A room with a view. Siinähän se. Ensimmäinen aamu Floridassa. A Historic tavern inn. En suosittele.
Aamulla telkkari päälle ja lämpöisiä kelejä ihmettelemään. Pirteät aamuselostajat kertovat, että juuri tänään on tullut kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun ensimmäinen junarata Key Westiin avattiin. Tämä toi saaret mantereen yhteyteen, aiemmin kulku oli mahdollista vain venein. Sittemmin rakennettiin moottoritie. Tässä yhteydessä toinen, musta ja viehättävä naisselostaja kertoi, ettei ole koskaan käynyt Key Westissä vaikka asuu Miamissa. Ihmettelimme, miten se on mahdollista.
Aamiaisen nappasimme mukaan hotellin vireisestä ranskalaistyyppisestä kahvilasta. Sitten pikapysähtyminen ensimmäisessä K-martissa. Tässä vaiheessa oli pakko aloittaa shoppailut, se mitä oli alunperin ajateltu nestetankkauksen varmistamiseksi, kestikin varmaan tunnin ja kassit täynnä matkamuistoja ja muuta krääsää auto kohti etelää.
Tuossa vieressä se historiallinen synttärisankari viilettää.
Ennen Key Westiä ajoimme myös läpi Floridan peura-alueen. Paikalliset peurat ovat suojeltuja, joten nopeudet hiipuivat hieman, mutta ei toivettakaan peruojen näyttäymisestä. Luonnon ihmeitä kyllä piisasi. Kummallakin puolella tietä avautui valtameri ja ympärillä lensi eksoottisia ja kauniita lintuja.
Key Westissä ensimmäisenä suunnistimme Lonely Planet- oppaan kehumaan ruokapaikkaan El Siboney:yn maistelemaan aitokuubalaista ruokaa.Sinne ajettiin pikkukaupungin läpi ja paikka sijaitsi ihan tavallisella asutusalueella.
Koska floridan erikoisuudeksi on mainittu kuubalainen leipä, päätin sitten syödä sitä. Sikojenlahden epäonnistuneen maihinnousun jälkeen Kuubasta pakeni tuhansittain väkeä Floridaan ja Key westistä on vain 90 mailia Kuubaan. Kuubalaiseen leipään kuului kinkkua, salaattia ja juustoa. Ei niin ihmeellinen suoritus. Nuo sivuun tilatut jotkut kalasysteemit puolestaan oli mielettömän hyvin tuollaisen raikkaan lime-korianterimössön kanssa. Nyt en liioittele. Ne oli tosi, tosi hyviä.
Possua, keittobanaania ja keltaista riisiä, lisäksi rinnalle tuli papuja. Maistelin kaverin lautaselta todetakseni, että sillä oli kuitenkin paremmat sapuskat. Palvelu oli jees, paikka oli eläväinen ja täynnä, selväsiti suosittu ja paikallistenkin suosima. Seinillä oli hirveät määrät erilaisia kunniakirjoja, Trip Advisoria ja muuta.
Kuvut täynnä kävelimme sitten keskustassa ja meren rannassa. Siellä oleili suuria luksusristeilijöitä ja paljon turisteja. Key West itsessään oli sellainen tavallinen täyteen ahdettu turistirysä, paljon juottoloita ja baareja ja seuraavassa kuvassa niistä kuuluisin.
Captain Tony's Saloon sijaitsee sillä paikalla, jossa aikoinaan oli Hemingwayn kantis Sloppy Joe's (Nykyinen Sloppy Joe's on sitten viressä). Ernest muutti toisen vaimonsa, Voguen päätoimittajan kanssa Key Westiin. He ostivat saaren korkeimmalle kohdalle rakennetun kivitalon ja rakennuttivat pihapiiriin Hemingwaylle kirjoitustilat ja myöhemmin erään perheriidan päätteeksi uima-altaan. Myöhemmin Ernestin iski saarelle muuttanut nuori kirjailijatar ja hän jätti vaimonsa ja muutti Havannaan. Vaimo jäi poikineen asumaan tähän taloon.
Kyllä sinne taloon kannattaa mennä, vaikka ei olisi Hemingway-fanikaan. Se on tosi kiva kulkea läpi ja hintaan kuuluva ilmainen opastus oli vitsikäs ja kepeä. Suurinta osaa turisteista tuntui kiinnostava Hemingwayn kissavainaan jälkeläiset (6-varpaiset), joita majailee aluella 40 tai enemmä. On siinä pihapiirissä kissojen hautausmaakin.
Sisällä talossa oli Picasson kissaveistos, kaverille tarkoin suunniteltu. Myöhemmin joku amerikkalaispoika oli ryöstänyt sen ja juossut ulos patsaan kanssa. Kun poju saatiin kiinni, patsas putos ja se särkyi sirpaleiksi. Talossa oleva on siis tarkka kopio.
Hemingwayn talon yhteydessä on pieni puoti, jossa myydään esimerkiksi tyypin kirjoja.Olen niin kissa-allerginen, että pari tuntia alueella oleskeltuani oireet olivat sitä luokkaa, että oli poistuttava ja pian. Ernest muuten meni naimisiin neljä kertaa ja tappoi metsästysreissulla lopulta itsensä. Talon osti myöhemmin rikas leskirouva, joka kärsi jatkuvista turistilaumoista, hänen jälkeensä talosta tuli sitten museo.
Autoille vielä ottamaan viimeiset tunnelmakuvat Key Westistä ja sitten kohti pohjoista. Seuraavaksi yöksi oli varattu La Quinta- ketjun hotelli Sunrisesta, Miamin pohjoispuolelta Fort Lauderdelestä. Hieman epäilytti pitkä paluumatka ja millainen hotellikärsimys olisi seuraavaksi edessä.
Matkalla maisemat olivat niin upeat, että ei meinannut uskoa onneaan.
Lisäksi auton radio soitti musiikkia, kaikki mahtavia '60-'70-lukujen klassikoita. Oli aika eeppinen fiilis kiittää moottoritietä, kummallakin puolella kirkas meri, taivaalla pinkit pilvet ja radiossa
Whiter Shade of Pale, Sweet Home Alabama, Like a rolling stone, Sittin ' on a Dock of a Bay, Waiting for the Sun...
Iltapimeässä eksyimme taas. Navigaattori ei meinannut löytää hotellin osoitetta ja sellaista muuta mukavaa. Tuli siinä kinasteltuakin, kuten tilanteeseen kuuluu.
Helpotti ihan kamalasti, kun pääsimme lopulta hotelliin ja se oli ihan siisti ja hyvä. Nopea wifikin sai kontaktin facebookkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti