Mannerheimista Metallicaan

Sellainen päivä taas eilen. 

Aamulla myöhästyin töistä. On tapahtunut mulle ehkä kerran aikaisemmin. Kerran myöhästyin koulusta, kun oli hirmuinen lumimyrsky ja tiet suljettuna. Puolet oppilaistakin tuli silloin myöhässä. Eilen ei oikein ollut mitään hyvää syytä; lähdin liian myöhään varmaan ajamaan liian kauas. Sitten eksyin hieman. Kun lopulta olin Visavuoren museoalueella mokasin kohtalokkaasti. Tiesin, että duuniporukka pitää tavata kahviossa ja en juostessani nähnyt mitään kylttiä. Huusin kaukaa kulkevalle työtölle, että missä kahvila on ja hän viittilöi varman oloisesti kohti rantaa. Suuntasin sinne niin määrätietoisesti että melkein hyppäsin aidan yli, mutta kiersin sen kuitenkin. "Yksityisalue-kyltti" ei millään tavalla hidastanut menoani.

Kun survaisin mökkiin sisään, kuulin vienon kysymyksen, että "kuka siellä?" Sillälailla. Olin saapunut Kari Suomalaisen lesken Lippe Suomalaisen kesämökkiin maantaiaamulla luvatta yllättäin. Harvemmin on samalla tavalla hävettänyt.

Löytyi se kahvilakin sitten. Ja sieltä alkoi kierros kuvanveistäjä Emil Wikströmin ateljeekodissa.

Ensinnäkin C.G.E. Mannerheim tuli vastaan ja vielä syntymäpäivänään. Mulla on marskiin spesiaalisuhde, sillä olin nuoruudessa pitkät tovit Päämajamuseossa töissä. 

Oli siellä jokalähtöön näitä 1800-luvun suurmiehiä patsaiden muodossa.

Alueella on myös Kari Suomalaisen töitä esittelevä näyttelytila, hän oli Wikströmin tyttärenpoika. Tää lause Suomalaisen sota-ajan kokemuksista luonnekkasti osui kohteeseen.

Wikstömin ateljeekoti on samaa mallia kuin Halosen ja Gallen-Kallelan kotimökit. Karjalaiset vaikutteet talossa, upea luonto ympärillä, leveetä hirttä ulospäin ja pientä pariisilaista vaikutetta sisätiloissa. Tykkään Ruovedellä sijaitsevasta Kalelasta eniten.

En ottanut valokuvaa, mutta meditoin pitkään sisätiloissa sen havainnon äärellä, että seinässä oli tuohesta sommiteltu hakaristi. Symboli tuli tietysti muinaissuomalaisuudesta ja varmaan Karjalastakin, mutta ainahan se hieman pistää tytön mietteliääksi.

Maisemat oli huikeat...ja talon vieressä muinaiset lapinrauniot. Lapinraunioita Suomessa varmaan on tuhansia ja tietty nää kaikki suurta suomalaiset menneisyyttä etsineet kultakauden taitelijat on niitten      läheisyyteen halunneet muuttaa inspiroitumaan. Oppilaita aina ihmetyttää että miten joku Sibbe nyt ekana on johonkin muinaisille kalliomaalauksille osunut. Ei ole ihme se. Nämä tyypit oli niitä just etsimässä.

Pihapiirissä oli vaikuttava Väinämöinen.

Visavuoren läheisyydessä on Rapolan linnavuori. Sinne siis muinaiset hämäläiset pakeni vihollista pakoon. Alueelta on kaivettu mm. viikinkikamaa kuten miekkoja, muistaakseni, joten on niitä ihan oikeita vihollisia tuolla asti pyörinyt.

Näkymä Rapolasta ja sitten linnavuoren muinainen portti.

Muinaissuomalaisten tunnelmista oli ihan luontevaa hypätä autoon ja ajaa Helsinkiin Metallicaa kuulemaan.

Mikä on todennäköisyys että moisessa ihmismassojen teatterissa näkee tuttuja? Musta aika pieni, mutta niin vaan löysin vanhan koulukaverin suoraan Savosta miehineen just hetki ennen keikan alkua.

Kaikki ne hienot biisit kuultiin ja olin ihan fiiliksissä. Master of Puppets, koko Black Album, One, Seek and destroy...

Noi tyypitkin tuntuu nykyisin niin läheisiltä, kun olen tuijottanut sen puhuttelevan dokkarifilmin kahdesti.

Eniten mulla nykyisin kolahtaa tämä:

...and my ties are severed clean
the less I have the more I gain
Off the beaten path I reign
Roven wanderer
Nomad vagabond
Call me what you will....