Barcelona on siis täynnä modernismia. Tyylisuunta vaikutti kaikeen ja sen tärkein edustaja oli Antoni Gaudi. Sagrada Familia eli pyhä perhe on vieläkin keskeneräinen kirkko, jota on rakennettu täysin lahjoitusvaroin. Gaudi uhrasi kirkolle 43 vuotta elämästään (1883-1926), joista viimeiset 15 vuotta hän omistautui sille täysin ja lopulta muutti sinne asumaan. Kirkon piirrustukset muuttuivat jatkuvasti ja mielikuvitus rajattomaksi työn edetessä. Kirkkoa ovat sittemmin rakentaneet ja suunnitelleet monet arkkitehdit, epävarmuudessa, sillä Gaudin alkuperäiset piirrustukset tuhoutuivat sisällissodassa.
Vuonna 2010 paavi kävi siunaamassa kirkon, rakennustyöt ovat nyt yli puolenvälin ja valmista olisi tarkoitus tulla 2026 Gaudin satavuotisjuhliin. Gaudia tuskin viivästynyt projekti stressaisi, hänen kerrotaan sanoneen että hänen asiakkaallaan ei ole kiirettä.
Sagrada Familia ja rakennustornit.
Kirkon ympärilä parveilee valtavasti turisteja, sisäänpääsy on kallein, mitä olen kirkosta koskaan maksanut 13 euroa. (Tosin näillä rahoilla tätä kirkkoa rakennetaan..) Ja sillä lunastaa itselleen kyllä uskomattomat näkymät, joita ei voi valokuvata niin, että tekisi näkemälleen oikeutta. Uskomaton pytinki. Taivas. Joulu. Kauneus. Hengästyttävä. Unenomainen.
Ulkopuolellakin riittää ihmeteltävää. Joissakin kohdissa runsaus ja pienet yksityiskohdat tuovat mieleen suosikkikappelini Roslynin Edinburghissa.
Kun taas toisaalla ollaan Picasson ja kubismin maailmassa.
Casa Batllóssa Gaudi halusi toteuttaa näkemyksensä paratiisista. Gaudilla oli elämässään monia vaikeuksia, läheisiä menehtyi ja depresiivisyys vaani. Gaudi on tallentanut kauneuden keskelle lohikäärmeitä ja kuoleman symboleja.
Värimaailma on Monetin maalauksista. Gaudin tavaramerkki aaltoilevat parvekkeet tuovat monenlaisia mielleyhtymiä: eläimet, kasvot, pääkallot... Gaudin mukaan ihminen keksi suoran viivan, Jumala kurvit. Sisälle ei menty, mutta siellä surrealismi saa vielä mittavammat puitteet opaskirjan mukaan. Gaudi kohtasi oman lohikäärmeensä rautiovaunun muodossa, johon törmättyään kuoli. Koko Barcelonan väen kerrotaan osallistuneen hautajaisiin.
Barcelona on muutenkin täynnä mielenkiintoista arkkitehtuuria.
Jopa turistikrääsäkaupat ovat inspiroivia.
Rakentaessaan Parc Guellia Gaudi asui tässä piparkakkutalossa, siellä on nykyisin museo. Sinnekään ei menty, kun ovelta tehty tsekkaus ei vaikuttantu hirveän järisyttävältä.
Parc Guellin sadan pylvään sali.
Mosaiikkeja Parc Guellista. Tänne on aikamoinen kiipeäminen, joten mukavat kengät jalkaan. Koska on kovasti jyrkkää, varsinkin laskeutuminen, korkokengät ovat ihan no, no. Puisto on ilmainen ja mitä ylemmäksi kipuaa sen rauhallisempaa. Näkymät on huikeat yli Barcelonan aina merelle asti.
Joan Mirón Dona i ocell- patsas. Väitän, että fallos. Ympärillä skeittaajia ja vanhan härkätaisteluareenan tarjoamat shoppailumahdollisuudet.
Gaudin Casa Milà eli La Pedrera (kiviröykkiö) kuten pilkkanimi kuuluu. Tännekin pääsee sisään, jos haluaa maksaa, katolla olevat savupiiput ovat varmasti innovatiivinen näky.
Antoni Tàpiesin säätiön talo, jonka katolla taideteos Pilvi ja tuoli. Jahah.
Eixamplen alueen katukiveyskin on kaunista.
Koristeellinen apteekki Vilafranca de Penedesistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti