Edellisessä bloggauksessa mainostin pakastaneeni minttua. Omasta piparminttupuskasta löytyy vain pientä lehdykkää, mutta kaverin mies on lähes ammattimainen hyötypuutarhuri ja heidän minttusatonsa näyttävä. Kun minulle siis tarjottiin säkillistä minttua, en epäröinyt.
He kuivattavat mintut teenlehdiksi, mutta koska kuivattaminen kuulostaa tylsältä ja hitaasti tapahtuvalta prosessilta, se ei voi olla minua varten. Aloin etsiä muita vaihtoehtoja. Netistä luin, että mintun lehdet voi myös pakastaa ja niin sitten yhden ehtoon pussittelin minttua ( ja lipstikkaa) minigrip-pussukoihin.
Mintut ovat nyt päässeet myös keittiökokeiluihini. Muutama vuosi sitten kaikki puuhasivat Mojito-drinksujen parissa, mutta minä en. Olen toki ko. juomia nauttinut lukuisilla baaritiskeillä ja todennut sen raikkaaksi kesäjuomaksi.Yleensä Mojitot kai neuvotaan tekemään piparmintusta, mutta ei se nyt voi niin tarkkaa olla.
Murskasin jäisiä mintulehtiä yhdessä limepalasten kanssa, lisäsin isoihin laseihin 1 desin vaaleaa rommia, reilut 2 rkl sokeria ja varmaan parisen desiä sitruunalla maustettua vissyä. Amerikkalaistyylisellä otteella jäitä. Mielestäni maku oli parempi, kuin mitä aiemmilta maistelukerroilta muistin. Saatan olla luontainen lahjakkuus. Rommin jyske oli vain kaukainen aavistus, limen ja mintun raikas yhteissointi virkistävä ja vissy kupli ilomielisesti. Mintun lehdet myös kipaisivat näyttävästi juoman pinnalle, joka kuuluu asiaan, joten pakastettu minttu käyttäytyi kiltisti ja arvonsa mukaisesti.
Sittemmin olen testannut pakastettua minttua vadelmasmoothiessa ja keitin kokeilukupposen vettä, jonne tupsautin minttua. Jossain päin maailmaa minttutee taitaa olla yleisempi juoma kuin kahvi, joten tähän saattaa muodostua vielä himo. Minttua kai pidetään kreikkalaisissa tarustoissa lemmentaitoja nostattavana yrttinä, joten koko keissi on ehdottomasti enemmän mahdollisuus, kuin uhka.
Kuuluisin Mojitojen ystävä oli muuten Ernest Hemingway. Tammikuussa 2012 vierailimme Nobel-kirjailija Key Westin kodissa (reissusta täällä) ja sittemmin olen lueskellut hänen kirjojaan ja elämänvaiheitaan ja katsoin sen melko keskinkertaisen Hemingway &Gellhorn -leffankin. Leffanautintoa häiritsi Metallica-rumpalin ilmehtivä sivuroolisuoritus ja Nicole Kidmanin jäykäksi pumpatut kasvot. Kidman osaa oikeasti näytellä, mutta mitä ihmettä se upean kaunis nainen on tehnyt kasvoilleen? Mutta itse tarinan vuoksi kestin kuitenkin moiset harmit. Känninsä Hemingway useimmin otti Sloppy Joes - baarissa. Tosin Mojitot siinä Kuuban kantiksessa, onhan kyseessä aito kuubalaisdrinkki. Oheinen kuva Key Westin nykyisestä Sloppy Joesista.
Mojitot olivat ymmärtääkseni aivan tavallisen kansan drinkki, joka koottiin halvasta rommista, pihamaalta löytyvistä limestä ja mintusta ja sekaan näennäisesti kaadettiin jotain mehua tai vastaavaa. Kuubaan haluaisin ehdottomasti vielä matkustaa, mutta tykkäsin Key Westinkin asenteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti