Kyllä taas voi olla tylsää. Joskus mietin onko mulla kavereita enää ollenkaan, koska tuntuu että en suunnilleen ketään tapaa enää. Nyt olis ollut hyvä syy lähteä irkkubaariin juomaan Jamesonia, kun on kerran St. Patrick's Day ja muutenkin mulla lapsivapaa ja jopa työvapaa viikonloppu. Niin. Mulla on tosi karsee irkkupaitakin, terroristijärjestö IRA ja pyssyt ja vihreet lehdet, ei olis ollut pukeutumispulmaakaan. Lähteekö muka kukaan enää mihinkään jos ei ole tyyliin viikkoja ennen sovittu? Eikä ole edes pikkujoulut. No ei.
Tosin ymmärrän, jos ei ole lapsenvahtia. Se on hyvä syy, aina. Mutta sitten mulla on kyllä ihan liian vähän sellaisia kavereita, joiden kanssa olis luontevaa lähteä yksillekaksillekolmille vaikka lauantai-iltana ja jotka ei tulis paikalle autolla ja kattelis kelloon, että nyt varmana ehtivät sen miehen viereen nukkumaan niinku kaikkina muinkin iltoina vuoden aikana. Pitäis varmaan joskus pyytää vaan niiden miehiä. Ne varmaan lähtis kittamaan, ei kurkkis kelloa ja olis sellaista heittäytymiskykyä. Oli mun kavereillakin, opiskeluaikoina. Sitten tapahtui jotain ja kaikki iloinen tanssiminen nousuhumalassa loppui siihen ekaan babyyn viimeistään.
Tosi monet ikäiseni naiset ei lähde siis baariin tai tanssimaan. Tai jos lähtevät kerran vuodessa, niin sit se on just sitä että syömään pitää mennä ja sitten istutaan kuin nunnat toiletissa jossain sivupöydässä ja juodaan vaikka irish coffeeta tai jotain muuta maailman keski-ikäisintä kattausta.
Poikkeus on sinkut. Niillä löytyy ainakin halua katsastaa uusia ilmiöitä time to time. Tunnen kyllä todella liian vähän sinkkunaisia. Siis mä pystyn pitää hauskaa ilman alkoholia ja jaksan tanssia vaikka neljä tuntia putkeen ja heiluttaa tukkaa ja olla vaan siinä fiiliksessä että on jees, että vielä koipi nousee ja on jees valvoa joskus myöhään ja kiekua jonkun vanhan biisin mukana ja on suorastaan voimaannuttavaa irrottautua kotisoffalta vaikkapa joka toinen kuukausi yhtenä lauantaina.
Ja siinä ei tosiaan ole kyse mistään sellaisesta, että haikailisin nuoruutta, sillä koen olevani vielä tarpeeksi nuori irrottautumaan kaupungin humuun, eikä siinä ole kyse mistään flirtin tarpeesta, sillä yleisesti ottaen en vilkuile sivupeileihin. En ihastu helposti ja totta puhuen mua ei juuri koskaan kukaan edes yritä iskeä missään. (Mies on tästä toista mieltä, mutta se on väärässä). Musta siis mun biletystarpeissa ei ole mitään erikoista, mutta mun kavereiden viihde-elämässä todellakin on.
Ihan oikeesti siinä kohtaa, kun musta vuoden kohokohta on mennä teatteriin käsilaukku heiluen ja vaihtaa siinä aulassa 5 kertaa aiemmin teatterissa käytettyihin siroihin pikkukenkiin, niin toivottavasti joku ampuu mut. Ihan harrastakaa muut teatteria ja voin mäkin lähteä, mutta se ei voi olla ainoa syy poistua kotipesästä.
Koottuani pettymykseni siihen, että olen ilmeisesti itsekin niin ankea tyyppi, että kukaan menohaluinen ihminen ei ole koskaan halunnut muhun tutustua, enkä ole itsekään onnistunut sellaisen kanssa ystävystymään, hoivasin itseäni, kuten aina ennenkin, safkalla. Let the healing begin!
Mutta siis lähi-idän safkaa en ole vielä tänne aiemmin postannut, vaikka se couscous-salaatti on kyllä selvä arabivaikutteinen juttu. Tänään tein pohjois-afrikkalaista talonpoikaissalaattia, joka on tosi helppo, nopee, niiiiin raikas ja hyvä, sopii pizzan, kebabin ja vaikka minkä lisukkeeksi.
Pohjois-afrikkalainen talonpoikaissalaatti
Sekoita pussillinen krutonkeja, 2 pilkottua sipulia, jäävuorisalaattia, 1 kurkku viipaloituna ja 1 nippu minttua ja toinen persiljaa sekaisin.
Sitten sekoita 1 dl oliiviöljyä ja 1 sitruunan mehu, reilusti mustapippuria ja suolaa ja 1 valkosipulin kynsi
ja sit kaada salaatin päälle.
Sitten koristele paprikalla ja pepperonilla.
Salaatin kanssa oli mussakaa, ihan normaalia, jauhelihaa tomaattikastikkeessa, mausteita, pinaattia ja paistettujen munakoisoviipaleiden ja ison määrän mozzarellaa kans.
Lisäksi oli pitaleipiä joihin täytteeksi oli munakoisotahnaa. Vedin tehosekoittimella sekaisin purkillisen grillattuja munakoisoja, 1 dl turkkilaista jugurttia, 1 valkosipulinkynsi ja päälle paljon persiljaa.
Lisäksi oli Ful Medames-paputahnaa eli
tehosekoitimessa sekaisin purkillinen ruskeita papuja, 1 dl oliiviöljyä ja 1 1/2 sitruunan mehu, 3 valkosipulinkynttä, nippu persiljaa ja suolaa ja mustapippuria. Näitä tahnoja voi laittaa pitaleipään, mutta myös salaatin päälle tai vaikka paahtoleivän päälle.
