Edellisessä blogauksessa kerroin illallisesta, jonka mies suunnitteli ja toteutti minun ollessani Helsingissä. Ihastelin jo alkudrinkki Kir Royalia ja nyt paneudun itse tarjoiluun. Liikuttavaa kyllä, keittössä oli selvästi puuhattu pidempi tovi ja suunnitteluvaiheessa oli kilautettu äidille eteläiseen Ranskaan. Tarjolla oli klassinen kokoelma itse laitettuja juttuja ja kaikki todella onnistuneen makuista, lisäksi viinitkin oli mietitty - kuulemma Alkoon oli viety suurempi summa, kuin itse ruokakauppaan.
Alkudrinksun jälkeen eteeni kannettiin täyteläinen avokado katkaravuilla täytettynä. Olin erityisen otettu siitä, että katkarapuja maustoi itse tehty majoneesi. Kaapissa olisi ollut oikopolku, mutta mies tuntee syvää epäluuloa valmismajoneesia kohtaan, eikä maistellut kyllä tätäkään. Lapsuudessa alkanut inho ko. tuotetta kohtaan jatkuu edelleen ja hän veti omat avokadot balsamicolla viimeisteltynä.
Majoneesi
Sekoita 2 keltuaista, 1 tl Dijonin sinappia, 1 rkl valkoviinietikkaa kulhossa
2 1/2 rkl rypsiöljyä lisätään tipoittain sekaan ja koko ajan vatkataan, kunnes muodostuu halutunlainen koostumus, ripsaus suolaa ja mustapippuria sekaan
Pääruokana minulle tarjottiin vastapaistettuja sisäfilepihvejä, jotka käväisivät pannulla öljy-voiseoksessa, sekä sipauksessa suolaa ja pippuria. Pihvit olivat sopivan veriset, kuten ne haluankin.
Seurana salaattia potkaisevalla vinaigerette-kastikkeella.
Lisukkeena oli myös täydellisen kermaista peruna-suppilovahvero-gratiinia. Suppikset oli hölkätty aamuisella metsäreissulla.
Peruna-suppilovahverogratiinin ohje on kuulemma täältä. Mutta alkuperäiseen ohjeeseen oli lisätty enemmän kermaa. En ollut aiemmin kokeillutkaan perunagratiinia sienillä, enkä olisi arvannut kuinka mukavasti Provencen yrttimauste comboon sopii, samoin purjo oli kiva, sipuli olisi varmaan jyrännyt muut alleen.
Jälkiruokana oli omenoita viinikastikkeessa. Tämä on ranskalaisanopin peruja, tosin hän on käyttänyt tässä kuulemma usein päärynöitä. En ollut muuten koskaan maistanutkaan tätä laittoa, vaikka olen tietoinen ollutkin viinissä keitellyistä omenoista ja muistelen jossakin keittokirjassani olevan näistä versioita.
Maku oli syvä, kanelinen ja maistui tosiaan lapsillekin seuraavana päivänä, joten ei mitenkään liian "viinimäinen." Jäätelö on kyllä pakollinen lisäke, muuten tämä on raskas. Tämä juttu sopisi myös loistavasti joulupöytään.
Ohjeen mies oli napsinut ruotsin alkon eli systembolagetin sivulta täältä. Jäätelö oli tasokkaampaa vaniljajäätelöä, mutta ei sentään itse duunailtua. Olisin tippunut kyllä tuolilta, jos näin olisi ollut.
Musta tuntuu, että mä taidan kysellä jatkossa useammin vapaavuoroa keittiöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti