Olin työmatkalla tällä viikolla Budapestissä. Kaikki ennalta varoittelivat, että työmatkalla ei kaupunkia pääse näkemään, havaintoja teet vain seminaaripaikasta ja hotellista. Koska minä useimmiten työmatkailen vain kotimaassa, odotukseni olivat sitten sangen maltilliset. Budapestissä en ollut aiemmin käynyt, Unkarista ei ole syvällistä tietoisutta muutenkaan ja porukka, jossa matkailin oli ennestään melko tuntematonta. Eli pois, hus, turvallisuusalueelta, hyvähyvä!
Aamulennot Helsingin kautta Budapestiin, kentältä sitten shuttle-kyydillä hotellille. Kentältä sai ostaa samantien meno-paluumatkat ja se osoittautui toimivaksi systeemiksi. Budapest avautui taksin ikkunasta selvästi itäeurooppalaisena suurkaupunkina, mutta kauniita ja hyvin pidettyjä rakennuksia tulvivaksi. Hotelimme Estilo Fashion Hotel Budapest oli siisti, avarat huoneet, lokaatio Tonavan tuntumassa ja kauppahallin läheisyydessä oikein jees, matka yliopistolle oli myös sopiva eli noin 30minuutin kävely Tonavan rantamilla. Ei valittamista!
Kauppahalli tosiaan on Euroopan suurimpia ja ainakin isäntien mielestä peräti suurin, kolmekerroksinen ja avara, kaunis rakennus. Paljon miellyttävämpi kuin esim Barcelonan vastaava, joka on ihan liian täynnä iholle käyvää väkeä ja jossa ahdistaa hälyinen tunnelma. Toisaalta Krakovan vastaava on paljon pienempi, vaikka varmaan vielä kauniimpi.
Budapestissä oli muuten tavattoman yleistä nuo koristeelliset kattotiilet, yritin kysellä isänniltämme niistä tarkemmin, mutta en valitettavasti saanut selitystä niiden yleisyyteen, ajanjaksoon, jolloin niitä erityisesti suosittiin ja oliko niissä jotain erityistä symboliikkaa. Mietin, että saattavat liittyä myös turkkilaisvallan aikaan, mutta jaa-a.
Ekan unkarilaisen aterian vetäisin kauppahallin toisessa kerroksessa ja koska olen konservatiivinen tyttönen, se oli sitten sitä gulassia tiätty. Hyvää oli! Päädyin maistamaan gulassia lopulta kolmasti, joten jonkin sortin ekspertti minusta selkeästi kasvoi matkan aikana. No, vähintään suuri gulassin ystävä, se liha non käsittämättömän mureaa ja mukavan tulista ja lämmittävää soppaa ylipäätään.
Hotellihuone oli vähän hupaisa, mutta symppis.
Yliopiston eka päärakennus oli hieno kuin barokkipalatsi, mutta oli tässä uudessakin rakennuksessa, jossa me vietimme kolme päivää, jotain puhuttelevaa. Yliopistomaailmassa mennään vähän eri askelmerkeissä, ainakin mitä tulee pedaogogiaan ja asenteeseen kansainvälisiä opiskelijoita kohtaan. Toisaalta kunnianhimo on vähän toista luokkaa, meidän yliopistoissa ollaan iloisia, jos tyypit valmistuvat. Budapestissä on painetta tuottaa Nobel-tason tutkijoita ja mieluiten unkarilaisella geeniperimällä.
Ekana iltana isännät tarjosivat meille pienet juusto- ja viinimaistelut. Juustot olivan unkarilaisia ja oikein kivoja, viinit Tokajia ja sekin oli ässähyvää. Tokajin tummemmat juomat ovat niitä makeita jälkiruokaviinejä ja vaalean keltaiset sopivat hyvin juuri vaikka juustojen kanssa. Pysyttelinkin sitten koko reissun viinilasi käsissä suunnilleen, vaikka olisi siellä ollut paikallisia liköörejäkin arvioitavana.
Paprikajauheita myytiin joka paikassa, niitä on vaihtoehtoina ainakin makeaa ja vahvaa. Vahvaa käytetään kuulemma pääasiassa vain gulassiin ja vain pieni hipsaus, makeaa ladataan joka ruokaan rennolla otteella. Ostin kumpaakin mukaan. Ylipäätään unkarilaiset ovat kovasti ylpeitä safkoistaan ja ovat julistautuneet monien klassikoiden keksijöiksi. Esim Sacher ja croissant ovat kuulemma erittäin unkarilaisia, mutta sitten tämä itse gulassi onkin turkkilainen laitto. Isännät kehuivat, että kesäajan matkailijat saavat maistaa aitoja unkarilaisia paprikoita ja tomaatteja, jotka ovat kuulemma parempia kuin missään. Myös makkaroita kehutiin ja keskustelin pitkään vahemman rouvan kanssa, jonka joulupöytään aina kuuluu makkarakeitto hapankaalin kanssa. Kiinnostavaa, en saanut tosin tarkkaa reseptiä urkittua.
Budapestissä oli todella paljon näitä koristeellisia, mustia metalliportteja. Niin hienoja!
Tonava oli varsinkin iltaisin ihan huikea. Oikeasti. Tonavan yli menee lukemattomia erilaisia, valaistuja siltoja ja niitä sitten halkovat värikkäät johdinautot, junat, autot ja jokunen kävelijäkin (pääasiassa varmaan turisteja). Näköalat ovat kuin romanttisesta elokuvasta.
Jo ensimmäisenä iltana menin nukkumaan sellaisissa fiiliksissä, että tästähän tulee tosi mukava reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti