Vohvelit!

Meille tuli vohvelirauta joskus '80-luvun alkuvuosina. Asuin tuolloin isän kanssa kahden ja eräänä päivänä hän yllättäin kiikutti kotiin tuon ihmevekottimen. Isäni oli aika innokas hankkimaan kaikkia uusia vempeleitä, meillä oli mehulingot, videot, sauvasekoittimet ja mikroaaltouunit aina hieman ennen muita.

En ole jatkanut moisella pioneeriasenteella, olen vähän laiska ostamaan tavaroita kotiin, keittiöjuttujakin harkitsen naurettavuuksiin asti. Tänään viimeeksi mies osti minulle uuden valkosipulinpuristimen, sillä hänen mielestään käytössä ollut oli irvikuva kyseistä laitteesta ja sen läpi sai tungettua lähinnä puristimen omat hilseilevät maalit, ei paljon muuta.

Muistelen, että seurauksena ensimmäisistä vohvelidemonstraatioista oli sotkua ja huomattava määrä hermostunutta puuhailua, mutta lopulta vakuuttavan herkullisia, kuohkeita, täyteläisiä vohveleita. Meillä syötiinkin seuraavina vuosina usein vohveleita ja silloin harvoin kun joku kyläili, niitä oli tarjolla. Mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa niitä mätettiin, tosin joskus ihan vain sellaisenaan. Isäni mielestä ne olivat fiinimpiä kuin tavisletut, joita muissa lähiökodeissa pisteltiin.

Aloitin keittiökokeiluni oikeastaan vohveleista. Lisäsin isäni käyttämään reseptiin reippaasti kaakaojauhetta, koska epäilin, että suklaavohvelit voisivat olla vielä makeampia. Olivathan ne. Rohkaistuin aikalailla juuri näistä ensimmäisistä kokeiluistani ja huomasin, että keittiöpuuhissa innovointi usein kannattaa ja virheistäkin useimmiten seuraa jotain syömiskelpoista.

Isäni päästi minut keittiöön, eikä tunkenut sinne neuvomaan. Sain säheltää rauhassa. Mitä olen kavereiden tarinoita äideistään kuunnellut, olen ollut loppujen lopuksi kiitollinen tästä puolesta yksinhuoltajaisän tyttärenä.

Paistelen vohveleita edelleen. Viime viikolla olivat vuorossa belgialaiset versiot, jotka ovat myös aika lähellä amerikkalaisia. Näiden ideana on, että täyte on ällömakeaa, ei itse vohveli, joka on rapeahko ja jämäkkä, erittäin täyttävä. Nyt tarjoilin näitä lapsille sulatetun Fazerin sinisen, mansikoiden ja kermavaahdon kanssa. Jämät vedettiin aamupalaksi vaahterasiirapin kanssa. Belgialaisiin vohveleihin kuuluu ripsutella tomusokeria päälle, mutta jätin sen nyt väliin. Belgialaiset ovat myös neliönmuotoiset, mutta  tein nämä omalla tavissuomalaisella raudalla, silloin niistä ei kyllä harmillisesti saa niin paksuja

Tässä viime kesänä Pariisissa nautittu kaunotar.

Belgialaiset vohvelit (iso annos, voi puolittaa)
4 munaa
13 dl vehnäjauhoja
250 g voita
5 dl punaista maitoa
4 dl vissyä
15 g hiivaa
1 tl suolaa
1,5 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
voisulaa paistamiseen

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sulata voi. Lisää voin joukkoon maito, lämmitä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva joukkoon. Lisää vissy, keltuaiset, suola, sokerit ja jauhot. Vatkaa valkuaiset erillisessä kulhossa kovaksi vaahdoksi. Sekoittele varoen taikinan joukkoon. Anna taikinan sitten seistä n 20 min.
Paista vohvelit.

Syömme myös silloin tällöin suolaisia vohveleita. Tampereen ihanissa vohvelikahviloissa tarjotaan mahtavia lohitäytteisiä vohveleita, joiden makua olen yrittänyt jäljitellä. (Otin näistäkin kuvan, mutta en löytänyt sitä nyt mistään, anyway, ohje suolaisiin versioihin tässä.)

Vohvelit lohitäytteellä
2 dl kermaviiliä tai maitoa
1 tl suolaa
2 munaa
150 g  sulatettua voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
tilli-sitruunapippuria
tilliä
ruohosipulia
kuivattua sipulirouhetta
1 sitruunanmehu

Sekoita taikina oheisista aineista ja paista vohvelit voissa.

Täyte:
2 dl kermaviiliä tai smetanaa
1-2 sitruunan mehua
1 dl raejuustoa
tilliä
ruohosipulia
savulohta tai graavilohta

Sekoita kermaviiliin muut ainekset paitsi lohi. Sen voi vetää sauvasekoittimellakin oikein sileäksi. (Tämä täyte on hyvää myös uuniperunoiden kanssa). Asettele vohvelin päälle täytettä ja reilusti lohta.