Tööt tööt -olet Napolissa 3/4

Pompeijista suunnistimme kohti Vesuviusta, mutta koska Vesuviuksella ei varsinaisesti ole katuosoitetta, jonka olisi voinut iskeä navigaattoriin ja koska alueen opastukset olivat sangen epämääräiset ajoimme kyllä aika korkealle Vesuviusta, mutta emme päässeet lähellekään huippua. Seuraavana aamuna saimme laitettua navigaattoriin jonkun observatorion tai vastaavan, joka vuorella sijaitsee, katuosoitteen, joka sitten johdatti jo sangen lähelle. Kun jatkoimme matkaa, autoletkassa kohti huippua, löysimme lopulta perille.

Matka oli aivan järkyttävä. Tiet olivat kapoisia, kiemuraisia, jyrkkiä, muut autot suhasivat epäröimättä ohi ja aina varmasti kohtasit vastaantulevan auton juuri siinä kohdassa mutkaa kun näkyvyys on nolla.

Lopulta ajoimme isohkolle parkkipaikalle, mikä helpotus, täältä ei ainakaan tarvitse peruuttaa alas ja maksoimme pienehkön summan, jotta saatoimme kipittää ylös noin 30-45 minuutin vaelluksen. Matka ei ole mikään erityisen haasteellinen hyväkuntoiselle, mutta koska en ole hyväkuntoinen ja koska oli mielettömän kuuma, auton mittari esitteli lukemaa +39, niin olihan se varsin polttava kävely tulivuorella. Tie on ihan hyvä, mutta kulkeminen tapahtuu paikoin syvässä hiekassa, joten kunnolliset kengät ovat täysin must.

Mutta onhan se kyllä vaivan arvoista.

Ylhäältä on komiat näkymät Napoliin ja merelle.

Ylhäällä voi sitten myös ihmetellä kraateria. Ennen Vesuviuksen purkautumista melkein 2000 vuotta sitten huippu oli ollut sellainen suippo, mutta nyt se on tuollainen syvä, hiekkainen jättikuoppa. Kraaterin ympäri voisi kävellä, mutta kipuamisen jälkeen ei jaksaneet liikuntasuoritteet kiinnostaa.

Valuimme hikeä kuin saunassa ja vaikka useampi juomapullo oli otettu taipaleelle mukaan, oli ylhäällä tehtävä virvoitusjuomaostoksia. Siellä on kioski ja matkamuistomyymälä siis.

Lapset napsivat mukaan laavakiven palasia. Kaikenlaisia feikkilaavakivituotteita Buddha-patsaista Jeesukseen ja Elvikseen oli myös myynnissä, mutta ei ollut suurtakaan kiusausta shoppailla niitä.

Kyseessä on aktiivinen tulivuori, joten vähän jaksoi ihmetyttää asumusten ja muiden määrä vuoren tuntumassa. Toisaalta viimeeksi Vesuvius on kiukutellut toisen maailmansodan lopputohinoissa, joten kaiketi paikalliset ovat arvioineet, että nyt ei ole vähään aikaan tulossa tulta niskaan.

Itse Napolin kaupunki on varsinainen liikennepainajainen. Herkeämättömät tööttäykset, ohittelevat vespat, joiden kyydissä saattoi istua koko familia ja uskomattomat ryhmittymiset, sekä parkkikulttuuri oli varsin ikimuistoista. Sivukadulle poistumiset olivat valtavia erehdyksiä, sillä autoja saattoi olla parkissa yhdellä puolen katua kolmessa rivissä ja niin muodoin et mahtunut väistämään vastaantulevia autoja saati kääntämään omaasi.

Koska kyseessä on järjestäytyneen rikollisuuden kaupunki, matkaoppaat maalailivat kauhukuvia gomorran iskusta autoon. Jos tietämättömyyttäsi jätät autosi väärälle kadunpätkälle, aamulla paikalla on ehkä rekisterikilpi, jos sitäkään.

Syvän huolen vallassa sitä sitten etsittiin parkkipaikkaa. Ja löydettiin lopulta vartioidun oloinen Garibaldi-aukiolta, joka oli sangen hintava, mutta vain kilometrin kävelymatkan päässä hotellilta.

Se kilometri tosin piti taittaa sellaista katua, joka oli täynnä afrikkalaistaustaisia piraattituotteiden myyjiä. Sitten oli mielenosoitusta ja hampaita myöten aseistautuneita poliiseja. Aika huolella siinä tuli lapsia ja omaisuuttaan vahdittua, oli sen verran turvaton olo, vaikka niitä poliiseja tosiaan näkyi paljon.

Olin jo ennakkoon päättänyt että pizzaa vedetään legendaarisessa Antica Pizzeria da Michelessä. Tässä pajassa on kuulemma keksitty legendaarinen Margherita pizza, jota oli Italian kuningatar Margheritalle tarjottu ja joka oli ihastunut sen isänmaalliseen väritykseen: punaiseen tomaattikastikkeeseen, valkeaan mozzarellaan ja vihreään basilikanlehteen. Tätä pizzeriaa mainostetaan maailman parhaaksi myös Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love -kirjassa ja täällä Julia Roberts samaisessa leffassa vetää pizzaa rasvat tiristen.

Paikka on myös TripAdvisor-väen suosiossa, kuten täältä voi päätellä.

Saavuimme pizzerian eteen pienehköjen etsintöjen jälkeen. Olin bongannut jo lukuisia paikan pizzalaatikkoa kantavia turisteja ja paikallisia ennen itse maalia, joten into oli korkealla. Sisään pääsimme noin metrin, kun meille lykättiin numerolappu. Kysyttiin syömmekö siellä, vai otammeko mukaan -halusimme syödä sisällä ja numeromme oli 55, menossa oli 30 jotain.

Koska numeroita sitten ulkonaodottaville huudettiin italiaksi, ehdimme jo hermostuksissamme googlata 55 italiaksi. Odottelussa meni melkein tunti, lauantai-iltana. Vaikutti siltä, että paikalliset vetivät lättyä sisällä ja turistit ottivat niitä mukaan.

Voi Mamma Mia ja muut, olihan se elämäni paras pizza. Ihan selvästi erilainen tuote kuin muut nauttimani pizzat aiemmin. Karusti kalustetussa kaksi huonetta kattavassa putiikissa palvelu oli täysin italiankielistä, mutta melko nopeaa. Lista oli suppea: Margherita ja toinen pizza, jossa oli tomaattikastike ja valkosipulia (siis ei juustoakaan). Juomia oli tarjolla kokis, fanta, vesi ja olut.

Pizza oli pehmeäpohjainen, vähän rieskamainen. Sitä oli luontevaa kääräistä rullalle ja niin paikalliset näyttivät tekevänkin. Tomaattikastikkeen ja mozzarella liitto oli yllättävän hapan, ei tulinen, ei makea. Äärimmäisen herkkua, dolcea, kuten suosikkisanani nyt kuuluu.

Samalla hinnalla, joka ei kyllä päätä huimannut, viiden ihmisen pizzat ja juomat taisivat olla noin 30 euroa ja sai sitten tarkkailla paikallisia. Naapuripöydän italiaanot kytsivät meitä kyllä ihan yhtä tarkasti. Olin bongaavinani aidon mafiamiehenkin asiakkaiden joukosta..

Vesuvius, Pizza ja Pompeiji ovat Napolin parhaita nähtävyyksiä, mutta koettiin me muutakin.

Napolissa on varmaan maailman tiheimpiä kirkkoverkkoja ja joka korttelissa oli vähintään yksi. Duomossa käytiin tietysti.

Kirkko kuin kirkko.

Itse Napolin vanhan kaupungin kadut ovat kuin elokuvista ja That's amore alkaa välittömästi virittäytyä mielessä taustamusiikiksi.

Ja niitä pyykkejä tosiaan kuivataan joka paikassa ihan näkösellä.

Matkamuistomyymälöissä jäimme taas lähinnä ihailevaan rooliin, mutta nyt oli tarjolla tämmöisiä. Harrastavatko paikalliset vanhanaikaisia nukkekoteja vai edustavatko nämä jotain esi-isiä jäi minulta nyt selvittämättä...Mutta kaupat olivat siis pullollaan erilaisia pikkunukkeja.

Kirkkoja, torneja. Ja kovasti paljon roskakasoja.

Kaduilla vaelteli sunnuntaiaamulla suloisia, 150 senttisiä mummeleita. Myös nunnia oli hyvin liikkeellä.

Koska oli EM-kisojen Italia-matsin päivä myös lippuja ilmestyi katukuvaan koko ajan enemmän.

TripAdvisor suositteli Kappeli Sansaveroa Napolin parhaaksi nähtävyydeksi. Olihan se sitten katsastettava. Kappeli sijaitsee vanhassa kaupungissa ja on pienehkö, vaatimattoman näköinen rakennus. Sisällä on mielettömiä veistoksia, kuuluisin Veiled Christ, josta oli hämäriä muistikuvia taidehistorian tunneilta..

Linkki tässä.

Sisällä ei saanut kuvata, joten napsin tämän kuvan nyt nettimaailmasta. Siellä olis myös muutakin ihmeellistä, jota olisi ollut kiva tutkailla, mutta lapset eivät olleet ihan vakuuttuneita paikan kiinnostavuudesta ja ajomatkaa oli edessä... joten takaisin autolle, joka onneksi seisoi pyörillään, hotellilta laukut matkaan ja kohti rantakaupunki Formiaa.

Napoli oli kaaottinen, hermostuttava, likainen, pelottava - mutta erittäinkin paljon käymisen arvoinen. Varsinkin se pizza...

Pompeijissa 2/4

Pompeijiin saavuttiin siis vajaan kolmen tunnin ajon jälkeen Roomasta. Napolista olisi ihan lyhyt pyrähdys ja junallakin se onnistuu - rautatieasema on ihan Pompeijin vieressä. En oikein osannut odottaa sitä, mitä tuleman piti: Pompeiji oli vaikuttavampi, suurempi, paremmin säilyneempi, kauniimpi, more, more, paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Ja olen sentään alkuperäiseltä koulutukseltani historioitsija.

Olin siis jo ihan vaikuttunut viime kesänä Forum Romanumillakin, mutta eihän se paikka ole mitään tähän verrattuna. Pieni rauniokasa vain.

Koulussa vitosluokalla opetetaan jo ihan mukavasti antiikin perusteet ja Pompeijia käsitellään kuulemma noin tunnin verran. Joten kun mukana oli 6-luokan ja 5-luokan päättäneet ja yksi kolmoselle menevä- ajoitus oli aika ideaali. Lapset olivat positiivisen innoissaan, tiesivät paljon jo omasta takaa ja vain nuorimmainen oli täysin pihalla.

Olin varustautunut reissuun matkaoppaan kartan ja suositellun karttareitin kanssa. No ei mennyt ihan putkeen. Päädyimme täysin vastakkaiselle portille ja lähdimme kulkemaan reittiä siis vastakkaiseen suuntaan, eksyimme jo heti alkuunsa ja suurimpaan osaan suositelluista kohteista ei päässyt sitään. Ilmeisesti kaivaukset ovat käynnissä koko ajan ja paikkoja suljetaan ja avataan vaihtelevalla kaavalla.

Kallis nähtävyys tämä ei ole: EU-alueen lapsukaiset ovat ilmaisia ja aikuisten liput maksoivat yhteensä noin 20 euroa. Parkkipaikka porttien läheisyydestä oli vaivaton löytää ja kadut olivat täynnä ruokapaikkoja, vetäisimme ekat pizzat jo siis ennen alueelle astelua. 

Ehkä epämiellyttävintä oli katukauppiaiden tungettelevuus Pomepeijin porttien läheisyydessä. Olisi tehnyt mieli jotain ostaa, mutta en siedä iholle tulevia myyjiä. Alueen kauppa ei ollut kummoinen, joten porttien ulkopuolella olisi pitänyt shopata, mutta nyt se jäi. Näin Suomesta arvioituna, jälkeenpäin, vähän harmittaa.

Sisällä on myös aika kallis ruokapaikka, josta tankattiin jäätelöitä ja vesiä. Ilma oli ihan mahdoton +37 astetta.

Taustalla se Vesuvius häämöttää. Lukaisin menomatkalla Harrisin Pompeijin. Suosittelen ehdottomasti! Sopii myös teini-ikäisen matkalukemiseksi.

Pompeiji on oikeasti iso alue ja siellä pitäisi kulkea vähintään kaksi päivää hyvissä voimissa ja korkeassa tajunnan tilassa. Me mentiin vain 3-4 tuntia. Ihan riittävä annos tämäkin ja kuljettiin alue päästä päähän.

Talot, lattiat, seinät ovat paljon paremmin säilyneitä tietenkin kuin muualla vastaavissa antiikin kohteissa. Täällä oikeasti voi eläytyä antiikin ajan eloon.

Matkaoppaissa oli ennakkoon varoiteltu pornografisista maalauksista. Mutta ei me niihin ihmeemmin törmätty. Asiaan pohjustetut teinit olivat varmaan jopa hieman pettyneitä...

Jos on kulkenut omakotitalon perustuksia,  niin sellaisethan tuli näistä myös mieleen. Roomalaiset hallitsivat tiilet, betonit ja tietkin rakennettiin viimeisen päälle..siksi niitä pitkin voi edelleen kulkea.

Amfiteatteri jää toki Colosseumin varjoon: tänne mahtui 20 000 katsojaa. Katsoimme myös Gladiaattorin ennen matkaa, pienin tosin vain Colosseumin osuuksia.

Mysteerin talon seinämaalaukset kertovat ilmeisesti Dionysos-kultista.

Kovin paljon ruumiita ei alueella näe. Hyvä niin. 

Lattiamosaaikit olivat monin paikoin tosi hyvin säilyneitä. 

Pompeiji oli elämys. Kyllä siellä kannattaa kerran elämässä käydä.

Lasten kanssa Italiassa 1/4

Kotiuduttu viikon matkalta Italiasta. Omassa villassa on taas ihana olla, sillä kroppa ja pää on sekaisin kaikista matkailun aiheuttamista muutostiloista. Nyt kaipaan vaan rauhallisia aamuja, puhtaita vaatteita, viileitä suihkuja ja omia ruokia. Onnistuneeltakin reissulta on joskus aivan ihana palata kotiin. (Tosin Italian kahvia on jo nyt ikävä.)

Tässä tulee nyt neljä bloggausta Italian matkalta ja ekassa ihan yleiset kuviot, tokassa Pompeijia, kolmannessa Napolia ja neljännessä Roomaa. Olen linkittänyt näihin bloggauksiin hotelleja ja nähtävyyksiä trip advisorin kautta, koska tämä matka tehtiin aika pitkälle sen sivuston vinkkien perusteella. Aiemmin olemme valinneet hotelleja ko. sivuston kautta, mutta nyt katselin myös muita juttuja, kuten ravintoloita ja nähtävyyksiä trip advisorin arviointien perusteella. Ei kai sitä tosiaan matkaoppaita kohta kannata ostella, vaan toisaalta ei nettiyhteydetkään aina pelaa ja mä ainakin tykkään oikeista kirjoista ja old schoolin kartoista.

Ensinnäkin taas kerran lennettiin Ryanairin halpissiivillä. Ne on niin kätevät, kun lähtee täältä Tampereelta ja viiden ihmisen meno-paluut Roomaan oli vaan 600 euroa. Ei koskaan oteta mitään priority checkkejä ja yritetään välttää sitä, että ruumaan menisi laukkuja. Kun jokaisella on vaan yksi laukku, paikasta toiseen siirtyminen on iisimpää, mutta onhan se myös haasteellista, varsinkin kun ne on lapsia, joiden pitää viikon omaisuuttaan kanniskella. Toisaalta kaikki avioerolapset, jotka kulkee vanhempiensa välillä viikonloppuja on mestaripakkaajia ja tottuneita siihen kanniskeluunkin.

Lisäksi tietty ei ole koneessa omia paikkoja, mikä sekin on haasteellista tavallaan, sillä lapset olisi kiva saada lentomatkan ajaksi lähietäisyydelle istumaan. Aina siinä onkin onnistuttu, mutta se edellyttää joko pitkämielistä jonottomista koneeseen tai profiilinnostoa itse koneessa, että lentoemot etsii meille niitä paikkoja. Nyt piti turvautua jälkimmäiseen, sillä kone oli ihan täynnä ja vain yksittäisiä hajapaikkoja oli jäljellä siinä vaiheessa, kun sisälle päästiin. Saatiin silti hyvät paikat, joten ei se Ryanairin palvelutasokaan erityisen huonoa ole. Paluumatkalla yhdellä juniorilla tuli aika reippaasti verta nenästä ja siihenkin saatiin paperia, jäitä ja välistä oli neljä tyyppiä neuvomassa ja huolehtimassa miten pitää toimia. Joten enemmän melkein itse tykkään Ryanairista kuin vaikka Air Balticista, jolla tultiin pari viikkoa sitten Barcelonasta takas. Noilla Ryanairin lennoilla, millä itse on lennetty on sitäpaitsi aina ollut ihan fiksun oloista porukkaa, no etuilevaa ja vähän hiljaista sakkia, mutta ei nyt mitään ihan karseeta suomalaisporukkaa, tavallisia keskituloisia perheitä ja nuoria pareja.

Roomassa meitä piti tulla hotellin shuttle poimimaan kentältä, mutta sitten ilmenikin, että se ei kulje enää siihen aikaan. Se oli vähän pettymys joo, mutta otettiin sitten taksi. No sitten se taksi ei tietty osannut siihen hotelliin, joka oli vielä lähietäisyydellä ja kuski ajeli silleen hiuksianostattavalla tavalla pitkin öisiä katuja ja manaili, kun ei vaan löytynyt.. Lopulta me soitettiin hotelliin ja sieltä ne kertoi meidän taksikuskille ajo-ohjeet. Jestas. Kuski jäi pihaan vielä huutelemaan herjauksia hotellinomistajalle, ilmeisesti se nettisivun katuosoite ei ihan täsmännyt...sen mitä nyt siitä polotuksesta pystyi ymmärtämään.

Lentokentän lähihotelli tässä.

Huone oli tilava, viileä, raikas. Aamupala runsas (croissantteja, keksejä, juustoja, leikkeleitä, keitettyjä munia, tuoreita hedelmiä, jugurttia, mehuja). Palvelu hotellissa oli ystävällistä, joten muuta negatiivista paikassa ei ollut kuin se, että ne ei voineet kertoa meille aikaisemmin että shuttle ei kulje klo 23 jälkeen, eikä sitä tajuttu muualtakaan niiden sivuilta katsoa. Aamulla hotellin shuttle vei meidät takaisin lentokentälle ja otettiin Avikselta vuokra-auto alle.

Ollaan aikaisemminkin vuokrattu auto Italiassa, nyt lapset ovat vain kasvaneet, joten aina helpommaksi käy matkailu. Tänä kesänä matkattiin siis 13v, 11v ja 9v kanssa. Aiemmasta turneesta lasten kanssa Italiasta Provenceen ja takaisin tässä. 

Autot on aina toimineet, koskaan ei olla saatu sitä autoa mikä on tilattu, mutta kuitenkin sinne päin. Mitään laskuja tai mutinoita ei ole kantautunut perästäpäin ja toivottavasti ei tule nytkään. Auto taisi maksaa 120 euroa neljältä päivältä, Renaultin Picasso, joten ihan tilaakin riiti.

Se mikä kannattaa otta huomioon autoa vuokratessaan Rooman seudulla on niiden ZTL-alueet eli Roomassa on laajasti alueita, joilla ei saa ajaa, jos ei ole lupaa. Jos ajat sellaiselle ZTL-alueelle väärällä rekkarilla, voi tulla sakko perässä. Roomassa on poikkeuksellisen laajasti just näitä, koska siellä on paljon arkeologisia aarteita Colosseum ja muita, joiden takia yritetään rajoittaa pakokaasuja ja ilmansaasteita. Luvat ajella niillä alueilla on vaan kai niillä, joiden on pakko ajaa siellä asumisensa tai työpaikkansa takia. Lisää  näistä alueista on tässä.

Autostradalle sitten. Meillä oli navigaattorin kanssa ongelmia, koska monissa kohteissa minne aiottiin ei tiedetty tai löydetty sellaista osoitetta, jonka navigaattori olisi hyväksynyt tai löytänyt. Eka kohde Pompeiji oli tämmöinen ja samoin Vesuvius. Plärättiin nettiä ja matkaoppaita ja aina sit lopulta löydettiin sellainen osoite, mikä kelpasi. Mutta olisi varsin viisasta tehdä ennakkoon jo sellainen muistilista, missä on osoitteita navigaattoria varten ja b-vaihtoehtoja eli jotain lähietäisyydellä sijaitsevaa. Esimerkiksi Pompeijissa halusin just tietylle portille ja auton lähelle parkkiin ja Vesuviuksella on olennaista, että yrittää lähestyä sitä Napolin, ei Pompeijin suunnasta käsin. Kun tähdättiin Rooman katakombeihin navigaattori vei meitä sinne just ZTL-alueen kautta ja jouduttiin kiertämään hankalasti pitkin ohitusteitä, kun yritettiin vältellä ZTL-kameroita. No nämähän on niitä matkailun iloja ja seikkailun hetkiä, joten kaikista siis selviytyy, mutta aikaa säästäisi ihan hirveän paljon jos jokaisessa turistikohteessa olisi vaikka jo netissä sellainen osoite mikä ladata navigaattoriin. Varmaan näin vielä tulevaisuudessa onkin...

Ekana päivänä ajettiin siis Roomasta Pompeijiin, kierreltiin siellä, yritettiinVesuviukselle, ei onnistuttu, ajettiin Napoliin illaksi. Nukuttiin siellä yö, kierreltiin Napolia aamu ja sitten uudestaan Vesuviukselle, onnistuttiin ja sieltä sitten kohti rantalomakohdetta Formiaa.

Näkymää Pompejista Vesuviukselle.

Napolissa on tarpeeksi liikennehässäkkää, mutta lisäksi mielenosoituksia ja muuta kivaa.

Toisen aamun uusi yritys Vesuviukselle onnistui.

Kerron seuraavissa bloggauksissa Pompeijista, Vesuviuksesta ja Napolista. Napolin yö nukuttiin täällä.

Tosi siisti ja tilava huone, hyvä sijainti just vanhan kaupungin tuntumassa lähellä legendaarista pizzapaikkaa. Aamupala oli suppea, tosin riittävä: kahvi ja iso, tuore ja lämmin croissantti.

Napolista ajettiin viettämään rantaelämää Formiaan, joka sijaitsee noin puolivälissä Napolista Roomaan. Pikkukaupunki postikorttimaisemissa, taustalla vuoria, edessä turkoosi Välimeri ja meidän hotellissa pääasiassa italiaanoja. En ehkä suosittelisi tätä paikkaa kuitenkaan, sillä oli loppujen lopuksi kallis, aamupala oli vaan kaikkea makeaa kakkua ja piirakkaa ja rantsutuolit ja rantabaari olivat hotellinkin asiakkaille törkykalliit, vaikka sijaitsivat siis hotellin omalla ja rajatulla rannalla. Ranta oli erittäin hyvä ja hotellin ravintola oli hintava, maisemat huikeita. Pikkukaupungissa ostoskeskus Panorama ja riittävästi pikkuputiikkeja tyydyttämään teinitytön tarpeet. Rannassa lapset jaksoi melskata tuntitolkulla.

