Olen yleensä hyvin valmistautunut matkailija, mutta tämä viimeisin alkaa mennä jo överiksi. Reissuun on aikaa reilut 80 päivää ja fiilistelen jo päivittäin Spotifyn musalistan kanssa (joka löytyy nyt täältä blogistakin, klikkaile tuosta vasemmalta) ja listailen paikkoja googlemapsiin.
Pääkohteina meillä tällä hetkellä on Enkelten kaupungin lisäksi Las Vegas, Grand Canyon ja San Fransisco. Bakersfieldin cowboy-tienoot ajetaan läpi, samoin Highway 1 pitkin Tyynen valtameren rantaa. Aikaa on vajaat 2 viikkoa, joten kiirettä pitää. Sellaisista matkoista mä tykkään, en ole ns. rentoutuvaa tyyppiä vaan lataudun, kun auto kulkee ja maisemat vaihtuu.
Onhan se ihan okei katsastaa hotelleja tässä kohtaa joo, mutta mun tasolla mennään jo aamupalapaikoissa. Urheilutermein olen silkassa ylikunnossa lentsikan noustessa. No eipä tuo haittaa, näin matkoista saa kaiken irti ja joskus tää valmisteluosuus on tehtävä kuitenkin.
Matkalle olen tavannut valita jotain teemaa: Krakovassa mentiin juutalaishistoria etunenässä, Berliinissä natsien toisen maailmansodan touhujen jäljessä, Provencen matkalla viime kesänä kuljin van Goghin tunnelmissa jne. Kalifornian, Arizonan ja Nevadan reissulle sopii populaarikulttuuri.
Sideways-leffan viinitilakierros on tehtävä ja Hitching Postissa syötävä tunnelmallinen dinneri pinot noirin kanssa. On istuttava piknikkiä ja otettava pulloja hotelliin jatkoille.
Route 66:n pätkää ajellaan jokunen tovi, joten No Vacancies-hoodsit Flagstaffissa on jo googlemapsissa, samoin Santa Monican päätepysäkki. Jack Kerouacin Matkalle - kirjaan iskeydyn heti tuon Nikki Sixxin opuksen jälkeen.
Yritän nimittäin päästä Hollywoodin räkäiseen Whiskey GoGo -tunnelmaan Mötley Crue -kirjan avulla. Toimii. Saattaa olla, että kuski vaan ajaa ja mä aloitan aamuja Bloody Maryilla. Ne on kuulemma ässähyviä Californiassa.
Venice Beachia kiidetään Morrisonin jäljillä, San Fransiscoa avataan klassikkoleffojen kulmasta. Reservoir dogsin dinerissa syödään yksi aamupala, mutta Pulp Fictionin diner on ikävä kyllä joku autokauppa nykyisin. Kauhea kulttuuririkos.
Hollywoodissa on edellen se kapakka pystyssä, jossa Janis Joplin vietti viimeisen iltansa ja josta Morrison pistettiin ulos, sen pissailtua nurkkiin. Sama putiikki on ollut monen muunkin legendan kantis, joten sinne on mentävä, samoin Somewhere -leffan perässä Roosevelt-hotellille. Siellä kuulemma kummittelee itse Marilyn.
Musat, kirjat, leffat ja kartat. En edes ehdi harmitella marraskuun vesisadetta, pää on jo melkein Californian moodissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti