Barcelona ennen ja nyt 1/4

Olen käynyt kolmasti Barcelonassa. Kerran tyttöporukassa, kerran lasten kanssa, joten nyt oli aika mennä sinne miehen kanssa, jolle tämä oli neitsytreissu Kataloniaan.

Catalunya no és Espanya. Katalonia ei ole Espanja. Tämä on oppitunti nro 1. Alueella on ollut tyyppejä: roomalaisia, foinikialaisia, ibereitä jo noin 600-luvulla ekr ja nykyinen kansa puhuu omaa kieltään kataloniaa (pohjautuu latinaan, kuten espanjakin) ja kokee myös kansanluonteensa eroavan espanjalaisista. Koska historian saatossa katalaaneja on kohdeltu nurjamielisesti, se on myös hitsannut porukan yhteen. Haaveita itsenäisyydestä on.

Katalonian kultainen aika alkoi keski-ajalla ja 1600-luvulla Aragonian Fernando nai Kastilian Isabellan. Yhdessä he rahoittivat Kolumbuksen matkan Amerikkaan, valtasivat alueita muslimeilta ja karkoittivat paikallisen merkkiyhteisön, juutalaiset. (Vanhasta juutalaismenosta ei ole paljon jäänyt näkyviä todisteita kaupunkiin.)

1700-luvulla  Espanja vahvistui ja 1714 Katalonia sai maistaa elämän karheaa puolta, kun se liitettiin osaksi Espanjaa ja se menetti itsehallintonsa. Espanja rankaisi uutta aluetta kovalla kädellä, sillä Katalonia oli vehkeillyt Ranskan kanssa. Näin kaukaa juontaa katalaanien syvä inho espanjalaisia instituutioita kuten vaikka Real Madridia kohtaan.

La Rambla

Tutustuminen Barcelonaan kannattaa aloittaa kuululta bailukadulta La Ramblalta. Sinne FC Barcan fanit saapuvat juhlimaan mestaruuksia ja sieltä tie johtaa Kolumbuksen patsaalle Välimeren rannalle. La Rambla on alunperin ollut vähäpätöinen hiekkatie, jonka varrelle rakennettiin myöhemmin luostareita ja kirkkoja. Espanjan sisällissodan aikana näitä tuhoutui ja nyt kadulla vallitsee kaikkea muuta kuin pyhä tunnelma. Hasis tuoksuu, päihtyneitä turisteja, epäilyttäviä tyyppejä, prostituoituja, kauppiaita..

Monument a Colon

Kataloniassa halutaan uskoa, että Kolumbus oli katalaani. Asiaa yritetään varmentaa erilaisilla dna-testeillä Kolumbuksen kirjeistä ja muista lähteistä. Ilmeisesti hän ainakin puhui katalaniaa ja lienee ollut alunperin kotoisin Mallorcalta. Huhtikuussa 1493 hän rantautui Kataloniaan, tapasi Isabellan ja Fernandon ja kertoi heille matkastaan Amerikkaan. Monumet a Colon kertoo näistä tapahtumista.

1800-luvulla Barcelona oli Espanjan johtavia teollisuuskaupunkeja ja vauraus näkyi. Barcelona oli Tampereen tavoin merkittävä tekstiiliteollisuuskaupunki, pohattojen rikastuminen revittiin maalta ja muualta saapuneiden selkänahoista ja levottomuuksia ilmeni jatkuvasti. Engels (se Marxin kaveri)  totesikin Barcelonan pitävän hallussaan barrikadien rakentamisen maailmanennätystä.

1920-luvulla Barcelonassa kukoisti anarkistien, seksuaalisesti vapautuneiden, työläisten ja muun levottoman aineksen elämä. Vasemmisto vahvistui. (Taas vrt. Tampere). Barcelonassa taisteltiin kiivaasti Francon vallankumousta vastaan. Hitlerin & Mussolinin avulla Franco lopulta kukisti vahvan vasemmistokaupungin kapinan 1939. Francosta tuli Espanjan diktaattori 1970-luvulle asti. Barcelonalla koitti taas kovat ajat.

Seuraavina vuosina Franco halusi päästä eroon kommunisteista, anarkisteista, separatisteista ja FC Barcelonan kannattajista. Paikallisille Barca on siis enemmän kuin seura. Més que un club.

Francon aikana katalaanin kielisiä lauluja hoilattiinkin vain FC Barcan peleissä. Järjestettyjä otteluja vaadittiin ja Barcan tuli taipua nöyryyttäviin voittoihin Real Madridia vastaan. Barcan johtoa myös valkoiltiin, jopa tapettiin.

Vuonna 1957 rakennettu Camp Nou on Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin jalkapallostadion.
Kierros stadionilla on kallis, yli 20 euroa, mutta siihen sisältyy museo ja näkymää eri suunnilta kenttää. Lisäksi voi kävellä hemmojen pukuhuoneessa ja tunelmoida niiden poreammeen ja suihkujen äärellä. Fanille tämä on tietysti must. Nyt kun olen itse jo kahdesti ko. kaukalon kiertänyt, ei tarvitse varmaan enää tässä elämässä.

Katalaanien toinen pyhä kohde on Montserrat (sahattu vuori). Paikallisten mielestä Jumalan enkelit sahasivat vuoren eriskummallisen näköiset hahmot ihan omin kätösin. Kun käy paikan päällä, väite alkaa näyttää mahdolliselta. Väitetään, että tänne on kätketty jopa Graalin malja. Natsi-Saksan aikaan Hitlerin joukot oikeasti penkoivat täällä maljaa etsimässä!

Olen käynyt Montserratissa aiemmalla reissulla, joten sinne ei tällä kertaa menty, mutta suosittelen kohdetta. Sinne pääsee junalla nopsasti Barcelonasta, siellä on kirkkoa, luostaria, vuorella voi kiipeillä, museokauppa on hieno ja sitten on tämä La Morenata eli musta neitsyt. Legendan mukaan patsas on löytynyt läheisestä luolasta ja anyway tätä neitsyen kättä on tarkoitus visiitillä suudella (ja toivoa jotain.)  Siinä oli jotain erikoista siinä patsaan ympärillä..mutta en osaa määritellä mitä.

Montserrat

Camp Noun La Morenata

Montserratin neitsyestä on kopio siellä FC Barcan stadionilla Camp Noulla. Makes sense, ah?

Barri Gótic eli Goottilaiskaupunginosa on kapeiden ja sokkeloisten katujen kiehtova sekamelska La Ramblan kupeessa. Yöaikaan täällä voi haistaa vaaran tuntua. Keskiajalla tämä oli juutalaisten keskus, mutta inkivisitio tosiaan karkoitti poloiset täältä 1492. Barcelona oli merkittävä merimahti ja siitä muistuttaa Santa Maria del Mar, josta kerrotaan viime vuosien menestysromaanissa Meren katedraali (pitää lukaista se joskus).

4Gats

Ekan maailmansodan jälkeen Barcelona kokosi siis kaikenmoista väkeä. Geroge Orwellin esimerkiksi piti toimia sotakirjeenvaihtajana sisällissodassa1936, mutta hän liittyi taisteluun fasisteja vastaan sillä tuona aikana ja tuossa ilmapiirissä se näytti ainoalta ajateltavissa olevalta teolta.

Cervantesin Don Quijote vieraili Barcelonassa. Picasso piti 4Gatsissa eli Quatre Gats (Neljä kissaa, C/Montsió 3) ensimmäisen taidenäyttelynsä. Paikassa voi edellen syödä ja fiilistellä 1900-luvun pianobaarin hengessä (ruoka ei ollut hääviä ja muut ruokailijat olivat Saksasta ja Yhdysvalloista). Picasso asui Barcelonassa useissa osotteissa esim. Avinyó -kadulla, jonka prostituoiduista hän otti aiheen kuuluun Avignonin naisiin.

Taustalla katedraali

Katalonian modernismi on vastaus Suomen jugendille tai Pariisin art nouveaulle. Modernistityyli ei ollut vain rikkaiden tyyliä, vaan se näkyi julisteissa, apteekeissa, kaupoissa, keramiikassa. Kuuluisin modernisti on Antonio Gaudi, joka kädenjälki näkyy kaikkialla Barcelonassa. Alla näkymä Gaudin suunnitteleman Parc Guellin puistosa. Edessä Barcelona ja modernistinen risti, taustalla Välimeri.

Francon jälkeen Espanjan olot muuttuivat nopeasti. Vuoden 1992 olympialaiset olivat kaupungille suurponnistus.

Alla kuva härkätaisteluareenasta, joka on nyt muutettu ostoskeitaaksi, sillä härkätaistelut on Kataloniassa kielletty, sekä yleistä katuvilinää Placa de Catalunyan tuntumasta.

Näkymää Eixamplesta, joka on modernismin aluetta, hienostoleimalla.

Espanjalaista kitaraa, flamencoa ja muita espanjalaisia juttuja ei pitäisi Barcelonasta etsiä..täällä on paljon omaakin kiinnostavaa nähtävää.

Katselin ennen matkaa leffat Vicky Cristina Barcelona ja Biutiful. Ainakin tuosta Woodyn versiosta on oikein letkeä aloittaa matkan valmistelu...


Vicky and Cristina decided to spend the summer in Barcelona. Vicky was completing her master's in Catalan Identity, which she had become interested in through her great affection for the architecture of Gaudí. Cristina, who spent the last six months writing, directing, and acting in a 12-minute film which she then hated, had just broken up with yet another boyfriend and longed for a change of scenery. 


Everything fell into place when a distant relative of Vicky's family who lived in Barcelona offered to put both girls up for July and August. The two best friends had been close since college and shared the same tastes and opinions on most matters, yet when it came to the subject of love, it would be hard to find two more dissimilar viewpoints. Vicky had no tolerance for pain and no lust for combat. She was grounded and realistic. Her requirements in a man were seriousness and stability. She had become engaged to Doug because he was decent and successful and understood the beauty of commitment. 


Cristina, on the other hand, expected something very different out of love. She had reluctantly accepted suffering as an inevitable component of deep passion, and was resigned to putting her feelings at risk. If you asked her what it was she was gambling her emotions on to win, she would not have been able to say. She knew what she didn't want, however, and that was exactly what Vicky valued above all else. 

Leipää, tahnoja, salaatteja, lihapullia ja Baileys pannacotta

Darlings,

nyt on pitänyt kiirusta. Kesäkuun alkuun mahtui päätyötä, kahden käsikirjoituksen tiukkaa viimeistelyä ja niiden aiheet ihan eri maailmoista, yhden lapsen matka Ranskaan, toisen kiekkoleiri Kuortaneelle, sitten lapset siirtyivät isälleen kahdeksi viikoksi -huoh, jokainen yh tietää mitä pakkaamishelvettiä tämä pitää sisällään. Sitten kipaisin Helsinkiin Tampereelta vuoropäivinä ja lopulta Tallinnaan. Välissä juoksin työhaastatteluissa ja olin viikkotolkulla stressin ja paniikkihäiriön välimaastossa.

Ja sitten alkoi loma. Ja kaikki oli pesty, pakattu, kirjoitettu ja hyvästelty. Syke oli vielä tosin korkealla.

Loma alkoi parhaalla mahdollisella moodilla. Vanhoja kavereita tuli kylään, päivitettiin vuosikymmenen kuulumiset, syötiin välimerellistä safkaa ja juotiin viiniä, istuttiin terassilla ja lopulta yökerhossa tappiin asti. Kyllä sitä joskus vanhakin vielä jaksaa.

Tarjoilin alkuiltaan muiden blogien anteja (Lauran tähti ja Kädenvääntöä -kiitos!) mielestäni aika onnistuneesti ja sovelsin jotain omaakin:

ensinnäkin tein simppeliä ja maistuvaa leipää, 18 tunnin kohotusta lukuunottamatta täysin vaivaton juttu:

maalaisleipää

ja sen kanssa oli tarjolla ostettua tapenedea eli mustaa oliivitahnaa +

paprikatahnaa joka soveltui yhtälailla lihapullien kanssa kuin leivänkin päälle +

artisokkatahnaa joka oli aivan taivaallista, mutta jota kannattaa tehdä kaksinkertainen annos, niin on suhteessa saman verran kuin tuota paprikatahnaa

Salaatteina tarjosin oman blogin couscous-salaattia ilman kanaa, sillä joukossa oli vegetaristi, ohje löytyy siis tästä +

Sitruunaista fetapastasalaattia  (joka on ihanaa myös hangover-aamuna :)

Lisäksi oli tsatsikia, ohje tässä:

Tsatsiki

1/2 l kreikkalaista jugurttia
1 kurkku
1 valkosipulinkynsi
viinietikkaa
oliiviöljyä
mustapippuria, minttua

Oli niin jankkia jugurttia siinä partasuupurkissa (vai oliko se mummo tällä kertaa..) että en valuttanut.

Kurkku pilkotaan niin pieneksi kuin jaksetaan ja sitten ripotellaan merisuolaa päälle ja annetaan valua siivilässä puoli tuntia.

Kurkku ja jugurtti sekoitetaan ja sekaan tuoretta minttua, puristettu valkosipulinkynsi, ripaus mustapippuria, reilu ruokalusikallinen omenaviinietikkaa, tujaus oliiviöljyä. Sekoitetaan ja annetaan maustua hetken aikaa.

Lisäksi tein lampaanjauhelihasta aika mietoja kreikkalaishenkisiä lihapullia (kaikessa muussa oli aika reippaasti makua, joten en halunnut luoda enää voimallisempaa kilpailuasetelmaa) 

Lihapullat

600 g lampaanjauhelihaa
2 dl vettä
4 rkl korppujauhoja
1/2 hienonnettu ja kuullotettu sipuli
1 1/2 tl suolaa
valko- tai mustapippuria

Hienonna ja kuullota sipuli voissa. Laita korppujauhot kulhoon veden kanssa turpoamaan hetkeksi. Lisää loput ainekset ja vaivaa taikinaksi. Pyöritä pieniksi lihapulliksi ja paista uunissa 200 astetta reilut 10 minuuttia.

Koska mukana tosiaan oli vegetaristi, tein myös soijaversion pullista tällä ohjeella, tuli ihan okei, mutta lisäisin seuraavalla kerralla mukaan paprikajauhetta ja pari perunaa muussattuna...

soijarouhepullia

Ja jälkkäriksi oli tarjolla Baileys-pannacottaa. Se toimi myös korjaavana tuotteena seuraavana aamuna :)

Baileys pannacotta

6dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
1 dl sokeria
6 liivatelehteä
2 1/2 dl Baileys-likööriä
valmista suklaakastiketta tai sulatettua tummaa suklaata

Liivatelehdet kylmään veteen. Kerma ja halkaistu vaniljatanko kattilaan. Keitä hiljalleen n 15 min. Poista vaniljatanko, lisää sokeri ja Baileys. Purista liivatteista vedet ja hujauta ne  kuumaan kermaan. Kaada seokset pieniin tarjoilukuppeihin. Hyydytä kylmässä tunteja. Kaadoin tarjoiluvaiheessa vielä valmista suklaakastiketta päälle.


Juhlien jälkeen pakkasin miehen kanssa laukut suurpiirteisellä otteella ja suuntasimme vajaaksi viikoksi Barcelonaan. Sieltä kotiuduimme eilen. Nyt on löytynyt täysin rento ja boheemi lomaolo. Toivottavasti pystyn pitämään sen, kun lapset tänään kotiutuvat. Viiden yön jälkeen lähdemme kohti ITAliaa.

Loistavaa lomamoodia edisti sekin, että sain Barcelonassa tietää tulleeni valituksi tosi kiinnostavaa työpaikkaan, jonka otin vastaan nauttien kylmää cavaa Barcelonan yössä.

Nyt siis päivitän tätä blogia vähän aktiivisemmin ja luvassa siis seuraavaksi Kataloniaa, viinejä, Sagrada Familiaa, Välimeren aaltoja..

Tallinnassa kannattaa käydä

Tallinna on kaikille niin umpituttu paikka, että tuntuu melkein kotimaan matkailulta käydä siellä. Olen ollut Tallinnassa monen monta kertaa, opiskeluaikoina 1990-luvun puolivälissä 5 kertaa, myöhemmin 4-5 kertaa 2000-luvun puolella. Nyt oli välissä monen vuoden tauko. Lauantaina ja sunnuntaina piti olla Helsingissä, mutta hotelliyö siellä ei hotsittanut, kun on niin usein tullut siellä suunnalla nyt kierrettyä. Joten lautalla Tallinnaan lauantai-iltana ja sitten seuraavana iltana takaisin. Vaikutti hyvältä idealta.

Laivamatka on aloitettava niillä valkosipulileivillä ja oluella tietysti. Virolainen juustokin on ihan jees. Laiva oli tyhjä, nettiyhteys pelitti, meri oli tumma...

Hotelli oli valittu mahdollisimman kaukaa Viru-aukiosta, jota on tullut nähtyä jo kiintiöt täyteen. Hotel L'Ermitage oli siisti, rauhallinen ja huoneet hyvin äänieristettyjä. Aamupala kelvollinen eestiläistä paksua puuroa, kaloja, juustoja ja hirveän pahaa kahvia.

Kun kävelee vanhan kaupungin muurien ulkopuolella, tavoittaa ihan länsieurooppalaisen metropolin fiiliksen.

Paitsi kun lukee jotain kylttejä. Nehän on niin humoristisia kyllä.

Sellainen ihan Oxfordin fiilis siellä oli paikoitellen.. tonne vaan nuoria gentlemanneja melomaan..

Mutta sitten taas, kieli on hämmentävää mielleyhtymineen.

Aurinko laskee pian keskiaikaisen kaupungin ylle, niinkuin se on tehnyt satojen vuosien ajan. Ei kovin originelli ajatus, mutta väistämätön.

Vanha kaupunki on erittäin kuvauksellista. Nyt oli vain kännykkä mukana, mutta kaikki se visuaalinen ilmeikkyys innoitti silti kuvaamaan.

Söimme ihanat safkat Restoran Ribessä (Vene 7). Hauskasti yhdistyi ranskalainen perinne itäisiin sointuihin. Viinilista oli vaikuttava. Perinteinen virolainen juustokeitto huokui savuista pehmeyttä ja ankkakattaus oli antoisa ja suuri. Alussa pöytään kannetut leivät erilaisten levitteiden kanssa olivat huikeat. Tumma leipä on niin hyvää. Myös paikallinen raejuusto on mun makuun. Alla illan näkymä Ribestä.

Aamulla miehityksen ajan museo oli tietysti must. Aika ahtaaseen tilaan oli tungettu paljon ihmeteltävää.

Polkypyörän rekisterikilpi neuvostoajoilta.

Rullikset viron kasarivuosilta ja eka massatuotannon telkkari.

Alakerran setä-Lenin oli puhutteleva.

Stalinin barokkia Tallinnassa.

Lasnamäen pahamainen kaupunginosa, jossa suurin osa tallinnalaisista asuu.

Rusalka, enkelipatsas rakennettu haaksirikkoutuneen laivan muistolle. Jos olisin innokas hölkkääjä, juoksisin tuota rantaviivaa ja twiittaisin siitä sitten A. Stubbin tapaan jotain yltiöpositiivista.

Kolme siskoa vanhasta kaupungista, 1500-lukua. Pittoreskiä.

Mustapäiden rakennuksen ovet, 1600-luvun kauppiasasennetta.

 Maatuskat on kyllä symppiksiä.

Maiasmokk on Tallinnan vanhin kohvik, täältä on saanut marsipaania 1800-luvun puolivälistä alkaen.

Kuldse Notse Körts tarjoilee perinteistä virolaista ruokaa. Possut on teeman ydin.

Me syötiin kuitenkin sieniä, lihaa ja perunaa.

Raatihuoneen torilla on aina samanlainen meno. Ennen siellä mestattiin ihmisiä, nykyin korkeintaan ryöstetään. Mies osti mulle ihanat meripihkahelmet, vaikka se onkin vähän kornia, mutta huomasin, että olin halunnut sellaisia jo pitkään.

Viron vapaudenpatsas pystytettiin Viron ekan itsenäisyyden alussa. Niillä on historian saatossa ollut paljon huonompi tuuri kuin meillä.

Kahvila vanhassa kaupungissa ja Vana Tallinn-kaffet. Pian on aika kiirehtää laivalle. On varmaan aika tuoda lapsetkin käymään Tallinnassa, oli tosi rentoa, edullista ja tunnelmallista tällä kertaa.

Mannerheimista Metallicaan

Sellainen päivä taas eilen. 

Aamulla myöhästyin töistä. On tapahtunut mulle ehkä kerran aikaisemmin. Kerran myöhästyin koulusta, kun oli hirmuinen lumimyrsky ja tiet suljettuna. Puolet oppilaistakin tuli silloin myöhässä. Eilen ei oikein ollut mitään hyvää syytä; lähdin liian myöhään varmaan ajamaan liian kauas. Sitten eksyin hieman. Kun lopulta olin Visavuoren museoalueella mokasin kohtalokkaasti. Tiesin, että duuniporukka pitää tavata kahviossa ja en juostessani nähnyt mitään kylttiä. Huusin kaukaa kulkevalle työtölle, että missä kahvila on ja hän viittilöi varman oloisesti kohti rantaa. Suuntasin sinne niin määrätietoisesti että melkein hyppäsin aidan yli, mutta kiersin sen kuitenkin. "Yksityisalue-kyltti" ei millään tavalla hidastanut menoani.

Kun survaisin mökkiin sisään, kuulin vienon kysymyksen, että "kuka siellä?" Sillälailla. Olin saapunut Kari Suomalaisen lesken Lippe Suomalaisen kesämökkiin maantaiaamulla luvatta yllättäin. Harvemmin on samalla tavalla hävettänyt.

Löytyi se kahvilakin sitten. Ja sieltä alkoi kierros kuvanveistäjä Emil Wikströmin ateljeekodissa.

Ensinnäkin C.G.E. Mannerheim tuli vastaan ja vielä syntymäpäivänään. Mulla on marskiin spesiaalisuhde, sillä olin nuoruudessa pitkät tovit Päämajamuseossa töissä. 

Oli siellä jokalähtöön näitä 1800-luvun suurmiehiä patsaiden muodossa.

Alueella on myös Kari Suomalaisen töitä esittelevä näyttelytila, hän oli Wikströmin tyttärenpoika. Tää lause Suomalaisen sota-ajan kokemuksista luonnekkasti osui kohteeseen.

Wikstömin ateljeekoti on samaa mallia kuin Halosen ja Gallen-Kallelan kotimökit. Karjalaiset vaikutteet talossa, upea luonto ympärillä, leveetä hirttä ulospäin ja pientä pariisilaista vaikutetta sisätiloissa. Tykkään Ruovedellä sijaitsevasta Kalelasta eniten.

En ottanut valokuvaa, mutta meditoin pitkään sisätiloissa sen havainnon äärellä, että seinässä oli tuohesta sommiteltu hakaristi. Symboli tuli tietysti muinaissuomalaisuudesta ja varmaan Karjalastakin, mutta ainahan se hieman pistää tytön mietteliääksi.

Maisemat oli huikeat...ja talon vieressä muinaiset lapinrauniot. Lapinraunioita Suomessa varmaan on tuhansia ja tietty nää kaikki suurta suomalaiset menneisyyttä etsineet kultakauden taitelijat on niitten      läheisyyteen halunneet muuttaa inspiroitumaan. Oppilaita aina ihmetyttää että miten joku Sibbe nyt ekana on johonkin muinaisille kalliomaalauksille osunut. Ei ole ihme se. Nämä tyypit oli niitä just etsimässä.

Pihapiirissä oli vaikuttava Väinämöinen.

Visavuoren läheisyydessä on Rapolan linnavuori. Sinne siis muinaiset hämäläiset pakeni vihollista pakoon. Alueelta on kaivettu mm. viikinkikamaa kuten miekkoja, muistaakseni, joten on niitä ihan oikeita vihollisia tuolla asti pyörinyt.

Näkymä Rapolasta ja sitten linnavuoren muinainen portti.

Muinaissuomalaisten tunnelmista oli ihan luontevaa hypätä autoon ja ajaa Helsinkiin Metallicaa kuulemaan.

Mikä on todennäköisyys että moisessa ihmismassojen teatterissa näkee tuttuja? Musta aika pieni, mutta niin vaan löysin vanhan koulukaverin suoraan Savosta miehineen just hetki ennen keikan alkua.

Kaikki ne hienot biisit kuultiin ja olin ihan fiiliksissä. Master of Puppets, koko Black Album, One, Seek and destroy...

Noi tyypitkin tuntuu nykyisin niin läheisiltä, kun olen tuijottanut sen puhuttelevan dokkarifilmin kahdesti.

Eniten mulla nykyisin kolahtaa tämä:

...and my ties are severed clean
the less I have the more I gain
Off the beaten path I reign
Roven wanderer
Nomad vagabond
Call me what you will....