Ensinnäkin yöpymisvillamme B&B Danilo Roma oli aivan jees.Ei mitään ihmeellisiä mainesanoja ansaitse, sillä kyseessä oli kuitenkin halpa, pikkuBB, jota pyöritteli symppisperhe. Sijaitsi alueella Trastevere, jota voi suositella, jos tykkää juuri siitä rennommasta italomeiningistä, notkahtelevista terassipöydistä ja halvasta talon viinistä.
Kyseisessä yöpaikassa oli se hauska puoli, että aamulla istuimme kaikki vieraat saman pöydän äärellä nauttimassa kahvia, leipää ja hedelmiä ja keskustelemassa kokemuksistamme Roomassa ja elämässä yleisesti. Kahtena aamuna keskustelut olivat intensiiviset ja pitkät amerikkalaispariskunnan kanssa, jossa mies oli alakoulun opettaja ja vaimo terapeutti. Ilahduttavaa oli huomata, että suomalainen koululaitos kertakaikkiaan on tunnettu jopa San Fransiscolaisessa todellisuudessa. Heti kun paljastin olevani suomalainen ja opettaja, Pisat olivat kehissä. Ikävä kyllä myös suomalainen itsemurhatodellisuus oli tuttu. Taas kerran sai huomata, että yleiskäsitys amerikkalaisista nurkkakuntaisina on totaaliväärä.
(BB:n pitäjä kertoi muuten, että ylivoimainen amerikkalaisten suosikki euroopassa on Rooma, jos sieltä tullaan vanhalle mantereelle, se on aina ekaksi Rooma ja sitten ehkä Pariisi. Miksiköhän se on niin? Amerikkalaissiirtolaisilla monilla oli italotausta, leffat Kummisedistä alkaen mainostaa Italiaa, italialainen ruoka on niiiiin hyvää ja todella: Roomassa oli amerikkalaisia jokapaikassa.)
Havaintoja Rooman todellisuudesta sitten: taksit ja autoliikenne. Mamma Mia mitä touhua. Ihan brutaalisti vaan punaisia päin ja oikeasti sai pelätä maallisen tomumajansa puolesta autojen mutkitellessa letkää vauhtia ohitsesi 5 cm päästä.
Kävellen pääsee useimpiin paikkoihin, mutta metrolla matka oli vain euron. Metro tuntui aina olevan täynnä ja ruuhka-aikaan enemmän kuin metsien suomalainen voi kestää. Italialaiset sinänsä olivat ihan kohteliaita ja reiluja, vain yksi taksikuski huijasi meitä (niin että huomattiin). Eksyttiin monta kertaa, vaikka koko ajan tuijoteltiin karttoja. Pankkiautomaattia oli mahdoton löytää, silloin kun olisi tarvittu, varsinkin Terminiltä. Taksit ottavat vain käteistä, samoin monet jäätelöpaikat. Jos lentää ryanairilla, shuttle Terminiltä on aika konstikas. Ensin pitää seisoa järkyttävässä jonossa ostaakseen ne liput (ehkä niitä olisi saanut jostain muualtakin, mutta ei löydetty). Siinä sai sitten aikataulun, josta havaittiin, että bussit kulkevat kyllä ½ tunnin välein, paitsi keskellä päivää on tauko. Ja sitten se matka kestää 45 min. Joten bussi/shuttlella ei olisi ehditty koneeseen. Juna Ciampinon asemalle taas menee itse kaupunkiin ei lentokentälle. Joten taksilla kuljettiin lentokentälle. 40-30 euroa suunta. Kenttä on pieni, peruspalvelut kuitenkin. Terminillä on paljon kauppoja, jos tarvitsee tehdä vikat ostokset.Alakerrassa ihan hyvä ruokakauppa, jos haluaa ostaa makkaroita ja juustoja mukaan.
Roomalaiset naiset ovat viehättäviä. Vanhemmat naiset ovat suloisia kukkamekoissaan. Nuoremmat naiset kepeästi askeltavat antiikin aikaisilla kaduilla korot notkuen pienissä hameissa ja mekoissa. Vaikka ilmasto muistutti olosuhteiltaan suomalaista saunaa, naiset olivat raikkaan hehkeitä, tuoksuvia, viimeistä silausta vaille tyylikkäitä. En käsitä miten ne sen tekevät, minä hikoilin, jalkoihin sattui niin paljon ensimmäisen päivän jälkeen, että siirryin suosiolla amerikkalaiseen turistiosastoon eli lenkkareihin. Hiki valui virtoina pitkin selkää ja reisiä, farkkuhame oli vielä aamullakin kostea edellisen päivän romanumin kierroksesta. Suorat ja sileät hiukseni muuttivat pyytämättä ja yllättäin käytöstapojaan epämääräiseksi kiharaiseksi palloksi.
Janoinen ja hikinen nainen kääntää katseen kohti vesiä. Roomasssa on satoja suihkulähteitä. Lisäksi joka kadunkulmassa on joku julkinen vesihana, josta voi vesipullonsa täyttää. Osa lähteistä saa vetensä Aqua Virgosta, joka on kuljettanut lähdevettä roomalaisille hei antiikin ajoista lähtien. Jos uusi öljy on vesi, roomalaisista tulee vielä rikkaita.
Pisin jonotusaika reissulla oli Santa Maria Cosmedin kirkkoon. Syypää on tuolla ihmisjoukon takana. Vanha viemärin kansi Bocca della Verita tuli tunnetuksi elokuvassa Loma Roomassa, jossa Gregory Peck ja Audrey Hepburn työntävät käsiään sinne. Legenda kertoo, että valehtelijan käsi nimittäin katkeaa. Keski-ajalla kuulemma ihan joku heilui siellä takana miekan kanssa. Oli sinne tietysti sitten omakin kätösensä tungetteva.Kirkkokin on kiva, vanha kreikkalaisbysanttilainen, jossa messut menee vanhan kreikkalaiskatolisen systeemin mukaan, eli siis ortodoksinen apaja.
Yöpymispaikka sijaitsi siis Trasteveressä, napakan kivenheiton päästä tästä piazzasta, jolla sijaitsee myös Santa Maria Trasteveren kirkko, ehkä Rooman vanhin kirkko. Pittoreskia seutua ehdottomasti. Normisuihkulähde.
(Pyhä Birgittä muutti Roomaan 1300-luvulla miehensä kuoltua, niillä oli muistaakseni 9 lasta ja Birgitta oli mennyt naimisiin tyyliin 13-vuotiaana. Sitten pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan johti siihen, että mies kuoli ja Birgitta muutti Roomaan neuvomaan paavia (joka tosin oli välistä Avingnonissa tuohon aikaan) ja oli tyytymätön myös Ruotsin kuninkaankin otteisiin. Sai paavilta luvan perustaa luostarijärjestöön, jossa luostareissa sai olla sekä miehiä, että naisia ja nainen johti niitä. Se oli ihan ennenkuulumatonta tuohon aikaan. Pyhä Birgitta on niin cool, ekoja feministejä. Se julistettiin ihan pian kuolemansa jälkeen sitten pyhimykseksi.Suomen pyhä Henrik on tylsä..)
Tässä sitten se kuuluisin: Fontana di Trevi. Tänne kuuluu heittää kolikko olan yli, selkä suihkulähdettä päin, niin sitten pääsee Roomaan uudestaan. Täällä uhkea Anita Ekberg pulikoi Fellinin leffassa La Dolce Vita. Fellinille on omistettu katukyltti Via Venetolla, jossa kaikki sen ajan julkkikset istui trattorioissa ja ristoranteissa viettämässä ihanaa elämää. Nyt se on kalliita ruokapaikkoja pullollaan oleva katu. (On siellä Hard Rock Cafekin, ei käyty).
Roomassa on tehty hirveät määrät tunnettuja leffoja.
Giancolon kukkula, Julia Roberts tähyilee täältä Roomaa Eat, pray and love-leffassa...
Saman kirjan kirjoittaja Elizabeth Gilbert ja aika moni muukin (esimerkiksi opaskirjailijani) on sitä mieltä että paras jäätelö on Gelateria San Crispinossa (42 via della Panettaria). Oli se tositosi hyvää.
Gladiaattorit on kova sana Colosseumin lähellä..
En ole muuten missään nähnyt niin paljon EU-lippuja kuin Roomassa. Näin kymmenittäin tähtilippuja Italian lippujen tai muiden maiden lippujen rinnalla. Joku viesti se on tuokin. Meillä ei Suomessa paljon ne liput juhli.
Mutta oli siellä tietty kotimaisiakin lippuja. Vikana iltana illallisen jälkeen kuultiin jossain kaukaa Italian kansallislaulun soivan, sellaisen originaalina marssiversiona. Yhdellä piazzalla oli sitten soittokunta, jumalattomasti sotilaita ja poliiseja ja seinälle heijastettu lippu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti