Intialainen kattaus: kana, korma ja naan-leipä

Rakastan intiaruokaa, harmi vaan, että se ei yleensä ole mitään fastfoodia, jos omassa keittiössä meinaa kaiken laittaa. Mutta vaivan arvoista se kyllä aina on, ihanaa lämpöistä, pehmeän tulista lohturuokaa marraskuuhun. Nämä ohjeet ovat kaverilta, joka osallistui jollekin intialaisen ruuan kurssille ja muokkasin näitä sitten hieman omaan makuun sopiviksi.

Naan-leipä on ihanaa. Sen kuuluu kasvaa ilmapalloksi uunissa ja sitten läts. Voitelu on mielestäni must.

Naan-leipä

Lämmitä ihan hetkisen aikaa 1 dl turkkijugurttia ja 1 munaa mikrossa. Lämmitä myös 2,5 dl maitoa kädenlämpöiseksi ja sulata siihen 30g hiivaa. Lisää jugurtti+muna ja sekoita. Lisää vehnäjauhoja 7-8 dl, joihin on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta. Sekoittele rivakasti taikinaksi, lisää 2 rkl öljyä ja vaivaa kunnes on kimmoisaa ja irtoaa reunoista. Laita lämpöiseen kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Muotoile pellillä leivinpaperin päällä pyöreiksi, vaikka pisaran muotoisiksi (sellaisia niiden kuuluisi olla) ja paista nopeasti 200 asteessa kymmenisen minuuttia.

Voitele sulatetulla voilla ja pidä pyyhkeiden alla, jotta pysyvät pehmeinä.


Kardemummakana on suhteellisen mietoa, jos halua vinkeämpää comboa lisää mausteita ja vaikka chiliä. Kardemumma ei tässä mitenkään kauheasti lyö yli.

Kardemummakanaa

600 g broilerisuikaleita sekoitetaan:  1dl maustamatonta jugurttia, 1,5 tl kardemummaa, 3 tl valkosipulitahnaa ja 3 tl inkivääritahnaa, reilusti mustapippuria ja anna maustua puolisen tuntia tai pidempää.

Asettele broilerit marinadeineen voideltuun vuokaan, purista limen/sitruunan mehut päälle ja kaada kookoskermaa/ruokakermaa reilu desi päälle. Paista grillivastuksilla puolisen tuntia 200 astetta tai kunnes on kypsiä.


Tiedän, että kanamunakorma kuulostaa oudolta. Kokeile silti! On mielettömän hyvää ja menee ihan sellaisenaan leivän kanssa ateriana. Kananmunan voi korvata esim kanalla. Tämä ei ole mahdottoman tulista, joten lisää mausteita, jos todella haluat sisäistä lämpöä. Tässä on just aito ja oikea intialainen maku :)

Kananmunakorma

Keitä 7 kananmunaa kypsiksi ja pilko neljään osaan

Pilko 4 punasipulia ja paista pannulla öljyssä hieman rapeiksi

Poista punasipulit ja paista pannulla 1 chili, 3 tl inkivääritahnaa, 3 tl valkosipulitahnaa, kuminansiemeniä ja korianterinsiemeniä niin, että tuoksut oikein irtoaa.

Soseuta punasipulit ja paistetut mausteet, sekä 2 dl jugurttia ja 2 rkl kookoshiutaleita massaksi ja kumoa pannulle. Lisää 0,5 dl vettä sekaan. Lisää purkillinen tomaattimurskaa ja 1 rkl kardemummaa, keittele noin 10 min. Lisää pilkotut kanamunat. Lisää mustapippuria ja garam masalaa.

Tarjoile vaikka riisin kanssa tai ihan sellaisenaan.

Road trip Kaliforniaan -tilanne päällä

Olen yleensä hyvin valmistautunut matkailija, mutta tämä viimeisin alkaa mennä jo överiksi. Reissuun on aikaa reilut 80 päivää ja fiilistelen jo päivittäin Spotifyn musalistan kanssa (joka löytyy nyt täältä blogistakin, klikkaile tuosta vasemmalta) ja listailen paikkoja googlemapsiin.

Pääkohteina meillä tällä hetkellä on Enkelten kaupungin lisäksi Las Vegas, Grand Canyon ja San Fransisco. Bakersfieldin cowboy-tienoot ajetaan läpi, samoin Highway 1 pitkin Tyynen valtameren rantaa. Aikaa on vajaat 2 viikkoa, joten kiirettä pitää. Sellaisista matkoista mä tykkään, en ole ns. rentoutuvaa tyyppiä vaan lataudun, kun auto kulkee ja maisemat vaihtuu.

Onhan se ihan okei katsastaa hotelleja tässä kohtaa joo, mutta mun tasolla mennään jo aamupalapaikoissa. Urheilutermein olen silkassa ylikunnossa lentsikan noustessa. No eipä tuo haittaa, näin matkoista saa kaiken irti ja joskus tää valmisteluosuus on tehtävä kuitenkin.

Matkalle olen tavannut valita jotain teemaa: Krakovassa mentiin juutalaishistoria etunenässä, Berliinissä natsien toisen maailmansodan touhujen jäljessä, Provencen matkalla viime kesänä kuljin van Goghin tunnelmissa jne. Kalifornian, Arizonan ja Nevadan reissulle sopii populaarikulttuuri.

Sideways-leffan viinitilakierros on tehtävä ja Hitching Postissa syötävä tunnelmallinen dinneri pinot noirin kanssa. On istuttava piknikkiä ja otettava pulloja hotelliin jatkoille.

Route 66:n pätkää ajellaan jokunen tovi, joten No Vacancies-hoodsit Flagstaffissa on jo googlemapsissa, samoin Santa Monican päätepysäkki. Jack Kerouacin Matkalle - kirjaan iskeydyn heti tuon Nikki Sixxin opuksen jälkeen.

Yritän nimittäin päästä Hollywoodin räkäiseen Whiskey GoGo -tunnelmaan Mötley Crue -kirjan avulla. Toimii. Saattaa olla, että kuski vaan ajaa ja mä aloitan aamuja Bloody Maryilla. Ne on kuulemma ässähyviä Californiassa.

Venice Beachia kiidetään Morrisonin jäljillä, San Fransiscoa avataan klassikkoleffojen kulmasta. Reservoir dogsin dinerissa syödään yksi aamupala, mutta Pulp Fictionin diner on ikävä kyllä joku autokauppa nykyisin. Kauhea kulttuuririkos.

Hollywoodissa on edellen se kapakka pystyssä, jossa Janis Joplin vietti viimeisen iltansa ja josta Morrison pistettiin ulos, sen pissailtua nurkkiin. Sama putiikki on ollut monen muunkin legendan kantis, joten sinne on mentävä, samoin Somewhere -leffan perässä Roosevelt-hotellille. Siellä kuulemma kummittelee itse Marilyn.

Musat, kirjat, leffat ja kartat. En edes ehdi harmitella marraskuun vesisadetta, pää on jo melkein Californian moodissa.

Turku tykkään susta

Piipahdin työasioissa Turussa. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt useampi vuosi. Olen käynyt Turussa jokusen kerran aiemminkin ja kaupunkihan on todella hurmaava. Kivijalkakaupat ja elävä torin tienoo tuovat pikkukaupungin tunnelmaa, linna ja kirkko ovat uljaan historiallisia monumentteja, joenvarsi mitä idyllisin ja kirjastotalonsa ehkä kaunein, mitä olen Suomessa nähnyt. Varsinkin iltavaloissa, ihan huikee.

Tälläkin kertaa, kuten muistaakseni kolmasti aiemmin, yövyin Hamburger Börs -hotellissa, jonka suhteen odotukset eivät olleet korkealla. Odotin jotain aivan perusketjuhotellia, jonka sisällä ei huomaa, onko Tampereella vai Kokkolassa. No ei siellä ehkä mitään spessua kyllä ollutkaan, mutta aamupala oli paras, mitä olen Suomen hotelleissa saanut. Puuro oli aivan ässähyvää, don't get me wrong - mä syön sen veteen tehdyn ruispuuronkin melko armollisin mielin - mutta tää oli todella hyvä laitto, maitoon tehtyä luomukaurapuuroa pitkällä haudutuksella. Lisäksi esimerkiksi munakokkelin vieressä oli kippo, josta sai sipaista vasta leikattua ruohosipulia annokseen. Oli lohta ja saaristolaisleipää. Todella pointsit sulle Hamburger Börs - vaikka sulla onkin aika hassu nimi.

Huoneen näköalakin oli jees, 7. kerroksesta katselin aamuseiskalta lumoutuneena aamukuhinoita torilla. Sellaista menneen ajan mykkää elokuvaa tuollainen näkymä jotenkin varioi.

Hotellin läheisyydessä oli myös tosiaan joki ja kirkko, joiden lähituntumaan ehdin onnekkaasti työkuvioiden välissä. Kirkossa en ole varmaan muuten aiemmin ollutkaan yksin, enkä missään nimessä ilta-aikaan. Tunnelmassa oli jotain aika ainutlaatuista: pari ruotsalaista paria kamerat räpsyen, opas huisin korkeissa koroissa kivilattioilla kipsuttamassa vauhdikkain askelin, holvikattojen valot ja varjot..

Suosikkini Turun tuomiokirkossa ei ole Kaarina Maununtyttären kappeli, vaikka se tarina onkin niitä historian parhaita stooreja ryysyistä rikkauksiin ja takas, vaan kivisessä Tottin pariskunnassa on kyllä jotain kiehtovaa. Merkittävä sotilashahmo ja marsalkka ylhäisen puolisonsa kanssa, suoraan 1600-luvulta siinä, ne puhuttelee mua jotenkin. Voi kuvitella melkein olevansa Kaari Utrion romaanissa, just siellä, kirkon penkillä yksin istuessaan, ja kun astelee kirkosta ulos, hämmästyy, että väärä aika ja kauhean väärät olosuhteet ja pettyy.

Ja sitten kävelee sen hassunimisen hotellin aulaan odottamaan ja siihen viereen tulee mies ja kohta nainen ja ne on ekoilla treffeillä. Naisella on aistikasta huulipunaa ja miehellä farkkupaita ja se nainen on parasta mitä jollakin deittisivulla on luettu ja kohdattu so far ja sitten ne hetken juteltuaan tiedostaa, että mä istun aika lähellä ja ne ottaa viinilasinsa ja kävelee varmaan ekaa kertaa yhdessä samaan suuntaan. Mutta en tiedä, onko niillä tulevaisuutta? Musta tuntui, että se nainen ei ollut ehkä tositarkoituksella siinä.

Mutta mä olin. Turku. Me palataan asiaan vielä.

Kolmen juuston salaatti taivaallisella tomaattikastikkeella

Olen jo vuosikaudet Tampereen Sokoksen salaattibaarista tilannut vakkarina kolmen juuston salaatin Unkarilaisella kastikkeella. Combo on älyttömän herkullinen: mozzarellaa, fetaa, homejuustoa ja tulisen pehmeää tomaatti-paprikastiketta. Olen yrittänyt jäljitellä erityisesti tuota kastikkeen sävyä, oikein koskaan onnistumatta. Vähän sitten niinkuin tyytynyt tilanteeseen, ei kaikkia keittiön salaisuuksia tarvitsekaan selvittää.

Sittemmin olen alkanut lounastaa toistuvasti Hervannan Linkosuon Cafessa, jossa tapas-tyyppisen salaattipöydän lisukkeena on Unkarilaisen salaattikastikkeen tyyppistä Taivaallista salaattikastiketta. Kastikkeen mysteeri on nyt pakko ratkaista ja etsiskeltyäni netistä, blogeista ja keittokirjoista törmään lopulta Kai Linnilän Isoäidin kermakakku Oman äidin lihapullat -opuksessa Tomchiliin, jonka resepti vaikuttaa lupaavalta. Ja kyllä, voi kyllä. Vuosien yritysten jälkeen ollaan asian äärellä.

