lauantai 25. kesäkuuta 2011

Matka Roomaan osa 4/4: ruokaa ja kokemuksia


Missä tahansa kulinarismin mekassa voi syödä myös huonosti ja kalliisti. Ihastuin Insight Guidesin oppaassa erityisesti siihen, että siinä on karttaan merkitty myös ruokapaikat ja jäätelökioskit, joita he suosittelevat ja jokaisesesta löytyy myös selostus erikoisuuksista ja hintaluokasta. Iltapuolella, kun aurinko alkoi laskea ja jalat painaa, näitä karttasivuja selattiin kiivaasti piazzojen nurkkauksissa.

Pizza Baffettoa kehuttiin yhdeksi kaupungin parhaimmista. Via del Governo Vecchio 114. Rento ja edullinen paikka. Kahdet pizzat, ½ litraa talon viiniä ja vettä noin 30 e. Pizza oli todella ohutpohjainen, rapea, näyttivät polttavan kaikkien pizzojen reunat, tomaattikastike oli mieto, joten muut maut nousivat kivasti esiin, vähäinen silaus juustoa. Voi suositella, ympäristö aidon roomalainen kadunpätkä ja elämää sillä riitti.
Kalliit jäätelöt Vatikaanissa. Mitä värikkäämmät jätskit, sen todennäköisemmin maku oli teollisempi. Tosi hyviä silti.



Paras jätskipaikka oli ehkä kuitenkin Ghetossa Alberto Picassa 12 Via della Segiola. Jätskit syötyäsi kielellä oli sellainen paksu kermainen kerrostuma.
Gheton panettonea. Perusmättö kävelyn lomassa.
Via Veneton tuntumassa oli soma appelsiinipuu ja punainen vespa. Herkullinen näky.


Muita tunnelmia: Che Guevara fani löytää sankarin mistä vain. Nyt olis ollut näyttelyä, mutta ei ehditty. Olis kuulemma ollut lyhyelokuvaakin, jossa Garibaldi ja Che keskusteleva vallankumouksesta. Voi äh.





Jumalainen rigatone arabbiata. Oijoi. Tämä nautittiin hyvän punaviinin kanssa viimeisenä iltana piazza Farnesella, mielettömässä näköalassa, josta ekassa Rooman bloggauksessa.
Ar Galletto 102 Piazza Farnese.

Trasteveressä tunnelmallinen Al Spaghettari piazza San Cosimatolla. Alkupalana paistettua kesäkurpitsaa ja mozzarellaa.




Sitten merellistä spagettia, sama paikka. Ihan itketti.



Saman Spaghettarian tomaatti-tonnikala spagetti, nam.




Ar Galletton tiramisu. Väitän että teen ihan yhtä hyvää. Tämä oli hintsusti raikkaampi, itse teen kermaisempaa. Ohje tässä.



Saman paikan lammasta ja perunaa. Iso ero suomalaisiin ristoranteihin, että meillä ihmisen mahaa pidetään perunakellarina ja lautanen on kukkuroillaan sitä perunaa ja pieni sipaisu lihaa. Nyt olikin päinvastoin.



Ja spagettipaikan panna cotta. Ihan yhtä hyvää tulee tällä.

Lisäkkeeksi paksua suklaakastiketta. Toimi tosi hyvin.

Matkan traumaattisin kokemus olivat vessat. Ylipäätään vessavisiitit ovat pelottavia ulkomailla ja Roomassa näin oli erityisesti. B&B:n pönttöön ei saanut laittaa paperia, joten periaatteessa aina menit suihkuun, kun kävit asioimassa. Ei iso ongelma, hiki oli kuitenkin koko ajan ja suihkussa tuli tosi kylmää vettä hyvällä paineella.

Yhdessä tavaratalossa vessan lukko ei toiminut ja pitkän pohdinnan jälkeen vasta tajusin, että ovi oli tarkoitus sulkea käsisuihkun avulla kiinni. Jännitti silti niin paljon se metrin päässä istuminen, mitä jos se suihku irtoaa kuitenkin..

Yhdessä museossa ei myökään toiminut lukko ja piti miehen kanssa vuorotellen päivystää siinä ovella, sillä käynti ympärillä oli vilkasta. Hajut olivat aivan hirveät.

Ja sitten tämä pahin. Pakko mikä pakko. EUR:in alueen metroasema. Kauhea hätä. Vessan ovi näyttää hissiltä. Sinne pitää työntää kolikko, ovi aukeaa. Jumalaton italianpälpätys alkaa kuulua, ovi sulkeutuu, vilkkuvia valoja, joka ikinen senttimetri on vedestä märkä. Mietin tuleeko tässä nyt kokovartalosuihku kaupan päälle. Ymmärrän sen verran, että kun keltainen valo vilkkuu, ovi aukeaa pian. Kauhean paniikki ja italoa tulee tuutin täydeltä kaiuttimista. Painelen erivärisiä nappeja, en löydä sitä mikä vetää, mutta ovi levähtää auki. Vapisen vielä metrossakin.


Rooma. Ihana.

Matka Roomaan osa 3/4: historiaa

Roomassa historiaa todellakin riitti. Mutta patsaisiin, temppeleihin ja komeisiin raunoihin alkoi myös turtua, ensimmäisten havaintojen jälkeen sitä alkoi pitää ihan normaalina, että tuossa on ollut antiikin ajan Venuksen temppeli, tässä on marssineet Il Ducen joukot ja kappas täällä meillä on valtava riemukaari ja tuolla egyptiläisiltä varastettu obeliski.


Roomalaiset itse luonnollisesti ovat valtavan ylpeitä kaupungistaan ja kysyvät aina Roma bella, ah? Suomalainen pahoittelee turisteille, että hmm, I hope you enjoyed your stay? Eräs taksikuski, joka kiikutti meitä rynkyttävällä ajotyylillään kohti San Giovannia, ajoi ohi Colosseumin ja kertoi sen olevan 1000 vuotta vanha. No, en viitsinyt alkaa esitelmöimään, että kuules nyt Vesapanius aloitti tämän jo ajanlaskun alussa...1000 vuotta sitten tuo oli jo menneisyyden muistomerkkejä ja aloittanut rauniotaipaleensa.




Kotkat (aquila) oli roomalaisten sotilaallisia symboleja. Tämän bongasin Trasteveren alueelta. Myöhemmin kotkaa ovat käyttäneet vaikkapa natsit, natsi-Saksahan oli kolmas valtakunta, ensimmäinen oli siis pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ja toinen saksalainen keisarikunta. Venäjän Romanoveilla on kaksipäinen kotka tunnuksessaan, niitä löytyy helposti Suomenkin kirppareilta.


Italia oli 1800-luvulle tultaessa hajanaisten pikkuvaltioiden rypäs, joka yhdistettiin vapaustaistelija Garibaldin johdolla. Tässä Giuseppen sijasta kuitenkin vaimonsa Anita, joka taisteli reipashenkisesti hänkin miehensä rinnalla. Anita oli alunperin Brasiliasta ja odotti viidettä lastaan, kuolleessaan taistelujen lomassa. Anita Garibaldin patsas on hieman syrjässä miehen patsaasta Giancolon kukkulalla, mutta herra katsoo hänen suuntaansa kaipaavasti omalta patsaaltaan ja Anitan heppa ja rouva itse ovat temperamenttisempi esitys. Giusepen heppa on itse rauhallisuus, mutta Anita on valmiina taistoon, lapsi kainalossa ja ase kädessä. Ainoastaan naiset Jeanne D'Arc ja Anita Garibaldi ovat saaneet ratsastajapatsaat. 



Roomassa ei ole todellakaan aina ole säilytetty kaikkea historiallista hyvin ja lempeästi. Colosseumin vierestä kulkee metrolinja, Forum Romanum oli 1800-luvulle asti karjan laidunaluetta ja tämä Augustuksen mausoleumi, joka oli aikanaan kaupungin hienoin marmorimonumentti, on syvässä alennustilassa. Kaikki marmorit on ympäriltä varastettu ja tienoo on muutenkin kodittomien ihmisparkojen asuinaluetta. Seinässä on selvä sydän kuitenkin.


Pasquinot eli puhuvat patsaat olivat roomalaisia kriittisiä ääniä. Aikana jolloin esimerkiksi katolista kirkkoa tai paavia ei sopinit arvostella, näihin, ympäri kaupunkia sijoitettuihin patsaisiin, liimattiin vastalauseita roomalaisten toimesta. Toki paperit korjattiin aamun koitteessa pois, mutta sitä ennen ohikulkijat saattoivat lukea niitä ja naureskella niiden usein hävyttömälle kielenkäytölle. Tämä bongattu Piazza Pasquinolta.

Marmoirhäiskiä riittää minne vain vilkaisee..


Ghetossa juutalaisten kohtalonhetket koittivat natsien saavuttua kaupunkiin. Juutalaisilta vaadittiin tiettyä summaa kultana 24 tunnin kuluessa, muuten heidät vietäisiin keskitysleiriin. Juutalaiset saivat kerättyä kullan, muidenkin roomalaisten avustamana, mutta leirimatka koitti silti yli tunannelle juutalaiselle. Gheton piazza nimetty tapahtuman mukaan, aivan Marcelluksen teatterin raunoiden vieressä.


Italialainen kristillisdemokraattinen pääministeri Aldo Moro, joka kidnapattiin 1970-luvulla, 55 päivän vankeuden jälkeen ruumis löydettiin punaisesta renaultista. Moron lukuisat kirjeet, joissa hän anoo armoa hallitukselta, jotta kaappajien vaatimuksiin suostuttaisiin, julkaistiin vasta 1990-luvulla. Hänestä on sittemmin tehty elokuva (Hyvää huomenta yö) ja ohessa muistomerkkinsä lähellä Vittorio Emanuel II muistomerkkiä.


Vittorio Emanuel II oli ensimmäinen yhdistyneen Italian kuningas. Tämä aivan hirvittävä muistomerkki on isoin marmorisysteemi, jonka olen koskaan nähnyt. Mieheen se teki vaikutuksen, mutta roomalaiset kutsuvat sitä esimerkiksi tekohampaiksi ja hääkakuksi. Edustalla on maailman suurin ratsastajapatsas ja sen edessä tuntemattoman sotilaan hauta, jonne on haudattu ensimmäisen maailmansodan italialaisveteraani. Tämä on tavallaan Rooman keskus ja liikenteen ja bussin solmukohta. Tällä tienoolla oli aina myös paljon poliiseja. Mussolini piti officea tätä taloa vastapäätä Palazzo Veneziassa.


Mussolinin eli Il Ducen puheet kuultiin tältä parvekkeelta. Fasistien kulkueet otettiin tässä vastaan ja niitä operoitiin tästä rakennuksesta käsin. Yritin kovasti kysellä toisen maailmansodan ja Mussolinin vaiheita liittyen Roomaan B&B isännältä, mutta aihe taitaa olla vaikea. Juutalaiset eivät saaneet ainakaan häneltä ihmeemmin sympatiaa ja Mussolinin tempaukset tuntuivat olevan vaikea keskusteluaihe. Ei suositellut etsimään tämänkaltaisia kohteita, vaan pysykää siellä Forum Romumilla ja syökää jäätelöä-tyylisiä vinkkejä.

(Huom! EU-lippu, niistä kerroin jo aiemmassa bloggauksessa).


Rooman vanhinta tietä Via Sacriaa Forum Romanumilla. Ehdottomasti ja missään tapauksessa tutustumista alueeseen ei kannata aloittaa Colosseumilta käsin, jossa on aivan megajonot. Yhteislipun voi ostaa jo Forum Romanumilta ja sitten vain marssia Colosseumille sisään ilman jonotusta. Tänne ei nimittäin tarvitse jonottaa. Jos epäilee, ettei ehkä halua tutkia Forumin raunioita, ne voi zoomata yhdellä silmäyksellä Capitoliumin museon parkekkeelta ja hyvän opaskirjan kanssa saa sillä jo hyvän kuvan paikasta. Me menimme ensiksi Forum Romanumille, sieltä Colosseumille ja lopuksi vasta Capitoliumin museoon.


Forum Romanumin kiinnostavimmat paikat olivat Curia eli senaatin kokoontumispaikka. Forumin keskellä on myös Caesarin temppeli, jossa murhatun Juliuksen ruumis on poltettu ja tulta pidettiin tiettävästi yllä peräti kolme päivää. Siihen oli tuotu kukkia. Tässä kuvassa on Vestan neitsyeiden temppelin jäännökset.

Vestan neitsyet olivat kauniita, valikoituja nuoria naisia, jotka kävivät läpi 10 vuoden koulutuksen ennen pääsyään Vesatan neitsyeksi. He nauttivat erittäin merkittävää roolia antiikin roomalaisessa yhteiskunnassa ja istuivat parhailla paikoilla Colosseumilla. (Muuten naiset istuivat kaikkein korkeimmilla ja siis huonoimmilla paikoilla, orjien takana). Vestan neitsyelle koitti tietysti kauhea rangaistus, jos hän tuli raskaaksi ja ei siis pysynytkään neitsyenä. Tässä temppelissä neitsyet huolehtivat tärkeimmästä tehtävästään eli pyhän ja ikuisen tulen vaalimisesta. 10 vuoden neitsytpalveluksen jälkeen he jatkoivat vielä 10 vuoden ajan uusien neitsyiden kouluttamista ja pääsivät vasta sitten eläkkeelle ja perustamaan esimerkiksi perheen. Alueella on myös talon jäännökset, jossa neitsyen asuivat ja nyt siinä on kaunis ruusutarha.

Tässä silmäys Forum Romanumille Capitoliumin museosta. Vasemmalla Curia, oikealla Saturnuksen temppelin jäännöksiä. Etuoikealla Vestan neitsyiden temppeli ja asuintalo. Kaukana takavasemmalla Venuksen ja Rooman temppeliä.

Forum Romanimin tunnelmaa ja makeita puita, aivan majesteettisen upeita nuo korkeat ja katon muodostavat männyn tapaiset (?). Biologinen tietämys valitettavasti heikkoa...


Colosseum. Ihminen on aina ollut kiinnostunut väkivallasta, nykysapiens pelaa, katsoo leffoja ja harrastaa taistelulajeja. Rooman valtakunnassa ihmisille tarjottiin halpoja lippuja gladiaattorinäyöksiin, jossa veri roiskui ja taisteltiin kuolemaan asti. Nyt täällä oli valtavasti amerikkalaisia ja maailman kalleinta limonadia.

Alunperin Colosseumiim mahtui jopa 70 000 katsojaa. Ja paikat täytettiin sosiaalisen aseman perusteella. Keisarilla tietysti paras paikka.

Ympäri Colosseumia on vanhoja kiviä ja marmorin kappaleita, joilla turisti istuskelevat. Paahde oli ihan polttava, joten varjopaikat oli haluttja.


Julius Caesar murhattiin Largo Argentinan alueella, muutaman kilometrin päästä Colosseumista ja Curiasta. Hänelle oli tiettävästi ennustettu vaikeuksia, mutta hän ei välittänyt ennusteista. Kun hän saapui teatteriin, jossa murha tapahtui, hän oli erityisen pettynyt havaittuaan myös Brutuksen osallistuvan tikarien iskuun. Hän sanoi kreikaksi sinäkin poikani, sitä ennen hän oli todennut latinaksi tämähän on väkivaltaa. Pettyneenä hän kiskaisi toogan kasvoilleen, jotta muut eivät näkisi hänen tuskaansa. 23:sta tikari-iskusta vain yksi oli tappava. Kuolinpaikka ihan tuossa edessä.

Kuvasta hahmottaa myös, miten paljon Rooma on noussut ylöspäin, nämä olivat  ennen temppeleitä ja korkealla.

Roomasta halusi tehdä aivan uuden diktaattori Benito Mussolini. Hän siekailematta ajoi temppeleitä alas ja rakennutti paraatiteitä kulkueilleen. EUR on asuinalue, josta fasistien piti rakentaa uusi, moderni Rooma. Tässä työläisten temppeli, joka on mielettömän kaunis. Kaunein rakennus, jonka olen koskaan nähnyt. Se sijaitsee EUR Via della Civilta del Lavorolla ja on nimeltään Palazzo della Civilta del Lavoro.

Joku oli piirtänyt hakaristin temppeliä ympäröivään aitaan. Vähän harmittaa, kun en sitten siitä ottanut myös valokuvaa. Mutta oli niin hurmaantunut tästä kauniista, yksinkertaisesta, puhtaan valkoisesta rakennuksesta, että hakaristi ei sopinut juuri siihen mielentilaan yhtään.

Rooman perustajakaksoset ovat tunnetusti Romulus ja Remus. Heidän mammansa oli Vestan neityt Rhea Silvia, jonka Mars raiskasi. Äitiparka tapettiin ja kaksoset heitettin Tiberiin, sieltä susi pelasti heidät.

Myöhemmin poijjaat kilpailivat siitä, kumpi pääsee nimeämään kaupungin. He odottivat kumpikin omalla kukkulallaan (Rooma rakennettu seitsemälle kukkulalle) lintuennettä. Remus näki 6 kotkaa ja Romulus hermostuksissaan valehteli nähneensä enemmän. Kun Remus saapui, Romulus näkikin 12 korppikotkaa, mutta riitahan siitä silti tuli. Romulus voitti,  kuten voi nimestä päätellä.

Forum Romanumilla on temppeli Romulukselle, jonka edessä amerikka-aksentelilla joku mies kehui että siinäpä hyvä nimi lapselle. Forumilla on myös Lapis Niger-kivi, jonka alle Romulus ehkä haudattu. Jokatapauksessa se kivi on äärettömän vanha ja siihen on laadittu varoitus että tätä hautarauhaa ei parane rikkoa.

Tämä patsas siis Capitoliumin museossa.

Aito Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas on myös Capitoliumin museossa, ulkopuolella on feikki. Lähellä pamahti pommi ja patsaan kunnosta oltiin huolissaan. Tutkimusten jälkeen ilmeni, että ei se pommi, mutta ne ilmansaasteet. Siksi Marcus ratsastaa nyt sisätiloissa.

Tämä on ainoa kullattu veistos, joka on säilynyt antiikin ajoista. Muut on ryöstetty aikoja sitten. Tämä säilyi, koska pitkään luultiin kyseessä olevan Konstantinus Suuren patsas ja kristityt eivät siihen arvanneet kajota, viis pakanakeisareista.

Patsas on aiemmin ollut todennäköisesti osa isompaa ryhmää ja hepan jalka on ehkä ollut voittajamaisesti barbaarin päällä. Marcus näyttää myös puhuvan joillekin. Uskottiin, että joskus patsas kultautuu itsekseen ja hevoisen päällä oleva pöllö laulaa. No kulta on melkein hävinnyt ja se pöllö on hevosen harjaa.




Alunperin nämä antiikin patsaat, talot ja muut ovat olleet hyvin värikkäitä. Aika on vain vienyt värit niistä. Capitoliumin museossa oli vain muutama värikkäänä osittain säilynyt rintakuva. Ihan eri fiilis tulee näistä, kuin valkoisista marmorihepuista.

Augustuksen alueen kaivauksia Trajanuksen kauppahallin edustalla. Pikkasen vanhoja kaakeleita, kauniita.

Matka Roomaan osa 2/4: kirkkoja

Rooma on monille kristityille pyhiinvaelluskohde Santiago de Compostelan ja Jerusalemin ohella. Kun Suomi oli katolinen maa, meiltäkin tehtiin pyhiinvaelluksia kyseisiin kohteisiin ja kai meillä jonnekin Henrikin hoodseillekin saa edelleen marssia, jos kiinnostaa. Aikanaan esimerkiksi rikoksen sai anteeksi, jos teki pyhiinvaelluksen, jopa murhan sai kuitattua sillä. Pyhiinvaellus saattoi kyllä sitten kestää vuositolkulla, jos oikeasti käveli suurimman osan matkaa ja eli hyvin köyhästi ja vaatimattomasti sen taipaleen. Shellin simpukat on napattu Santiago de Compostolan reittimerkistä, simpukka johdatti kohti oikeaa suuntaa.

Rooman pyhiinvaellukseen kuuluu seitsemän kirkkoa. Emme käyneet niissä kaikissa, mutta kymmenessä kristillisessä kirkossa tuli kuitenkin kipaistua (ja muissa temppeleissä). Joissakin nopealla taktiikalla, sisään, vilkaisu, pari askelta, ulos. Joissakin sisään, oijoih, ihanaa kylmää ilmaa, penkille lepuuttamaan, ulos. Joissakin iski iso hämmennys, ohhoh, hieno. Joissakin suututti, kyllä on kalliiksi tullut tämäkin, älytöntä tuhlausta. Kirkot herättivät siis kauhean paljon tunteita, vaikka melkein ateisti olenkin.

Eka kirkko jossa kävimme oli Santa Maria Trastevere. Se on yksi Rooman vanhimpia kirkkoja ja ensimmäinen joka omistettu Marialle. Ulkona seinissä oli vanhoja laattoja, jotka ilmeisesti viety Rooman katakombeista, vanhimmista kristittyjen haudoista.

Seuraavaksi suuntasimme Vatikaanivaltioon. Yritimme suunnistaa sinne nätisti Giancolon kukkulan kautta, mutta päädyimme parkkihalliin (jossa myytiin halpaa vettä, ei ihan turha reissu) ja sieltä kellarin kautta pulpsahdimme yllättäin ihan Pietarinkirkon kulmille.

Pietari oli Jeesuksen opetuslapsi, joka levitti innolla kristinuskon sanomaa. Hän pakeni Roomasta vainoja ja kohtasi Via Appialla, tiellä joka edelleen johtaa Roomaan, Jeesuksen ja kuuluisa: Quo Vadis? Pietari ymmärsi, että pako olisi väärin ja palasi Roomaan. Hänet ristiinaulittiin ja hänen omasta pyynnöstään pää alaspäin, sillä hän koki ettei ole arvoinen kuolemaan opettajansa lailla. (Saatananpalvojat ovat tästä napanneet väärinpäin olevan ristin, ihan tyhmyyttään..) Pietari on haudattu nykyisin Pietarinkirkon paikalle siis. Pietaria pidetään ensimmäisenä paavina, nykyinen Benedictus XVI on 265.

Tätä kirkkoa on ollut suunnittelemassa liuta arkkitehtejä, paaveja ja taitelijoita. Kuuluisin tietysti Michelangelo. Sitä rakennettiin yli sadan vuoden ajan ja nyt se on tietty roomalaiskatolilaisten päätemppeli. Mika Waltari on todennut että Pietarinkirkko on epäinhimillinen.

Tuo edustalla oleva obeliski on alunperin Galigulan (se täysin pimeä keisari, joka laittoi heppansa senaattoriksi ja kulki yleisesti Aleksanteri Suuren haudasta pöllityssä haarniskassa) ja alunperin obeliskin päällä oli pallo, jossa uskottiin olevan Julius Caesarin tuhkat. Kun obeliski tuohon siirrettiin (täydellisen hiljaisuuden vallitessa) pallo (viittasi vähän väärän jumalan eli auringon palvontaan) vaihdettiin ristiin ja kurkattiin sinne palloon, ei ollut siellä tuhkia.  (Obeliskit ovat egyptiläisiä symboleja, siellä uskottiin, että jumalat saapuvat maanpäälle hypähtämällä ensiksi obeliskin päälle).
 Seuraava pyhimys taitaa olla edellinen paavi Johannes Paavali II, joka paikka Roomassa oli täynnä siihen liittyvää kamaa. Olisin ostanut paavi t-paidan, jos olisin löytänyt hyvännäköisen, mutta ei ne oikein säväyttäneet.

Paavi on siis aina oikeassa puhuessaa uskon asioista ja voi julistaa jonkun pyhimykseksi. Jos kuolee uskonsa puolesta on marttyyri. Kuoltuaan, jos tuottaa vähintään kaksi ihmetekoa ja on elänyt nuhteettomasti, niin sitten voi päästä pyhimykseksi. Paavi Johanne Paavali on tuottanut jo ainakin yhden ihmeteon ja on kategoriassa autuas, joksi julistettiin tänä vuonna (myös Äiti Teresa on autuas tällä hetkellä). Ihmeteko olisi vaikka sellainen, että jos on kuolemansairas ja rukoilee vaikka tätä paavia ja mielellään kokee ilmestyksen tai vastaavan, niin siitä voi tulla sitten se ihme.

Michelangelo on tiettävästi suunnitellut myös sveitsiläirkaartilaisten puvut, nämä siis vartioi Vatikaanivaltiossa, joka on maailman pieni itsenäinen valtio. Siellä johtaa paavi ja kieli on latina. Michelangelo oli ihmeveikko kanssa, se maalasi muotokuvaansa itselleen korvan tilalle peniksen. Lisäksi sen miehet on aina superkomeita, mutta naiset ihan miesvartaloisia, sellaiset pumpatut rinnat vaan lisätty. Michelangelo oli siis nykyaikaisten muotitalojen ja Lagerfeldien edeltäjä, epäillään siis, että oli homo.

Michelangelon suurin työ oli luonnollisesti Vatikaanivaltion Sikstuskappelin maalaukset. Siellä se makasi neljä vuotta selällään maalaamassa. Kierrettiin kilometritolkulla saleja, ennenkuin vihdoin päästiin sinne Sikstukseen. Olihan ne aivan mielettömät. Isoin taiteellinen kokemus ikinä. Armo, valo, usko -kaikki tuntui mahdolliselta siellä. Siinä kamarissa valitaan myös aina uusi paavi ja poltetaan ne äänetyslipukkeet, joita siellä aukiolla sitten kytsitään että onko savu valkoista vai mustaa.

Vatikaanissa oli paljon nähtävää ja paljon ihmisiä. Hyvin stressaava kokemus ja jollakin tavalla myös hyvin eheyttävä.

Seuraava kirkko johon tutustuttiin oli Maria de Popolon kirkko. Alunperin alueelle on haudattu pahamaineisen keisari Neron tuhkat, mutta sitten Nero alkoi kummitella siellä. Joku paavi sitten nostatti ne tuhkat ylös, heitätti ne Tiberiin ja rakennutti paikalle kirkon, jotta älyää kummitukset pysyä poissa.

Kirkossa oli näin yllättäviä juttuja.


Siellä oli myös hyviä Caravaggioita, oikein voimakkaita maalauksia. Caravaggio oli vähän aikansa pahis, käytti malleinaan prostituoituja ja eli siveetöntä elämää ja kuolikin epämääräisissä olosuhteissa.

Trasteveressä sijaitsi sitten Santa Cecilian kirkko. Cecilia oli varhaiskristittyjä ja kuoli uskonsa tähden. Se yritettiin tappaa kuumalla höyryllä, mutta Jumala muutti höyryn kylmäksi. Sitten yritettiin katkaista kaula, mutta sekään ei oikein onnistunut ja Cecilia kitui kolme päivää. Lopulta haudattiin. Sitten paljon myöhemmin arkku avattiin ja huomattiin että se ruumis oli ihmeellisen hyvässä kunnossa. Samoihin aikoihin huomattiin että samassa tilassa oli vaikka minkälaista putkea, jotka näytti uruilta. Niin Ceciliasta tuli soitinten ja urkujen pyhimys ja oikea Cecilian ruumis oli mallina tälle kirkossa sijaitsevalle, jonka muotoili Maderno 1600-luvulla.


Juutalaisia on tietysti Rooman valtakunnassa ollut, niinkuin Raamattukin tietää kertoa. Eräs paaveista kuitenkin hermostui juutalaisiin ja sulki heidän Ghettoon. Muurit ympärille ja ovet lukkoon yöksi. Näin juutalaiset elivät Roomassa satojen vuosien ajan. Välillä heidän tilanteensa oli parempi ja välillä huonompi. Nyt alueella on iso museo ja synagoga, kaikki herkkupuodit ja ristorantet ovat tietysti kosheria. Ohessa näkymää Ghetosta ja juutalaiskaupasta.

Colosseumilla ei nykytiedon mukaan surmattu kristittyjä, mutta muuten siellä tapettiin barbaariperheitä, gladiaattoreita, eläimiä, vankeja ja rikollisia. Colosseumin rakensivat orjan ominaisuudessa tuolloin olevat juutalaiset. Nykyisin siellä on sitten risti, joku paavi sen on sinne laitattanut.


Pantheon, täydellisyyden temppeli, kaikille jumalille omistettu. Yksinkertaisen kaunis ja valtavan suuri. Agrippan rakennuttama. Sisällä katse hakeutuu jatkuvasti katossa olevaan 9m halkaisijaltaan olevaan reikään, jonka yllä linnut lentelevät.


Yksi virallisista pyhiinvaelluskirkoista on Maria Maggioren kirkko. Sinne ei päästy sisälle, koska oli tämännäköiset menot ulkopuolella, poliiseja ja vaikka mitä väkeä. Paavia ei sentään nähty.


Sitten alkoi kuulua kaunista musiikkia, nunnien kuoro lauloi ja se soi yli alueen. Ihmiset tulivat ikkunoihin kuuntelemaan, oli vaikuttavaa.


Jesuiittojen ensimmäinen kirkko oli Il Gesu. Ja sinne on haudattu perustajansa, ritarinakin toiminut, Ignatius Loyola. Kirkko oli valtavan pramea ja on ollut mallina jesuiittojen lukuisille kirkoille esimerkiksi etelä-Amerikassa. Tämä on edelleen vaikutusvaltainen järjestö ja omistaa esimerkiksi 200 yliopistoa. Siellä oli sinisiä ristejä, mutta en tiedä mitä symboliikkaan edustavat.


Santa Maria della Vittorian kirkossa on kuuluisa Bernini Pyhän Teresan hurmio. Kuva on valitettavasti tärähtänyt ja kiireessä otettu, kun ei ollut ollenkaan varmaa, saako kuvata. Patsas on kuitenkin säväyttävä, Teresa on siis juuri nähnyt Jeesuksen ja tuntee hurmiota. Oma ja monien muiden tulkinta on että selvä orgasmi.


San Giovannin lateraanikirkko on myös virallisia pyhiinvaelluskirkkoja. Se on "kaikkien kirkkojen äiti" ja Konstaninus Suuren perustama (joka siis oli ensimmäinen keisareista, joka otti enneunensa perusteella ja äidin painostuksesta kristillisen kasteen). Kuvassa kirkkoon siirretyt Rooman Curian eli antiikin senaatista tuodut pronssiovet, 8 metriä korkeat. Sisällä Giotton freskoja ja julmetun isoja patsaita apostoleista.



Paavin avaimet, näitä paavillisia symboleja löytyi ihan joka kortteerista.