torstai 8. toukokuuta 2014

Varsovan kevät


Koska suomalainen toukokuu näyttää lähinnä suomalaiselta lokakuulta, palaan viimeisen Varsovan päivän kuviin ja tunnelmiin mielelläni. Pääsiäissunnuntaina Varsovassa oli kuulasta, lämmintä, sateista ja välillä aurinkoista.

Heräsin ilman kipuja ja vetäisin suunnitelmalliset överit aamiaissalongissa. Seurailin samalla kohtausta naapuripöydässä, jossa saksalainen nainen itki, miehen lohdutellessa häntä. Koska kielitaitoni ei ole riittävä, en päässyt oikein perille mistä oli kysymys, mutta tilanne kiinnosti silti kovin. Itkeskelyä seurasi suvanto, joka taas pian purskahti valloilleen, tilanne oli päällä ainakin tunnin.

Istuimme aamiaisen loppuun ja viime metreillä tarjoilija täytti skumppalaseja rivakkaa tahtia, ilmeisesti avatut pullot haluttiin saada tyhjiksi. Sopihan se.

Kiikutimme sitten matkalaukut respaan ja suuntasimme kävellen kohti Park Lazienkowskia.


Keväinen puisto oli todella kaunis ja esimerkiksi magnolioiden läheisyydessä oli suorastaan ruuhkaa selfiekuvaajien tungeksiessa ympärillä.

Sitten tapahtui jotain melko romanttista, alkoi sataa pirskahdellen ja löysimme miehen kanssa suuren puun, jonka alla istuimme vanhalla puupenkillä suojassa sateelta. Puu oli niin tuuhea, että sen alla saattoi kastumatta ihmetellä edessä aukeavaa vehreyttä. Jossain kaukana myllersi Varsovan liikenteen katkeamaton äänimaailma.


Sateen päätyttyä kuljeskelimme puistossa. Ihanan vehreä ja kaunis puisto!




Tämän riikinkukon läheisyydessä oli valtaisa määrä italialaisia turisteja kuvailemassa.



Puiston jälkeen suuntasimme bussilla palmulle (Greetings from Jerusalem!), josta kävelimme sateessa hotelille, vaihdoimme kuivaa päälle ja jatkoimme hampurilaisille Hard Rock Cafen meluisaan ravintolasaliin. Oli huikeaa ajatella, että edellisen kerran söin kyseisen ketjun hampparia Las Vegasissa, teki melkein mieli kertoa siitä tarjoilijalle, mutta maltoin mieleni. Paikka oli aivan täynnä ja hiljainen Varsova ympärillä tuntui melkein absurdilta.

Sitten takaisin hotelille ja laukut mukaan, hotellin hienompi autokyyti vei meidät mustan kuskin soitellessa letkeää reggae-musiikkia lentokentälle ja illan tullen lensimme Helsinkiin. Kaikki muuten hyvin, mutta seuraavasta matkasta ei mitään tietoa.


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Varsova: herkkuja, shoppailuja, historiaa ja asennetta


Toinen päivämme Puolassa alkoi hotelliaamiaisella. Vaikka odotukset olivat Krakovan jäljiltä korkealla puolalaisten aamiaisten suhteen ja Trip Advisorin arvio Polonia Palacesta oli luettu herkällä mielellä,  silti valikoima ällistytti. Suuri avara sali kristallikruunuineen loi ylelliset puitteet kunnon övereille. Ovesta saavuttaessa vastassa oli makeat herku, kakut, omenapiirakat, croissantit ja muut leivonnaiset, unohtamatta valtavia astioita, joissa oli runsaalla kädellä lohkottuja suklaapaloja. Voi onni. Parasta valkoista suklaata ikinä.

Seuraavaksi vuorossa oli skumpat, mehut ja vodkat. Hmmm. Puolasta on vaan pakko tykätä.


Puolalaiset ovat ylpeitä leipäperinteistään ja tarjolla olikin eri sävyisiä ja maustettuja vaaleita leipiä, sämpylöitä, patonkeja, sekä varmaan 20 suloista purkillista erilaisia hilloja ja marmeladeja.

Saliin todella saavuttaessa vastassa oli pitkä pöytä, jonka takana kokit valmistelivat erilaisia munakkaita,  paistettuja, keitettyjä ja upotettuja munia, mitä vaan nyt mieli teki. Makkaroita oli montaa sorttia ja Puolassa ne ovat huippuhyviä, samoin juustoja, ehkä vähemmän vihanneksia, mutta hedelmät kaikki tuoreita, kivasti lohkottuja ja kauniisti aseteltuja.

Rakastan tuota yllä olevassa kuvassa olevaa valkoista karkeaa juustoa, joka on tuon brien alla. Se on vähän kuin raejuustoa deluxe, hapanta, paksua, mahtavaa. Olen saanut sitä ainakin Latviassa ja Liettuassa, mutta ei mitään hajua mitä se on. Kuka tietää? Se on taivaallista!


Lämpimänä odotti sitten pekonit ja muut mahdolliset sörsselit. No puuroa ei ollut. Erilaisia myslejä, kuivattuja hedelmiä ja jugurtteja kyllä. En jäänyt ihan hirveästi sen aamupuuron perään sitten kuitenkaan itkemään. Olen sellainen joustava ihminen :)


Aamulukemistoon oli vaikea keskittyä mimosa-hörppäilyjen ja koita-nyt-tarttua-hetkeen-ajattelun johdosta. 

Puolalla on hyvät syyt seurata Ukrainan tapahtumia ja Nato-jäsenyyteen ollaan tyytyväisiä. Puolalaiset taisivat jonkin hiljattaisen kyselyn perusteella olla peräti tyytyväisintä EU- kansaa, siis jäsenyytensä kanssa. Vuosittain juhlitaan näyttävästi EU-jäsenyyden alkamista.




Aamiaisen jälkeen hyppäsimme ratikkaan ja huristimme puolisen tuntia shoppailumekka Arkadiaan. Kanssaihmiset eivät osanneet hyvin englantia, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen. Ylipäätään Puolassa oli samat romanialaiset kerjäläiset kuin jokaisessa isommassa EU-kaupungissa nykyään, mutta muuten hyvin eurooppalainen etninen päälleliimaus. Jonkin verran aasialaista väkeä, mutta taisin nähdä koko Varsovan viikonlopun aikana vain yhden afrikkalaista alkuperää olevan ja hän sai enemmän huomiota puolalaisista mummoilta kuin minulta.

Mutta shoppailua oli siis tarkoitus toteuttaa ja  edellisenä päivänä kiersimme hotellin läheisyydessä olevaa Zlote Tarasya ja nyt, pääsiäislauantaina oli oikeastaan viimeiset mahikset varsinaisesti shoppailla. Krakovan pääsiäisenä opimme, että launtaina iltapäivällä kaikki, todellakin kaikki, sulkeutuu. Vaikka siis tiesimme tämän, elättelimme toiveita siitä, että Varsova ei olisi ihan yhtä dead illan tullen.

Ostin lähinnä lapsille tuliaisia eli vaatteita. Itselle hauskan hiirimaton, jossa on maatuskoita. Mies osti vaatteita, vodkaa, makkaroita. Kenkävalikoimat olisivat olleet hyvänlaiset, mutta olen surkea kenkäshoppailija. Muutenkin viime talven jenkkimatkailu painaa vielä Visaa, joten pitää olla harkintaa, jos meinaa vielä kesällä jossakin ulkomailla käydä.

Arkadiasta lähdimme kävelemään takaisin kohti keskustaa kierrellen juutalaisgheton alueella. Lähes joka kadunkulmassa tai korttelissa on muistomerkkejä kertomassa mitä täällä tapahtui II maailmansodan aikana. Sattui olemaan myös Gheton vastarinnan vuosipäivä, eli ihmiset kantoivat rintapielessä keltaista narsissia (symboliikan taustaa en tunne) ja niitä oli ripoteltu myös ympäri ghettoa.

Tämä muistomerkki on kohdalla, josta juutalaisgheton väestö siirrettiin juniin, pääasiassa kohteena oli Treblinka. Siellähän ne sitten melkein kaikki onnistuttiin tappamaan. Edellisen bloggauksen toistoa, mutta jos olet menossa, katso se The Pianist -leffa, siinä on hyvä sukellus gheton menoon ja historiaan. Krakovan kohdalla suosittelenkin sitten sitä Schindlerin listaa, mutta siitä enemmän siinä omassa Krakovan osuudessa viime keväältä.


Nämä kukat ja kivet ovat puolestaan muistomerkiltä, jonka alle on haudattu gheton kansannousun taistelijoita. Hehän kuolivat lähes viimeiseen mieheen ja naiseen. Viimeisinä kuukausina olot ghetossa olivat muuttuneet täysin kestämättömiksi ja vastarintataistelijat eivät ilmeisesti kokeneet että heillä on mitään menetettävää. Antautuneita ei juurikaan ollut. Joukossa oli juutalaisten lisäksi myös paljon puolalaisia ja taisteluja käytiin myös varsinaisen gheton ulkopuolella.

Natsit olivat tyrmistyneitä vastarinnasta ja kostivat voiton jälkeen armottomalla tavalla. Varsova on yksi eniten tuhoja kokoneista kaupungeista koko toisen maailmansodan ajalta. Puolaiset kertovat, että neuvostojoukot odottelivat kaikessa rauhassa natsien mellastuksen kliimaksia, ennenkuin ottivat kaupungin haltuunsa. Puolan historiaa miettiessä tulee tosiaan mieleen, että suomalaisilla ei ole mitään valittamista. On ollut hankala asema olla Saksan ja Venäjän välissä.


Suomalaisena piti tietysti käydä katsomassa Puolan juutalaisten museota, koska sen on suunnittelut suomalainen arkkitehtitoimisto. Skandinaaville rakennus ei itse asiassa ole kovin hämmentävä kokemus, hieno juu, puupintaa, valoa, lasia, modernia.. mutta Trip Advisorista päätellen useimmat turistit kokevat museon todella vaikuttavaksi nimenomaan arkkitehtuuriltaan. Joten ilman muuta se on jotenkin suomalainen pytinki.

Museo ei ole vielä valmis ja tutustumaan pääsee vain vaihtuvaan näyttelyyn. Alunperin älyttömän kalliin rakennuksen rahoitus tuli kai amerikanjuutalaisilta, mutta koska projekti on nyt viivästynyt vuosilla, lienee maailmanlaajuinen lama vaikuttanut tähän hitaanpuoleiseen prosessiin. New Yorkin yliopisto on pääorganisaattorina kokoelman rakentamisessa ja esillepanossa. Tulee varmasti upea sitten ihan valmiina, käymisen arvoinen jo nyt. Tällä hetkellä visiitti on ilmainen, paikalla on hyvä wifi, kahvila ja siistit vessat, joten matkailijalle myönteinen etappi kaikin tavoin.


Rakennuksen pinta läheltä katsottuna.


Museon ovi oli kyllä hieno ja paljon symboliikkaa oli talon muodoissa ja asetteluissa.


Museon ulkopuolella sijaitseevastarinnan muistomerkki. Toi muistomerkin tumma kivi on muuten sodan aikana ruotsista Varsovaan kärrättyä. Siitä piti rakentaa erilaisia hienoja Hitleriä ja kolmatta valtakuntaa palvovia patsaita ja riemukaaria. No toisin nyt sit meni.



Käveltiin siellä ja täällä ja nähtiin uutta Puolaa ja vanhaa Puolaa ja siinä välissä olevaa.


Mutta hotelli antoi  meille väärät tiedot vastarintamuseon aukioloajoista, jotka eivät olleet nettisivullakaan pääsiäislauantain kohdalla oikein. Missattiin se 20 minuutilla. No, tämmöistä sattuu matkaillessa. Otti huolella päähän kuitenkin.

Tässä gheton vanhaa muuria. Joka löytyy Hilton-hotellin läheisyydestä, jonka lobbyssa lepuutettiin väsyneitä koipia pitkä tovi drinksujen äärellä. Hilton oli niin kliininen ja lasinen, että melkein hieno. Lobbyssa et tiennyt missä päin maailmaa olet ja jotenkin se on aina yhtälailla kammottavaa ja kepeää. Globalisaatio jepjep.

Seuraava etappi olisi ollut kylmän sodan aikakauden ravintola, mutta sekin oli suljettu. Lauantaina Varsova hiljeni nopeaa tahtia iltapäivästä alkaen. Otimme taksin hotellille ja podin kipeää vatsaa (ehkä tuli aamiaisen kanssa todellakin liioiteltua).


Ehdin sitten muutaman tunnin katsella puolalaista televisiotarjontaa ja samat This is the voice of Poland, Master Chefit jne siellä näytti pyörivän. Kieli on ihan käsittämätön.

Hotellissa olisi ollut kiva diner, mutta kävelimme illalla sitten kuitenkin keskustaan puolalaiseen ravintolaan Dawne Smakiin, jota respa meille suositteli. Se oli tosi mukava paikka, vaikka en voinut syödä juuri mitään, vatsakipujen takia.

Mielessäni visioin jo viikonlopun käännettä puolalaisessa ensiavussa, hmmm millainen vakuutus mulla mahtaa olla, mitä jos joudun umpisuolen leikkaukseen tai jotain. Olen yleisesti aika kestävää tekoa ja matkaraporttejani lukeneet tietävät, etten ole oikeastaan koskaan reissussa kipeä ja syön mitä vaan eteen kannetaan. Nytkään kyseessä ei varmaan ollut mikään ruokamyrkytys, mutta pari päivää se vaivasi jossain määrin. Ei se mitenkään estänyt matkailun jatkamista, kävelin hitaammin ja pysähtelin istumaan useammin, voivottelin pahimmillaan ääneen, mutta matka jatkui.

Viimeisen illan puolalaiset perunaletut smetanalla.



Ja miehen mahtava lammasannos, todelä ärtsyllä valkosipulimuussilla.


Eniten harmitti nukkumaan mennessä et mitä jos en pystykään seuraavana aamuna perehtymään hotelliaamiaiseen perusteellisesti.