Joulukalenterin luukku 11: Joulutaikaa

Vanhan ajan talonpoikaisjoulut olivat myös magian aikaa. Moni joulunajan taioista on periytynyt varhaisilta ajoilta, joulun viettohan vakiintui meillä vasta keskiaikana. Liuta tarinoita, taikoja ja uskomuksia sulautettiin sittemmin sointuvasti kristilliseen kontekstiin.

Ihmisillä on ennen ja ehkä nytkin ollut ajatus vakiomääräisestä onnesta: jos onnea on jollakulla erityisen paljon, on se siis varmasti joltakulta muulta pois. Onnea piti hankkia itselle siis enemmän, vaikka sitten taikakeinoin. Voimakeinot tai varastaminen saattoivat tulla kysymykseen myös historiallisina jouluina. 

Muinaissuomalaisilla joulunaika kesti käytännössä talvipäivänseisauksesta talvennapaan, eli vuoden pimeimmästä hetkestä siihen, kun päivän piteneminen alkaa näkyä luonnossa eli tammikuun puolivälin tienoolle. Joulunajan pääasiallisena toimena olivat uhrimenot ja taiat, joilla varmistettiin menestys tulevaisuudessa. Toimitukset liittyivät useimmiten karjaonneen ja viljaonneen. Niiden ohessa toimitettiin uhreja myös haltijoille. Muinaissuomalaisten tärkein biletys oli kekrinä (vastaa meidän pyhäinpäivää), joten jouluna ei olleet ihan niin isot systeemit.

Haltijoille saatettiin viedä olutta tai juhlaryyppy, jonka haltija sai, jos sen esimerkiksi kaatoi nurkkaan. Juhlaruokia pidettiin myös pöydillä esillä pitkät tovit, vähän niinkuin haltijain ulottuvilla, ennenkuin väki pääsi niiden kimppuun. Myös kuolleita eli henkiä muistettiin ja kunnioitettiin esimerkiksi hiljaisuudella ja vältettiin kovempaa työntekoa.Vierailevien henkien uskottiin olevan läsnä erityisesti tietyissä osissa taloa: lieden lähellä, lattialla, ulko-oven ja kynnyksen seutuvilla.

Varhaisina aikoina suomalaiset hakivat voimaa ja viisautta uhrilehdoista, myöhemmin sitten kirkoista. Kirkon lattian alle ja ympäristöön haudatulla kalman väellä oli voimaa, joka auttoi monenlaisissa taikakeinoissa ja -konsteissa. Hautumaa oli väkevä paikka muulloinkin, saati sitten suuren ja mystisen juhlan aikaan. 24. ja 25. päivän välinen yö oli Jeesuksen syntymäyönä erityinen taika-aika. Yöllä kirkkoa kierrettiin esimerkiksi Sahalahdella siinä toivossa, että tulee tonttu vastaan, joka sitten toteuttaisi kaikki toiveet.

Jos ajankohtaista oli pohtia tulevaa sulhasta tai  morsianta, piti jouluyönnä keskiyön aikaan hakeutua kirkkomaalle ja ottaa kolmen kuolleena syntyneen lapsen haudalta mutaa, kiviä tai muuta vastaavaa ja siitä sitten sakastin ikkunan alle samalla loihtien: sinä pyhä paikka näytä syntis raukalle, tuosta viattomain tomusta tulevan ylkäni, morsiameni pahat tavat, hyvät avut, virheet, vialliset ja kun samalla katsoi sakastiin, niin siellä näki tulevan avioliittonsa vaiheet kaikessa komeudessa.

Toisaalta eihän näistä menoista ole kovin pitkä matka nykyihmisten tinan valamiseen uuden vuoden normaalina käytänteenä.

Joulukalenterin luukku 10: Karjalanpiirakat

Karjalanpiirakat kuuluivat jo lapsuuteni jouluun, äiti teki ne itse. Isä osti kaupasta valmiit, sitten avioeron jälkeen. Opettelin ihan itse tekemään piirakat teini-ikäisenä ja siitä lähtien olen niitä tehnyt monta kertaa vuodessa. Hämmästyin kovasti, kun katsoin Suomi leipoo -ohjelmaa ja totesin tämän simppelin perinneherkun niin työlääksi ja vieraaksi taitaville leipojille.

Tänä syksynä olen vienyt näitä kahdesti viemisinäkin ja täytyy sanoa, että melkein hassun paljon saa kiitosta ja ylistystä tuosta aika vaatimattomasta suoritteesta. Joten jos haluaa tehdä johonkuhun vaikutuksen, näyttää siltä, että karjalanpiirakat on se juttu.

Karjalanpiirakat

Kuoritaikina:
2dl vettä
1 rkl rypsiöljyä tai voita
1 tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Teen kyllä aika usein ilman ruisjauhoja, tai ihan vain ripauksella vehnäjauhoja.

Täyte:
Riisipuuro
5 dl vettä
3 dl riisiä
1 l maitoa
suolaa, voita

Voiteluun: voita sulatettun, maitoa

Valmista ensin täyte. Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja anna imeytyä ja muuttua kuultavaksi. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen vajaa tunti välillä pohjaa pitkin sekoittaen. Mausta valmis puuro suolalla ja voilla.

Piirakoiden valmistaminen:

Sekoita  kylmään veteen öljy, suola ja jauhot puuhaarukalla. Vaivaa taikina sileäksi ja kiinteäksi. Ripottele pöydälle ruis- ja vehnäjauhoseosta ja kaada taikina jauhojen päälle.  Pyörittele taikina palleroiksi ja kaulitse ne soikioksi, vähän pussimaisiksi, että reunat kohoilevat. Asettele soikiot pinoihin, etteivät ne kuivu. Täytä kuoret mahdollisimman sukkelasti. Levitä lusikallinen täytettä kuoren keskelle (1 cm paksuinen kerros täytettä) ja jätä kuoren reunoilta hieman tyhjää. Käännä vastakkaiset reunat täytteen päälle ja rypytä piirakat. Siirrä piirakat uunipellille leivinpaperin päälle. Paista piirakoita 275-300 asteen lämmössä noin 15 minuuttia.Voitele piirakat  sulatetulla voilla, johon on sekoitettu tilkka maitoa. Lado kuumat piirakat kulhoon päällekkäin ja peitä leivinpaperilla ja liinalla, jotta ne pysyvät pehmeinä.

Joulukalenterin luukku 9: Torttu, pipari, keksi

Olen ihastunut joulutorttuihin, noihin hakaristin tekeleisiin viikunahillolla täytettynä. Paistan tortut aikalailla uunin alaosassa aluksi, jotta pohjasta tulee varmasti rapea ja nautin tortut juustopöydän tarjoilujen kaverina. Omenahillokin toimii hyvin, varsinkin tämä calvadossävyinen.

Yleensä puuhailen taikinan itse, ihan sillä perinteisellä kotitalouskirjan reseptillä, johon tulee hurjasti voita, lisäksi vehnäjauhoja ja maitorahkaa.

Voitaikina
 250 g voita
1 prk maitorahkaa
4dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
voiteluun muna

Sekoita jauhoihin  hieman pehmennyt voi ja sitten rahka. Pistä hetkeksi kylmään, niin taikina on helpompaa käsitellä. Muotoile torttuja, täytä hillolla ja voitele munalla. Uunissa 225 astetta kunnes saavat kauniin värin.


Pipareiden suhteen olen tänä vuonna duunannut kahdesti jo näitä Liemessä-blogin pipareita. Toisella kertaa seiskaluokkalainen teki taikinan itse ja kasiluokkalainen leipoi kaverinsa kanssa. Ei mitään ongelmia taikinan kanssa alaikäisillä, joten toimii. Lisäksi taikinan määrä on sopiva, noin 2 pellillistä. Näitä kun tekee kerran viikossa, pysyy joulufiilarit katossa (ja nenussa).

Oikotie onneen ovat nämä amerikkalaiset maapähkinävoista, munasta ja sokerista tehtävät keksit. Oikeasti: tarvitset vain kolme ainesosaa, sekoitat ne ja sitten uuniin! Leipominen ei voi olla enää helpompaa. 

Joulukalenterin luukku 8: Kaakaolahja

Oletteko koskaan ihmetellyt miten hyvää kaakaota jossain kahvilassa saa, tai vaikka nyt siellä Starbucksilla? Ja ei se oma O'boy vaan maistu siltä, vaikka kuinka duunailisi. Minä olen ihmetellyt.

Eikä sitä joka kerta jaksa sekoitella lusikallinen ja sitä toinen tätä jonkun hipsteriohjeen kanssa. Tein sitten koe-erät omaa kaakaosekoitusta saman tien vähän isomman satsin ja mietin, että tästä voisi saada vaikka kivan lahjan jollekin: naapurille? lapsen opelle? kaverille? Rinnalle voisi laittaa pussukan vaahtokarkkeja mukaan.

Näin se menee:

Itse sekoiteltu kaakaosekoitus
2,5 dl reilun kaupan kaakaojauhetta (tai van houtenia tai vastaavaa)
4 -5 dl intiaanisokeria (tai tomusokeria, jolla tulee kyllä aavistuksen hienoisampi, mutta inkkarisokerilla vieno lakritsin maku)
4-5 dl maitojauhetta
1-2 tl chilirouhetta tai cayennepippuria
1 tl suolaa

Purkita, säilyy kuukausia. Käyttö: sekoita maitoon/veteen, tarjoile haluamallasi tavalla.

Joulukalenterin luukku 7: Graavilohi

Graavilohta löytyy meidän joulupöydästä aina. Sitä löytyi tietysti myös viime joulun Provencen herkkupöydästä, olihan porukoissa monta ruotsalaista ja niille graavilohi on elämän tärkeitä asioita. Ranskalainen anoppi tekee niin hyvää graavilohta että sitä on vaikea uskoa, epäreilua, että ranskalaiset hoitelee kaikki ihmeellisen vaikeat laittonsa, tarviiko niiden päteä vielä skandisafkoissakin?

Miehen perheessä graavilohi tarjotaan aina paahtoleivän kanssa, mutta itse tykkään siitä eniten saaristolaisleivällä tai uuniperunan täytteenä. Lapsetkin meillä vetää graavilohta siivukaupalla, kuka siitä nyt ei tykkäis?

Tänä jouluna meillä on graavilohta saaristolaisleivän kanssa. Alkupalojen joukossa. Samassa porukassa tulee varmaan pikku blinejä ja smetanalla, mädillä ja kaviaarilla. Voi olla, että alkupalat on mun mielestä melkein koko aattoaterian paras osa. Monta kertaa olen tarjonnut graavilohta "ruotsin laivan tyyliin" sinappikastikkeella, on se hyvää niinkin.

Graavilohi
1 kg lohifilettä
sekoita 40g sokeria, 1 tl rouheaa valkopippuria, 2 tl merisuolaa ja sivele ne lohifileen päälle.
Ripottele pintaan tilliä. Pistä jääkaappiin painon alle vuorokaudeksi tai pariksi ja kääntele välillä. Kuori talouspaperilla mausteet pois ja leikkaa siivuiksi. Tarjoa sitruunan tai sinappikastikkeen kanssa tai ihan vaan leivän päällä.

Sinappikastike
2 rkl Dijonin sinappia
1 rkl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
tilliä hyvin pieneksi hakattuna
Sekoita huoneenlämpöiset ainekset sekaisin, viimeisenä öljy. Anna maustua mielellään parisen tuntia jääkaapissa.

Joulukalenterin luukku 5: Järjestetty suklaamaistelu

Osallistuin jokin aika sitten Ylöjärvellä sijaitsevan suklaatilan suklaamaisteluun. Kokemus oli kerrassaan hieno ja avartava, vaikka luulin, että viime kesäisen Charlemagnen-suklaatehtaan veroista suklaakokemusta tuskin voi ylittää. (Viime kesän suklaavisiitistä täällä.) Suklaatilan omistaja piti eloisan ja innostuneen puheenvuoron yrittäjyydestä, itseensä uskomisesta, nykyjan suomalaista maatiloista ja erityisesti tietysti suklaasta.

Aluksi saimme eteemme lautasellisen maisteltavia. Aloitimme valkoisesta suklaasta, jota piti aluksi haistella, sitten lohkaista pieni pala suuhun ja liikutella se kielen avulla kitalaen tuntumaan. Tehtävänä oli antaa suklaan hitaasti sulaa ja maistella mitä sieltä löytyy: maitoa, vaniljaa, ei niinkään suklaista makua, sillä valkoinen suklaa ei oikeastaan ole suklaata laisinkaan, mutta esimerkiksi laadukkaimmat valkosuklaat tehdään kuitenkin kaakaovoista.

Valkoisen palasuklaan jälkeen sama operaatio toistettiin valkoisen konvehdin kohdalla, sisältö oli kiistattoman tuttu, mutta niin vain en keksinyt mitä se sisälsi. Kyseessä oli ihanan kirpsakkaa omenahilloa, joka sointui mukavasti makean valkosuklaan pariksi.

Valkoisen suklaan jälkeen samat operaatiot tehtiin maitosuklaan kohdalla. Kuulimme että rakastettu Fazerin sininen on harvinaista, koska se tehdään tuoreesta maidosta, eikä maitojauheesta kuten useimmat suklaatit. Suklaatilan emäntä kertoili, että ennen suklaatilan pitoa suklaat maistuivat hänellekin paremmin, nyt ymmärrettävästi kyse on kuitenkin duunista, joten vapaa-aika ei kulu suklaajahdissa. Entisten aikojen suosikki oli kuulemma ollut omakin suosikkini Fazerina.

Maitosuklaakonvehdin sisältä löytyi mitä mahtavin rommi, muhkea palanen täytti melkein aterian verran. Maitosuklainen pala oli  maustettu yllättävällä timjamilla, jota en myöskään keksinyt.

Tummissa suklaissa hifistelimme Uusi-Papua Guinealaisen ja Ugandalaisen alkuperäissuklaan kanssa. Joo! Ihan selvät erothan näissä oli. Tumman suklainen konvehti oli maustettu Mouhijärven hunajalla ja appelsiiniöljyllä. Ihanaa.

Kun pääsimme maisteluista shoppailujen puolelle, olo oli niin täyteläinen, että meinasi olla kiintiöt suklaata täynnä...

Halusin kuitenkin pitää suklaamaistelut lapsille, joten pakettiin lähti mm. suurinta suosikkia konvehtia raparperitäytteellä, mummon rommikonvehteja ja niitä ihastuttavia omenatäytteisiä konvehteja.

Taidot karttuivat sen verran huomattavasti, että olen suklaamaistelujen jälkeen oikeaoppisesti sulatellut suklaata suussa ja yrittänyt arvioida miltä se maistuu ennenkuin olen lukenut itse tuoteselosteet. Taidan treenailla koko joulun muutaman boksin kanssa, että arvaanko oikeasti mitä sisältä löytyy ja pääsenkö tummissa suklaissa arvaamaan prosentteja kohdilleen. Pimenevissä illoissa voisi kokeilla suklaamaistelua sokkona, sillä kai sitä nyt ainakin valkoisen suklaan tummasta erottaisi näkemättä ennalta? Pitäisi ainakin erottaa.

Joulukalenteri 4: Jouluhalko, tuo pakanallinen torttu

Viime jouluna taisin maistaa ensimmäistä kertaa aitoa ranskalaista jouluhalkoa, Bûche de Noëlia. Kyseessä on historiallisesti pakanallinen leivonnainen, joka valmistettiin ennen kristillisiä aikoja nimeomaan talvipäivänseisaukselle. Vuoden lyhyimpänä päivänä poltettiin uunissa iso halko sato-onnen turvaamiseksi, myöhemmin keskiajalla halko muuttui vähitelleen koristeoksaksi ja lopulta halon muotoiseksi leivonnaiseksi, joka paistettiin uunissa. Makes sense, eikö ;)

Lorguesin pikkukaupungin jouluhalkoja joululta 2012. Jouluhalot ovat yleensä suklaisia kääretorttuja, jotka on kostutettu esimerkiksi rommilla. Osa taikinasta on lykätty oksan tyngiksi tortun päälle. Komeus on koristeltu suklaakuorrutteella ja marsipaanilla.