Maisemia Napolista pohjoiseen.

Formian hotellin näköala huoneesta. Ei paha. Teki mieli nukkua parvekkeen ovi auki, jotta voi yöllä kuunnella aaltojen loisketta.

Formian hotelli. Tarkempia tietoja täältä.

Formian rantsua.

Hotellin illallisravintolan pastaa...namnam!

Päivän kalaa, voi, tässä oli vaikka mitä herkkua. Mutta olihan näilllä safkoilla hintaa, 5 ihmisen alkupalat, pääruuat ja jälkkärit plus pullo hyvää paikallista punaviiniä oli 150 euroa. Kyseessä oli kuitenkin pikkukaupungin hotelli ravintoloineen, Roomassa syöminen oli tietysti vielä kalliimpaa.

Kahden yön jälkeen startattiin sitten Formiasta kohti Roomaa. Parin tunnin ajon jälkeen sekoiltiin Via Appian tuntumassa, löydettiin lopulta St Sebastianon katakombit ja hotellille toiselle puolen Roomaa ilman suuria ZTL-rikkomuksia.

Roomassa meillä oli taas todella hyvätasoinen yöpymispaikka, kahden makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön asunto 10 minuutin kävelymatkan päässä Piazza Popololta ja Vatikaanivaltiosta. Hotellista tässä.

Näkymää meidän hotellihuoneen olkkarista kohti keittiötä.

Näkymää hotellin ikkunasta.

Hotellin sisustuksessa oli pieniä kivoja yksityiskohtia. Tosi, tosi, hyvä hierova suihku ja siisti vessa.

Hotellin aamupala oli jees, joka aamu oli tarjolla ihan tuoreita ja lämpimiä erilaisilla täytteillä croissantteja, suosittelen erityisesti ricotta-versiota. Lisäksi sai paahtoleipää, mehuja, muroja ja kahvia. Ystävällisesti neuvoivat asioissa ja varasivat meille tilataksin lentokentälle lähtöaamua varten.

Olen käynyt Roomassa viime kesänä miehen kanssa.  Jaottelin silloin kokemuksia näihin bloggauksiin:

1/4 Havaintoja Roomasta

2/4 Kirkkoja Roomassa

3/4 Rooman historiaa

4/ Ruokaa Roomassa


Näillä on ollut aika paljon lukijoita vuoden aikana ja ovat olleet ylivoimaisesti suosituimmat blogini matkaosuudet, joten toivottavasti jotain hyötyä näistä sepustuksista on jollekulle matkaajalle ollut - nyt oli myös itselle, sillä luin nämä uudestaan ennen matkaa, vaikka en koskaan yleensä lue omia vanhoja tekstejäni, koska se on niin noloa jotenkin. Ja olinkin yllättänyt siitä, miten paljon olin unohtanut ja siitä, miten paljon teen kirjoitusvirheitä..

Mutta siis yhtä tasokasta ja kirjoitusvirheitä täynnä olevaa sepustusta seuraa..

Rantsua, shoppausta, Barcelona 4/4

Barcelonassa on kosolti mahdollisuuksia shoppailuun. Jokapaikassa on putiikkeja, kauppoja, museoita ja niiden kauppoja jne. Useimmat kauppaketjut tosin löytyvät nykyisin Suomestakin, jopa Tampereelta, joten en niitä viitsi penkoa. Sitäpaitsi lennämme yleensä aina pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa halpislennoilla ja se todellakin suitsii shoppailuhaluja.

Tällä kertaa lensimme Blue 1:lla Tukholman kautta Barcelonaan ja palasimme Air Balticilla Riian kautta. Kumpikin ruljanssi oli aika epämiellyttävä. Ihan jokaisesta vesikipostakin pitää maksaa, valikoimat eivät ole kummoiset ja jotenkin vain on niin selvää, että vähän kehnommalla kyydillä tässä mennään.

Kummallaki pitkällä lennolla oli sitäpaitsi monta ylettömän rasittavaa ja kiljuvaa lasta. Sitämukaa kun omat lapset kasvavat muiden ihmisten kasvatustyön hedelmät alkavat ärsyttää yhä enemmän.

(Parhaat shoppailuapajat Barcelonassa mielestäni ovat :

http://www.lilla.com/ca/ Av.  osoite: Diagonal 557, pääsee aika vaivattomati bussilla, raitiovaunulla ja jopa jalan.

http://www.maremagnum.es/ Iso shoppailukeidas meren rannassa, helppo metroilla tai kävellä. Tässä on lapsillekin kaikenmaailman oheisviihdykettä.

http://www.diagonalmarcentre.es/index.php?option=com_shopping&Itemid=68&lang=es Tämä on keskustan ulkopuolella, mutta rauhallisempi. Metrolla pääsee ihan viereen.

FC Barcan kauppoja on ihan joka kulmauksessa. Mutta iso on se Camp Noun ja Futbol Mania, Ronda Sant Pau 25.

Samat kaupathan noissa kaikissa ostoskeskuksissa periaatteessa on. Yhdessä saattaa olla Disney ja toisessa Primark. Kaikista löytyy esimerkiksi oma suosikkini Desigual. Sieltä lähti mukaan hame ja tyttärelle koululaukku ensi syksylle. Mangosta ostin pari rannekorua ja sormuksen. Fliparit ja espadrillet ostin lapsille Havaianasista ihan keskustasta.)

Rantsut on Barcelonaan rakennettu vasta olympialaisia varten, sittemmin niitä on laajennettu ja avattu uusia. Testasimme vähän syrjemmässä olevan Platja de Nova Mar Bellan. Matkustimme metrolla L4 Selva der Mar-asemalle ja siitä oli sellainen reilun viiden minuutin kävelymatka. Rantsussa oli pääasiassa paikallisia: kuherteleijoita, lapsiperheitä. Rantatuoli maksoi 6 euroa/päivä. Suihkut, drinksubaarit ym löytyivät.

Ihanat aallot. Ihan vanhakin innostui vesileikeistä. Voi olla vähän raju ihan pienille lapsille, jotka ei malta pysyä rannassa. Lähellä keskustaa on rantoja kanssa ja löytyy kaikenlaista variaatioita: nudisteja, plastiikkakirurgian ystäville jne.

Vielä viimoisia huomioita. Olen kahdesti ottanut turistibussikiertoajelun Barcelonassa. Se on aika kätevä tapa aloittaa tutustuminen kaupunkiin. Toisaalta vähän noloa ja avutonta mennä punaisella bussilla pitkin ja poikin.

Matkaoppaista suosikkini oli taas Mondon versio: Barcelona. Jos et muuta hanki, niin sitten tämä. Kuvat on surkeat mustavalkoiset, joten jos ne on tärkeitä niin harmi, tämä on silti paras. Kirjasen kaikki ruokailuvinkit eivät olleet ihan ässiä ja taiton kanssa on sellaista ongelmaa, että sivuilla kun viitataan lisätietoon sivulla se ja se, niin ei ne päde. Eli vähän huolimaton viimeistely, kätösissäni kuitenkin oli ensipainos.

Päätän raporttini Barcelonasta tähän.

Neljä yötä ja suuntaan Italiaan. Lukaisin jo fiilistelymielessä omat viime kesän Rooman blogaukset ja olin ihan positiivisesti yllättynyt, niissähän oli paljon tietoa, jonka olin onnistuneesti unohtanut. (Aika paljon typojakin..) Matkakirjoittelu jatkuu siis pian.