maanantai 21. tammikuuta 2013

Provencen tonnikalapiirakka, deliciööös

Teki aika tavalla mieli tonnikalapiirakkaa. Olen tuntenut sammumatonta tonnikalan himoa jo muutaman kuukauden. Näyttää siltä, että jaksan syödä Pirkan Provencen tonnikalaa pussillisen X-tra raejuuston kanssa joka päivä elämäni ehtoolle asti. Nyt tämä himokkuus oli kuitenkin jalostuneemmassa muodossa ja piirakkaa piti saaman.

Oikaisin pohjassa, tykkään Sunnuntain ruis-kaura-valmispohjasta, joten kaksi sellaista venyteltiin pellin muotoon. Päälle laittelin vähän sitä mitä kaapista löytyi ja tuli kyllä ensiluokkaisen kelpoa piirakkaa iltapalaksi.




Piirakkapohjien päälle virittelin tomaattipyrettä ja Heinzin verratonta ketsuppia Balsamic vinegar. Niiden päälle asettelin puolikkaan paprikan ja pienehkön punasipulin kiepuvina renkaina. Kolme pussillista jo mainittua, kertakaikkisen mainiota Pirkan Provencen tonnikalaa. Sitten kepeästi mustia oliiveja ja aurinkokuivatun tomaatin palasia. Päälle fetan viipaleita (ei kuvassa, merkki oli Patros) ja sekoituksen jossa oli 2 kananmunaa, 2 dl kermaa ja pussillinen juustoraastetta. Päälle Provencen yrttisekoitusta. Ja muuta Provencea tässä ei varmaan sitten ollutkaan, mutta ei sen väliä. Ja sitten uuniin paistumaan 200 asteeseen vajaaksi puoleksi tunniksi.

Attenzione! Kuvasta puuttuu siis feta, munat ja kerma.

En ollut perheen ainoa tyttönen uunin äärellä. Seiskaluokkalaisella oli kotiläksynä kääretortun tuottaminen ja sitä saatiin jälkkäriksi. Tykkään, kun lapseni värväytyvät keittiövuoroon, sillä sitä ei tapahdu erityisen usein. Kaikilla blogaajilla kun tuntuu olevan sellaiset master junior chefit kasvamassa, niin ei täällä kyllä todellakaan. Meillä pidetään aivan itsestäänselvänä että äiti kokkaa, äiti siivoaa ja äiti laittaa. Pienetkin yritykseni järkyttää tätä tasapainoa otetaan kauhistunein huudahduksin vastaan.



lauantai 19. tammikuuta 2013

Blinejä ja Romanovin mansikoita, tavarits

Olen blogannut ennenkin blini-reseptin ja hehkuttanut miten suuri blinien ystävä olenkaan. Toistan nyt itseäni ja lisään soppaan raikkaan jälkkärin: Romanovin mansikat.

Skene oli perjantainen ilta, pari hyvää ystävää, sopivasti kuplivaa juomaa, pienet vodkat kuuluivat tietysti asiaan, blinejä eri täytteillä ja lopuksi Cointreaussa uitettuja etelämaiden mansikoita. 




 Käytän Kai Linnilän ohjetta blineissä:

Blinit Heddin tapaan
2 dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
1 dl kermaa
3 munaa
2 tl hiivaa
rasvaa paistamiseen

3 dl maitoa, sekaan jauhot ja hiiva. Kupliman 4 tunniksi. Erota keltuaiset ja valkuaiset ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kuumenna loput maidot ja kaada se keltuaisten, kerma ja suolan kanssa taikinaan. Sitten valkuaisvaahto. Paista pannulla ruskeiksi. Venäjällä paras minäehdokas tekee ohuimmat blinit, mutta itse tykkään myös tuhdeista.

Blinien kanssa meillä on yleensä smetana-mäti-punasipulia, tattimuhennosta ja suolakurkkua sekä laatuisaa hunajaa.

Tattimuhennos
pari isoa tattia tai muita sieniä
1 sipuli
1 rkl voita
prk tomattipyrettä
suolaa, mustapippuria, rakuunaa
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä
1-2 rkl smetanaa
1 suolakurkku

Pilko sipulit ja sienet. Paista sipuli, sekaan sienet kiehauta. Sekoita mausteet ja jauho kylmään veteen ja lisää joukkoon. Lopuksi smetana ja kurkkukuutiot.



Romanovin mansikat

puolisen litraa mansikoita pilkottuna
1 dl Cointreau-likööriä
1 appelsiinin mehu puristettuna
1 appelsiinin kuori raastettuna
vajaa desi sokeria

Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua parisen tuntia. Tarjoile kermavaahdon kanssa.


Sain mieheltä ihanan synttärilahjan, iphonen, josta olin haaveillut jo ainakin kolme vuotta. Kaikilla puhelimen kuvaohjelmilla olenkin leikkinyt viime päivät kiivaasti, näppärää, kun on laatuisa kamera puhelimessa. Joten blogin ilme muuttunee hipsterihötöksi täälläkin :)





keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Ja vielä lisää Provencea...

Edelliseen blogaukseen viritin jo tietoa ja tarinaa, mutta koska jouluinen matka oli esteettisesti itselle jotenkin kauhean iso kokemus ja synnytti voimallisen tunteen siitä, että haluan asua tuolla vielä, niin tässä lisää...

Thorenetin luostari aatonaattona.

Ihanaa, kun ei ole liikaa kaikkea sitä krumeluuria. Pohjoismainen sielu lepää.


Lorgues, joka on välillä kuin auringonkukka.

En ihmettele, en yhtään, että niin monet taitelijat, kirjailijat ja muut, jotka tarvitsevat inspiraatiota elääkseen, ovat asuneet Provencessa.

Kaupungit on kaiken lisäksi kiehtovan erilaisia. Marseille on ihan eri kuin Nizza, joka oikeastaan on Rivieraa. Avignon ja Aix on tyystin eri valtakuntaa ja sitten nämä kaikki pikkukaupungit, on luonteeltaan vaihtelevia. Lorgues on pikkukaupunki, jossa on kansainvälinen ailahdus, sillä sinne on muuttanut eläkepäiviään viettämään väkeä Isosta-Britanniasta, Alankomaista ja Ruotsista, no, tietysti Ranskasta myös.


Marseillen satamaa. Marseille on Välimeren suurin (?) satamakaupunki ja kyllä sieltä ulos ajellessa niitä konttirivistöjä saikin ihmetellä.


Ennen kaupungit perustettiin sinne, minne saatiin vesiyhteydet. Provencen kaupunkeihin on jätetty näitä vanhoja, kauniita vesipisteitä näkösälle.


Lisää Marseillen satamaa, taustalla kirkko, josta bloggasin edellisessä postauksessa. Söin mainitsemani bouillabaissen tuossa koristeellisemmassa, keltaisessa rakennuksessa.



Lorgues näyttää tältä kylään saapuville. Epäilen, että näky olisi tuttu vielä niille, jotka matkasivat tänne satoja vuosia sitten.





Toulon Joulupäivänä.



Ja vielä Thorenitin luostariin, joka on perustettu 1100-luvulla.


Ihana joulu Provencessa




Olen ollut aivan irti täältä viimeiset pari kuukautta. Irrottauduin tavallaan ihan tarkoituksella, vähensin radikaalisti fb-, twitter-, ja bloggausaikaani marraskuun lopulla. Syitä oli monia, ei kovin ihmeellisiä, mutta tauko lienee tehnyt hyvää. Olen tuottanut koko ajan tekstiä muualle ja toisaalta jouluna pääsin ihan meditatiiviseen tilaan, jossa osasin elää miettimättä sitä, miten tästä bloggaisin, facebookkaisin tai twiittaisin. Mietin vain, että mitä tästä itse ajattelen, miltä nyt tuntuu. Maistelin, haistelin ja tunnustelin.

Olen huomannut suurella lämmöllä, että lukijoita täällä kuitenkin on käynyt tasaiseen tahtiin ja valokuvatkin tähän bloggaukseen liitin jo parisen päivää sitten. En lupaa palata entisen kaltaiseen, ajoittan todella aktiiviseen kirjoitteluun, mutta yritän pitää sitten edes laatua yllä. Lähitulevaisuudessa kirjoittelen todennäköisesti uudesta työstä, edessä olevasta Berliinin matkasta ja jotain ruokajuttujakin on tallenettu kovalevylle parempaa vilkaisua varten.

Työkuviot ovat siis taas ihan uusiksi. Taidan tehdä jotain työpaikkojen vaihtamisen ennätystä lähitulevaisuudessa. OMG, niinkuin teinini toteaisi, mitä väliä. Lopputuloksena on ainakin hieman enemmän näköalaa kuin siinä poterossa, johon olin nelisen vuotta sitten innokkaasti kaivautunut.

Tammikuu on meillä bliniaikaa, joten blogini venäläisellä moodilla mennään tällä hetkellä keittiössä.

Mutta nyt sitten peruutus joulukuulle ja ihanaan Provenceen. Mieheni vanhemmat asuvat siis Lorguesissa, joka sijaitsee viinitilojen keskellä, on jo roomalaisten tuntemaa seutukuntaa ja eli kukkeinta aikaa keskiajalla, lähellä sijainneen ison Thorenetin luostarin ansiosta. Lorguesiin on noin tunnin ajomatka Marseillesta tai Nizzasta.

Matkustimme Provenceen tällä kertaa lentämällä Helsingistä Geneveen ja sieltä autoillen Lyonin kautta etelään. Tässä ensimmäisesä kuvassa Alppien tarjoamaa ilmettä ajoreitille Genevestä exit.



Lyonissa pidimme lounastauon ja shoppailimme. Kaupungissa on kaksi huikeaa ostoskeskusta, josta Confluencesta pidimme enemmän ja teineille sieltä löytyi Hollister. Toinen: Le Dieu, oli niin jättimäinen ja täynnä ihmisiä, että isommistakin lapsista piti pitää kädestä kiinni. Lyon vaikutti siltojen kaupungilta ja todella kiinnostavalta. Sieltä puuttuu ehkä Eiffel, mutta hintataso, nähtävyydet, museot, viinit ja ruoka lienee jopa omalla tavallaan kiinnostavampaa kuin Pariisissa. Palaan vielä Lyoniin joskus. Kuvassa alla Lyonin siltoja.


Lorguesissa majottauduimme miehen vanhempien omistamaan kaupunkiasuntoon, jota he vuokraavat matkailijoille. Koko kaupungissa on sellaista fiilistä, että en tiedä miten paljon se on mahtanut muuttua viimeisten satojen vuosien aikana. Jotain vanhaa voi aistia joka askeleella. Haaveilenkin nyt hetkestä, jolloin olen oikea kirjailija ja vietän tuolla kuukauden pari kirjoittamassa, aamuisin haen croissantit jostakin kaupungin lukuisista Boulangereista ja muut tarpeet torilta. Ja katselen valon liikettä vanhoissa, värikkäissä kiviseinissä.



Lorguesin kaupungintalo ja paikallisia ukkoja. Kylmä ja keväinen valo, siitä pidän eniten Suomessakin.






Myytiin siellä etelässä joulukuusiakin. Ja paljon olivat ihmiset koristelleet kotejaan hauskoin jouluvaloin.

Provencessa kodeissa on jouluisin myös näitä kotiseimiä, joiden hahmot santokset ovat kysyttyä tavaraa kaupunkien joulutoreilla ja pienissä putiikeissa. Santokset ovat 1800-lukulaisia hahmoja ja perheillä on tapana kartuttaa kokelmiaan vuosittain.


Lorguesin joulutunnelmaa...



Jouluaaton ateria aloitettiin näillä alupaloilla, oli etanoita, merietanoita(?), kaviaari- ja avokadotäytteisiä tuollaisia pikkukuppeja ja tietty shamppanjaa. Koko ateria vedettiin läpi shamppanjan kanssa, paitsi juustojen kohdalla tuotiin punaviiniä pöytään. Kaikki oli niin namsnams. 

Alkupalojen jälkeen ostereita. Sitten hanhenmaksapateeta viikunahillolla. Hanhenmaksan eettisyydestä en ole ilahtunut, mutta kyllähän se sulaa suussa. Täyteläistä, rasvaista...Sitäpaitsi vieraan maan ruokatapoja ja perinteitä en minä mene arvostelemaan.


Hanhenmaksan jälkeen oli vuorossa täytettyä kukkoa, joka sekin oli todella hyvää. Kukkoparka oli kastroitu 2-vuotiaana, joka oli emännän mielestä merkittävä info, olen niin aloittelija ranskalaisessa keittiössä, että tuo tieto ei avannut minussa mitään ahaa-elämystä. Selvästi tässäkin joku eettinen juttu on ja kukon seksuaaliterveydestä ei ole pidetty ehkä huolta? Onko kukko, joka ei säntäile kanasten perässä sitten pulskistunut mukavammin? Hmh.




Sitten seurasi ranskalainen jouluhalko ja lopuksi ihania, haisevia juustoja. Jouluhalot olivat kaupan kaikissa leipomoissakin tietysti joulun tienoossa..






Vielä Lorguesin tunnelmia.


En tiedä, mikä tuon metallihäkkyrän idea tornissa on, mutta niitä näkyi paljon.




Kävimme myös Marseillessa, jossa ykköskohteena oli kirkko Notre dame de la Garde. Miehen vanhemmat varoittelivat Marseillesta, joka on kuulemma Ranskan vaarallisinta seutua, siellä joutuu ryöstetyksi, raiskatuksi ja rumaakin siellä on. No ei ollut. Ihana kaupunki. Ystävällistä palvelua. Lämpötila oli +17 :)



Kirkko sijaitsi kiitettävän jyrkällä kukkulalla ja sinne ajaminen ja varsinkin alastulo aiheutti paniikkikohtauksen tyyppistä tunnetilaa.


Näköalat tietty kaiken vaivan väärtit. Edessä pienellä saarella Chateau d'If, jossa Monte Christon kreiviä pidettiin vangittuna. Vaikka se ei olekaan totta, niin tuolla se tuntui hetken mahdolliselta.


Kirkon sisällä roikkui katosta kaikkia niitä aluksia, jotka ovat olleet merihädässä, mutta pelastautuneet ja kiitokseksi Jumalalle on viety sitten näköisalus kirkkoon. Välimereen oli sitten uponnut jos jonkinmoista laivaa, lentokonetta ja kopteria..


Myös liittoutuneiden raffeja. Varmaan oli jokunen saksalainen luftwaffekin pelastunut, mutta eivät sentään olleet vieneet sitä näytille...


Marseillessa kuuluu syödä Bouillabaissea, joten sitä oli sitten satamassa toki nautittava. Lisukkeetkin näytti jo hyvältä.


Itse soppa oli sellainen, että aluksi olin, että mitä ihmettä. Liemen hieno, sahramilla sävytetty aromi vaati kyllä useamman lusikallisen totuttautumista ennenkuin pääsin kyytiin.




Marseillen saippuoita paikallisella joulutorilla.. 


Kilpikonnia Provencen kilpikonnakylässä, jossa kävimme Joulupäivänä - oli muuten auki! Taisimme olla ainoat vieraat ja tuhansia kilppareita, on ne kyllä söpiksiä.




Provencen värejä...



Aprikooseja oletan, anopin pihassa oli myös appelsiineja..


Oliiveja..



Toulonin rantsua auringonlaskun aikaan...



Olimme Toulonissa Joulupäivänä ja koko kaupunki oli suljettu ja hiljainen. Ainoastaan muslimimiehiä istui vesipiippukahviloissaan. Illan tullen löysimmekin sitten kansajoukot, ne käveli ja vietti aikaa rannalla.

Thorenetin luostari Lorguesin vieressä, ehdottomasti suosittelen käymään, jos sielläpäin liikutte.