Omaan versioon käytin Kinuskikissan suklaista kääretorttutaikinaa, joka taas hajoili käsiin, joten jatkossa luotan vain omaan unelmatorttu-reseptiin, joka löytyy täältä. Väliin latasin itse tehtyä omenahilloa, sitä calvados-maustettua, joka löytyy täältä. Sitten asettelin väliin ja päälle Kinuskikissan suklaakreemin, joka löytyy täältä. Kyseinen kreemi jähmettyy muuten aika sutjakkaasti, joka täytyy ottaa huomioon koristellessa ja esillepanossa. Haarukalla vetelin puunjuonteet suklaaseen. Periaatteessa tämä on siis simppeli juttu, kääretorttupohja, väliin jotakin mitä tykkään ja suklainen kuorrute päälle. Katselin, että ainakin IKEA:ssa oli vaikka mitä kivoja marsipaanikoristeita, joten melko kivuttomasti saisi tosi hienonkin tekeleen niiden avulla aikaiseksi (jos ei ole mikään innokas marsipaanin nyhrääjä, kuten minä).

Ei tuosta nyt ihmeellisen hieno tullut, pariisilainen kondiittori varmasi kauhistuisi :)

Joulukalenteri luukku 3: Joulun musalista

Spotifyn jouluinen lista on pyörinyt minulla jo tovin. Lista elää ja muuttaa muotoaan kohti joulua ja viime vuosien tapaan en kaipaa ollenkaan sellaista iloista lasten laulantaa taustalle. Spotifyn suuri murhe on, että jotkut avainlaulut sieltä sitten aina puuttuu. Haluaisin ehdottomasti soittaa Happy Xmas (War is over) satoja kertoja ennen aattoa nimenomaisesti Lennon & Ono -versiona, mutta ei. Hanoi Rocksin Dead by X-mas olisi  myös listalla, jos se olisi Spotifyssa.

Lukuisat listani kappleista tulevat A Very Special Christmas -levyltä, jonka omistin aikoinaan lp-versiona ja jonka Madonnat, Bryan Adamsit ja Springsteenit edustavat minulle traditionaalista joululaulantaa.

Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen on paras joulubiisi ever. Se oikeasti puhuttelee minua.

Amerikkalaiset r&b vaikerrukset ja emotionaaliset hoilotukset ovat mielestäni jouluisia myös. Niissä on sellainen jouluinen kuorrute, joka tuo oikeaa fiilistä niihin rentoihin hetkiin joulupyhinä. Enkä ole täysin immuuni Bubblen joululevyllekään. Frank Sinatra White Christmas on kuitenkin paras White Christmas.

Varpunen jouluaamuna itkettää aina, joten sitä en kuuntele liiallisia määriä. Minulla on veli taivaassa tai mihin kuolleet nyt sitten menevätkään ja sellaista asiaa ei käsitellä koskaan loppuun.

Sylvian joululaulu, Pähkinänsärkijän melodiat, Walking in the air ovat myös sellaisia, joita on pakko kuunnella useita kertoja ja varsinkin tuo ensimmäinen on se, jonka laulan tunteella mukana.

Mikä on sun mielestä parasta joulumusaa?

Joulukalenterin luukku 2: Joulukadulla

Käyn joka vuosi Tampereen joulukadun avajaisissa. Aluksi joukot ympärillä lisääntyivät, kun lapsiluku täydentyi. Nyt viime vuosina on seura ollut hiipumaan päin, sillä teinit eivät tahdo näyttäytyä moisessa nolossa tapahtumassa äitinsä kanssa. Minusta joulukatua ei avata yhtään liian aikaisin. Jokainen itseään kunnioittava organisaattori aloittaa valmistelut ajoissa ja ennen joulukuuta minulla on mietittynä jo pienetkin yksityiskohdat seuraavasta joulusta ja suurin osa lahjoistakin ostettuna.

Tänä vuonna Tampereen joulukadun avajaisissa puhalteli vielä myrskytuuli, mutta ilma oli aurinkoinen, ei siis kovin suomalainen joulusää. Kun keskustorin joulupuu on tsekattu, katsatetaan markettien jouluikkunat, tänä vuonna Sokoksella oli paras, sillä tykkään Koiramäen tyypeistä.

Jouluparaatista tulee aina symppisvaikutelma, niin tänäkin vuonna. Päivään kuuluvat myös glögit Stockmannilla ja kierros kirjakaupassa.

Ja tietysti on pakko bongata pukki. Tänä vuonna niitä nähtiin 2 kpl. Nuorinkin lapsi perääntyy jo nolona pukin nähdessään. Jep, meille ei vietetä enää ns. lapsiperheiden jouluja.

Blogin joulukalenteri: 1. luukku

Viime jouluna vietimme erilaisen joulun miehen vanhempien luona Provencessa. Joulupöytään kuului ostereita, hanhenmaksaa ja kukkoa, lukuisat ruokalajit nautittiin alati täyttyvän shamppanjalasin kera. Vasta juustojen saapuessa pöytään, avatiin punaviini. Ateria oli aivan ihana! Muistelen sitä vieläkin vesi kielellä.

Joulupäivänä huristimme kilpikonnapuiston kautta Välimeren rannalle Toulonin kaupunkiin, jossa kastelimme varpaita meressä ja ihmettelimme aurinkoa, valoa, leppeitä tuulia. Joulutunnelmaa haettiin Marseillesta ja Provencen pikkukaupunkien joulumarkkinoilta. Kaupoissa ihmeteltiin suklaarasioiden loputtomia valikoimia, riittäähän niitä toki Suomessakin, mutta erilaiset lajit tekivät hommasta uudella tavalla kiinnostavaa.

Provencessa perheillä on oma seimiasetelmansa, jota täydennetään jouluisin, sopivin lisäosin. Markkinoilla myytiin taloa ja heppua joka lähtöön erilaisten koristeiden, saippuoiden ja muun käsityöläistavaran seurassa. Ostin aivan ihana siniset joulutähdet Marseillen markkinoilta, joista lisää jossakin tulevassa luukussa. Kyllä, minulla oli aivan ihana joulun tienoo viime vuonna.

Tämän joulun vietän lasten kanssa Suomessa, joulu on meillä varmaan tyyliin perinteinen, eli suurimmat hössötykset vietän minä keittiössä ja muut rentoilevat kaikin voimin. Kuusi tulee, mutta jouluherkuissa näkynee ranskalaiset vaikutteet ja hanhenmaksa. Ehkä kinkun sijaan kalkkunaa?

Kynttilöitä, niitä oikeita. Joulumusaa taustalle. Kirjoja, suklaata, jokunen leffa tai boksi yhdessä ihmeteltäväksi. Ja ehkä ensi jouluna sitten taas Provenceen?

Viime joulun alkupalat näyttivät tältä:

Alkupaloja seurasivat tämän näköiset kaverit:

Sitten nautittiin graavilohta ja paahtoleipää, koska se oli miehen ehdoton vaatimus. Päälaji viihtyi unissa pitkän tovin:

Tämä joulukalenteri tulee olemaan fiilistelyä joulun ympärillä, erilaisista kulmista. Pidin vastaavaa kalenteria kaksi vuotta sitten ja muistelen, jonkun erehtyneen kiittelemään sitä. Niin että sen siitä saa, tässä mennään taas :)

Olen aina ollut perinteiden suuri ystävä, mutta tänä jouluna yritän kokeilla vähän jotakin muuta. Tervetuloa mukaan lukemaan, kommentoimaan ja jakamaan joulufiilistä. Luukku avautuu aamuisin aina klo 7, toivottavasti, hmh ;)  olen vähän hutilus mitä tulee näihin ajastuksiin ja muihin,  ja niin, toiveita saa esittää :)