Vanhan ajan talonpoikaisjoulut olivat myös magian aikaa. Moni joulunajan taioista on periytynyt varhaisilta ajoilta, joulun viettohan vakiintui meillä vasta keskiaikana. Liuta tarinoita, taikoja ja uskomuksia sulautettiin sittemmin sointuvasti kristilliseen kontekstiin.
Ihmisillä on ennen ja ehkä nytkin ollut ajatus vakiomääräisestä onnesta: jos onnea
on jollakulla erityisen paljon, on se siis varmasti joltakulta muulta pois. Onnea piti hankkia itselle siis enemmän, vaikka sitten taikakeinoin. Voimakeinot tai varastaminen saattoivat tulla kysymykseen myös historiallisina jouluina.
Muinaissuomalaisilla joulunaika kesti käytännössä
talvipäivänseisauksesta talvennapaan, eli vuoden pimeimmästä hetkestä
siihen, kun päivän piteneminen alkaa näkyä luonnossa eli tammikuun
puolivälin tienoolle. Joulunajan pääasiallisena toimena olivat uhrimenot
ja taiat, joilla varmistettiin menestys tulevaisuudessa. Toimitukset
liittyivät useimmiten karjaonneen ja viljaonneen. Niiden ohessa
toimitettiin uhreja myös haltijoille. Muinaissuomalaisten tärkein
biletys oli kekrinä (vastaa meidän pyhäinpäivää), joten jouluna ei
olleet ihan niin isot systeemit.
Haltijoille saatettiin
viedä olutta tai juhlaryyppy, jonka haltija sai, jos sen esimerkiksi
kaatoi nurkkaan. Juhlaruokia pidettiin myös pöydillä esillä pitkät
tovit, vähän niinkuin haltijain ulottuvilla, ennenkuin väki pääsi
niiden kimppuun. Myös kuolleita eli henkiä muistettiin ja kunnioitettiin
esimerkiksi hiljaisuudella ja vältettiin kovempaa
työntekoa.Vierailevien henkien uskottiin olevan läsnä erityisesti
tietyissä osissa taloa: lieden lähellä, lattialla, ulko-oven ja
kynnyksen seutuvilla.
Varhaisina aikoina suomalaiset hakivat voimaa ja viisautta uhrilehdoista, myöhemmin sitten kirkoista. Kirkon lattian alle ja ympäristöön haudatulla kalman väellä oli voimaa, joka auttoi monenlaisissa taikakeinoissa ja -konsteissa. Hautumaa oli väkevä paikka
muulloinkin, saati sitten suuren ja mystisen juhlan aikaan. 24. ja 25.
päivän välinen yö oli Jeesuksen syntymäyönä erityinen taika-aika. Yöllä kirkkoa kierrettiin esimerkiksi Sahalahdella siinä toivossa, että tulee tonttu vastaan, joka sitten toteuttaisi kaikki toiveet.
Jos ajankohtaista oli pohtia tulevaa sulhasta tai morsianta, piti jouluyönnä keskiyön aikaan hakeutua kirkkomaalle ja ottaa kolmen kuolleena syntyneen lapsen haudalta mutaa, kiviä tai muuta vastaavaa ja siitä sitten sakastin ikkunan alle samalla loihtien: sinä pyhä paikka näytä syntis raukalle, tuosta viattomain tomusta tulevan ylkäni, morsiameni pahat tavat, hyvät avut, virheet, vialliset ja kun samalla katsoi sakastiin, niin siellä näki tulevan avioliittonsa vaiheet kaikessa komeudessa.
Toisaalta eihän näistä menoista ole kovin pitkä matka nykyihmisten tinan valamiseen uuden vuoden normaalina käytänteenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti