perjantai 24. tammikuuta 2014

Paahtopaisti painekeittimessä & mutakakku



Sain tosiaan joululahjaksi painekeittimen. Olen tähän mennessä todennut, että se valmistaa kasvissosekeiton, nakkikeiton ja höyryttää perunat, porkkanat, pavut ja parsakaalit narskuvan rapeiksi, värinsä kauniisti säilyttäväksi tarjottaviksi. Huippunopeasti vieläpä!

Koska tässä kotipesässä on yleensä kiireisiä lähtöjä, tällä hetkellä lapsilla on yhteensä 9-10 harrastelähtöä viikossa, ihan hirveästi en ehdi hellan äärellä tuumia, että mitäs laitettaisiin. Painekattila nopeuttaa ruuanvalmistuksessa mutta lisäksi moni safka tykkää höyrytyksestä pitkää keittelyä ja liottelua enemmän. Värit ja maut ovat parempia. Miinuksena koko hommalle on se, että on tollainen ujeltava ja suhiseva kattila jotenkin pelottava. Todennäköisesti onnistun vielä jotakin sillä myös perusteellisesti sähläämään, kun saan enemmän luottamusta ja altistun sille vaaralliselle turvallisuudentunteelle. Toistaiseksi kuitenkin partnerisuhteemme on hyvä.


Koska ranskan anoppi kehui painekeittimen olevan huippuhyvä myös paistin kanssa, pitihän sekin sitten testata. Napsin nettisivuilta Jamie Oliverin Roast beefin ja eikun kokeilemaan. Saman voi toki toteuttaa perinteisessä uunissa tai hellalla, mutta aikaa toki vierähtää enemmän. Tämä paahtopaisti oli tarjoilukunnossa 30 minuutissa. Maku oli huomattavan perinteinen, aidon makuinen.


Paahtopaisti


Paista kuumalla pannulla noin kilon naudan paahtopaisti joka puolelta herkullisen väriseksi

Sujauta se sitten painekattilaan
Asettele mukaan porkkanoita, bataatin palasia, sipulia, selleriä, valkosipulia, tuoretta rosmariinia, suolaa, mustapippuria maun mukaan, itse olin aika maltillinen
Sekaan vettä sen verran että komeus juuri ja juuri peittyy
Painekattilassa veden määrä säilyy, joten sitä tulee helpostikin laitettua sinne liikaa

Painekattila hurisemaan 30 minuutiksi.


Tarjoile esimerkiksi salaatin kanssa.



Jälkiruuaksi tein mutakakkua oikein hyvällä reseptillä, joka löytyi Kirjoja ja kakkuja - blogista täältä. Olen useita eri mutakakkuja ehtinyt elämäni varrella testata ja tämäkin oli herkkua. Ei kai kukaan mutakakkua oikein todella pilattaua saa, sitä suklaista mössöä meillä syö äiti ja lapset melkein missä olomuodossa vain.

Mutakakku


Sulata 150g voita ja lisää sekaan 2 dl sokeria ja 2 munaa.

Sekoita 1,5 dl vehnäjauhoja, vajaa desi tummaa kaakaojauhetta, 2 tl vaniljasokeria ja 1 tl leivinjauhetta. Siivilöi ne taikinaan.
Levittele taikina irtopohjavuoan pohjalle (jossa on leivinpaperi). Paista 200 asteessa 20 minuuttia. 
Jos paistat pidempään, keskus muuttuu kiinteäksi, moni tykkää, että mutakakun pitää valua löysänä keskeltä leikattaessa. Jos sitä jää seuraavaan päivään, se on silloin kiinteää.
Koristele tomusokerilla.
Maistuu kermavaahdon tai jäätelön kanssa.




keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Suppilovahverokeittoa maittavaa, ihan kuin äidin laittamaa



Slogan taitaa tulla Aku Ankasta. Lapsuuden megalukeneisuus aina välillä ns. pays off :)

Mun äiti ei paljon suppissoppaa laitellut, mutta vanha resepti tämä on ja äidin käsialalla ohjevihkoseeni kirjoitettu, joskus vuosikymmeniä sitten. Älyttömän hyvää, joten jos olet suppisten ystävä, kannattaa kokeilla.

Suppilovahverokeitto

Ensinnäkin tarvitset hyvää lihalientä noin viitisen desiä. Itse ratkaisen lihaliemikeissin nykyisin niin, että aina kun laitan lihapataa, haalin huolella ylimääräiset nesteet talteen ja pakastan. Sitten kun teen soppaa, risottoa, kastiketta, mitä vaan, mihin ennen olisin tujauttanut ällön lihaliemikuution, heitän sinne nykyisin jäätyneen kastikepohjani. Tämän sopan lihaliemet tuli muuten kuukauden takaisesta gulassista, joten liemessä oli mausteinen ja paprikainen vivahde, mutta hento sellainen. Suosittelen oikein todella käyttämään oikeita lihaliemiä ruuanlaitossa, ero on oikeasti ihan huomattava. Ja on se kivampi syödä oikeaa jotain, kun ihme-teennäistä-e-kamaa.

Mutta siis valmista liemi, eli mun tapauksessa lämmitin sen jäädytetyn lihaliemen. Lisäsin 2 rkl vehnäjauhoja, jotta tiivistyi ja yhden tomaattipyreen. Tässä vaiheessa tää oli aika tukevaa soossia, sillä liemi oli jo aluksikin aika paksua rakenteeltaan. Sitten hintsusti soijaa tai suolaa ja lohko Aura-juustoa.Tän sekaan lisäsin pakastimesta sulatettuja suppiksia aika reiluisan määrän, jotka olin kuumentanut pehmeiksi. Sauvasekoittimella vedin sileäksi.

Sekaan 1 prk ranskankermaa ja peräti 4 dl kuohukermaa. Hauduttelua 15 min. (Parasta kuitenkin vasta seuraavana päivänä.)

Mä laitoin loppumetreillä myös pari ruokalusikallista brandya (konjakki lopussa) ja vielä varmuuden vuoksi kermasherryä, mutta originaali ohje kyllä viittaa varmaan kuivaan sherryyn. No siis jotain laatuisaa holia, got it?

Kaato viiniä ja elämä on hyvää.




torstai 16. tammikuuta 2014

Meksikolaista paputahnaa, salsaa & Tampereen etniset suosikit

Olen meksikolaisen sapuskan ystävä ja laittelen sitä todella usein. Viime viikolla tein tortilloja kana-pekonisoosilla, jonka kanssa väkersin paputahnaa, guacamolea ja tomaattisalsaa. Ässähyvää.

Odottelen innoissani kahden viikon päässä häämöttävää Kalifornian matkaa, olen kuullut, että erityisesti San Fransiscossa on joitakin taco- ja tortillapaikkoja, joita ei saa missata. Googlemapsissa on melkein enemmän tallettettuna dinereita ja hodarikioskeja, kuin perinteisiä nähtävyyksiä. Oijoi. Odottavan aika on kyllä käynyt todella pitkäksi.

 Meksikolainen paputahna (Refried Beans)

Jos olet juuri paistanut pekonia, niin tosi hyvä juttu, sillä siitä jäävät maut on kiva olla pannulla kun ryhdyt tähän puuhaan

Paista pari sipulia ja valkosipulin kynttä pekoninrasvassa tai voissa, lisää pari purkillista valutettuja kidneypapuja,  ja paistele hetki, painele ja survo, jotta saat puuromaisen koostumuksen, voit jopa lisätä hieman vettä sekaan, jos tarvitsee ja mausta lopuksi sokerilla, suolalla ja mustapippurilla

Tomaattisalsa

Pilko 5 isoa tomaattia, poista siemenet jos viitsit
lisää 1 sipuli, vielä parempi jos on kevätsipulia, sitä sitten reilusti sekaan varsineen
lisää 1 vihreä chili, siemenet poistettuna
 ja sitten mukaan reilu purska korianteria
+ 1 limen mehu
sekä 1 tl suolaa ja 2 tl sokeria
sekoita ja anna maustua mielellään tovi

Guacamole
Soseuta sauvasekoittajalla 2-3 avokadoa, 1-2 limea, 1-3 valkosipulinkynttä, 1 creme fraiche, hipaus suolaa ja pippuria


Meksikolainen kanakastike tacoille, tortilloille

Paista broilerifilesuikaleita, lisää sekaan jo aiemmin paistetut pekoninpalaset, sekä 1 chili
lisää pannulle valmista barbecue-kastiketta 2 rkl
5 tomaattia pilkottuna
suolaa, pippuria, oreganoa

Paista hetki ja tarjoa paputahnan, salsa ja guacamolen kanssa tortillojen tai tacojen kera.



Viime aikoina on ollut etniset maut muutenkin mieliteoissa. Tampereen keskustan Thai & Laos Restaurant on tullut testattua muutamaan otteeseen ja hyväksi todettu. Niiden laosilainen makkara on järjettömän tulista.

Mukaan haettuna ruoka ei tosiaan ole hinnalla pilattua.



Hervoodissa suosikkipaikaksi on noussut Malabadi, joka näyttää ulospäin tavallisesta kebabkioskilta, mutta sisällä on kiva tunnelma ja kaupungin parhaat mezet. Lounasbuffa on myös loistava, mutta paikka on lounasaikaan hieman ruuhkaisa ja erityisesti paikallisten miesten suosima. Eikä suotta.

Malabadi sijaitsee ihan siinä Hervannan keskustassa Lindforsikadulla, oikein katu-uskottavassa miljöössä.




sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Yllättyssynttärijuhlat huippuravinteli Berthassa

Viime aikojen suuri tapaus on meillä ollut miehen siirtyminen uudelle vuosikymmenelle, joita yllätysjuhlimme Tampereen ihanassa Ravinteli Berthassa. Miehen äiti soitteli minulle jo joulukuun alussa, että onko kemuja tulossa ja kun kerroin, että hmh, en ole muuten ehtinyt ajatellut asiaa, hän kertoi että he haluaisivat saapua Suomeen ja järjestää pienen yllätyksen.

Meillä on miehen kanssa neljännelle vuosikymmenelle siirtyminen kummallakin jo tässä alkuvuodesta ja olemme viime kesästä alkaen suunnitelleet roadtrippiä juhlistamaan elämän syysvuosien saapumista. Kalifornian matkaan on vielä muutama viikko ja koska on tämä matka, muista juhlista ei ole varsinaisesti puhuttukaan. Mies ei siis odotellut mitään juhlia kenenkään toimesta ja oli ajautunut leppoisaan olotilaan, että syntymän varsinainen päivä menisi yhtenä muiden joukossa.

Joten varasin porukalle, anopin aloitteesta, hyvissä ajoin Tampereen ykkösravintolan ja miehen suosikkipaikan Berthan ja kerroin heille konseptista. Miehen vanhemmat buukkasivat lentoliput Nizzasta Helsinkiin, yöpyivät Stadissa ja sieltä junailivat Tampereelle juhlakalun syntymäpäivänä, tavallisena tammikuisena torstaina. Huijausta täydennettiin vielä vanhempien synttärionnittelusoitolla, jossa he kertoilivat sujuvasti Provencen kuulumisia suoraan Tampereen hotelli Scandic Citystä. Mieheen meni aivan täydestä, vaikka puhelun aikana oli tapahtunut muutamia lipsahduksia.

Tiettyjä hankaluuksia yllätysjuhlien järjestämisessä ilmeni. Ensinnäkin miehen toisessa kotikaupungissa itä-Suomessa ilmeni kriisitilanne muutamia päiviä ennen d-dayta ja hän oli lähdössä ponnekkaasti asiaa selvittämään. Minun täytyi tuomita moinen aloite jyrkästi ja livauttaa erilaisia valheita ilmoille, että miksi nyt juuri ei voi lähteä tien päälle vaan vasta syntymäpäivän jälkeen. Tämä luonnollisesti herätti henkilön epäilyt ja sain kuulla erilaisia arvailuja ja kommentteja asian tiimoilta, nämä vaativat lujaa pokkaa.

Lopulta mies oli tietoinen, että jotakin yllätusmomentumia on tulossa. Mutta hän ei tiennyt osallisista, eikä itse kokoontumispaikasta. Sain aika paljon viihdettä koko jutusta, kyllähän kumppanin huijaaminen moisessa tarkoituksessa on tavattoman hauskaa puuhaa.

Kun kellonaika alkoi lähestyä, käskin miehen pukeutua parhaisiinsa ja ajoin mutkittelevaa reittiä kohteeseen. Matkan aikana jännitys tiivistyi ja kyydissä olevat lapseni olivat myös arvailuissa mukana. En ollut heillekään paljastanut koko kuviota, jotta eivät vahingossa puhu sivu suunsa. Vanhimman lapsen tehtävänä oli napsia paikalta kuvia, joten hän tiesi suunnilleen, mitä on meneillään, mutta oli onnistunut säilyttämään salaisuuden kunnioitettavalla tavalla nuorempien painostuksen alaisena.

Berthassa oli todella kivasti hoidettu tämä meidän systeemi. He olivat vieneet miehen vanhemmat odottamaan omaan yksityistilaan, jotta juttu ei paljastuisi heti ovelta. Tarjoilijat olivat aivan pokkana, kun jännittynyttä miestä ohjattiin kohti meidän tilaa. Tässä vaiheessa mies oli sitten jo kuulemma varma, että kyseessä onkin vain meidän porukan ruokailu Berthassa ja kivaajoo, olipa hyvä hämäys. Kun hän sitten näki vanhempansa oli ällistys hyvin suuri, myös lapseni yllättyivät ihan yhtälailla :) Etelä-Ranskassa asuvat vanhemmat eivät tunnetusti ole innokkaimpia matkailijoita kylmän Pohjolan suuntaan, eivätkä ole koskaan tulleet hänen synttäreitään Suomeen juhlimaan.

Hih. Olihan se niiiin hauskaa, joten kyllä tämmöisiä kannattaa varmaan järjestää toistekin. Ilta sujui pitkällä kaavalla alkaen talon skumpasta ja meillä oli hyvää englantia puhuva tarjoilija, joka esitteli asiantuntevasti Berthan viinejä. Viinitilojen keskellä asuvien miehen vanhempien maku viinien suhteen on nimittäin valikoiva ja alkushamppajasta alkaen Bertha sai hyväksynnän. Viimeksihän olen heidän kanssaan syönyt Provencen yhdessä lukuisista Michelinin tähti-ravintoloista, joista blogissa kirjoittelin viime kesänä, joten olemme olleet herkkupöytien äärellä aiemminkin.

Bertha sopi meille teemaltaan siksikin hyvin, että heidän ruokalistansa pohjautuu yllätyksiin myös. Listalla on kerrottu muutama ainesosa, mistä annos koostuu, mutta ei varsinaista toteutustapaa. Joten kaikki osalliset olivat yhtämittaa yllättyneitä läpi illan eteen tuotavien herkkujen äärellä.

Jälkeenpäin ajatellen oli hyvä idea pitää lapset mukana illassa (tällä kertaa ei sinänsä ollut mahdollisuutta muuhun, koska isänsä on Thaimaassa). Omat lapseni ovat osallistuneet enimmäkseen toisten lasten synttäreille, sillä kaveripiirissä on tavattu juhlia aikuisten synttäreitä, jos niitä on ylipäätään juhlittu, niin, no, aikuisten tyylillä. Teinien oli oikein valaisevaa nähdä, että aikuisten syntympäiväjuhliin voi panostaa, samoin lahjoihin ja että päivänsankari on ihan yhtä ilahtunut ja otettu kuin pikkutaapero huomion keskellä.

Juhlitaan ja vietetään synttäreitä tänä vuonna, vuosikerta ´74 ja muutkin :) Silloin kun vähiten jaksaisi juhlia, silloin siihen yleensä olisi suurin tarve.


lauantai 11. tammikuuta 2014

Lämpöä & Mausteita: Marokkolaista kanapataa ja porkkana-fetasalaattia

Kiireinen yhäriviikonloppu taas meneillään. Lapsilla on treenejä, kisoja, on normaalit muut viikonloppurutiinit kuten siivousoperaatiot, kauppareissut, kirjastot.. Exä on Thaimaassa parisen viikkoa, mies iloisessa Itä-Suomessa. Keittiössä ei oikein ehtisi meditoida, toisaalta tekisi mieli syödä jotain inspiroivaa ja lämmittävää tähän tammikuun synkkyyteen.

Marokkolainen kanapata on ollut kokeiltavien listalla jo tovin, olen ottanut reseptin alunperin Jamie Oliverin jostain ohjelmasta ja nyt muokkasin sitä sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Alkuperäisessä ohjeessa oli sahramia, bataattia ja ties mitä. Tästäkin tuli ässähyvää ja jälkeläiset olivat sapuskaan ihastuneita, että jonkun sortin yleismielipiteestä on nyt kyse.

Porkkana-fetasalaatin bongasin joulun alla Lauran tähti -blogista, joka oli bongannut sen jostain muusta blogista. Koska rakastan fetaa, kokeilen yleensä ilahtuneena kaikki erilaiset yhdistelmät, joista kuulen, ja porkkana olikin itselle vähän uudempi twisti. Tosi hyvää oli tämäkin ja sopii varmaan niin meze-tarjoilujen joukkoon, kuin salaattibuffaankin. 


Marokkolainen kanapata

Paista kanafileitä pannulla nopsasti ja siirrä uunipataan
Paista pala raastettua inkivääriä, pari pilkottua valkosipulin kynttä ja 1-2 sipulia ja yksi vihreä chili kanojen jälkeen ja lisää kanapalojen kavereiksi pataan
Lisää pataan korianterin siemeniä, kuminan siemeniä, sitruunan mehu, oliiviöljyä, suolaa, pippuria, paprikamaustetta, kanelitanko, pussillinen kuorittuja manteleita, kourallinen rusinoita ja vähän vettä. Sekaan viskoin myös kuivattua korianteria ja juustokuminaa.
Hauduttele uunissa tovi ja koristele korianterilla, mintulla ja sileälehtisellä persiljalla

Sopii hyvin tietysti couscoussin kanssa, tai riisin kaveriksi, itse teki mieli kokeilla tätä porkkana-feta salaattia, joka oli raikas ja onnistunut combo.


Itse ohjeen napsin siis täältä. Toteutus oli seuraavanlainen.

Marokkolainen porkkana-fetasalaatti

Lapsi kuori (n 500g) porkkanat, minä suikaloin ne. Keitin kiehuvassa vedessä aivan lyhyen hetken. Kaadoin kattilasta vedet pois ja lisäsin porkkanoiden sekaan marinadin, jossa oli oliiviöljyä (4rkl), 1 sitruunan mehu, sokeria hyppysellinen, juustokuminaa, kanelia, paprikajauhetta. Ihan pari minuuttia sekoittelua siinä jo valmiiksi kuumassa kattilassa ja sitten päälle lapsen murskaamat fetajuustot (Patros), mintut ja persiljat.


torstai 2. tammikuuta 2014

Suklaata, juustoa, viiniä ja pelottava keittiöhärveli


Joulukalenteri päättyi ja minä sitten lepäilin, ainakin bloggailusta.

Mieli on jo uudessa vuodessa, pää tulevaisuuden suunnitelmissa, niissä muutosten tuulissa, mutta hetki vielä instagram-selailua, mitäs tässä oikein olikaan.

Joulupäivänä nautiskelin itse laitellusta, kuohkeasta, kermaisesta, kevyesti potkaisevasta eggnogista ranskalaisten käsintehtyjen suklaapalasten kanssa. Oioi. Suosittelen kokeilemaan George Washingtonin reseptiä suoraan 1700-luvulta joku kerta täältä.


Haisevia ranskalaisia juustoja kera loistavan 2009-vuosikerran ranskalaista punaviiniä. Siitä oli joulu tehty. (Sitä 2009- vuosikertaa kannattaa haalia viinikellareihin, jos sellainen mahis on. Multa ne menee käyttöön samoin tein, kun niitä Ranskasta tänne kannetaan).


Tapaninpäivänä nousin ruokapöydän ääreltä vähän ulkoilemaan. Kannatti. Ihana sininen hetki Tampereen Arboretumissa.


Lautapelit kuuluu jouluun. Meillä pelattiin tänä jouluna eniten Scrabblea ja Menolippua. Lasten kanssa ei pelit sujuneet ilman perinteisiä raivareita. Ollaan kaikki huonoja häviämään ;)


Kolmen suklaan kakkua tein vieraille, maku oli jees, mutta en ollut muuten ihan tyytyväinen tähän. Jatkotuunausta seuraa… Alkuperäinen resepti on täältä.



Ranskalaiset pikkuleivät ei sitten taas toisaalta koskaan petä...


Uutta vuotta otettiin vastaan skumpan kanssa kotipihalla.



Joulupukki toi painekeittimen. Se on  hirveän pelottava kattila, jonka nuppi pyörii vinhaa vauhtia ja pannu viheltää. Testiajossa tein kasvissosekeittoa ja voi ihme, se tosiaan valmistui viidessä minuutissa, säilytti mehevät värit ja kehitti upean maun.

Painekattila tosiaan nopeuttaa ruuanvalmistusta hurjalla tavalla ja pitää vitamiinit tallessa ja energiankäytön kohtuudessa. Ranskan anoppi duunaa tällä perunoita, papuja ja lihapatoja. Suomessa painekeitin ei ole kai kovin yleinen nykyään, mutta Välimeren maissa ja esimerkiksi Intiassa se on ihan perus. Kiinnostuksella odotan opinko tätä käyttämään, nyt vielä kyseessä on hillitön adrenaliiniryöppy kun masiinaan kosken. Pelkään että koko komeus räjähtää ja keittiön ikkuna siinä sivussa. Mutta, kuten olen lapsia yrittänyt opettaa: Pelko ei kuulu keittiöön.

Eikä muuhunkaan elämiseen. Pelotonta vuotta 2014!


Kasvissosekeitto painekattilassa/keittimessä

1 kasvisliemikuutio, 5 porkkanaa, 5 perunaa, 1 sipuli, 1/2 valkosipuli, 3 pientä bataattia, pippuria, Provencen yrttimaustetta painekattilaan ja vettä sen verran, että peittyvät. Kun nuppi pyörii, laske lämpö pienelle (9-3). 5 minuuttia. Ihmettele kattilan viheltelyä.
Päästä höyryjä varovasti pihalle. Kaada kylmää vettä päälle. Avaa. Ihmettele lisää.  Ota ylimääräistä vettä pois. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää noin desi kermaa. Syö.