tiistai 2. heinäkuuta 2013

Rivieran shoppailukaupungit: Nizza ja Cannes

Olen poikennut Nizzassa kahdesti aiemmin, viime jouluna kävimme suorittamassa teinien vaatimat shoppailut Cap 3000 -ostoskeskuksessa, joka sijaitsee lentokentän läheisyydessä, joka siis Nizzassa ei ole kovin kaukana itse kaupungin keskustasta. Cap 3000 on ihan oivallinen shoppailukeidas ja teinit kokivat täyttymyksen tunnetta. Keskustassa on myös Nice Etoile, joka on vastaava moderni ja kattava shoppailuapaja. Tällä kertaa vierailin siellä, koska teinien tuliaisvaatimukset olivat Hollisteria, Hollisteria ja Hollisteria. Kumpikin paikka täyttää varmasti shoppailuhaluisen matkaajan tarpeet. Itse en nykyisin ostele huvikseni ja koska matkaamme kaikenmaailman nuivilla ryanaireilla, laukkuun ei yleensä edes mahdu pieniä tuliaisia enempää. 

Se, mitä itse ostan Provencesta on juustoja, lisää juustoja, Marseillen saippuoita, viiniä, shamppanjaa, laventelipussukoita ja aterimia (kivoja lusikoita jne). Jos en asuttaisi modernia ja karua skandinaavista kivitaloa kotimaassa, saattaisi heilahtaa voimakkaasti etelä-ranskalaisen runsaan ja värikkään sisustamisen puolelle. Ainakin anopin kylpyhuoneen laventelikaakeleiden kopiot lähtisi mukaan...

Ensimmäisen kerran vierailin Nizzassa muuten pari vuotta sitten kun ajoimme Italiasta Rivieran kautta Provenceen, jolloin ajoimme kaupungin läpi ja pysähdyimme Promenade des Anglaisin lähituntumaan ja zoomasimme nopeasti tunnetun rantabulevardin ja pari matkamuistoliikettä.

Nizzassa voi ostaa Provencen tuotteita, mutta alue on oikeasti kyllä Rivieraa. Nizza ja Marseille sijaitsevat samalla rannikolla ja ovat eteläisen Ranskan suurimmat kaupungit, osittain kovinkin samankaltaiset ja sitten taas ihan erilaiset. Nizzassa on kävelykeskustaa, kauniita rakennuksia, pitkä rantabulevardi ja vanhan kaupungin kujat tuovat mieleen melkein Napolin. Marseillen keskustaa hallitsee huvipurjesatama, mutta samaan tapaan keskustassa on kävelykatunsa ja sokkeloiset kujansa. Marseillesta sain jouluisen vierailun yhteydessä uskonnollisemman kuvan, joka voi olla täysin väärä mielikuva kylläkin. Nizzassa emme edes vierailleet kirkossa.






Kummatkin kaupungit ovat kansainvälisiä, yöelämää riittää varmasti vaativaan makuun, flirttailevia tarjoilijoita on kaikenikäisten naisten ja miesten tarpeisiin ja aurinko paahtaa hipiää luotettavalla frekvenssillä.

Nizzassa kiertelimme vanhaa kaupunkia, kipusimme näköaloja ihailemaan rantabulevardin päässä sijaitsevalle kukkulalle, söimme tavanomaiset simpukat kävelykadun varrella, shoppailin hieman Etoilessa ja menetimme hermot totaalisesti paikallisessa parkkihallissa. Kyseinen parkkiskeskittymä sijaitsi rantabulevardin läheisyydessä ja oli anopin mukaan tienoon halvin. Olisi pitänyt arvata, että tietysti se on siksikin suhteettoman suosittu. Ajoimme hallissa oikeasti puolisen tuntia ennenkuin saimme ihmeellisellä tuurilla vapautuvan paikan.  (Luovuttaa ei voinut, sillä kaduilta parkkipaikkoja ei löydä ja muita parkkihalleja ei oltu tallennettu naviin). Aivan hervotonta menoa, jopa etelän ruskettamat papparaiset kiilasivat ohitse vapautuville ruuduille ja parisuhteen kanssa alkoi tehdä tiukkaa..

Auringon laskeutuessa ajelimme sitten Nizzasta rantaa pitkin Cannesiin, jonka elokuvapaikat halusin nähdä. Tsekkasimme Cannesin kauniin Palm Beachin, keskustan vilkkaan huvipurjesataman, jonka vieressä elokuvajuhlien kulttuuripalatsi sijaitsee.

Palatsi oli jo suljettu, sen alla oli kuitenkin harvinaisen avara ja selkeä parkkihalli (no poispääsy ei ollut ihan simppeliä, pitää ajaa ensiksi ihan pohjimmaiseen kerrokseen ja sieltä sitten jyrkästi ylös) ja tienoo oli täynnä hillittömän kalliita merkkiputiikkeja ja terasseilla istuvia ihmisiä. Vilkas, mutta silti viehättävän oloinen kaupunki. Elokuvapalatsin ympärillä oli Hollywoodin tyyliin tähtilaattoja, joissa oli ohjaajien ja näyttelijöiden kädenjälkiä ja kävin ne kiertämässä toiveikkaana Kaurismäen tai Tarantinon, no vaikka Ryan Gosling?, haaveissa. No ei löytynyt, mutta osa oli peitettynä, koska oli paikallinen perjantai ja koska oli Suomessakin juhannusaatto ja vaikka mitä salsabändiä ja huvipuistolaitetta pitkin katuja. (Käsittääkseni juhannus ei ole merkittävä paikallinen juhlapäivä Ranskassa kuitenkaan).




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti