Pyhät Mariat, flamingot ja Cezannen vuori

Legendan mukaan tyhjän hautakammion ja ylösnouseen Jeesuksen ensimmäisiä todistajia olivat kolme Mariaa eli Magadalan Maria, Maria Salome ja Maria Jacobe. Kristittyjen vainojen aikana he pakenivat Egyptin Aleksandriasta merelle ja nousivat maihin eteläisen Ranskan Saintes Maries del la Merin (suomeksi Merten Mariat tms) kaupungissa. Jotkut legendat ovat sitä mieltä, että mukana oli myös tumma palvelijatar Saara tai "musta Saara", joka on sittemmin noussut romanien tärkeimmäksi kristilliseksi pyhimykseksi. Naisten pyhäinjäännöksiä voi näinäkin päivinä vaeltaa katsastamaan Provenceen, kun taas puolestaan tuhannet romanit saapuvat vuosittain toukokuussa juhlimaan Saaraa ja tuomaan hänen hahmonsa rannalta juhlinnan saattamana kaupunkiin. Näitä bileitä on ollut todistamassa monia populaarikulttuurin hahmoja, kuten Bob Dylan ja Tori Amos on kirjoittanut aiheesta aika fiilistelevän oheisen Marys of the Sea -laulunkin. 

Joten olihan se sitten itsekin päästävä sitä rantaa mittailemaan...

Muuten Merten Marioiden kaupunki ei tehnyt erityisen syvällistä vaikutelmaa, kaupunki muistuttaa jollakin merkillisellä tavalla Key Westiä, pikkukaupunki, joka on ahtautunut täyteen turisteja, jotka ovat jotenkin rempseällä asenteella liikenteessä. Ilma tuoksuu suolalta. Vastaankävelevät kulkevat omistajan elkein. Meri pauhaa riehakkaana. 

Kaupunki sijaitsee Rhone-joen suistossa, joka on eurooppalaisittain erikoinen kosteikkoalue, siellä on myös laguuni joka on kymmenientuhansien flamingojen ja muiden suurten lintujen koti. Tällä Camarguen alueella voisi viettää useammankin tovin kuin yhden iltapäivän, mutta joitakin havaintoja ehdimme sentään tehdä. 

Aluella on tosiaan suuria suolakaupunkeja, mutta myös riisipeltoja. Anopin mukaan kaupoista voi osaa Camarguen riisiä ja suolaa, niillä on erityistä markkina-arvoa. Painoin tiedon mieleeni tulevia matkoja varten..

Lintuparvien lisäksi alue on tunnettu camarguenhevosista, jotka polveutuvat esihistoriallisissa luolamaalauksissa vilistävistä hepoista. Hevosia elää ilmeisesti alueella villinä, mutta erityisesti  lukuisissa talleissa, joita on perustettu harvakseltaan rakennettujen teiden varsille. Hevoshullut kautta maailman tulevat tänne sitten ratsastamaan näillä hevosilla.  Hetken ajan visioin itseäni laukkaavan valkoisen oriin selässä, leudot tuuloset ympärillä merenrannan jatkuessa silmän kantamattomiin. Hmh. No ehkä ei sitten kuitenkaan. Alue on myös härkätaistelujen aluetta ja paikalliset mustat härät ovat satojen vuosien ajan kasvatettu tähän tarkoitukseen.

Seuraavat kuvat Camarguesta ja Saintes Maries de la Merin tuntumasta.

Piipahdimme Parc Ornithologique de Pont de Grau -lintupuistossa, jossa toden totta oli hämmentävät määrät kaikenmoisia lintuja, lähinnä vapaasti lentelemässä ja pesimässä. Paikalla oli ymmärrettävästi paljon innokkaita bongareita pusikot väärällään, jotka takuulla paheksuivat meitäjuntteja kun hölkkäsimme läpi lähinnä isoimpia ja värikkäimpiä eli flamingoja kuvaten.

Flamingot ovat kauniita lintusia, mutta ne pitävät tympeää honottavaa ääntä. Tässä rantsussa teki mieli aiheuttaa Miami Vice -efekti.

Nähtiin myös usemman hevosen porukka, ne olivat yllättävän isoja ja jotenkin pelottavia lähietäisyydeltä. Jostain syystä aloin laulella "Vieläkö on villihevosiaa, vieläkö jossain mustalainen laulaa..." Kaikki hepat kääntyivät tuijottamaan minua. Pelotti. Kipaisin äkkiä pois, en laulanut enää.

Camarguesta suunnistimme kohti Aix en Provencea, jonka ohi ajaessamme kohti Lorguesia on vuori, jonka äärellä ovat asuneet useat taitelijat, tunnetuimpina Cezanne ja Picasso. Syntyperäinen provencelainen ja Aixin erakkona sekä ensimmäisenä modernina taidemaalarina tunnettu Cezanne maalasi tätä paikallisten valkeaksi vuoreksi kutsumaa vuorta hartaasti vuosien ajan.

Picasso lehäytti paikalle Cezannen ja Van Goghin jälkeen (joka asusti siinä Marioiden kaupungin naapurikaupungissa Arlesissa luomisvoimaisimmat vuotensa ja maalasi myös ainakin Saintes Maries de la Merin katunäkymiä, Arlesista lisää seuraavissa bloggauksissa). Alla kuvassa Picasson asumus Aixin läheisyydessä.

Vuoristoisilla teillä on kiva ajella navigaattorin kanssa. Parempi pysyä nälkäisenä kuin liian kylläseinä...

Vuori Mont Sainte Victoire kauempaa...matkan ensimmäinen päivä johti lopulta tuttujen laaksojen jälkeen Lorguesiin ja miehen vanhempien herkkupöytien äärelle.