Kiersin viikonloppuna synnyiseudullani Savossa. Täytyy sanoa, että ainakin Mikkelin seudulla kartanoperinteet on mukavalla tavalla rakennettu nykyaikaisiksi matkailukohteiksi, joissa on tarjolla kaunista miljöötä, herkkuja massulle, elämyksiä kaikenikäisille ja tasokkaita shoppailuja.
Itselleni uusi kohde oli Wehmaan kartano, joka on edelleen saman ruotsinkielisen suvun hallussa kuin edeltävätkin vuosisadat. Kartanoon on Juvan kirkonkylältä muutaman kilometrin matka, sangen idyllinen peltojen ja metsälaitumien poikki kulkeva reitti muuten ja keltaiseen kartanoon johtaa kaunis koivukuja, kuten asiaan kuuluu. Tilan emäntä pitää aitoissa merkkivaatteiden putiikkia Butiken på landet ja siihen sivuun on perustettu aitoenglantilanen teehuone. Lisätietoa täältä.
Kartanossa nykyisin asuva perhe mainostaa nettisivuillaan miten he ovat onnistuneet säilyttämään ruotsinkielisyytensä savolaisten keskellä vuosisatojen ajan ja miten miniät edelleen noudetaan Ruotsin suunnalta. Itse vaateshoppailut eivät tällä kertaa innostaneet, mutta teehuonetta päätin kokeilla jälkikasvuni ja isäni kanssa. Menuusta valitsimme viittä eri teelajia (valikoimaa oli yli 60) ja lisäksi nautimme skonsseja, leipäsiä, kakkusia ja jäätelöä.
Leivät oli täytetty kinkulla, lohella ja kurkulla. Kurkkuleivät olivat sellerin ansiosta aika näpsäkät ja raikkaat, lohi- ja kinkkuleivät hyvin maistuvat, mutta tavanomaisemmat.
Mantelikakkupohjan päälle oli tehty pehmeä juustokuorrute ja rinnalla tarjottu puhaherukkahillo sointui kauniisti makean piiraan kanssa.
Paikalla oli mahdollisuus ostaa kaikkea ihanaa tee-aiheista tarpeistoa...
Joten lähti itselläkin mukaan teepannu ja vähän vauhdikkaampaa teetä, jossa mausteena on mm shamppanjaa, vaniljaa ja kermaa.
Harkitsin myös tätä Keep Calm and carry on - yhdistelmää, mutta ne eivät oikein käy jo omistuksessani olevien astoiden kanssa, joten turkoosi oli helpompi ostos.
Wehmaan kartanolle siis vahva suositus, jos liikut Juvan suunnalla.
Tertin kartanossa käyn vuosittain, aina kun Mikkelissä sukuloin. Olen kirjoittanut Tertistä aiemmin näin ja näin. Itse he kertovat itsestään näin. Tällä kertaa kiertelimme puutarhassa, jossa törmäsin merkittävään tietoon:
Savolainen attituudi loistaa Tertissä.
Ruusumarmeladit olivat varmaan ensimmäinen karkki, joita poikani piti oudon makuisina. Maistuvat kuulemma käsisaippualta. No ei, hyviä ne on :)
Tertin kartanosta kun ajelee kohti Juvaa, saapuu legendaarisen Siiskosen leipomon pihaan. Punaisen piipun kievarissa käy aina kova kuhina ja onpa paikalla jopa Trip Advisorin suosituslätkä ovessa. Siiskosen kauraleipä on parasta leipää, mitä Suomesta saa. Täysin objektiivinen mielipide siis. Ostin niitä taas pakastimeni puolilleen, takakonttiin lähti myös ruisleipää ja ruiskuoripiirakoita. Lisätietoa Siiskosen putiikista täältä.
Auringonkukat olivat iskussa Tertissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti