Teini on jäänyt suklaakoukkuun. Minulle paljastui vasta hiljattain, että keväällä tavalliseen koulupäivään oli kuulunut pienen ja edullisen suklaapatukan osto vaihtoehtoisesti koulun kioskista tai läheisestä Lidlistä. Päivittäin. Hämmästytti. Tämä lapsi ei koskaan ollut maanisesti karkin tai makean perään, mutta nyt kesäloma kului voivotellessa: onko meillä suklaata? Hei, ONKO MEILLÄ SUKLAATA? (Hyvä, että tuli pakollinen vieroitus moisesta tavasta.)
Itse en ole makean perään, mutta sipsipussit eivät minulta ole turvassa. Leivät, pastat ja juustot katoavat kaapeista sensaatiomaista vauhtia. Aikaisemmassa bloggauksessa viittaan hiljaittain teettämääni 23AndMe:n geenitestiin ja sekin vahvisti oman tietoni: minulla ei ole. ns. sokerihammasta. En kuulu myöskään joukkoon, joka koukuttuu kahvista tai tupakasta. Jep. Ainoa riskikulutus kulkee geenieni mukaan alkoholissa, koska saan siitä perimäni mukaisesti "hyvät asiat irti", toisin kuin joku porukka, joka voi nauttia noin kaksi alkoholiannosta ja kokee sitten olonsa huonoksi. Mitä ihmettä? Mikä huono olo? Kahden jälkeen se vasta alkaa maistua. Hämmentävää, mitä kaikkea meissä on määrätty jo geenien kautta. (Onneksi en vielä ole alkoholisoitunut..)
Suklaahimoiselle leivoin perjantai-illan helpotukseksi mutakakkua,
jonkun lehdestä repäistyn ohjeen perusteella - olisko ollut Hesarin
ruokasivulla joskus (?) jokatapauksessa tosi simppeli 200g suklaata ja
200g voita sulatetaan mikrossa, sekaan 2 dl (jos et tarjoa makeiden
lisukkeiden kanssa 3dl, sekaan voi laittaa muuten myös chilirouhetta) sokeria, 4 munaa ja 2 rkl mantelijauhetta.
Itse laitan tämän ihan tavalliseen piirakkavuokaan, hyvin voideltuun toki, mutta monet taitavat askaroida irtopohjavuokien ja leivinpapereiden kanssa. En ole oikein ymmärtänyt, miksi nähdä moinen vaiva, kyseessä ei ole mikään kakkujen kaunotar irroitettunakaan.
Uunissa 200 asteessa reilu puolisen tuntia ja jääkaapissa mielellään yön
yli. Seuralaiseksi tein kepeän löysää mansikkarahkaa (5 dl mansikoita, 2dl kermaa ja 2 dl rahkaa, sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan), pursotin vielä
kermavaahtoa ja löysin pari mintunlehteäkin kaveriksi. Jos on oikein paha tilanne, tätä voi myös syödä uunista suoraan vaniljajäätelön kanssa, mutta silloin kyseessä ei ole kovin esteettinen laitto.
Juustonarkkarille juustoinen pastasalaatti aiheuttaa mutakakun kaltaiset väristykset. Tuo ihana
Valion Mustapekka-juusto on yksi minun ja poikani suosikkijuustoista.
Pyöryläinen mustapippurin makuinen juustopallero katoaa lohkoina suoraan
ahnaisiin suihimme, jos sellainen tulee avatuksi. Olen sen verran suuri
fani, että kun huomasin, että tuotteesta oli tehty ruokakermaa, olihan
se pakko testata. Asiantuntijatuomiomme oli kuitenkin, että juusto
juustona, kerma kermana.
Alkukesästä sain idean toteuttaa juusto salaatin joukossa ja ainakin fanien ydinjoukolle combo on mieleen. Meillä muuten Mustapekka kutsutaan Pippuri-Kalleksi, sillä pienenä poika ei muistanut mitä juustoa se hyvä juusto olikaan, mitä halusi ostettavan ja nimesi juuston Pippuri-Kalleksi, joka on sittemmin jäänyt elämään perheemme nimistöön kaikkien tuntemana ilmiönä.
Pippuri-Kallen pastasalaatti
Keitä pasta ja sekoita siihen marinadi. Marinadiin tulee 1dl oliiviöljyä, 1 1/2 rkl hunajaa, Provencen yrttimaustetta 1 tl, 1 tl paprikajauhetta, ripsaus suolaa ja yhden sitruunan mehu.
Paista broilerifilesuikaleet ja mausta ne currylla, cajunpippurilla, korianterilla ja suolalla. Sekaa pastan joukkoon.
Lisää hillosipuleita, aurinkokuivattua tomaattia, reilusti rucolaa, kirsikkatomaatteja ja 2 pkt Mustapekkaa pilkottuna.
Anna maustua jääkaapissa tunti tai pari.
Menee mukavasti esim facebookkia selatessa, isokin kipollinen. Jos uskaltaa uhmata geenejä, voi kipata vähän viiniä samalla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti