maanantai 22. huhtikuuta 2013

Etelävaltioiden paistetut kanat ja siivet

On jo pidemmän aikaa pitänyt postata nämä kaksi suosikkikanaherkkuani, jotka ovat olleet repertuaarissa uskollisesti Tennesseen aikojen alusta asti. Heti syvään etelään saavuttuani otin tuntumaa Southern Fried Chickeniin, joka maailmalla tunnettaaan myös Kentucky Fried Chickenin muodossa. Näiden valmistaminen vaatii pikkaisen ponnistusvoimaa köökissä, joten en laita niin kovin usein. Ne ovat aivan ehdottoman loistavaa hangover foodia tai mättöä kiakkopelin kotikatsomolle. Niitä kannattaa tehdä isompi satsi kerralla, sillä ne häviävät ihmeellistä vauhtia, ainakin meillä.

Toinen ehdoton kana-ateria, niin jenkeissä kuin mansessakin, on siivet. Luin jostain, että missään Suomessa ei vedetä sellaisia määriä siipiä, kuin Tampereella. Hämpin tuntumasta löytyy siipiravintelia joka lähtöön, mutta myös markettien hyllyiltä nämä tekevät hyvin kauppansa. Historiallisesti Suomi on jakautunut ruokamieltymysten mukaan jo aikojen alusta ja nykyisin sama meno jatkuu. Stadin väki ostaa eri sapuskaa kuin savolainen tai pohjaalainen. Manse on siipi-Suomea.

Southern Fried Chickenin alkuperäinen ohjeeni on ystävältäni Katielta, joka valmisti näitä minulle kerran syksyisenä iltana Knoxvillen kampuksella, todella helpon ja mutkattoman näköisesti. Tarkkoja mittoja ei tunnettu, joten en niitä koskaan kirjannut ylös, tätä tehdään näppituntumalla. Country- keskus Nashvillen kasvatti Katie oli viettänyt vaihtarivuoden Suomessa ja oppinut yhden laulun: J. Karjalaisen Väinön. Jotenkin omituisesti mielessäni yhdistyvät broken finnishillä laulettu Väinö, Väinö, missä on se Väinö ja etelän rapeat kanapalaset. Näin ne tehdään:

Southern Fried Chicken/ Etelävaltioiden rapeat kanafileet

Mausteseos I: suolaa, mustapippuria ja sipulijauhetta sekaisin, samassa suhteessa

Mausteseos II: sekoita 3kananmunaa ja 1dl vettä, sekaan Texas Pete-kastiketta sellaiset 2 dl

Vehnäjauhoja

Pyöräytä pilkotut kanafileet tai rintapalat ensiksi mausteseos ykkösessä, sitten sukellus kakkoseen ja lopuksi huolekas upotus vehnäjauhoihin. 

Varmista, että pannu on varmasti tarpeeksi sihisevän kuuma ja paista runsaassa öljyssä. Kun pannu on oikean lämpöinen ja öljyä on sopivasti, tämä käy kuin tanssi. Ongelma on löytää se oikea, maksimaalinen yhdistelmä: yleensä eka pannullinen ei ole niin kelvollista - vähän niinkuin lettujen paiston kanssa.




Southern Fried Chicken on perinteistä etelän soulfoodia ja tarjotaan perunamuussin kanssa, jossa pitää olla sattumia ja esimerkiksi silaus valkosipulia ja voita. Nämä ovat ässähyviä, mutta eivät tosiaan mitään dieettisafkaa.

Toinen ihan yhtä kauan mukana kulkenut ruoka on chicken wings, siivet. Suomessa en koskaan löydä marinomattomia siipiä, joten ostan marinoituja ja huuhtelen ne yököttävät valmismarinadit pois. Sitten valelen siivet samaisella Texas Petellä, jonka kanssa puuhastelen myös etelän kanojen kanssa. Uuniin, folion päälle ja reilut parikymmentä minuuttia. Kannattaa käännellä välillä.



Kanasiipien kanssa kuuluu ehdottomasti olla Blue Cheese dippiä. Sekoitan kermaviiliin puolisen pakettia murskattua auraa, vajaan teelusikallisen sinappijauhetta, puolikkaan valkosipulin murskattuna ja silaus mustapippuria. Ihannetapauksessa dippi saa maustua kylmässä parisen tuntia ennen tarjoilua, mutta en koskaan muista olla niin organisoitunut. Tätä dippiä voi vetää myös salaattikastikkeena, sipsien kera tai vaikka hampurilaisen välissä. 

torstai 11. huhtikuuta 2013

Lohisoppa

Lohikeitto on 1/3 lapsistani lempiruokaa ja tällä viikolla soppaa oli tarjolla. Minäkin rakastin lapsena kalakeittoa ja tilasin sitä aina ravintolassa, silloin harvoin kun sinne pääsin. Tämä ärsytti isääni. Kerran tilaisin lohikeittoa mikkeliläisellä kesäterassilla ja kuulin pitkän selostuksen siitä, että kesällä ei voi ravintolassa syödä kalakeittoa, se on sopimatonta ja typerää. No. En ole oiken koskaan osannut olla niin kuin pitäisi ja kansajoukot odotettavat. Olen odotetun odottamaton ihan satavarmasti joka kerta.


Lohikeittoni teen niin että keittelen perunoita pehmeiksi tovin kalaliemikuutilla maustetussa vedessä. Lisään porkkanaa, purjoa ja keltaista sipua. Kun kaikki ovat pehmennet jysäytän sekaan roisisti sitruunapippuria, valkopippuria, suolaa ja lohta. Hetken päästä sekaan kermaa, johon on sekoitettu hieman vehnäjauhoja, voita, tilliä ja sitruunan mehu. Tarjoilussa olennaista on varmistaa, että pippuri maistuu, suolaa on tarpeeksi ja sitruunalohkoja on käden ulottuvilla.





keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Vodkaa, hanhenkauloja ja neukkunostalgiaa: Krakova 2/2

Edellinen bloggaus oli Krakovan synkempää menneisyyttä, mutta on löydettävissä lisää samaa lajia. Krakova on ensinnäkin  juutalaisuuden lisäksi toisen uskonnollisen liikkeen kukkeaa aluetta, nimittäin paavin tyypit on täällä valloillaan. Juttu on periaatteessa ihan helppokin ymmärtää, vaikeina aikoina toisen maailmansodan jälkeen, kun kommunistit olivat vallassa, Krakovan piispa Karol Wojtyla piti katolisten puolta.

Krakovan katua

Neukut kokivat ongelmaksi Krakovan, joka edusti kaikkea epämääräistä: intellektulli yliopistokaupunki, porvarillinen ja konservatiivinen väestö ja joka korttelissa katolinen kirkko. Krakovan täysi alistaminen olisi kuitenkin tuonut lisää ongelmia kylmän sodan vuosina, joten päätettiin rakentaa uusi kaupunki, kommunismin ihanteiden mukaan. Magnitogorsk, joka tätä ideaalia Neuvostoliitossa edusti, toimi mallina Nowa Hutalle, joka rakennettiin Krakovan viereen. Keskustaan tuli Stalinin barokkia, vierustalle taivaita tavoittelevaa elementtitaloa silmänkantamattomiin, sujuvaa raitsikkayhteyttä ja valtava terästehdas.

Puolassa on tavallisessa ruokakaupassa kohtuullisen vaikuttava vodkavalikoima...
















Nowa Hutaa suosittelen niille, jotka eivät ole vielä tarpeeksi masentuneita Auschwitzin jälkeen. Sininen ratikka halkoo tovin harmaan loskaisessa kaupungissa, kunnes saavutaan keskusaukiolle. Pääsiäislauntain ehtoo alkaa taittua ja alueen kuuluisa vodkamenneisyys ei näyttäydy ainakaan tässä kohtaa iltaa. Tällä alueella asuu puolet Krakovan 800 000 tyypistä, taksikuskimme Bobin mukaan täällä on halpaa asua ja hyvät yhteydet, mutta paljon sosiaalisia ongelmia, sillä terästehtaalla ei mene teräksenlujasti. Vanhoina hyvinä kommariaikoina joka kortteerissa oli maitobaari eli kansanruokala, jossa sai halpaa soppaa ja riittävästi vodkaa. Elämä oli Bobin mukaan sopivasti työtä, viikonloppuisin humalluttiin ystäväseurassa, huolehdittiin toisista. Nykyinen kapitalistinen Krakova on työtä, kilpailua, no holiday in last 15 years, Bob toteaa.

Nowa Hutaan tehdään myös järjestettyjä kiertoajeluja ja reissuja, joissa kipaistaan sisään kommunismin ajan asuntoon, maistellaan vodkaa ja ihmetellään niitä aikoja. Nowa Hutasta on löydettävissä edelleen maitobaareja ja kauppoja, jotka eivät juurikaan ole muuttuneet ulkoisesti perustamisensa 1950-luvun jälkeen, eli sisällä on tiski ja sen takana hyllyt, joissa on myytävät tavarat. Myös toreilla ja matkamuistomyymälöissä ryöstöviljellään neukkunostalgiaa aika reippaasti. On maatuskaa, babuskan huivia ja meripihkakorua.


Nowa Hutassa ei alunperin sallittu kirkkoja ja tässä kohtaa piispa astui kuvioon. Hän kävi taistoa ristien ja kirkkojen puolesta, kunnes 1970-luvulla puolue taipui ja Nowa Hutaan rakennettiin kirkko, seuraavassa vaiheessa piispasta tuli ensimmäinen puolalainen paavi Johannes Paavali II. Paavin kiertäessä kotikonnuilla, kansa on Krakovassa ennennäkemättömässä hurmoksessa. Valtavat ihmismassat saapuivat Rynekille, Krakovan vanhan kaupungin keskustaan, paavin puhetta kuulemaan. Syntyy Solidaarisuus-liike, joka on yksi ratkaisevia kansanliikkeitä kommunismin kaatamisessa.



















Paavi Johannes Paavali II on parisen vuotta sitten julistettu autuaaksi, mutta Krakovassa on suurimittaiset rakennushankkeet hänen nimeään kantavalle keskukselle, odotuksena on, että mies julistetaan pyhimykseksi ihan lähiaikoina. Kävimme Bonarka Centerissä, joka sijaitsee näköetäisyyden päässä tästä paavikeskuksesta, mutta olimme shoppailujen päälle jo sen verran mennyttä ja maallistunutta väkeä, että vilkaisu valtavan ristin suuntaan riitti sillä erää. Krakovassa olisi ollut montakin ostoskeskusta kierrettäväksi: rautatieaseman luona on yksi valtava, Kazimierzissa tyylikäs ja kallis ja Nowa Hutan suunnalla näin raitsikasta parikin shoppailuareenaa.

Piispanpalatsi, tästä ikkunasta paavi vilkutti ihailijoilleen Krakovassa vieraillessan. Edustalla usein edelleen kukkia, vaikka paavin kuolemasta jo vuosia.

Nowa Hutan keskuaukiolla on aavistuksen yllättävä sankarihahmo. Kommunismin ihannekaupungin keskustaan on päässyt kommunisminkaataja Ronald Reagan setä-Leninin tilalle.

Vanhan kaupungin keskustan tori Rynek on suurimpia keskiaikaisessa asussaan säilyneitä toreja Euroopassa. Koko vanhan kaupungin asemakaava on tarkkaa työtä, kuin shakkilauta, joita kojuissa ja kujilla myydään pilkkahintaan. Torilla oli pääsiäisenä teemaan sopivat markkinat käynnissä, kuvassa Rynekin munavalikoimaa.

Alla kuva itse torista ja sen maamerkkinä Mariankirkko. Kirkon korkeammasta tornista soi tasatunnein melankolinen trumpettisoolo, joka kannattaa kuulostella. Aikoinaan soolo ilmoitti kaupungin muurien vartijoille, että on aika avata/sulkea portit, nykyään sävelen soittaa Puolan yleisradio päivittän klo 12. Kirkko on sisältä kaunis, mutta pääsiäisen aikaan ruuhka oli aika pitelemätön, puolaiset alkoivat puoliltapäivin lauantaina kulkea erilaisten pääsiäiskorien kanssa, joita he veivät siunattavaksi kirkkoihin. Oli aika kiva katsella yhteisöllistä ja perhekeskeistä meininkiä, isovanhempia lastenlasten kanssa ja sukuja kokoontuneina kirkkoon.


Keskellä Rynekiä on verkahalli, kauppahallin tyyppinen ostospaikka. Rynekin alla on mahdottoman hyvä historiallinen museo Maanalainen vanhankaupungintori. Yksi parhaita museoita ever. Netissä kannattaa liput ostaa ennalta, sillä syystäkin täällä on paljon turisteja. Museo avaa todella kiinnostavan kuvan keskiajan Krakovaan ja siellä on hyödynnetty tietotekniikkaa, ääniä, valokuvia, runsaita museon kokoelmia ja näyttelyn lopuksi voi katsella mukavan populistisella otteella tehtyjä videoita Krakovan historian taitekohdista. Itselle tämä oli mukava jatko viime kesäiselle Rooman antiikin ajan museolle, jossa oli samaa ideaa ja toteutusta, mutta aikakausi edeltävä.

En ole kyllä missään museossa nähnyt vastaavia keskiaikaisia korukokoelmia kuin tuolla. Upeita hopeakoruja, kolikoita...


Krakova on tunnettu paitsi vodkasta niin tietysti makkarasta. Hotelliaamiasesta alkaen makkaraa olikin sitten tarjolla. Tässä Rynekin makkaroita. Taas alkoi harmittaa, kun Suomessa ei osata edes makkaraa tehdä, täällä makkarana pidetään jauhoista ja rasvaista pötköä.


Neuvostoajan luurankoja, eli rakennusprojekti, joka ei koskaan valmistunut. Tätä on säntillisen länkkärin vaikea ymmärtää, joko rakennetaan loppuun, tai räjäytetään pois, mutta ei jätetä noin, kesken.


Wawelin kukkula linnoineen on tietysti must-kohteita. Wawelissa ovat asuneet Krakovan kuninkaat, natsiaikoina natsit ja välissä on ollut valloittajaa Ruotsista, Itävallasta, Preussista ja Venäjältä. Puolan läpi on marssittu monta kertaa. Pahiten kuitenkin Krakovan rikkauksia ryöstivät ruotsalaiset ja sitten uudestaan parisataa vuotta myöhemmin saksalaismiehittäjät. Wawelissa on katedraali, linna ja pienempiä rakennuksia.

Krakovaa symboloi lohikäärme, joka kuulemma ilahduttaa aina sinne matkustavia kiinalaisia.


Hieman hämmentävä juttu tuolla Wawelissa on se, että se on myös hindujen mielestä yksi maailman merkittävimmistä paikoista ja he uskovat katedraalin pohjoisessa seinässä oleva vahvaksi tekevää chakraa. Voimaa saa itselleen seisomalla mahdollisimma lähellä katedraalin seinää, voi myös seisoa käsillään ja nojata jaloillaan siihen seinään. Mekin tuonne mentiin vähän niinkuin chakran toivossa, mutta niinkuin tuolla nurkassa näkyy, siellä oli päättäväistä chakra-väkeä jo ennestään. Chakraa löytyy myös esimerkiksi Mekasta, Jerusalemista ja Roomasta. Wawelista löytyy myös paavin patsas, tietysti.


Millä rahoilla yliopistot, linnat, kirkot ja muut sitten rakennettiin? Suolalla. Aikoinaan suola oli niin arvokasta, että puolella kilolla suolaa sai kilon kultaa. Krakovan vieressä sijaitsevat Unescon maailmanperintökohteeksikin nimetyt Wielickan suolakaivokset. Kohdetta pidetään melko pakollisena kohteena ja siksihän sinne mekin. (Mutta ei se nyt oikeasti niin must ole..)

Oppaan seurassa marssitaan satoja portaita alaspäin (onneksi ylös pääsee sitten hissillä, erittäin ahtaalla sellaisella) ja oppaan johdolla tutustutaan erilasiin patsaisiin ja kaiverruksiin, joita kaivosmiehet ovat satojen vuosien aikan suolasta tehneet. Yksin tuolla ei voi kulkea, sillä alue on valtava. Meidän oppaan väsynyt ja rutinoitunut murteinen englanti ei niin kauheasti tuonut lisää kierrokseen.




Onhan siellä kaivoksissa tietysti oma katedraalikin, jossa kuulemma järjestetään häitäkin. Ja paavin kuvia on riittävästi myös. Suolakaivoksen kaupoista saa ostaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta mikä voi liittyä suolaan. Suolasta tehtyä Elvistä en nähnyt, mutta voi olla, että niitäkin myydään siellä.

Krakovassa riitti maistelemista. Koska oli kylmää, tuli testattua erilaisia kuumia hunajajuomia ja kuumia viinejä, useampaakin sortimenttia. Kuumaa olutta en sentään arvannut testata. Alla oleva ihanan lämmin sienikeitto nautittiin pienessä paikallisten suosimassa puolalaisravintolassa Birkenaun jälkeen. Kaikki sienistä tehty oli tuolla ihan herkkua.



Annoskoot olivat aika miehekkäitä. Tässä kaalia, perunalettuja täytettynä lihakastikkeella. Ei pystynyt syömään kaikkea, vaikka oli tuntuva nälkä. Tämä Pod Wawelem löytyy Wawel-kukkulan kulmilta ja oli Bobin suosittelema, jos on kovasti nälkä ja olut maistuu. Paikallisten suosima ravintola on merkattu punaisella autolla ulospäin, muistakseni Hotel Royal on samassa rakennuksessa. Lähtiessään voi vielä punnita itsensä jättivaa'alla jos epäilee, ettei saanut zlotyilleen vastinetta.


Kazimierzin kaupunginosassa on erittäin hyvä puolalaisravintola Starka (Bobin mielestä Krakovan paras ravintola), jossa on myös loistavia omia vodkia. Viini on Puolassa niin tolkuttoman kallista, että kannattaa budjettimatkailijan ainakin pysytellä vodkissa ja oluessa. En ole suuri vodkan ystävä, mutta erilaiset maustetut, ravintoloiden omat vodkat olivat hyviä, niitä sai yleensä laskun maksettuaan ilmaiset hörpyt vielä lopuksi. Ainakin kirsikka- ja sitruunavodkaa suosittelen maistamaan!

Kuvassa  juutalaisravintola Arielin täytetyt hanhenkaulat perunaletuilla. Vähän ällöttäviä ajatella, mutta tujakalla valkosipulilla maustettuina nämä olivat tosi hyviä. Söin siellä myös legendaarista matza ball keittoa, josta olen lukenut, mutta en koskaan aiemmin maistanut. Se perustui erittäin maistuvaan kanaliemeen, pitää varmaan yrittää itsekin joskus ihan keittää kanaa ja kasviksia itse, eikä turvautua ällöihin liemikuutioihin.

Arielissa mies nautti myös juutalaista passover vodkaa, pääsiäistähän he eivät vietä vaan juhlivat Egyptistä vapautumista. Itse en uskaltanut kyseistä juomaa maistaa, siinä oli prosentteja peräti 70.


Hotellimme (Hotel Kazimierz) aamubuffa. Ei paha.