ja surrauta sauvasekoittimella hieman, liian sileää ei ole tarkoitus saada ja pureskeltavaa tuntumaa täytyy olla

Lorgues on mun anoppila ja henkinen koti tällä hetkellä. Outoa, että nämä kaksi toteutuvat yhdessä :) Olen aivan pohjattoman ihastunut Provencen Var -seutuun.

Alkostakin saa pastista, jota kaadetaan lasiin muutama sentti ja sitten jääkylmää vettä päälle. Parasta kuuman päivän juomaa, vaikka ei tämä ihan Suomessa toimikaan, kuten täällä avauduin.

Kotoilua

Sairauslomalla. Checked in paikassa ääretön tylsyys. 

Olen katsellut esimerkiksi noita kahta Marseillen joulumarkkinoilta ostamaani tähteä ja miettinyt, että olisi selkeäsi aika ottaa ne alas. Joulu meni. Vaikka joo, jos nyt malttaa rauhassa, niin yllättävän pian on taas joulusesonki. Ulko-oven vieressäkin on pari lasten pieninä askartelemaa tähtöstä.. Tosin joillakin naapureilla on vielä jouluvalojakin, joten en ole ainoa kevään kärryistä tipahtanut.

Viime päivät olen tehnyt kirjaduuneja, kuunnellut 1980-luvun musiikkia, lukenut jokaisen saapuvan fb-päivityksen useita kertoja huolellisesti ja tuijottanut helmikuista sameutta. Mitä tylsempi päivä, sen tylsemmäksi olen itsekin käynyt.

Olen miettinyt jatko-opiskeluja ja katsellut yliopiston erityishaun sivuja. Jaksaisikohan sitä vielä jonkun maisteritutkinnon tehdä? Taidan huvikseni hakea ja antaa kohtalolle mahdollisuuden, kun en kerran itse osaa mitään päättää.

Ruoka ei ole ollut kauheasti mielessä, kun ei maista flunssalta mitään. Muu porukka on silti ruokittava vaikka itse voisi elää parilla karjalanpiirakalla ja raejuustolla.

Tänään söimme cajunkanaa pastalla. Kaikkien muiden mielestä se oli hyvää, mutta koska en oikein maista mitään, en ole ihan varma. Paistoin ensiksi punasipuleita, paprikoita ja tomaatteja voissa. Sitten siirsin pannulle broitskupaloja ja maustoin ne cajun-mausteseoksella ja suolalle. Kanat syrjään ja pannulle kanalientä, valkoviiniä ja kermaa, sekaan kasvikset ja kanat. Kiehautus ja pastan sekaan. Samalla versiolla voi tehdä myös yrttiset elämykset, eli korvaa cajunin yrteillä.

Tytär halusi leipoa Ystävänpäiväksi mokkapaloja kavereille. Niistä tuli kivan näköisiä :)

Ystävänpäivän mokkapalat

Vatkaa 3 munaa ja 3 dl sokeria vaahdoksi
Sekaan 200g voita ja tiukka vatkaus
Sekaan vuorotellen seosta jossa 5dl vehnäjauhoja + 3 tl leivinjauhetta +2rk kaakaojauhetta ja 1 1/2 dl maitoa
Levitä vuoratulle pellille
Paista uunissa 200 asteessa vartti.

Päälle tuli tällä kertaa Hovin mangotuorejuustoa 200g + 6 dl mansikanmakuista tomusokeria, 75g voita ja punaista elintarvikeväriä. Ja sydänkarkki.

Kokovartalofiiliksen blogissa oli tervehenkinen listaus nopeista arkisafkoista. Innostuin tarjoilemaan lapsille alkuviikosta tämmöisen salaattibuffan. Teini oli onnellinen ja poika ihmetteli missä se ruoka on.

Ja vielä lisää Provencea...

Edelliseen blogaukseen viritin jo tietoa ja tarinaa, mutta koska jouluinen matka oli esteettisesti itselle jotenkin kauhean iso kokemus ja synnytti voimallisen tunteen siitä, että haluan asua tuolla vielä, niin tässä lisää...

Thorenetin luostari aatonaattona.

Ihanaa, kun ei ole liikaa kaikkea sitä krumeluuria. Pohjoismainen sielu lepää.

Lorgues, joka on välillä kuin auringonkukka.

En ihmettele, en yhtään, että niin monet taitelijat, kirjailijat ja muut, jotka tarvitsevat inspiraatiota elääkseen, ovat asuneet Provencessa.

Kaupungit on kaiken lisäksi kiehtovan erilaisia. Marseille on ihan eri kuin Nizza, joka oikeastaan on Rivieraa. Avignon ja Aix on tyystin eri valtakuntaa ja sitten nämä kaikki pikkukaupungit, on luonteeltaan vaihtelevia. Lorgues on pikkukaupunki, jossa on kansainvälinen ailahdus, sillä sinne on muuttanut eläkepäiviään viettämään väkeä Isosta-Britanniasta, Alankomaista ja Ruotsista, no, tietysti Ranskasta myös.

Marseillen satamaa. Marseille on Välimeren suurin (?) satamakaupunki ja kyllä sieltä ulos ajellessa niitä konttirivistöjä saikin ihmetellä.

Ennen kaupungit perustettiin sinne, minne saatiin vesiyhteydet. Provencen kaupunkeihin on jätetty näitä vanhoja, kauniita vesipisteitä näkösälle.

Lisää Marseillen satamaa, taustalla kirkko, josta bloggasin edellisessä postauksessa. Söin mainitsemani bouillabaissen tuossa koristeellisemmassa, keltaisessa rakennuksessa.

Lorgues näyttää tältä kylään saapuville. Epäilen, että näky olisi tuttu vielä niille, jotka matkasivat tänne satoja vuosia sitten.

Toulon Joulupäivänä.

Ja vielä Thorenitin luostariin, joka on perustettu 1100-luvulla.

Ihana joulu Provencessa

Olen ollut aivan irti täältä viimeiset pari kuukautta. Irrottauduin tavallaan ihan tarkoituksella, vähensin radikaalisti fb-, twitter-, ja bloggausaikaani marraskuun lopulla. Syitä oli monia, ei kovin ihmeellisiä, mutta tauko lienee tehnyt hyvää. Olen tuottanut koko ajan tekstiä muualle ja toisaalta jouluna pääsin ihan meditatiiviseen tilaan, jossa osasin elää miettimättä sitä, miten tästä bloggaisin, facebookkaisin tai twiittaisin. Mietin vain, että mitä tästä itse ajattelen, miltä nyt tuntuu. Maistelin, haistelin ja tunnustelin.

Olen huomannut suurella lämmöllä, että lukijoita täällä kuitenkin on käynyt tasaiseen tahtiin ja valokuvatkin tähän bloggaukseen liitin jo parisen päivää sitten. En lupaa palata entisen kaltaiseen, ajoittan todella aktiiviseen kirjoitteluun, mutta yritän pitää sitten edes laatua yllä. Lähitulevaisuudessa kirjoittelen todennäköisesti uudesta työstä, edessä olevasta Berliinin matkasta ja jotain ruokajuttujakin on tallenettu kovalevylle parempaa vilkaisua varten.

Työkuviot ovat siis taas ihan uusiksi. Taidan tehdä jotain työpaikkojen vaihtamisen ennätystä lähitulevaisuudessa. OMG, niinkuin teinini toteaisi, mitä väliä. Lopputuloksena on ainakin hieman enemmän näköalaa kuin siinä poterossa, johon olin nelisen vuotta sitten innokkaasti kaivautunut.

Tammikuu on meillä bliniaikaa, joten blogini venäläisellä moodilla mennään tällä hetkellä keittiössä.

Mutta nyt sitten peruutus joulukuulle ja ihanaan Provenceen. Mieheni vanhemmat asuvat siis Lorguesissa, joka sijaitsee viinitilojen keskellä, on jo roomalaisten tuntemaa seutukuntaa ja eli kukkeinta aikaa keskiajalla, lähellä sijainneen ison Thorenetin luostarin ansiosta. Lorguesiin on noin tunnin ajomatka Marseillesta tai Nizzasta.

Matkustimme Provenceen tällä kertaa lentämällä Helsingistä Geneveen ja sieltä autoillen Lyonin kautta etelään. Tässä ensimmäisesä kuvassa Alppien tarjoamaa ilmettä ajoreitille Genevestä exit.

Lyonissa pidimme lounastauon ja shoppailimme. Kaupungissa on kaksi huikeaa ostoskeskusta, josta Confluencesta pidimme enemmän ja teineille sieltä löytyi Hollister. Toinen: Le Dieu, oli niin jättimäinen ja täynnä ihmisiä, että isommistakin lapsista piti pitää kädestä kiinni. Lyon vaikutti siltojen kaupungilta ja todella kiinnostavalta. Sieltä puuttuu ehkä Eiffel, mutta hintataso, nähtävyydet, museot, viinit ja ruoka lienee jopa omalla tavallaan kiinnostavampaa kuin Pariisissa. Palaan vielä Lyoniin joskus. Kuvassa alla Lyonin siltoja.

Lorguesissa majottauduimme miehen vanhempien omistamaan kaupunkiasuntoon, jota he vuokraavat matkailijoille. Koko kaupungissa on sellaista fiilistä, että en tiedä miten paljon se on mahtanut muuttua viimeisten satojen vuosien aikana. Jotain vanhaa voi aistia joka askeleella. Haaveilenkin nyt hetkestä, jolloin olen oikea kirjailija ja vietän tuolla kuukauden pari kirjoittamassa, aamuisin haen croissantit jostakin kaupungin lukuisista Boulangereista ja muut tarpeet torilta. Ja katselen valon liikettä vanhoissa, värikkäissä kiviseinissä.

Lorguesin kaupungintalo ja paikallisia ukkoja. Kylmä ja keväinen valo, siitä pidän eniten Suomessakin.

Myytiin siellä etelässä joulukuusiakin. Ja paljon olivat ihmiset koristelleet kotejaan hauskoin jouluvaloin.

Provencessa kodeissa on jouluisin myös näitä kotiseimiä, joiden hahmot santokset ovat kysyttyä tavaraa kaupunkien joulutoreilla ja pienissä putiikeissa. Santokset ovat 1800-lukulaisia hahmoja ja perheillä on tapana kartuttaa kokelmiaan vuosittain.

Lorguesin joulutunnelmaa...

Jouluaaton ateria aloitettiin näillä alupaloilla, oli etanoita, merietanoita(?), kaviaari- ja avokadotäytteisiä tuollaisia pikkukuppeja ja tietty shamppanjaa. Koko ateria vedettiin läpi shamppanjan kanssa, paitsi juustojen kohdalla tuotiin punaviiniä pöytään. Kaikki oli niin namsnams. 

Alkupalojen jälkeen ostereita. Sitten hanhenmaksapateeta viikunahillolla. Hanhenmaksan eettisyydestä en ole ilahtunut, mutta kyllähän se sulaa suussa. Täyteläistä, rasvaista...Sitäpaitsi vieraan maan ruokatapoja ja perinteitä en minä mene arvostelemaan.

Hanhenmaksan jälkeen oli vuorossa täytettyä kukkoa, joka sekin oli todella hyvää. Kukkoparka oli kastroitu 2-vuotiaana, joka oli emännän mielestä merkittävä info, olen niin aloittelija ranskalaisessa keittiössä, että tuo tieto ei avannut minussa mitään ahaa-elämystä. Selvästi tässäkin joku eettinen juttu on ja kukon seksuaaliterveydestä ei ole pidetty ehkä huolta? Onko kukko, joka ei säntäile kanasten perässä sitten pulskistunut mukavammin? Hmh.

Sitten seurasi ranskalainen jouluhalko ja lopuksi ihania, haisevia juustoja. Jouluhalot olivat kaupan kaikissa leipomoissakin tietysti joulun tienoossa..

Vielä Lorguesin tunnelmia.

En tiedä, mikä tuon metallihäkkyrän idea tornissa on, mutta niitä näkyi paljon.

Kävimme myös Marseillessa, jossa ykköskohteena oli kirkko Notre dame de la Garde. Miehen vanhemmat varoittelivat Marseillesta, joka on kuulemma Ranskan vaarallisinta seutua, siellä joutuu ryöstetyksi, raiskatuksi ja rumaakin siellä on. No ei ollut. Ihana kaupunki. Ystävällistä palvelua. Lämpötila oli +17 :)

Kirkko sijaitsi kiitettävän jyrkällä kukkulalla ja sinne ajaminen ja varsinkin alastulo aiheutti paniikkikohtauksen tyyppistä tunnetilaa.

Näköalat tietty kaiken vaivan väärtit. Edessä pienellä saarella Chateau d'If, jossa Monte Christon kreiviä pidettiin vangittuna. Vaikka se ei olekaan totta, niin tuolla se tuntui hetken mahdolliselta.

Kirkon sisällä roikkui katosta kaikkia niitä aluksia, jotka ovat olleet merihädässä, mutta pelastautuneet ja kiitokseksi Jumalalle on viety sitten näköisalus kirkkoon. Välimereen oli sitten uponnut jos jonkinmoista laivaa, lentokonetta ja kopteria..

Myös liittoutuneiden raffeja. Varmaan oli jokunen saksalainen luftwaffekin pelastunut, mutta eivät sentään olleet vieneet sitä näytille...

Marseillessa kuuluu syödä Bouillabaissea, joten sitä oli sitten satamassa toki nautittava. Lisukkeetkin näytti jo hyvältä.

Itse soppa oli sellainen, että aluksi olin, että mitä ihmettä. Liemen hieno, sahramilla sävytetty aromi vaati kyllä useamman lusikallisen totuttautumista ennenkuin pääsin kyytiin.

Marseillen saippuoita paikallisella joulutorilla.. 

Kilpikonnia Provencen kilpikonnakylässä, jossa kävimme Joulupäivänä - oli muuten auki! Taisimme olla ainoat vieraat ja tuhansia kilppareita, on ne kyllä söpiksiä.

Provencen värejä...

Aprikooseja oletan, anopin pihassa oli myös appelsiineja..

Oliiveja..

Toulonin rantsua auringonlaskun aikaan...

Olimme Toulonissa Joulupäivänä ja koko kaupunki oli suljettu ja hiljainen. Ainoastaan muslimimiehiä istui vesipiippukahviloissaan. Illan tullen löysimmekin sitten kansajoukot, ne käveli ja vietti aikaa rannalla.

Thorenetin luostari Lorguesin vieressä, ehdottomasti suosittelen käymään, jos sielläpäin liikutte.