maanantai 25. kesäkuuta 2012

Rantsua, shoppausta, Barcelona 4/4

Barcelonassa on kosolti mahdollisuuksia shoppailuun. Jokapaikassa on putiikkeja, kauppoja, museoita ja niiden kauppoja jne. Useimmat kauppaketjut tosin löytyvät nykyisin Suomestakin, jopa Tampereelta, joten en niitä viitsi penkoa. Sitäpaitsi lennämme yleensä aina pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa halpislennoilla ja se todellakin suitsii shoppailuhaluja.

Tällä kertaa lensimme Blue 1:lla Tukholman kautta Barcelonaan ja palasimme Air Balticilla Riian kautta. Kumpikin ruljanssi oli aika epämiellyttävä. Ihan jokaisesta vesikipostakin pitää maksaa, valikoimat eivät ole kummoiset ja jotenkin vain on niin selvää, että vähän kehnommalla kyydillä tässä mennään.

Kummallaki pitkällä lennolla oli sitäpaitsi monta ylettömän rasittavaa ja kiljuvaa lasta. Sitämukaa kun omat lapset kasvavat muiden ihmisten kasvatustyön hedelmät alkavat ärsyttää yhä enemmän.

(Parhaat shoppailuapajat Barcelonassa mielestäni ovat :

http://www.lilla.com/ca/ Av.  osoite: Diagonal 557, pääsee aika vaivattomati bussilla, raitiovaunulla ja jopa jalan.

http://www.maremagnum.es/ Iso shoppailukeidas meren rannassa, helppo metroilla tai kävellä. Tässä on lapsillekin kaikenmaailman oheisviihdykettä.

http://www.diagonalmarcentre.es/index.php?option=com_shopping&Itemid=68&lang=es Tämä on keskustan ulkopuolella, mutta rauhallisempi. Metrolla pääsee ihan viereen.

FC Barcan kauppoja on ihan joka kulmauksessa. Mutta iso on se Camp Noun ja Futbol Mania, Ronda Sant Pau 25.

Samat kaupathan noissa kaikissa ostoskeskuksissa periaatteessa on. Yhdessä saattaa olla Disney ja toisessa Primark. Kaikista löytyy esimerkiksi oma suosikkini Desigual. Sieltä lähti mukaan hame ja tyttärelle koululaukku ensi syksylle. Mangosta ostin pari rannekorua ja sormuksen. Fliparit ja espadrillet ostin lapsille Havaianasista ihan keskustasta.)




Rantsut on Barcelonaan rakennettu vasta olympialaisia varten, sittemmin niitä on laajennettu ja avattu uusia. Testasimme vähän syrjemmässä olevan Platja de Nova Mar Bellan. Matkustimme metrolla L4 Selva der Mar-asemalle ja siitä oli sellainen reilun viiden minuutin kävelymatka. Rantsussa oli pääasiassa paikallisia: kuherteleijoita, lapsiperheitä. Rantatuoli maksoi 6 euroa/päivä. Suihkut, drinksubaarit ym löytyivät.

Ihanat aallot. Ihan vanhakin innostui vesileikeistä. Voi olla vähän raju ihan pienille lapsille, jotka ei malta pysyä rannassa. Lähellä keskustaa on rantoja kanssa ja löytyy kaikenlaista variaatioita: nudisteja, plastiikkakirurgian ystäville jne.






Vielä viimoisia huomioita. Olen kahdesti ottanut turistibussikiertoajelun Barcelonassa. Se on aika kätevä tapa aloittaa tutustuminen kaupunkiin. Toisaalta vähän noloa ja avutonta mennä punaisella bussilla pitkin ja poikin.

Matkaoppaista suosikkini oli taas Mondon versio: Barcelona. Jos et muuta hanki, niin sitten tämä. Kuvat on surkeat mustavalkoiset, joten jos ne on tärkeitä niin harmi, tämä on silti paras. Kirjasen kaikki ruokailuvinkit eivät olleet ihan ässiä ja taiton kanssa on sellaista ongelmaa, että sivuilla kun viitataan lisätietoon sivulla se ja se, niin ei ne päde. Eli vähän huolimaton viimeistely, kätösissäni kuitenkin oli ensipainos.

Päätän raporttini Barcelonasta tähän.

Neljä yötä ja suuntaan Italiaan. Lukaisin jo fiilistelymielessä omat viime kesän Rooman blogaukset ja olin ihan positiivisesti yllättynyt, niissähän oli paljon tietoa, jonka olin onnistuneesti unohtanut. (Aika paljon typojakin..) Matkakirjoittelu jatkuu siis pian.

Jumalaista kurvia: Gaudi, Barcelona 3/4


Barcelona on siis täynnä modernismia. Tyylisuunta vaikutti kaikeen ja sen tärkein edustaja oli Antoni Gaudi. Sagrada Familia eli pyhä perhe on vieläkin keskeneräinen kirkko, jota on rakennettu täysin lahjoitusvaroin. Gaudi uhrasi kirkolle 43 vuotta elämästään (1883-1926), joista viimeiset 15 vuotta hän omistautui sille täysin ja lopulta muutti sinne asumaan. Kirkon piirrustukset muuttuivat jatkuvasti ja mielikuvitus rajattomaksi työn edetessä. Kirkkoa ovat sittemmin rakentaneet ja suunnitelleet monet arkkitehdit, epävarmuudessa, sillä Gaudin alkuperäiset piirrustukset tuhoutuivat sisällissodassa.

Vuonna 2010 paavi kävi siunaamassa kirkon, rakennustyöt ovat nyt yli puolenvälin ja valmista olisi tarkoitus tulla 2026 Gaudin satavuotisjuhliin. Gaudia tuskin viivästynyt projekti stressaisi, hänen kerrotaan sanoneen että hänen asiakkaallaan ei ole kiirettä.

Sagrada Familia ja rakennustornit.


Kirkon ympärilä parveilee valtavasti turisteja, sisäänpääsy on kallein, mitä olen kirkosta koskaan maksanut 13 euroa. (Tosin näillä rahoilla tätä kirkkoa rakennetaan..) Ja sillä lunastaa itselleen kyllä uskomattomat näkymät, joita ei voi valokuvata niin, että tekisi näkemälleen oikeutta. Uskomaton pytinki. Taivas. Joulu. Kauneus. Hengästyttävä. Unenomainen.











Ulkopuolellakin riittää ihmeteltävää. Joissakin kohdissa runsaus ja pienet yksityiskohdat tuovat mieleen suosikkikappelini Roslynin Edinburghissa.


Kun taas toisaalla ollaan Picasson ja kubismin maailmassa.


Casa Batllóssa Gaudi halusi toteuttaa näkemyksensä paratiisista. Gaudilla oli elämässään monia vaikeuksia, läheisiä menehtyi ja depresiivisyys vaani. Gaudi on tallentanut kauneuden keskelle lohikäärmeitä ja kuoleman symboleja.


Värimaailma on Monetin maalauksista. Gaudin tavaramerkki aaltoilevat parvekkeet tuovat monenlaisia mielleyhtymiä: eläimet, kasvot, pääkallot... Gaudin mukaan ihminen keksi suoran viivan, Jumala kurvit. Sisälle ei menty, mutta siellä surrealismi saa vielä mittavammat puitteet opaskirjan mukaan. Gaudi kohtasi oman lohikäärmeensä rautiovaunun muodossa, johon törmättyään kuoli. Koko Barcelonan väen kerrotaan osallistuneen hautajaisiin.



Barcelona on muutenkin täynnä mielenkiintoista arkkitehtuuria.


Jopa turistikrääsäkaupat ovat inspiroivia.


Rakentaessaan Parc Guellia Gaudi asui tässä piparkakkutalossa, siellä on nykyisin museo. Sinnekään ei menty, kun ovelta tehty tsekkaus ei vaikuttantu hirveän järisyttävältä.



Parc Guellin sadan pylvään sali.


Mosaiikkeja Parc Guellista. Tänne on aikamoinen kiipeäminen, joten mukavat kengät jalkaan. Koska on kovasti jyrkkää, varsinkin laskeutuminen, korkokengät ovat ihan no, no. Puisto on ilmainen ja mitä ylemmäksi kipuaa sen rauhallisempaa. Näkymät on huikeat yli Barcelonan aina merelle asti.



Joan Mirón Dona i ocell- patsas. Väitän, että fallos. Ympärillä skeittaajia ja vanhan härkätaisteluareenan tarjoamat shoppailumahdollisuudet.


Gaudin Casa Milà eli La Pedrera (kiviröykkiö) kuten pilkkanimi kuuluu. Tännekin pääsee sisään, jos haluaa maksaa, katolla olevat savupiiput ovat varmasti innovatiivinen näky.


Antoni Tàpiesin säätiön talo, jonka katolla taideteos Pilvi ja tuoli. Jahah.


Eixamplen alueen katukiveyskin on kaunista.




Koristeellinen apteekki Vilafranca de Penedesistä.


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Syö, juo, mies, nainen -Barcelonassa 2/4


Bona nit Barcelona. Hyvää yötä. Kaverin suosituksen perusteella valitsimme majapaikaksi Hotel Praktik Ramblan, josta esimerkiksi Mondo on kirjoittanut näin . Hotellissa oli oiva palvelu, sijainti oli keskeinen, maksoimme parvekkeellisesta huoneesta viideltä yöltä 600 euroa, johon sisältyi myös pullo cavaa. Aamupalan puuttuminen oli miinus, mutta iso plussa oli siisteys, iso sänky, kaunis sisustus, tilava kylpyhuone jossa vesi tuli kunnon paineella. Rantsupäivän pyyhkeet saimme vaihdettua kätevästi puhtoisiin ja hotellin oma terassi oli viihtyisä lepokeidas. Alla kuva hotellista.



Aamupalaksi kokeilimme montaa versiota. Totesimme Placa Catalunyan paikkeilla olevan Bra Cafen kuitenkin parhaimmaksi ja vietimme siellä kaksi aamua. Paikka oli myös hotellin henkilökunnan suosittelema. Perusaamiainen hyvällä caffella (huonoa kahvia en saanut kertaakaan, tykkään voimallisemmista aromeista), vastapuristetulla appelsiinimehulla, bocadilloilla eli täytetyillä leivillä ja hedelmillä oli noin 17 euroa.





Bocadillo espanjalaisella kinkulla. Voi nams! Patonki on paahdettu kevyesti, sivelty pehmeällä tomaatilla ja oliiviöljyllä.

Kokeilimme myös matkaoppaan suosittelemaa Cafe de l'Operaa La Ramblan varrella (Oopperataloa vastapäätä). Palvelu oli siellä ystävällistä ja aamiaisvaihtoehtoja näennäisen paljon. Mutta jotenkin kolkko, vaikkakin autenttinen. Pari peruscafeta, jotka nappasimme oman vaiston varassa olivat aika hitaita, palvelu välinpitämätöntä ja englanti heikkoa.

Barcelonassa pitää tietysti nauttia tapaksia. Ensimmäisen illan tapakset Ciudad al Condalissa Rambla de Catalunyan alkupäässä olivat verrattomat (paikkaa oli kehuttu tv-ohjelmassa). Ravintola oli äärimmäisen täysi ja englannilla ei ihan saanut täyttä ymmärrystä. Mutta ruoka oli hyvää. Patonkeja voideltuna tomaatilla ja oliiviöljyllä, jumalaista kinkkua, sardiini-oliivileipä ja pallerot, joiden sisällä oli perunamuussia ja ehkä sieniä.


Ekan illan toiset tapakset nautittiin La Vinateria del Callissa, goottilaiskaupungissa C/Sant Domenec del Call 9, joka on Barcelonan vanhin viinitupa. Oijoi. Tunnelmaa, mahtavia juustoja ja makkaroita, laaja valikoima viinejä, joita meille ystävällisesti esiteltiin.


Toisen illan tapaksia jossain höhlässä pubissa, jonne mentiin sen takia että siellä näkyi Ruotsin potkupallopeliä. Kamalasti syötävää halvalla, ei jaksettu kaikkea mättää ja seuraavana päivänä oli massut sekaisin.



Colamaatitkin oli modernismia




Cavaa parvekkeella iltamyöhään...


Yritän parhaani mukaan matkoilla pistellä paikallisia erikoisuuksia. Arres negre näytti tyypilliseltä paikalliselta erikoisuudelta eli todella järkyltä. Tämän nautin paljon mainostetussa Picasson maineella ratsastavassa Quatre Gatsissa (Montsio 3), jonne ei kannata vaivautua ellei ole ihan mahdoton Picasso-fani. On just sellainen rahat-pois-tyhmiltä-turisteilta-paikka.

Mustariisissä on riisiä, joka on värjäytynyt mustaksi mustekalan musteesta, lisäksi siinä on kalmaria, persiljaa, simpukkaa ja ei paljon muuta. Tämä annos oli iso ja polttavan kuuma. En pystynyt syömään kaikkea, vaikka ei se pahaa ollut, vähän tylsää vain.


Näitä kinkkuja tavaratalon lihaosastolla ihailin. Symppiksen näköisiä.



La Boqueria on must nähtävyys. Tämä kauppahalli on nähtävä omin silmin. Tai silmin, uih.


La Boquerian chilejä



Kauppahallin mereneläviä


Eläviä ja liikkuvia sellaisia..


Hedelmiä...


Hdelmämehuja..


Ihmisiä La Boqueriassa


Jos viinit tai cavat maistuvat Barcelonasta pääsee helposti junalla Freixenetin cava-tilalle Sant Sadurni d'Anoiasiin, kylästä löytyy kymmeniä viinitiloja. Ja Freixenet ja Codorniu. Kävin Freixenetin tilalla pari vuotta sitten, joten nyt ei menty sinne. Paikan päällä kerrotaan että cavan ja shamppanjan valmistuksessa on vain yksi ero: toinen valmistetaan Ranskassa. Junia menee tunnin välein, lähtö Rodalies R4 Placa Catalunyan asemalta Vilafrancan suuntaan. Asemalta voi ottaa taksin tiloille, Freixenet on ihan siinä asemaa vastapäätä.


Tällä kertaa suunnistin siis Torresin tilalle, jossa kaverini on töissä. Sama juna ja samat ohjeet, nyt painellaan vain Vilafranca de Penedesiin asti. Sieltä taksilla Torresille.


Tilan kierrokseen kuuluu monenmoista aistia hivelevää elämystä: tuoksuja, näkemistä, maistamista, historiaa, tarinaa, myös suomeksi.



Tilalla tulee vaikutelma modenista, ympäristön tilasta kiinnostuneesta, globaalista perheyrityksestä.

Maistelimme ihan huikeita viinejä. Tilalta löytyy myös kauppa, jossa on kovasti kattavat valikoimat tietysti.

Trivial Pursuit-osuus: Monta viinipullollista saa yhdestä tynnyristä? Vastaus on blogin lopussa.



Vikana ilta piti saada vähän parempaa ja vähän enemmän. Kaveri oli suositellut viinikonseptistaan tunnettua Monvinicia. Tarkempaa tietoa löytyy tästä

Montvinic tarjoaa ainoastaa lähiruokaa ja paikalla on ympäristöystävällinen LEED-sertifikaatti (ensimmäinen Barcelonassa). Maan huikeita viinejä voi maistella laseittain, pöydälle saat tullessasi tabletin, jota selailemalla voit valita haluamasi viinejä ja saat niistä lisätietoja jopa viljelijän pärstäkertoimen.

Aloitimme cavalla (Can Rafols dels Caus, DO Cava, Gran Caus Rosat 2006 Pinot Noir, Catalunya), jatkoimme  tapaksilla: makkaroilla ja simpukoilla. Ihanaa leipää...Chardonneyta (Alemany i Corrio, DO Penedes, Principia Mathematica 2011, Catalunya)...


Sitten pullollinen Ferrer Bobet DOC Priorat, 2009, Catalunya

Ja päivän kala ja vasikkaa perunoilla.



 Satanen hujahti, mutta kylläpä oli hyvää. Maksu tapahtuu lähtiessä ovilla ja siellä saat myös tulostetun listan siitä, mitä olet juonut. Mukaan voi myös ostaa pulloja. 

Hotellin parvekkeella vielä viimeiset cavat..


PS: 400 pulloa.