Syysloma & Stokis

Viking Linen paatti lipui jossain Ahvenanmaan liepeillä, puhelin antoi hentoja merkkejä 3G-yhteydestä, aallot loiskivat mustina yössä, jota valaisi satunnaiset ohikeinuvat laivat ja minä en saanut unta. Uneton olen ollut merillä ennenkin. Olen matkannut ensimmäisen kerran serkkujen luo Ruotsin Taalainmaalle joskus 5-vuotiaana, jonka jälkeen ylittänyt merta useammin kuin joka toinen vuosi. Lähemmäs 30 kertaa. Useammin olen itse asiassa käynyt Tukholmassa kuin kotimaan Turussa. 

Useimmiten kyseessä on ollut Viking Linen paatti ja konseptina on marssia se satamamaili kohti Slussenia, siitä sitten Gamla Staniin, josta vakaa taivallus kohti Hamngatania ja Sergelin toria. Ohjelmassa siis pientä shoppailua shippailun lomassa. Aina tulee vähän kiire takaisin laivalle. Aina siinä hölkätessään vanhan kaupungin läpi kohti satamaa miettii, että täällä voisi melkein asua. Täällä olisi kiva syödä jossain vanhan kaupungin tunnelmallisessa pikkuravintolassa, sellaisessa jossa on makeloidut valkoiset pöytäliinat ja pitkäjalkaiset valkoiset kynttilät.

Nämä ei varmaan esittelyjä kaipaa, ihana Tukholma yhtenä lokakuisena tiistaina

Tällä kertaa meitä oli kaksi mamaa ja viisi lasta, ikävuodet 2-14. Combo oli siinä mielessä hyvä, että isommat lapset elävät jo sen verta älyllistä vaihetta, että jaksavat painaa päättömän kanan perässä. Se päätön kana oli kyllä ihastuttava pieni neiti, joka aiheuttaisi taaperokuumeen paatuneimmassakin lastenvihaajassa. Mä en moista kuumetta kuitenkaan saa. Hyvä kun jaksan noita nykyisiä jälkeläisiäni luotsata. Voi tulla nimittäin meille kuuntelemaan, miten nykyajan teini puhuu äidilleen, niin eiköhän ne vauvahaaveet siihen lopu.

Hassusti siinä oli näkösällä tämä elämän kirjo. Mä ja ikivanha koulukaveri, keskustelut eivät lopu koskaan ja alkavatkin sieltä keskivaiheilta, hypähtelevät kahdenkymmenen vuoden taakse, palaavat eiliseen ja taas ihmetellään jotain muinaista asiaa. 

Teinitytöt kulkevat järjestelmäkamerat pompsuen. Kaikkea kuvataan vakavina, tosissaan, blogeihin, videoblogauksia, asukuvauksia, poseja. Pienin nukahtelee vaunuihin, piristyy kävelemään suurkaupungin hälinään, toiseksi nuorin jaksaa hyppelehtiä perässä, seurueen ainoa poikakaan ei yllättäin valita. 

Ruotsin laivalla syödään. Liikaa. Lautasmallit on mulle haasteellinen juttu. Toisaalta, osaan nauttia ilman syyllisyyttä. Maistella, tunnustella, painaa mieleen suupaloja ja tuntumia.