Chinatownista Sideways-viinitiloille, 10/14

San Francisco oli meille sillä tavalla pettymys, että ehdittiin aivan liian vähän. Muutama päivä on todellakin liian pieni aikaikkuna ja sama tunne on tietysti seurannut kohteesta toiseen koko reissun ajan. Meillä oli niin ihastuttava hotelli Gran Canyonilla, että mies oli ihan Twin Peaks –fiiliksissä ja minä Villin Pohjolan tunnelmissa ja oltais varmaan viihdytty siellä viikko tuijottamassa kiviseinämiä.

Las Vegas taas ei ollut kummankaan makuun, joten pari päivää siellä oli aivan riittävästi. Ei ruotsin laivallakaan pidempään jaksa. Aggressiivinen liikenne, pintakiilto ja överimeno ei ole kovin koskettavaa pitkällä tähtäimellä.

San Franciscossa ei toisenakaan päivänä ehditty vielä hippihoodseille kunnolla ja koska edelleen satoi vettä, tuumattiin että kiertoajelu edellisenä päivänä sen läpi saa riittää. Halusin silti Chinatown tunnelmiin, joten tehtiin epätoivoinen viritys ja ajettiin sinne. Jos liikenne muuallakin kaupungissa on vähän epämiellyttävää, tuolla se on aivan karmeaa. No tulipahan koettua.

San Francisco on suurin kiinalaiskaupunki Kiinan ulkopuolella ja sen huomaa katukuvassa. 1800-luvulla siirtolaisia alkoi saapua Kiinasta ja monet työllistyivät mantereen välisen junaradan äärelle. Kun rata valmistui, monet jäivät Friscoon ja asettuivat Chinatown tuntumaan, he pitivät kantonin kiinansa ja kulttuurinsa ja työllistyivät heikommalla palkalla kuin muut siirtolaiset. No se tietysti mätti eurooppalaisperäistä väestöä, joka koki että kiinalaiset vie heidän duunit.

Seurasi rasismia ja ”keltaista vaaraa” Chinatown yritettiin jopa polttaa maan tasalle. Itse kaupunginosa oli muutaman suvun omistuksessa ja se ei pyörinyt iloisella meiningillä. Kiinalaiset ei saaneet helposti lupaa maahan, joten erityisesti morsiamista oli kohta kova pula. Käytännössä kiinalaiskorttelit oliva kiinalaisperäisen mafian hallussa ja ansaintakeinot olivat usein laittomia.

San Franciscon iso maanjäristys (vuonna 1906 muistaakseni) tuhosi arkistot siirtolaisista ja nyt alkoi porukkaa Kiinasta saapua kiivasta tahti, hehän olivat jo amerikkalaistuneiden kiinalaisten ”lapsia” tai ”lähisukua”. Pian kaupunginosaa ehostettiin ja vähitellen kiinalaiset pääsivät yhteiskuntaan mukaan. Alunperinkin ehotuksen ideana oli tehdä jotakin, joka voisi kiinnostaa matkailijoita.

Edelleen tosin kiinalaisilla on omat tv-kanavat, englanninkielisiä pääosin, ja Chinatowniin vyöryy paikallinen kiinalaisväestö shoppaamaan omia oikeita ruokiaan viikonloppuisin. Chinatownissa on lukuisia temppeleitä ja Onnenkeksien tehdas.

Saavuimme hoodeille lauantai-aamuna. Ei niin fiksua. Parkkipaikkaa oli todella vaikea löytää ja kun lopulta päästiin kulkemaan alueella aikaa oli vähän. Käytiin temppelissä, jossa ei saanut ottaa valokuvia, mutta joka oli tosi kiehtova. Katosta roikkui satoja lappusia, punaisia lamppuja, ympärillä tuoksui voimakkaat suitsukkeet ja Buddha myhäili kaiken keskellä.

Sitten poikettiin turistikauppaan, jossa vanhempi muori kävi juttusille. Ilmeni että mies, joka on syntynyt tammikuussa niin nyt on hirveä vuosi tulossa, koska on kiinalaisessa horoskoopissa härkä. Mulla, tiikerillä, pitäis pyyhkiä ihan hyvin. Mies sitten päätyi ostamaan pari onnea tuottavaa esinettä, muuten ei ilman kolareita ehkä selvittäis lentokentälle asti. Jännä juttu, tuli ohjeet mihin väriin pukeutua, minne päin nukkua jne, huonon onnen välttämiseksi. Joten generation 1973 olette varoitetut! Hahaa, voi olla taikauskoa, saat ajatella ihan vapaasti niin :)

Chintownista ajettiin Alamo Squaren kautta kohti Highway 1:a.  Alamo Squarella on kauniita taloja ja Highway 1 oli seuraava etappi listalla.

Tämä kuuluisa merenrantaa kulkeva valtatie on rakennettu 1930-luvun paikkella ja on valittu yhdeksi hienoimmista tieosuuksista Yhdysvalloissa. Eikä turhaan.

Aurinko oikella puolella paahdettiin kohti etelää ja välillä pysähdyttiin muiden matkaajien kanssa joka kaaren jälkeen löytyvällä näköalapaikalla. Upea meri aaltoineen, vuoret ympärillä, aika spesiaalia.

Illaksi ehdittiin Moonlanding Hotelliin, jonka naapuriravintolassa The Sea Chest & Oyster barissa syötiin iltapuhteiksi tuoretta miekkakalaa ja haita. O My Gosh, hyvää! Aamulla tehtiin aamukävelyt rantsussa ja sitten taas autoon ja kohti Santa Mariaa Sideways-leffan viinitiloja.

Jokaisella viinitilalla tuntui olevan maistelumenu 10 taalaa, mutta pelkkiä lasillisia sai maistella. Pinot Grigiot on täällä erityisen tykättyjä. Kierrettiin 6 tilaa ja ostettiin pari pulloa upeita punaviinejä. Harmi että niitä ei saa kuskattua turvallisesti Suomeen. Täällä voi viinipullon ottaa mukaan ravintolaa ja siellä he pientä maksua vastaan avaavat sen sulle ja tarjoilevat sitten aterian kanssa.

Vikalla viinitilalla kävi hassu juttu, paikallinen kalifornialaisnainen innostui älyttömästi mun suomalaisuudesta, koska olin eka suomalainen jonka se oli ikinä tavannut paitsi äitinsä. Se ei puhunut suomea, eikä ollut koskaan käynyt Suomessa, mutta oli koko kalifornialaislapsuutensa syönyt karjalanpiirakoita ja oli ihan tiloissa mun läsnäolosta. Juteltiin suomalaisuudesta, dna:sta ja historiasta pitkät tovit. Sen mies oli jo ihan kyllästynyt teemaan ja paikkaa alettiin sulkea, ilmeni että toisella asiakkaalla oli ruotsalaistaustaa, niin sitten mieskin sai oman fanin. Hassua.

Seuraavaksi on vuorossa Hitching Post II-ravintola, jossa Sideways-leffassa käydään syömässä. Huomenna se on LA! Vikat päivät käsillä, toisaalta niin on laukutkin täynnä ja finanssit loppukaputfinito. Mutta vielä jaksaa viimeiset seikkailut.