torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesäinen viikonloppu Oslossa


En ollut aiemmin käynyt Norjassa, joten kun kaverin kanssa saimme idean tehdä pienen kesävisiitin jonnekin ja Norwegian tarjosi edullisia lentoja Osloon, olimme oitis valmiina. Matka alkoi Helsingistä perjantaina illansuussa ja lyhyehkön ilmatilanvierailun jälkeen olimmekin jo kohteessa. Lentokenttäjuna kiidätti meidän Oslon rautatieasemalle, jossa totesin ensivaikutelmaksi, että hyvännäköisiä miehiä ja huomattavan paljon vilinää.

Norwegian muuten on ihan asiallinen yhtiö. Siistit koneet ja jämäkkä meno. Ei mitään valittamista.

Oslo on värikäs, monikulttuurinen ja yllättävän matalaprofiilinen kaupunki. Odotin sen pursuilevan wow-arkkitehtuuria ja hienoja näkymiä, mutta muutamaa prameampaa rakennusta lukuunottamatta vaikutelma ei tosiaan ollut elvistelevän moderni tai sliipattu. Paremminkin rento ja suorastaan vaatimaton. Kävelimme edulliseen keskustahotelliimme, jossa harmillisesti huoneessa tarjolla oli vain parivuode. Kun näimme miten kapea sekin oli, tilanne oli melko huvittava, mutta mitäs, nukuttiin sitten vähän ahtaammin. Muuten tämä Rica travel hotel oli ihan mainio, hyvä hintaan sisältyvä aamupala ja keskeinen sijainti.

Laukut hotelliin jätettyämme suuntasimme läheiseen puistoon, jossa oli päämissiona tietysti kuninkaanlinna. Yläkuva linnan edessä olevalta aukiolta. Allaolevassa kuvassa tunnelmaa kuninkaanlinnaa ympäröivistä puistoista, joissa oli ruotsalaisilla jotain outoa meneillään.


Oopperatalo sitten tosiaan edustaa sitä vaurasta ja modernia Osloa. Pytinki on komeasti vuonon rannassa ja katolle pääsee kuljeskelemaan ja näkymiä ihastelemaan. Sisälle asti emme yrittäneet, mutta uljasta puuarkkitehtuuria siellä näytti olevan.


Kaverin anoppi oli suositellut ruokapaikaksi Cafe Christianiaa, joka oli ihan keskustassa sekin, joten suuntasimme sinne dinnerille. Tarjoilijapoika tekaisi meille pyynnöstä "jotain tyypillistä norjalaista alkudrinksua" jossa oli ainakin vodkaa, perunalikööriä, minttua, limea ja Seven uppia. Norjalainen versio Mojitosta selvästi ja ihanan raikas.

Halusin syödä kalaa, koska sitä nyt Norjassa kuuluu mielestäni syödä, mutta paikan wifi ei ollut yhteistyössä ja ei ollut mitään havaintoa lukuisten kalojen joukosta, että mitä ne suomeksi tarkoittavat. Tilasin sitten alkupalaksi hummeria, joka tuli parmesanilla ja paikallisella leivällä, sekä rucolalla täydennettynä. Oikein nams. Pääruuaksi pyysin halibuttia joka hotellin wifin äärellä paljastui ruijanpallaaksi. No ei se suomeksikaan oikein mitään minulle sanonut. Google paljasti kyseessä olevan uhanalainen laji, jota syödään Norjassa ja aika rumilus muutenkin oli kyseessä ;) No hupsista.

Ravintolassa oli kiva tunnelma, vähän outo sisustus ja hinnat oli juu aika kovat. Sen toki tiesin jo ennalta, että Norja on kallis, mutta, kummasti lompakko keveni jo yhden valkkarilasin äärellä.



Oslossa on älyttömän paljon patsaita. Tässä yksi pääkadun varrelta, jossa moni tuntui toteuttavan pikkutuhmaa poseeraustarvetta. Varsinkin vanhemmat naiset äitiyivät todella rohkeisiin otoksiin, itse jäädyin ihan sievistelyasteelle.


Lauantaina päädyimme simppeliin ja hieman hintavaan ratkaisuun eli paikallisen turistibussin kyytiin. Se kiidätti meidät läpi sateisen Oslon aluksi Holmenkollenille, joka on muutes rakennettu tosi hienolle paikalle vesistön keskelle. Sinänsä yllättäin Holmenkollenilla olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, siellä oli kaikkea kammottavaa hyppelyä ja simulaattoria tarjolla, joten turistibussin nopea pysähdysaika oli vähän harmi. Muutamat otokset ja tunnelmoinnit toki ehti tehdä.


Alue on myös korkealla, joten jos lähtee jalkaisin lähestymään, toivottavasti olet hyvässä kunnossa. Olin itse ihan tätimäisen tyytyväinen, kun matkasimme ylös ja alas pitkät tovin mukavasti bussissa istuen. Itse matkaopas kertoi kyllä olennaisia asioita, mutta ei tullut erityisen antaumuksellista vaikutelmaa ja muutenkin palvelualttius oli vähän niin ja näin. Olen tainnut taantua amerikkamatkojen jälkeen amerikkalaisturistin tasolle ja kohta kirjoittelen TripAdvisoriin tyypillisimmät jenkkikommentit ever "hirvittävän kapea vuode ja suihku, ei palvelua, ei katsekontaktia, ei kiitosta tai näkemiin, en suosittele" -tyyppisen vuodatuksen.




Oslolaiset siis tosiaan rakastavat patsaita, siltä vaikuttaa. Ja erityisen monta patsasta on Vigelandin puistossa, jossa kaikki ovat saman kuvanveistäjän toteuttamia 1800-1900-lukujen vaihteesta. Teemana on vaatimattomasti ihmisen elämä ja tulkitsin kuvion niin että kaikki alkaa keskellä jököttävästä falloksesta. Sen ympärillä sitten oli ihmisen elämänkaaren tapahtumia, kuten lapsuus, parisuhde, vanhemmuus, vanhuus. Pohjoismaista mutkattomuutta oli kuvista aistittavissa.

Ylivoimaisesti suosituin patsas on puistossa sillalla, jossa on kiukkuinen poika. Jotenkin puhutteleva se kyllä on. Ihan hieno puisto siis ja suhteellisen nopeasti opit paljon norjalaisesta mentaliteetista, ehkä.


Kierroksen kohokohta itselläni oli tietysti Viikinkilaivamuseo, jossa oli muutama alkuperäisistä osista koottu komea laiva. Että noilla on Atlantin yli menty, huimaa on. Kierrokseen kuului myös kaksi muuta meriaiheista museota samalla suunnalla, joten ilmeistä on että norjalaiset ovat merenkulkukansaa ja reippaita purjehtijoita edelleen.  Museot eivät olleet nekään mitenkään erityisen prameassa kunnossa. Viikinlaivamuseo oli jopa aavistuksen rähjäinen. Että ei niitä kaikkia öljyrahoja ole kulttuuriin laitettu.



Oslon vanhimmassa ravintolassa, jossa jopa Edvard Munch tapasi aterioida eli Engebret Cafessa, nautittiin sitten lauantai-illan menuu. Halusin ehdottomasti valasta ja hetken hämmästelin, miksi se on lihalistalla, eikä kaloissa. Joo, ei ole tuo biologia vahvinta alaa. Jos asut meressä, olet mielestäni kala, piste.

Valas oli lihaisaa tonnikalamaista, uudet perunat rapsakoita ja karamellisoitu sipuli makeaa. Hyvää ruokaa ja kylmää viiniä, mutta hintaa tuli tällekin visiitille.

Illalla kuljeskelimme vielä linnoituksen tuntumassa ja sinne kipusimme sitten sunnuntaina uudestaan. Ehdin ottaa allaolevan kuvan juuri ennen suurta japanilaishyökkäystä. Niillä on nykyisin mukana pitkät kepit, jonne ne kännykän sijoittaa niin saa näppärästi itsestään selfien vähän kauempaa katsottuna. Mielenkiintoista.



Sunnuntaisen aamun hotelliaamiaisella maistelin kalojen lisäksi norjalaista ruskeaa juustoa. Hyvää.


Sunnuntaina teimme myös pienen lauttamatkan läheiselle Hovedoyan saarelle, jossa paikansimme vanhat luostarin rauniot. Idyllinen pikkusaari, jonne paikalliset hakeutuivat lämpöisenä päivänä rantsuun ja jäätelölle. Jos haluaa lauttamatkailla, kannattaa yrittää ostaa lippu sataman automaatista, sillä se maksaa enemmän laivassa ja maksukortti ei kelpaa. Jos ehtii tunnissa pikkusaaren kiertää, pääsee samalla lipulla sitten takaisin. Paatteja kulkee tauotta ja saariakin on muutamia.



Luostarin rauniot olivat ihan komeat ja siis putiikki oli perustettu viikinkiaikana, mutta uskonpuhdistuksen myötä sitten ryöstetty ja tuhottu. Osa kivistä oli viety esimerkiksi jo kuvatun Oslon vanhan linnoituksen rakennustarpeiksi. Sitten koko höskä oli unohdettu, kunnes tuli löydetyksi 1900-luvulla.

Kipaisimme myös kansallismuseon, jossa katsastaa piti Munchin tuotanto ja se kuuluisa Huuto. Koska kyseessä on ylikaupallistettu ja populaarikulttuurin ylikäyttämä teos, sen edessä ei tullut mitään ahaa-elämystä vaan että onhan tämä nähty jo tuhannesti.

Sataman läheisyydessä kipaisimme myös Nobel centerissä, mutta  vain museokaupassa. Aika alkoi olla kortilla ja iltalennolla sitten takaisin Helsinkiin. Lentokentällä oli muuten ihastuttava sushipaikka, jossa sai suuren maailman tyyliin valita annoksia liukuhihnalta, suosittelen, jos moisesta tykkää. Norjassa kannatti tosiaan syödä kalaa :)


2 kommenttia:

  1. Ensin rippijuhlat ja sitten Oslo. Ensimmäisestä pitää ottaa se porovoileipäkakku ruokalistalle, jälkimmäinen täytyy laittaa matkalistalle. Ihanasti kirjoitat, elävästi! Kiitos!1

    VastaaPoista