Tämä tomaattikastike tarjotaan siis kylmänä salaatin kanssa. Se sopii hyvin juustoiselle salaatille, tarjoaa kivan tatsin myös kanasalaattiin. Tätä voi pistellä myös nachojen kanssa tai dippailla lihapullia ja/tai kasvistikkuja siihen. Kastike säilyy pakastimessa, tai viikkoja, mahdollisesti kuukausia, jääkaapissa.

Kolmen juuston salaatti

Mixaa salaattia, krutonkeja, fetaa, mozzarella, homejuustoa, marinoituja artisokkia, purjorinkuloita, kirsikkatomaatteja, kurpitsansiemeniä, purjoa, pinjansiemeniä tai mitä nyt tekeekin mieli.

Tarjoa Taivallisen tomaattikastikkeen kanssa.

Taivaallinen tomaattikastike

800g tomaatteja pilkottuna kattilaan, jossa on reilut 3 dl vettä, sekaan pari sipulia pilkottuna, 1 paprika, 2 chiliä ilman siemeniä, ripaus suolaa ja ja 1/2 dl sokeria, 2 rkl siirappia/hunajaa, 2 rkl viinietikkaa, muskottia, kanelia ja neilikkaa.

Anna hautua puolisen tuntia tai peräti tunnin.  Vedä sauvasekoittimella sileähköksi. Asettele valmis sose purkkeihin ja pakasta tai toimita jääkaappiin salaattia odottelemaan.

Syysloma & Stokis

Viking Linen paatti lipui jossain Ahvenanmaan liepeillä, puhelin antoi hentoja merkkejä 3G-yhteydestä, aallot loiskivat mustina yössä, jota valaisi satunnaiset ohikeinuvat laivat ja minä en saanut unta. Uneton olen ollut merillä ennenkin. Olen matkannut ensimmäisen kerran serkkujen luo Ruotsin Taalainmaalle joskus 5-vuotiaana, jonka jälkeen ylittänyt merta useammin kuin joka toinen vuosi. Lähemmäs 30 kertaa. Useammin olen itse asiassa käynyt Tukholmassa kuin kotimaan Turussa. 

Useimmiten kyseessä on ollut Viking Linen paatti ja konseptina on marssia se satamamaili kohti Slussenia, siitä sitten Gamla Staniin, josta vakaa taivallus kohti Hamngatania ja Sergelin toria. Ohjelmassa siis pientä shoppailua shippailun lomassa. Aina tulee vähän kiire takaisin laivalle. Aina siinä hölkätessään vanhan kaupungin läpi kohti satamaa miettii, että täällä voisi melkein asua. Täällä olisi kiva syödä jossain vanhan kaupungin tunnelmallisessa pikkuravintolassa, sellaisessa jossa on makeloidut valkoiset pöytäliinat ja pitkäjalkaiset valkoiset kynttilät.

Nämä ei varmaan esittelyjä kaipaa, ihana Tukholma yhtenä lokakuisena tiistaina

Tällä kertaa meitä oli kaksi mamaa ja viisi lasta, ikävuodet 2-14. Combo oli siinä mielessä hyvä, että isommat lapset elävät jo sen verta älyllistä vaihetta, että jaksavat painaa päättömän kanan perässä. Se päätön kana oli kyllä ihastuttava pieni neiti, joka aiheuttaisi taaperokuumeen paatuneimmassakin lastenvihaajassa. Mä en moista kuumetta kuitenkaan saa. Hyvä kun jaksan noita nykyisiä jälkeläisiäni luotsata. Voi tulla nimittäin meille kuuntelemaan, miten nykyajan teini puhuu äidilleen, niin eiköhän ne vauvahaaveet siihen lopu.

Hassusti siinä oli näkösällä tämä elämän kirjo. Mä ja ikivanha koulukaveri, keskustelut eivät lopu koskaan ja alkavatkin sieltä keskivaiheilta, hypähtelevät kahdenkymmenen vuoden taakse, palaavat eiliseen ja taas ihmetellään jotain muinaista asiaa. 

Teinitytöt kulkevat järjestelmäkamerat pompsuen. Kaikkea kuvataan vakavina, tosissaan, blogeihin, videoblogauksia, asukuvauksia, poseja. Pienin nukahtelee vaunuihin, piristyy kävelemään suurkaupungin hälinään, toiseksi nuorin jaksaa hyppelehtiä perässä, seurueen ainoa poikakaan ei yllättäin valita. 

Ruotsin laivalla syödään. Liikaa. Lautasmallit on mulle haasteellinen juttu. Toisaalta, osaan nauttia ilman syyllisyyttä. Maistella, tunnustella, painaa mieleen suupaloja ja tuntumia.

Mentonin appelsiinikastiketta ja klassista peruna-purjokeittoa

Muutama vuosi sitten Provencen reissulla ajoimme Nizzasta Milanoon upeaa Välimeren rantareittiä. Matkan varrella riittää kymmeniä pitkän pelottavia tunneleita, upeita maisemia meri-Alpeista Välimereen ja kukkuloilla siintäviä ikivanhoja kyliä, joista jokainen on toistaan sympaattisemman ja houkuttelevamman näköinen. Mentonin rantakaupunki on aivan Italian ja Ranskan rajan tuntumassa ja alue on erityisen tunnettu sitruunoistaan ja appelsiineistaan ja järjestetäämpä siellä sangen näyttävät teema-festaritkin näiden sitrushedelmien ympärillä.

Mentonissa kuuluu syödä appelsiinimakuista kalakeittoa ja sitä mekin siis pisteltiin, lapset taisivat maistella elämänsä ekat etanasatsit tiriseviltä pannuilta, jotka säntilliset tarjoilijat kiikuttivat valkoisin pöytäliinoin koristelluille pikkupöydille.

Menton -henkisen salaatinkastikkeen duunasin tällä viikolla broilerisalaatille, olen aiemmin tarjoillut kyseistä kastiketta lohisalaatin kanssa, jolloin Menton-fiilis oli vielä autenttisempi.

Tämänkertainen salaatti koostui salaatin lisäksi tomaatista, sitruunapippurilla ja paprikalla maustetusta broilerista, kurkusta, paprikasta, krutongeista, sipulista, avokadosta ja homejuustosta. Broilerin tilalle voi mainiosti vaihtaa kylmäsavulohen. Kastike tuo mielestäni raikkaan tatsin ja ovatpa sitä vieraatkin kiitelleet.

Mentonin appelsiinikastike sopii broilerisalaatille, mutta myös lohisaalaattiin
1 rkl raastettua appelsiinin kuorta
1 tl hunajaa
1 tl Dijonin sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl vasta puristettua appelsiinimehua
2-3-rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria, lisäksi raakunaa (ja jos lohta tarjolla niin nippu tilliä)

Sekoita kastikeainekset ja tarjoile pienen maustumistuokion jälkeen.

Ranskan tunnelmissa se on sitten tämä viikko myös jatkunut. Tampereella on taas ranskalainen ruokatori Hämeenpuistossa, jossa perinteisesti käyn aina hakemassa nyt vähintäänkin patonkia. Tällä kertaa mukaan tarttui patongin lisäksi kolmea erilaista makkaraa (pippurista, luomua ja maalaisversiota), sekä Camemberttia ja Brietä. Lauantain lounas menikin sitten keittiöpöydän äärellä piknik-tunnelmissa: juustoa, makkaraa, tomaattia, oliiveja, artisokkia, aurinkokuivattuja tomaatteja, patonkia ja tiikerikakkua. Oli niin herkut tarjottavat, että oli pakko avata viinipullokin, vaikka oli vasta lounasaika. (Pastis lopussa!) Ei sitä aina jaksa nipottaa...

Illallisajan koittaessa tartuin taas ranskalaiseen ruokahaasteeseen eli nappasin ohjeen Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjasta, jota kokkailen läpi. Mies on monta kertaa höpöttänyt tästä peruna-purjokeitosta ja se on kuulostanut kyllä aika vaatimattomalta laitolta. Koska poika oli taannoisella Saksan pelimatkalla syönyt samantyyppistä keittoa ja tykännyt, ajattelin nyt testailla.

Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjassa Julie Child kirjoittaa: "Purjo- ja perunakeitto tuoksuu hyvältä, maistuu hyvältä ja on helppo valmistaa. Sitäpaitsi se on monipuolinen peruskeitto; lisää siihen vesikrassia ja saat vesikrassikeittoa; tai sekoita siihen kermaa ja jäähdytä se, niin siitä tulee vichyssoise. -- Mielikuvitusta voi käyttää vapaasti, juuri tällä tavoin on valmistettu monet niistä herkullisista keitoista, joita saa ranskalaisissa kodeissa ja pienissä ravintoloissa: purjo- ja perusperunakeittoon on lisätty kasvisten ja kastikkeiden tähteitä ja hiukan tuoreita aineksia. --Voipa käydä niin, että huomaa keksineenä ihmeellisen sekoituksen, jota kannattaa sitten pitää perhesalaisuutena."

Peruna-purjokeitto Potage parmentier

Keitä 450g kuorittuja ja viipaloituja perunoita ja vajaat 7 dl pilkottuja purjoja runsaassa 2 litrassa vettä, -

- Huom! jos innostut laittamaan paljon enemmän perunaa ja vähemmän purjoa -tuloksena on löysä perunamuussi, jonka voit pelastaa lisäämällä nesteen määrää -

Keitä hiljalleen ja survo sileiksi, lisää 2 dl kuohukermaa, 1 rkl suolaa ja hieman voita. Koristele ruohosipulilla, persijalla ja muilla tuoreilla yriteillä, joita on ulottuvilla.

Jos haluat valmistaa amerikkalaisen version eli Vichyssoissen, keitä potaatit ja purjot kanaliemessä ja muuten toimi samoin kuin edellä, mutta tarjoa keitto kylmänä.

Lihattoman lokakuun ihmisille tämä soppa on kuin tehty: täyttävää, tutun makuista ja mikä tärkeitä: kyseessä on kyllä todella halpa laitto ja avaintuotteet ovat Suomessa nyt parhaimmillaan ja helposti metsästettävissä.

Ranskalaista parhautta: rommibaba

No  myönnetään, oli vaivalloinen projekti tämä, eikä ihan suotuisa kaikilta kohdiltaan. Kokkailen sitkasti läpi Ranskalaisen keittiön salaisuuksia ja Babas au rhum classique on sentään iso klassikko. Miten vaikea tollainen vehnätekele aprikoosikuorrutteella muka voi olla? Leivotaan, tuupataan rommia ja kasataan kiilteet päälle. No. Niin luulin. Lopussa meinasin tarttua rommipulloon, mutta duunasin höskät jonkun näköisiksi kermavaahdolla. Se on kyllä keittiön ykköspelastaja.

Jos ei tee hermojen kanssa tiukkaa, niin tästäpä testailemaan, kuinka hyvä sitten oikeasti oletkaan siellä keittiössäsi. Näistä tuli todella hyvän makuisia, mutta 12 baban saalis neljän tunnin puuhailun päälle voi jonkun mielestä olla muuta kuin win-win.

Babas au rhum classique eli Babat rommissa

Sulata voita 4 rkl ja jäähdytä
10g tuoretta hiivaa sekoitetaan 2 rkl sokerin ja hyppysellisen suolamäärän kanssa tahnaksi esimerkiksi haarukalla (en suosittele sähkövatkainta, mutta jos haluat nähdä mitä seuraa, kokeile ihmeessä)
Sekoita hiivaseokseen 4 1/2 dl vehnäjauhoja ja se sulatettu voi

Vaivaa taikinaa 5 minuuttia (on yllättävän pitkä aika) sormin tiukasti  möyhentäen. Kun sen voi venyttää 30 cm:n pituiseksi ilman että katkeilee, olet asian äärellä. Onnittele itseäsi ja mieti, josko olet kuitenkin piilevä sokerileipurinero.

Muovaa taikina palloksi kulhoon. Leikkaa sen pintaan risti ja asettele hieman jauhoja päälle. Peitä kulho moninkertaisella kostealla pyyhkeellä ja laita oikeasti lämpöiseen paikkaan kahdeksi tunniksi. Pitäisi tulla kaksinkertaiseksi. Jos ei ole oikeasti lämpöinen paikka, toista vaihe 1 ja ymmärrä, miksi ei kohoa.

Voitele baba-vuoat tai muffinsivuoat. Asettele taikinaa kippoihin. Älä tasoita pintaa, sillä se siliää kohotessaan. (No ei kyllä mulla ainakaan). Pane vuoat peittelemättöminä lämpimään paikkaan 1-2- tunniksi kunnes ne on kasvaneet kaksinkertaisiksi.

Sujauta babat 190 asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Asettele ritilälle. Pistele paistitikulla tai vastaavalla reikiä täyteen ja ripota päälle sokeriliemeä (keitä 4 dl vettä, 2dl sokeria ja lisää 1 dl Jamaikan rommia).

Survo purkillinen aprikooseja siivilän läpi. (Kyllä.) Keitä aprikoosimurskaa ja 2 rkl sokeria, kunnes muuttuu kiiltäväksi tahnaksi. Valele babat aprikoosikiilteellä. Koristele kermavaahdolla ja kirsikalla.

Maista. Voi ihme, miten sivistynyt ja täydellinen maku! Voiko tälläista saada omassa keittiössä aikaan??

Siivoa puoli iltaa sotkuista keittiötä ja syö ne 12 babaa.

Ranskalainen ruokahaaste: kalaa viinissä, ihan helppoa!

En ole ollenkaan moniulotteinen kalan kokkailija. Teen aika yleisiä ja tavanomaisesti tunnettuja kalaruokia ilman suurta avantgardistista otetta, saati luovia twistejä. Tilanne tulee ehkä muuttumaan, sillä Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjassa on huomattava määrä kalareseptejä ja aion sen kyllä kokkailla läpi lähivuosina. Monet kaloista ovat sellaisia, että lähiprisman kalatiski ei niillä paljon keimaile. Monet ohjeista ovat just niitä tunnettuja klassikkoja, joita en ole arvannut kokeilla aiemmin, koska ovat vaikuttaneet kovasti monimutkaisilta. No tämä ensimmäinen yritykseni Filets de Poisson pochés au vin blanc eli Valkoviinissä keitetyt kalanselykkeet oli ihan helppo! Ja nopea! En ollenkaan vaipunut tämän suhteen epätoivoon, joten onnistuu varmaan sultakin!

Kalaa viinissä/ Filets de Poisson pochés au vin blanc

Hujauta kasariin vähän voita sulamaan, mutta älä käristele
Heitä sekaan pieni pätkä purjoa pilkottuna tai shalottisipulia tai kumpaakin
Kun satsi on pehmennyt, laske lämpöä ja asettele kalafileitä, mulla oli 10 ahvenfilettä niiden sipuli-purjojen päälle
Kaada kalojen päälle vajaa 2 dl valkoviiniä ja 1 dl vettä
Kansi päälle! Hauduta sellainen tovi, että kalat kypsyvät, voit kääntää ne välillä, mutta näyttivät ainakin pienet ahvenfisut valmistuvan ilman turhia hössötyksiä.

Kun kalat on kypsät, nosta ne varovasti pois ja sijoittele jäljelle jääneen liemen sekaan 2 rkl vehnäjauhoja. Sekoita tomerasti. Nosta lämpöä. Kun seos kuumenee lisäile sekaan 2 dl kuohukermaa pienissä erissä, melkein tipottain. Siitä se kastike muotoutuu, ihan sileetä ei tule, sillä pannulla on edelleen ne sipulit ja jotain ehkä murentunutta kalanpalaa, mutta voi toki myös siivilöidä liemet ennenkuin alat tähän operaatioon. Lopuksi lisää kalat kastikkeeseen.

Meillä syötiin tämä couscoussin kanssa, jossa oli yrttimausteita ja voita seassa, sekä kaverina salaattia. Toimii varmasti ihan salaatin seurana, tai perunat olis varmaan se skandinaavinen laitto tämän kanssa.

Tyttöjen kirsikka-suklaiset kuppikakut

Kiekkojuniori on turnausmatkalla Saksassa. On pidetty taloa pystyssä työttölöiden voimin. On ollut yökyläkavereita, leffoja, meksikolaista täältä, kynsien lakkailua, rentoilua ja sitten vielä erityisesti nuorten neitien makuun kuppikakkuja. Resepti oma sovellettu, halusin suklaisia cupcakeja, mutta käyttää myös kaapissa pidemmän aikaa oleilleen Cherry filling- kirsikkapiirastäytteen. 

Kirsikka-suklaiset kuppikakut (n. 20 kpl)

125 g voita
6 1/2 dl vehnäjauhoja
3 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 rkl kaakaojauhetta
1 1/2 dl sokeria
1 prk Cherry filling - amerikkalaista kirsikkapiirakan täytettä (löytyy kauppojen amerikka-osastoilta) (Voit olla ilman Cherry filling- täytettä, mutta lisää sitten maitoa ohjeen mukaan)
2 munaa
150 g rouhittua suklaata
1 dl maitoa
4 dl kuohukermaa
kirsikoita

Sulata voi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhot ja suola keskenään ja sitten voin sekaan. Lisää kaakaojauhe, sokeria ja kirsikkatäyte. Älä vatkaa kovaa, ei ole kivan näköistä, jos ne kaikki kirsikat murskaantuu, joten puuhaarukalla sekoittelu toimii. Jos et halua laittaa kirsikkatäytettä, lisää 1 1/2 dl maitoa alkuperäiseen ja tulee sitten suklaiset kuppikakut. Lisää löysästi toisessa kipossa vatkatut munat sekaan. Lisää suklaat ja maidot.

Asettele muffinsivuokiin, paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Koristele jäähtyneinä vatkatulla kermalla, joka maustettu tomusokerilla. Asettele kirsikka päälle.

Tarjoile vaikka Kirsikkakolan kanssa, meidän suosikki tosin on Vanilla Coke.

Arjen pelastaja: makaronilaatikko

Kun ei keksi mitä laittaisi, voi laittaa makaronilaatikkoa. Meillä ei syödä oikeastaan ollenkaan sitä klassisinta versiota vaan näitä kahta variaatiota. Eka on mausteinen voimapata tomaattikastikkeella ja jälkimmäinen on soijarouheesta sovellettu. Eka versio on miehen ja esikoisen suosikki, sillä ne tyypit ei käytä ketsuppia ja niiden mielestä tää tomaattikastikkeinen tietty maistuu "joltakin". Poika ja nuorin lapsi rakastavat ketsuppia, joten tää soijarouheversio on niiden heiniä. Jos et ole kokeillut makaronilaatikkoa soijarouheesta, niin suosittelen, se on kuin tehty siihen!

Makaronilaatikko kind of "Lasagnette"

Paista  400 g paistijauhelihaa kuumalla pannulla tumman ruskeaksi, eli paista asenteella, älä kiehauta omissa nesteissään

Sekaan valkosipulia, sipulia, vihreää paprikaa, chiliä ja paista hetki

Lisää tomaattimurskaa purkillinen ja mascarponea puoli purkillista

Mausta oreganolla, suolalla, pippurilla

Sekaa keitettyjen makaronien joukkoon tomaattilihakastike ja lisää mozzarellaa

Käytä uunissa hautumassa

Makaronilaatikko soijarouheesta

Tästä tulee itseasiassa parempaa, kuin siitä jauhelihaisesta versiosta, niistä tulee yleensä sellaisia jämähtäneitä laatikoita, tästä tulee pehmeämuotoinen. Soijarouhetta voi säilöä kaapeissaan noin ikuisuuden, joten nämä ainekset löytyy kotoa aina, on niiiiin halpaa, hyvää, tavallista arkiruokaa. Soijarouhe pitää maustaa ponnekkaasti, muuten ei maistu miltään.

Keitä makaronit
Liota 2-3 desiä tummaa soijarouhetta 2-3 desissä keitettyä vettä (eli samat suhteet)
Lisää reilusti paprikajauhetta, grillimaustetta, suolaa, pippuria 
Sekoita maustetut soijarouheet, johon neste on imeytynyt makaronien sekaan ja lisää seos, jossa on 2 dl kermaa, 2 dl maitoa ja 2 munaa, sekä suolaa ja valkopippuria
Lisää juustoraastetaa pinnalle ja asettele uuniin miettimään.