Matka Roomaan osa 4/4: ruokaa ja kokemuksia

Missä tahansa kulinarismin mekassa voi syödä myös huonosti ja kalliisti. Ihastuin Insight Guidesin oppaassa erityisesti siihen, että siinä on karttaan merkitty myös ruokapaikat ja jäätelökioskit, joita he suosittelevat ja jokaisesesta löytyy myös selostus erikoisuuksista ja hintaluokasta. Iltapuolella, kun aurinko alkoi laskea ja jalat painaa, näitä karttasivuja selattiin kiivaasti piazzojen nurkkauksissa.

Pizza Baffettoa kehuttiin yhdeksi kaupungin parhaimmista. Via del Governo Vecchio 114. Rento ja edullinen paikka. Kahdet pizzat, ½ litraa talon viiniä ja vettä noin 30 e. Pizza oli todella ohutpohjainen, rapea, näyttivät polttavan kaikkien pizzojen reunat, tomaattikastike oli mieto, joten muut maut nousivat kivasti esiin, vähäinen silaus juustoa. Voi suositella, ympäristö aidon roomalainen kadunpätkä ja elämää sillä riitti.

Kalliit jäätelöt Vatikaanissa. Mitä värikkäämmät jätskit, sen todennäköisemmin maku oli teollisempi. Tosi hyviä silti.

Paras jätskipaikka oli ehkä kuitenkin Ghetossa Alberto Picassa 12 Via della Segiola. Jätskit syötyäsi kielellä oli sellainen paksu kermainen kerrostuma.

Gheton panettonea. Perusmättö kävelyn lomassa.

Via Veneton tuntumassa oli soma appelsiinipuu ja punainen vespa. Herkullinen näky.

Muita tunnelmia: Che Guevara fani löytää sankarin mistä vain. Nyt olis ollut näyttelyä, mutta ei ehditty. Olis kuulemma ollut lyhyelokuvaakin, jossa Garibaldi ja Che keskusteleva vallankumouksesta. Voi äh.

Jumalainen rigatone arabbiata. Oijoi. Tämä nautittiin hyvän punaviinin kanssa viimeisenä iltana piazza Farnesella, mielettömässä näköalassa, josta ekassa Rooman bloggauksessa.
Ar Galletto 102 Piazza Farnese.

Trasteveressä tunnelmallinen Al Spaghettari piazza San Cosimatolla. Alkupalana paistettua kesäkurpitsaa ja mozzarellaa.

Sitten merellistä spagettia, sama paikka. Ihan itketti.

Saman Spaghettarian tomaatti-tonnikala spagetti, nam.

Ar Galletton tiramisu. Väitän että teen ihan yhtä hyvää. Tämä oli hintsusti raikkaampi, itse teen kermaisempaa. Ohje tässä.

Saman paikan lammasta ja perunaa. Iso ero suomalaisiin ristoranteihin, että meillä ihmisen mahaa pidetään perunakellarina ja lautanen on kukkuroillaan sitä perunaa ja pieni sipaisu lihaa. Nyt olikin päinvastoin.

Ja spagettipaikan panna cotta. Ihan yhtä hyvää tulee tällä.

Lisäkkeeksi paksua suklaakastiketta. Toimi tosi hyvin.

Matkan traumaattisin kokemus olivat vessat. Ylipäätään vessavisiitit ovat pelottavia ulkomailla ja Roomassa näin oli erityisesti. B&B:n pönttöön ei saanut laittaa paperia, joten periaatteessa aina menit suihkuun, kun kävit asioimassa. Ei iso ongelma, hiki oli kuitenkin koko ajan ja suihkussa tuli tosi kylmää vettä hyvällä paineella.

Yhdessä tavaratalossa vessan lukko ei toiminut ja pitkän pohdinnan jälkeen vasta tajusin, että ovi oli tarkoitus sulkea käsisuihkun avulla kiinni. Jännitti silti niin paljon se metrin päässä istuminen, mitä jos se suihku irtoaa kuitenkin..

Yhdessä museossa ei myökään toiminut lukko ja piti miehen kanssa vuorotellen päivystää siinä ovella, sillä käynti ympärillä oli vilkasta. Hajut olivat aivan hirveät.

Ja sitten tämä pahin. Pakko mikä pakko. EUR:in alueen metroasema. Kauhea hätä. Vessan ovi näyttää hissiltä. Sinne pitää työntää kolikko, ovi aukeaa. Jumalaton italianpälpätys alkaa kuulua, ovi sulkeutuu, vilkkuvia valoja, joka ikinen senttimetri on vedestä märkä. Mietin tuleeko tässä nyt kokovartalosuihku kaupan päälle. Ymmärrän sen verran, että kun keltainen valo vilkkuu, ovi aukeaa pian. Kauhean paniikki ja italoa tulee tuutin täydeltä kaiuttimista. Painelen erivärisiä nappeja, en löydä sitä mikä vetää, mutta ovi levähtää auki. Vapisen vielä metrossakin.

Rooma. Ihana.