lauantai 30. marraskuuta 2013

Budapest 2/2: siltoja, sotahistoriaa ja gulassia

Ensimmäinen aamu Budapestissä. Hotellin aamiainen on ihan okei ja sisälsi joitakin kiinnostavia paikallisia erikoisuuksia kuten paprikoita ja makkaroita. Harmitti, kun en noussut jo aiemmin ja kierrellyt lähitienoota, sillä päivä kuluisi duunin merkeissä. Tämä harmi oli mielessäni muuten ihan jokainen aamu Budapestin reissulla. 

Aloitimme kävelyllä yliopistolle, joka on Budan puolella ja ylitimme kuulun ja mielestäni kauniin Vapaudensillan, jonka takana kuvassa siintää arvostettu kylpylähotelli Gellert,  jota isäntämme kehuivat kaupungin parhaaksi. Tällä reissulla ei kuitenkaan ollut aikaa tutustua siihen sen tarkemmin. Lisäksi en ole koskaan tainnut ulkomailla käydä kylpylässä. hmh. Oliskohan syytä?

Vapaudensilta, kuten kaikki muutkin Budapestin sillat, jotka ylittävät Tonavan, räjäytettiin saksalaisten toimesta näiden perääntyessä kaupungista tammikuussa 1945. Me Suomessa tapaamme itkeä poltetun Rovaniemen ja miinoitetun Lapin perään, mutta taas kerran historian mittasuhteet hieman muuttuvat, kun maa vaihtuu. Räjäyttivät kaikki nämä upeat Budapestin sillat? 

Unkarilaiset tempoilivat toisessa maailmansodassa vähän Suomen lailla, solmittin kauttakulkusopimuksia Saksan kanssa, hyökättiin yhdessä asevelijinä, irtauduttin, haettiin neuvotteluasemia liittoutuneiden kanssa ja finaalissa kävi sitten huomattavasti Suomea huonommin. Liittoutuneet sopivat keskenään, että Unkari jää rautaesiripun itäiselle puolelle ja saksalaisten ja neuvostoliittolaisten mellastettua ja tuhottua kaupungin, alkoi neuvostomiehitys.

Varsinkin iltavaloissa Pestin puolelta vilkaistessaan Budan puolen kukkuloille, silmä kiinnittyy Vapaudenpatsaaseen. Valtava patsas tuntuu katsovan koko Budapestia kaupungin korkeimmalta kohdalta yli Tonavan. En ehtinyt tuota kukkulaa katsastaa, mutta kuulin, että Vapaudenpatsas oli rakennettu neuvostojoukkojen voitettua toinen maailmansota miehitysvallan aikana vuonna 1947. Hämmentävää kyllä, patsasta ei sitten 1990-luvulla räjäytetty tms, vaan siellä se seisoo yhtenä Budapestin huomattavista maamerkeistä. Ilmeisesti joitakin neuvostovaikutteita oli sentään siivottu ympäriltä pois. Ja eihän se sentään ole setä-Lenin.

Isännät kertoivat, ettei neuvostoaika ollut heille niin vaikeaa, kuin se oli muualla ehkä ollut. Unkarissa elettiin ns. gulassikommunismia, eli jotakin pientä yksityisyritteliäisyyttä sallittiin ja Unkari piti yllä hyviä välejä Neuvostoliittoon. Lisäksi rikas maaseutu tuotti ravintoa, viiniä ja herkkuja unkarilaisten tarpeisiin, joten koskaan ei nähty nälkää tai kärsitty huomattavasta puutteesta.





Vapaudensilta on selkeää art nouveauta, luulisin. Olisi pitänyt tehdä normaalit lukurutiinit ennen matkaa, sillä yleensä olen huomattavasti paremmin valmistautunut kuin mitä Budapestissä olin. Olen sitä porukkaa, joka kokee ärtymystä, jos ei tunne taustoja ja tiedä faktoja selkeiden historiallisten merkkipaikkojen edessä. Historioitsijan tausta auttaa jonkin verran, mutta lähinnä sitä tietää, miten vähän oikeasti tietää.


Budapestin tekniikan ja taloustiedeiden yliopisto on yksi maailman vanhimpia tekniikan yliopistoja, joka perustettiin jo 1700-luvulla. Päärakennus henkii mahtipontista tiedon ylivaltaa tai jotain. Tämäkin on aivan Tonavan rannassa.

Paikallinen yliopistoväki puhui hyvää englantia ja isäntämme hämmensi minua päiväkausia puhumalla täydellistä Schindlerin listan Amon Goethin aksenttia. Ihmettelin, oliko brittinäyttelijä Ralph Fiennes vahingossa omaksunut rooliinsa unkarinsaksan murteen puhuessaan englantia? Mikä virhe sellaiselta näyttelijältä?! Eikös se Amon Goeth ollut Itävallan saksalainen? Helpotuin syvästi, kun arjalaisen vaalea ja komea professori paljastuikin taustaltaan unkarinsaksalaiseksi Transsilvanian twistillä. En tiennyt sitäkään, että monien unkarilaisten mielestä Transsilvania kuuluisi Unkarille.


Kuvassa kävelynäkymää matkalla yliopistolle. Tonavan molemmin puolin kulkee vilkasliikenteiset tieosuudet ja osan silloista voi ylittää kävellen, osan vain johdinautolla tai junalla. Edustalla on Széchenyin ketjusilta, joka kärsi niissä saksalaisten pommituksissa pahoin. Oli jotenkin karmaisevaa miettiä, että täällä nyt on nämä sillat, jotka fanittamani unkarilainen ja maailmankuulu sotavalokuvaaja Robert Capa kuvasi rikkipoikkipuoletjoessa- tilanteissa. (Googlaa Robert Capa ja Budapest niin hämmästyt.) Ylipäätään mielestäni Capa on ottanut parhaat sotavalokuvat ever ja harmitti, että miehen töistä olisi nyt ollut näyttely Budapestissä, mutta eipä sitä sinnekään ennättänyt.

Sillan takana näkyy muuten Budan linna. Joka on iltavaloissa melkolailla uskomaton. Vai mitä? Unkari oli osa mahtavaa Habsburgien Itävalta-Unkaria, mutta menetti suuruutensa ekaan maailmansotaan. Tuon linnan paikkeilla on ollut 1200-luvulta alkaen linnaa, milloin goottilaista, milloin barokkiversiota. Täällä piti majaa Horthy, joka yritti luovia Unkarin asioissa maailmansotien ajat ja linna oli myös vallankumouksellisten hallussa, sitten saksalaiset pitivät sitä turvapaikkanaan ja neuvostojoukot lopulta pommittivat sen maan tasalle.  Sitten linna korjatiin ja koko tienoo on Unescon maailmaperintökohde, paikalle pääsee sivu- tai takareittiä taksilla tai sitten funicularilla, johon on muuten aika suolaiset hinnat. Tietysti voi myös kävellä. Suosittelen iltaa, sillä näköalat ovat hengästyttävät.

Sotien tuhot on saatu muutenkin Budapesissä kyllä korjattua, eikä edes neuvostovalta loista kovin groteskisti keskustassa. Rakennukset ovat hyvässä kunnossa ja kadut siistejä. Asunnottomia on kyllä keskimääräistä enemmän, jota ei oikein osaa yhdistää näihin kuviin.

Näkymät linnalta ovat siis O la laa. Alla kuvassa taas se ketjusilta, joka tosiaan on Budapestin vanhin pysyvä silta ja jonka symbolinen merkitys oli kuulemma mieletön, sillä se tosiaan aikanaan yhdisti kaksi kaupunkia: Budan ja Pestin. Silta avattiin Euroopan hullun vuoden 1848 jälkeen (jolloin täälläkin kapinoitiin konservatismia vastaan) ja se on kokenut kyllä enemmän kuin keskimääräisten kulkureitit. Sen merkityksestä kertoo sekin, että se on Unkarin 200 forintin setelissä ja se valittiin siihen kansanäänestyksen perusteella.

Kuninkaanlinnan lisäksi kukkulalla on muutakin zoomattavaa. Sieltä löytyy vanhakaupunki, Matiaksenkirkko ja Kalastajan linnake. Kalastajanlinnakkeelta näköalaa Pestin puolelle koristeelliseen parlamenttitaloon.

  Matiaksenkirkko oli jo valitettavasti suljettu.


Kiertely kuninkaanlinnan tuntumassa oli ilman kirkkovisiittiäkin vaikuttava...


Toisena iltana kuninkaanlinnan jälkeen isännät veivät meidät syömään paikalliseen "ruotsin laivan buffaan" eli Trófea Grilliin. Maksoit tietyn summan, jolla sait syödä niin paljon kuin ehdit: alkupaloja, keittoja, pääruokia, jälkiruokia ja juustoja; sekä tilata tarjoililjalta listalta juomia, jossa oli valikoimaa shamppanjasta olueen, erityisesti paikallisia juttuja.

Alkupaloista hanhenmaksaa suositti isäntäväki, joten sen kimppuun siis. Oli kyllä älyttömän hyvää. Sitä ostin sitten kotiinkin pakettitolkulla. Seuraavaksi reissun parasta gulassia, oi namnam. Pääruokien kohdalla oli tarjolla monenlaisia lisukkeita ja pitkä lihatiski, josta sai valita, mitä halusi grillattuna, pöytään kannettuna. Tarjolla oli vaikka mitä: haita ja muita kaloja, erilaisia lihoja, maksaa, mustalaismarinadeja ja sitten vielä herkkusieniä, vuohenjuustoa, joita sai siis myös grillattuna.


Unkarilainen shamppanja ja gulassi olivat kuitenkin pääkokemukset Trofeasta. Lämmin suositus, jos olet paikoilla! Jälkiruokapöydän kohdalla satunnainen herkuttelijamatkailija oli jo niin ähkyssä, että vaivoin maistelin juutalaiserikoisuuden nuudelipiiraan ja marenkitortun. Sacher ei kuulemma ollut kovin erikoista, hyvä, sillä olin finaalissa.


Paluumatka hotellille taittui juutalaiskaupunginosien halki, joiden juutalaisuus jäi minulle jossain määrin arvoitukseksi. Näytti olenva paikallista yöelämän vilkkaampaa aluetta. Nukuin yön massu pullollaan ja sangen levottomasti.

Seuraavana aamuna kiersin kauppahallin ennen duunia. Chilipaprikat ovat yksi päätuote. Samoin hanhenmaksa ja kaviaari. Tokaji-viinit, Unicom-likööri ja Palinka-likööri. Makkarat.



Erilaiset makeat herkut..


Tietysti ne paprikat..


Sitten vähän eksoottisempiakin juttuja oli tarjolla: may I present: siansorkat.


Neukkunostalgisia juttuja löytyy kauppahallin toisesta kerroksesta hyvät valikoimat.


Samoin sellaisia kankaita, joista on vaikea päättää, ovatko ne mummoilussaan ihan tosi  kauheita vai tosi älyttömän ihania?


Lisää herkkuja…


Sitten päiväksi yliopistolle ja illalla shoppailemaan. Yliopiston läheisyydessä, Budan puolella on muuten oikein hyvä ostoskeskus Allee, Oktober Huszonharmadika u 8-10. Pestin puolella näitä on myös, mutta tätä isännät kehuivat parhaaksi ja edullisimmaksi. Kiersin sen, hinnat eivät olleet suomalaisnäkökulmasta mitään erityisen halpoja. Puolan Krakova on huomattavasti edullisempi esimerkiksi.

Ilta sujahtikin sitten Tonavan aalloilla, erittäin turistimaisella risteilyllä. No tuli bongattua melko tyydyttävän unkariaterian lisäksi taas uusi silta, tällä kertaa Petofin. Vähempi koristeellisuus johtuu rakennusajankohdasta, eli neuvostovallan ajoista.

En välttämättä suosittele Tonavan risteilyä. Näkymät on kivat, mutta samaa pätkää vedetään edestakas, viulistit soittavat turistien toivomaa Beatlesia ja ruokakin loppui kesken, viini oli ylettömän kallista (mutta hyvää).


Viimeisenä aamuna mietin, että kyllä varmaan tulen tänne vielä takaisin.



torstai 28. marraskuuta 2013

Budapest: ekat fiilikset


Olin työmatkalla tällä viikolla Budapestissä. Kaikki ennalta varoittelivat, että työmatkalla ei kaupunkia pääse näkemään, havaintoja teet vain seminaaripaikasta ja hotellista. Koska minä useimmiten työmatkailen vain kotimaassa, odotukseni olivat sitten sangen maltilliset. Budapestissä en ollut aiemmin käynyt, Unkarista ei ole syvällistä tietoisutta muutenkaan ja porukka, jossa matkailin oli ennestään melko tuntematonta. Eli pois, hus, turvallisuusalueelta, hyvähyvä!

Aamulennot Helsingin kautta Budapestiin, kentältä sitten shuttle-kyydillä hotellille. Kentältä sai ostaa samantien meno-paluumatkat ja se osoittautui toimivaksi systeemiksi. Budapest avautui taksin ikkunasta selvästi itäeurooppalaisena suurkaupunkina, mutta kauniita ja hyvin pidettyjä rakennuksia tulvivaksi. Hotelimme Estilo Fashion Hotel Budapest oli siisti, avarat huoneet, lokaatio Tonavan tuntumassa ja kauppahallin läheisyydessä oikein jees, matka yliopistolle oli myös sopiva eli noin 30minuutin kävely Tonavan rantamilla. Ei valittamista!


Kauppahalli tosiaan on Euroopan suurimpia ja ainakin isäntien mielestä peräti suurin, kolmekerroksinen ja avara, kaunis rakennus. Paljon miellyttävämpi kuin esim Barcelonan vastaava, joka on ihan liian täynnä iholle käyvää väkeä ja jossa ahdistaa hälyinen tunnelma. Toisaalta Krakovan vastaava on paljon pienempi, vaikka varmaan vielä kauniimpi.

Budapestissä oli muuten tavattoman yleistä nuo koristeelliset kattotiilet, yritin kysellä isänniltämme niistä tarkemmin, mutta en valitettavasti saanut selitystä niiden yleisyyteen, ajanjaksoon, jolloin niitä erityisesti suosittiin ja oliko niissä jotain erityistä symboliikkaa. Mietin, että saattavat liittyä myös turkkilaisvallan aikaan, mutta jaa-a.


Ekan unkarilaisen aterian vetäisin kauppahallin toisessa kerroksessa ja koska olen konservatiivinen tyttönen, se oli sitten sitä gulassia tiätty. Hyvää oli! Päädyin maistamaan gulassia lopulta kolmasti, joten jonkin sortin ekspertti minusta selkeästi kasvoi matkan aikana. No, vähintään suuri gulassin ystävä, se liha non käsittämättömän mureaa ja mukavan tulista ja lämmittävää soppaa ylipäätään.


Hotellihuone oli vähän hupaisa, mutta symppis.




Yliopiston eka päärakennus oli hieno kuin barokkipalatsi, mutta oli tässä uudessakin rakennuksessa, jossa me vietimme kolme päivää, jotain puhuttelevaa. Yliopistomaailmassa mennään vähän eri askelmerkeissä, ainakin mitä tulee pedaogogiaan ja asenteeseen kansainvälisiä opiskelijoita kohtaan. Toisaalta kunnianhimo on vähän toista luokkaa, meidän yliopistoissa ollaan iloisia, jos tyypit valmistuvat. Budapestissä on painetta tuottaa Nobel-tason tutkijoita ja mieluiten unkarilaisella geeniperimällä.




Ekana iltana isännät tarjosivat meille pienet juusto- ja viinimaistelut. Juustot olivan unkarilaisia ja oikein kivoja, viinit Tokajia ja sekin oli ässähyvää. Tokajin tummemmat juomat ovat niitä makeita jälkiruokaviinejä ja vaalean keltaiset sopivat hyvin juuri vaikka juustojen kanssa. Pysyttelinkin sitten koko reissun viinilasi käsissä suunnilleen, vaikka olisi siellä ollut paikallisia liköörejäkin arvioitavana.


Paprikajauheita myytiin joka paikassa, niitä on vaihtoehtoina ainakin makeaa ja vahvaa. Vahvaa käytetään kuulemma pääasiassa vain gulassiin ja vain pieni hipsaus, makeaa ladataan joka ruokaan rennolla otteella. Ostin kumpaakin mukaan. Ylipäätään unkarilaiset ovat kovasti ylpeitä safkoistaan ja ovat julistautuneet monien klassikoiden keksijöiksi. Esim Sacher ja croissant ovat kuulemma erittäin unkarilaisia, mutta sitten tämä itse gulassi onkin turkkilainen laitto. Isännät kehuivat, että kesäajan matkailijat saavat maistaa aitoja unkarilaisia paprikoita ja tomaatteja, jotka ovat kuulemma parempia kuin missään. Myös makkaroita kehutiin ja keskustelin pitkään vahemman rouvan kanssa, jonka joulupöytään aina kuuluu makkarakeitto hapankaalin kanssa. Kiinnostavaa, en saanut tosin tarkkaa reseptiä urkittua.


Budapestissä oli todella paljon näitä koristeellisia, mustia metalliportteja. Niin hienoja!


Tonava  oli varsinkin iltaisin ihan huikea. Oikeasti. Tonavan yli menee lukemattomia erilaisia, valaistuja siltoja ja niitä sitten halkovat värikkäät johdinautot, junat, autot ja jokunen kävelijäkin (pääasiassa varmaan turisteja). Näköalat ovat kuin romanttisesta elokuvasta.

Jo ensimmäisenä iltana menin nukkumaan sellaisissa fiiliksissä, että tästähän tulee tosi mukava reissu.




torstai 21. marraskuuta 2013

Uppsalan aateliskartanon glögi


Jep, tiedän miltä tämä näyttää, mutta älä anna sen hämätä. Ei ole pikkujoulu päässyt yllättämään :)

Noin 5-6 viikkoa ennen joulua mies valmistaa glögin. Kyseessä on ruotsalaissyntyinen mies, joka on saanut tämän reseptin Uppsalassa, asuessaan vuokralla jonkin vanhan aateliskartanon vanhassa palvelijoiden asumuksessa. Kuulostaa minustakin mielenkiintoiselta ts. perin oudolta, kyseessä oli kuulemma jonkinlainen mökki vähän syrjässä Uppsalan villeimmistä katuosuuksista. Kyseinen glögi on tämän kartanon perinnejuoma ja älyttömän hyvää.

Näin se menee:

Glögi
4,5 litraa kotikaljaa, aina parempi jos löydät ruotsalaista sellaista
2 kg sokeria
2 pkt rusinoita
2 pss kokonaisia neilikoita
2 pkt hiivaa
2 pss kardemummaa, kokonaisia

Sekoita isossa astiassa, joka peitetty löysästi muovilla. Sekoittele parisen kertaa seuraavina päivinä. Neljän viikon päästä voit pullottaa ja juoda, mutta juoma on parhaimmillaan 6 viikon päästä. Eli jos tänään teet, on parhaimmillaan joulun tienoossa ja lahjaksikin tätä voisi pullottaa.


tiistai 19. marraskuuta 2013

ranskalainen ruokahaaste: Tarte aux Moutarde


Tämä piirakka ei ollut kyllä haaste eikä mikään. Ranskassa tämä edustaa lyonilaista keittiötä ja piirakka on ollut kiistattoman suosittu jo pitkään, eikä ihme, helppo ja hyvä, sekä tuunattavissa ilmeisen lukuisin tavoin. Itsekin vaihteeksi otin oikoreittiä, kun piti iltapalapöytään nopsasti jotain kehittää. Näin se menee:

Tarte aux moutarde tomate eli piirakka sinapista ja tomaatista

Levietään yksi voitakinapohja haluttuun vuokaan. Sivellään hyvällä ranskalaisella sinapilla, vaikka sillä Dijonilla ohut kerros. Päälle asetellaan ensiksi juustoa, jotain vähän maistuvampaa kuin se olteramanni, esim mustaleima sopii hyvin, sitten tomaatteja, yleensä suosivat ranskanmaalla runsasta otetta tässä. Ripaus Provencen yrttimaustetta päälle.

Tuunaus: levittele lämpöisen piirakan päälle vaikka Serranon kinkkua tarjoilun yhteydessä. Käytä mustaleiman sijaan jotain muuta juustoa, esim mozzarella tuo jännän maun, mutta sitten tämä ei oikein ole Ranskaa nähnytkään. Myös kuullotettu punasipuli sopii hyvin. Tämä piirakka on oikeasti tosi hyvää ja hienostuneen makuista, vaikka vaikuttaa perin oudolta kokonaisuudelta.

lauantai 16. marraskuuta 2013

maailman nopeimmat & parhaat maapähkinävoikeksit


Amerikan äitien maailman nopeinta leivontaa harrastettiin meillä taas. Nämä on mahdollisesti maailman helpoimmat keksit ja makukin on siis oikeasti aivan ässähyvä. Jos siis haluat tehdä vaikutuksen lapsiin/mieheen/naapuriin/anoppiin/äitituttavaan itse leivotulla keksilaitolla tai vaikkapa joulumyyjäisiin täytyy leipoa olemattomalla ajalla ja energialla, niin tässä on laatuisa arjen pelastaja. 

Tarvitset siis: maapähkinävoita (merkillä ei väliä) noin 2,5 dl tai amerikkalaisen cupin. Saman verran sokeria. 1 muna. Tämä jo riittää, eli sekaisin ja sitten vaan pellille lusikoimaan ja painele lopussa sokeroidulla haarukalla ne näteiksi. Lisätä voi pähkinöitä, rusinoita, m&m, mitä vaan nyt mieli tekee.

Uunissa 200 asteessa sellaisen tovin, että vähän jähmettyvät, eli ei huisin kauan. Nämä on IHANIA lämpiminä, hieman pehmeinä, kullanruskeina. 





tiistai 12. marraskuuta 2013

Roadtrippi länsirannikolla

Osallistuin taas 40vee -synttäreille, tällä kertaa kemut pidettiin eksoottisesti Pohjanmaalla. Taas oli kivaa ja olen kiitollinen, että ihmiset vielä nykyisin jaksaa järjestää, kutsua ja organiseerata bileitä kaiken muun arkikiireen ja hektisen elämän ohessa. Kaikki kokoontumiset myös ovat olleet järjestäjänsä näköisiä ja tarjonneet meille vieraille kiinnostavan kurkkauksen juhlakalun kaveripiiriin ja läheisiin ihmisiin. Moni fb-kommentoija on nyt saanut oikean hahmon ja moniulotteisemmat piirteet.

Biletyksen jälkeinen aamu oli ihan vireä, joten ajeltiin sitten rannikkoa pitkin takaisin Tampereelle, itselle ihan uusia seutukuntia ja tieosuuksia kaikki. Vaasan jälkeen seuraa runollinen Långaminne lakeuksineen.




Hämäläistyneelle savolaiselle lakeudet on ihan kuin ulkomaille menisi. Vähän karmaisevia jotenkin, mitä tuo tuommoinen on, että nähdään naapuriin asti? Kytätäänkö täällä naapureita enemmän kun kaikki pihatilanteet ja pellot on jokaisen helposti arvioitavissa? Miksi punamultaiset valkoisin ikkunapielin somistetut talot on hirveässä ylivallassa? Miksi kaikki näyttää samalta?

Närpiö kuulostaa niin erikoiselta, että ajetaan sitä kautta. Kiertotie on palkitseva. Kirkon tuntumassa löytyy mieletön keskittymä punaisia pikkumökkejä! 150 kpl 1700-luvulla rakennettua tallia kirkkovieraille. Mitä ihmettä! :) Söpöjä!



Närpiöstä ei ole kuin pieni pätkä Kaskisen merenrantakaupunkiin. Suomen pienin kaupunki tässä on kyseessä myös. Sympaattinen laitto. Herätämme sen verran paikallisen papparaisen kiinnostusta, että ilmeisesti tienoo on hiljainen muulloinkin kuin harmaana marraskuisena lauantaina.


Kristiinankaupungista foursquare vinkkaa Vinkeliä jo peninkulmien päästä. Sinne mennään pienelle lounaalle (hotelliaamianen kantaa pitkälle..) ja paikka on viehättävä ja tunnelmallinen, kuten tämä Suomen onnellisin kaupunki muutenkin. Vinkelissä nautittu lohileipä on raikas ja muistuttaa Saariston rengastien päätepysäkkimme Sattmarkin kahvilaa Paraisissa. Kepeä perunasalaatti, saaristolaisleipää ja lohta.


Vinkel-kahvilan yhteydessä on pieni sisustuspuoti. Mä en vaan voi ostaa mitään, kun on #matka #california #joulu #pakkosäästää #eisaaostaamitään


Osaan kyllä kuvitella tämän Kristiinankaupungin sangen ihanaksi kesäkaupungiksi. Tulisin mökille tänne, jos olisi sellainen.


Keskustan tuntumassa on pieni kukkula, jossa on näin somat hoodsit. Olo oli taas vähän niinkuin saaristoreitillä elokuussa, ihan samanmoinen tunnelma, kuin Nauvossa tai Houtskarissa.


Kannattaa joskus ajaa kiertotietä. Kun eihän se perille pääseminen ole se juttu, vaan matkalla olo.