Osallistuin taas 40vee -synttäreille, tällä kertaa kemut pidettiin eksoottisesti Pohjanmaalla. Taas oli kivaa ja olen kiitollinen, että ihmiset vielä nykyisin jaksaa järjestää, kutsua ja organiseerata bileitä kaiken muun arkikiireen ja hektisen elämän ohessa. Kaikki kokoontumiset myös ovat olleet järjestäjänsä näköisiä ja tarjonneet meille vieraille kiinnostavan kurkkauksen juhlakalun kaveripiiriin ja läheisiin ihmisiin. Moni fb-kommentoija on nyt saanut oikean hahmon ja moniulotteisemmat piirteet.
Biletyksen jälkeinen aamu oli ihan vireä, joten ajeltiin sitten rannikkoa pitkin takaisin Tampereelle, itselle ihan uusia seutukuntia ja tieosuuksia kaikki. Vaasan jälkeen seuraa runollinen Långaminne lakeuksineen.
Hämäläistyneelle savolaiselle lakeudet on ihan kuin ulkomaille menisi. Vähän karmaisevia jotenkin, mitä tuo tuommoinen on, että nähdään naapuriin asti? Kytätäänkö täällä naapureita enemmän kun kaikki pihatilanteet ja pellot on jokaisen helposti arvioitavissa? Miksi punamultaiset valkoisin ikkunapielin somistetut talot on hirveässä ylivallassa? Miksi kaikki näyttää samalta?
Närpiö kuulostaa niin erikoiselta, että ajetaan sitä kautta. Kiertotie on palkitseva. Kirkon tuntumassa löytyy mieletön keskittymä punaisia pikkumökkejä! 150 kpl 1700-luvulla rakennettua tallia kirkkovieraille. Mitä ihmettä! :) Söpöjä!
Närpiöstä ei ole kuin pieni pätkä Kaskisen merenrantakaupunkiin. Suomen pienin kaupunki tässä on kyseessä myös. Sympaattinen laitto. Herätämme sen verran paikallisen papparaisen kiinnostusta, että ilmeisesti tienoo on hiljainen muulloinkin kuin harmaana marraskuisena lauantaina.
Kristiinankaupungista foursquare vinkkaa Vinkeliä jo peninkulmien päästä. Sinne mennään pienelle lounaalle (hotelliaamianen kantaa pitkälle..) ja paikka on viehättävä ja tunnelmallinen, kuten tämä Suomen onnellisin kaupunki muutenkin. Vinkelissä nautittu lohileipä on raikas ja muistuttaa Saariston rengastien päätepysäkkimme Sattmarkin kahvilaa Paraisissa. Kepeä perunasalaatti, saaristolaisleipää ja lohta.
Vinkel-kahvilan yhteydessä on pieni sisustuspuoti. Mä en vaan voi ostaa mitään, kun on #matka #california #joulu #pakkosäästää #eisaaostaamitään
Osaan kyllä kuvitella tämän Kristiinankaupungin sangen ihanaksi kesäkaupungiksi. Tulisin mökille tänne, jos olisi sellainen.
Keskustan tuntumassa on pieni kukkula, jossa on näin somat hoodsit. Olo oli taas vähän niinkuin saaristoreitillä elokuussa, ihan samanmoinen tunnelma, kuin Nauvossa tai Houtskarissa.
Kannattaa joskus ajaa kiertotietä. Kun eihän se perille pääseminen ole se juttu, vaan matkalla olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti