tiistai 22. maaliskuuta 2011

Edinburghissa syömässä rasvaa -pari viskiäkin meni

Vietin kultani kanssa pitkän viikonlopun Edinburghissa maaliskuussa 2011. Lennot olivat ne ryanairin halvat ja tadaa-taas oltiin etuajassa niinku ne koneet tapaa olla. Lentoasemalla päätettiin ottaa taksi, kun oli jo myöhä. Hotelli löytyi napsakasti ja aikamme kelloa soitettuamme, pääsimme sisään ja huoneeseen numero 13. Hotskun Ceilidh Donia aamupala oli ihana ja listalta sai valita haluaako skotlantilaisen, englantilaisen, amerikkalaisen, mannermaisen, veggien, puuroa vai bagelia skottilohella vai mitä ihmettä nyt vielä voikaan haluta. Ekana aamuna oli tietysti pakko ottaa skottiversio.



Ja olihan siinä: perunalettua, makkaraa, paksua rapsakkaa pekonia, haggista sitä niiden kansallisruokaa joka maistuu vähän maksalaatikolta, munakokkelia ja mustan makkaran tapaista. Ah ihanuutta, hyvää oli.

Aamupalan jälkeen suuntaus oli vanhaan kaupunkiin ja kiersimme linnan, whiskey experiencen, kirjailijoiden museon, kaksi sotamuseota ja lopulta uupuneina ja lähes riidan partaalla nälästä johtuen, paikalliseen Whiski pubiin, jota oli kuulemma kehuttu netissä. Siellä syötiin alkupalaksi tarjoilijan suosittelemat paikalliset kalat& ranskalaiset eli vähän fish&chips tyylinen juttu, paikallista alea, sitten haggista, vähän alea, sitten parit viskit aijoo viskijäätelöäkin tietysit. Veskistä olisi saanut vielä viskikortsujakin.Seuraavassa haggis muussilla ja kekseillä. Haggis on kai jotain lampaanvatsaa ja sisälmyksiä.

Edinburghissa kanattaa käydä myös Elephant housessa, jossa J.K.Rawling kirjoitti ekat sivunsa Harry Pottereita, paikassa saa kannullisia teetä, erilaisia makeuksia ja tietysti lounaita, leipiä jne. Siellä on kiva tunnelma, lapsiperheiden suosiossa selvästi ja paljon söpöjä norsuja jokapaikassa.

Kävimme myös Rosslyn Chapelissa, joka oli hienon hieno kokemus. Da Vinci-kooodin lukeneen syke nousee kun ruusulinja verkkokalvoille piirtyy ja erityisplussa paikalle loistavan kyynisestä iäkkääämmästä museo-oppaasta, jonka kuivakassa huumorin piirissä hengailisi pidempääkin. Paitsi että kappelissa epäillään olevan Graalin maljan ja rakennuttajan käyneen Amerikan mantereella ennen Kolumbusta (ikkunapielissä todisteina kaiverrettu maissintähkät 50 v ennen setä-Kolumbuksen matkaa) opas kertoi siellä nähdyn myös Elviksen.

Kappelin lähimaastossa on Gral-niminen ravintola, jossa oli kuitenkin ihan normisapuskat. Menimme viereiseen pubiin ja söimme eilistä kasvissoppaa (koska eilinen on tietysti aina parempaa) ja cheddar-pickels-kolmioita. Nuo pubit brittin saarten maaseudulla ovat vastustamattomia, johtunee nuoruuden yliannostuksestani neiti Marpleja, Lovejoyta ja Emmerdalea, mutta alan aina syrjäisessä pubissa haaveilla muuttavani hoodseille. Matkasta on jo kaksi viikkoa, mutta en ole täysin palannut järkiini.

Muitakin pubeja koluttiin ja ohessa paikallinen terveysversio siis sitä kuuluisaa skotlannin kalaa. Jessus, kaikki oli aina uppopaistettua, päälle vielä ranskiksia, no tässähän oli sentää vihreitä herneitä. Yksi kala-annokseni oli sitten lohta uskomattomassa määrässä kermaa ja parmesania ja ylläri ranskalaisten kanssa, ei vihreää. Lähipöytien naisetkin välttelivät salattien syömistä, jos niitä jostain syystä heidän lautasilleen oli aseteltu. Kummaa kansaa.

Kävimme myös kuningattaren laivalla Briannialla, Holyrood-palatsissaan, etsimme David Livingstonen patsaan ja pienen Bobby-koiran patsaan, kävimme maanalaisella elämysturneella Mary Kings Closessa, eli satoja vuosia vanhoissa tunneleissa kaupungin katujen alapuolella. Ehdittin shoppaillakin ja tutkia päägalleria museokauppa.

Haasteellisin etsittävä oli uppopaistettu mars-patukka, jota haimme lukuisista pubeista ja baareista kunnes viimein tärppäsi. Ei se ole urbaanilegendaa, vaan oikea mars niissä fish&chips rasvoissa paistettuna suklaakastikkeella. Paikan omistaja hymynkareissaan suositteli vielä juomaksi paikallista limonadia. Hyvää oli, limppa tuttifrutin makuista ja mars brownien kaltainen makuelämys.