Provencen Ratatouille

Oletko saanut maistaa koskaan so called Ratatouillea, vetistä mössöä, jossa on paljon erilaisia kasviksia pehmenneinä, mauttomina, ja olet jäänyt ihmettelemään, että miksi moinen laitto on niin ihmeen kuuluisa? Minä olen. Olen jopa syyllistynyt moisen kasvispöperön turmeluun omassakin kotikeittiössäni. Sitten näin valon. Tai no, pääsin maistamaan Provencen anopin versiota ja meinasti taju lähteä onnesta. Ylistyslauluja ja jalkojen töminää tähän. Kun saat oikeaa kamaa lautasellesi tiedät sen siitä, että takuuvarmasti haluat nuolla lautasen jälkeenpäin. Tunnet ihmeellistä onnea näin terveellisen ja maukkaan herkun äärellä.

En kuitenkaan ollut vakuuttunut, että moinen makujen, värien ja tuoksujen impressio olisi mahdollista valmistaa Suomessa. Tiedättehän, joitakin ruokia vain ei pitäisi tuoda kotiin. Joitakin aineksia täältä ei ensinnäkään saa ja Provencen auringon hehkuttamat luonnonantimet saattavat olla sellaisia. Sitten on vielä se oikea fiilis, tunnelma, atmosfääri, joita vasta onkin vaikea kuljettaa lentolaukussa kotiin.

Pastis on vähän sellainen, tuo aniksemakuinen jumalainen juoma. Jos et ole kuuman hehkuvan auringon alla kärventänyt itseäsi muutamaa päivää, kulkenut fliparit läpsyen keskiaikaisen pikkukaupungin mukulakivillä, kuunnellut sirkkojen taukoamatonta siritystä, katsellut varjojen hiljalleen kasvavan läheisen viinitilan jämäköissä rivistöissä, tuntenut lopulta pienen tuulenvireen kuumottavilla poskillasi, huomannut kaukaisuudessa siintävien vuorien saavan hennon vaaleanpunervan sävyn ja siinä, juuri siinä kohdassa, kun aurinko aloittaa matkansa kohti varjoja, nautiskellut pientä pastista kylmällä vedellä sipaistuna, oliivien kanssa, et ole oikeastaan maistanut pastista. Ihan turha sitä on Alkosta kotiin kantaa, kävelylenkki Pyynikillä heinäkuisena päivänä ja afterdrinksu ei vain ole sama juttu.

Mutta ajattelin uhmata ranskalaisia ruokajumalia. Ajattelin valmistaa Ratatouillea, sillä onhan sadonkorjuun aika, elokuu, kauppojen kasvislaarit parhaassa iskussa, mitä Suomessa nyt vain voi olla, ja olenhan pelkäämätön naisihminen.

Ratatouille täyttää aistit

Ratatouille

Pilko 2 munakoisoa, suolaa ne ja laita kippoon hikoilemaan. Pilko 1 kesäkurpitsa, suolaa se ja laita myöskin omaan kippoonsa hikoilemaan. Pilko 3 keltaista sipulia ja 1 valkosipuli ja 2 paprikaa (mielummin vihreitä tietenkin, mutta koska oli tosi hyviä yksilöitä punaisina valmiina, tein itse niistä). 

Kun munakoisot ovat hikoilleet sen puolisen tuntia, pyyhi ne kuiviksi paperilla ja paista nopeasti kuumalla pannulla oliiviöljyssä. Siirrä ne toiseen astiaan.

Pyyhi samoin kesäkurpitsat ja paista ne nopsasti pannulla ja siirrä pois. Paista sipulit ja paprikat. Tämä erilleen paistaminen takaa sen, että jokainen ihana kasvis säilyttää oman invidualistisen persoonansa, eikä sulaudun toisiin ja menetä luonnettaan sakinhivutuksen seurauksena.

Kalttaa tomaatit. Joo tiedän. Ihan epäilyttävän raskas homma ennalta ajateltuna, tiedän, kalttaa ne silti. Tämä tarkoittaa, että valitse 4-5- upeaa, isoa ja kiinteää tomaattia, viillä ne pienesti pohjasta ja upota hetkeksi kiehuvaan veteen. Kun hetki on kulunut, nosta ne nopeasti jääkylmään veteen. Jep. Onhan se ihan tyhmä operaatio, mutta jos et siirrä kylmään veteen tomskuista tulee kalpeat ja kelmeät, ihan surkeat väriltään. Siitä me ei kyllä tykätä.

Siirrä tomaatit, jotka on siis kuorittu ja joista on poistettu suurin osa siemenistä (sen verran kuin kukakin oikeasti jaksaa nyhrätä) ja aseta pannulle oliiviöljyn kera. Lisää tujakasti valkopippuria ja suolaa. Lisää reilusti persiljaa. Sitten lisää paprikat, sipulit, munakoisot ja kesäkurpitsat ja lisää taas persiljaa. Mausta Provencen yrttimausteella, valkopippurilla, suolalla. Anna hautua hiljaisella lämmöllä parikymmentä minuuttia. Älä keittele, älä kiihdyttele.

Ratatouille on ässähyvää valkosipulivoilla kuorrutettujen patonkikavereiden kanssa (paista voita ja murskattua valkosipulia hetki pannulla ja sivele patongille ja lämmitä hetki uunissa). Seuraksi ranskalaista punaviiniä. Ehkä makkaraa, lammasta, paistia, grillattuja pihvejä, sen tyyppisiä juttuja pöytään voi nostella, ei mene pieleen.

Ratatouille on yhtä lailla upeaa rukiisen leivän päällä kylmänä. Ratatouillea voi myös säilöä sellaisenaan, kuumennettuun lasipurkkiin vain ja sieltä sitten pastakastikkeiden sekaan, leivän päälle, pihvin seuraiseksi kylmänä tai lämmitettynä. Kaunis ruokalahja on sellainen lasipurkkiin itse duunattu ratatouille. Hop, hop kokeilemaan tätä ihanuutta.