Mannerheimin hoodseilla

Tällä viikolla olen ollut ahkera kotimaan matkailija. Visiitti lapsuuden kotiseudulla Mikkelissä on aina nostalgiatraippailun a-luokkaa ja tälläkin kertaa tein havaintoja kaikilla aisteilla. Mikkeli näyttää menettävän nopeassa tahdissa suuren sotilasalueen luonnettaan. Aluksi lähti Savon prikaati ja katukuvasta poistuivat iloiset, iltalomailevat varusmiehet.

Nyt näyttää nimistö kokevan rankkaa uudistushenkisyyttä. Minun lapsuudessani Mikkelissä nimettiin kaikki Mannerheimin, päämajan, nuijasodan, Porrassalmen taisteluiden tai muuten vain savolaisen suuren sotilasmenneisyyden mukaisesti. Oli ravintola Päämajaa, Nuijamiestä ja Kauppakeskus Marskia. Nyt on sitten Einoa, Hillaa, Stellaa ja Aleksia. Joka paikkaan rakennetaan maanisella innolla kahviloita, kuppiloita ja terasseja.

Toisaalta lapsuudessani Mannerheimin patsas sijaitsi Marskin kioskin vieressä, kaukana tuomiokirkon takana, poissa vasemmistolaisten kuntapolitiikkojen painajaisista. Sangen tajunnan räjäyttävää olikin sitten joitakin vuosia sitten nautiskella jokakesäiset torikaffet marskin valvovan silmän alla siinä torin laidalla, ykköspaikalla. Punainen Tampere ei tule lähimmän vuosikymmenen aikana olemaan valmis moiseen tekoon ja manselainen Mannerheim pysynee Vehmaisten pusikossa.

Mikkelissä voi tietysti edelleen fiilistellä Mannerheimin hengessä ja yleensä tätä toteutankin, sillä minulla on Carl Gustafiin spesiaalisuhde. Olin opiskeluaikoina moneen otteeseen kesätöissä Päämajamuseossa ja Viestikeskus Lokissa. Pystyin latelemaan kaikki faktat, myytit ja juorut Mannerheimista vetävän opastuksen muodossa ja lopussa tarjoilin vielä sen aidon ja oikean marskin ryypyn reseptin. Kun sen kertoi juuri oikealla sävyllä, sopivilla pausseilla, museovieraat suorastaan repivät marskin ryyppylasit museokaupan vitriinistä.

Mikkeliin matkailevalle, sotahistoriasta kiinnostuneelle suosittelen siis kyseisiä museoita ja viipyilevästi kannattaa hengailla myös Taidemuseon liepeillä, sillä siellä Mannerheim välistä majaili sota-aikana. Kupunsa kannattaa ehdottomasti täyttää Tertin kartanon notkuvissa herkkupöydissä. Siis ehdottomasti. Kyseinen kartano oli myös eräs Mannerheimin sota-ajan majapaikkoja ja nyttemmin kartanossa palvelee korkeatasoinen ravintola hyvin viehättävinen pikkuputtiikeineen. HS ruokatoimitus taisi jo Michelinin tähtiä olla Tertille lupailemassa, sen tasoisesta ruokapaikasta on kyse.










Tertin kartano kesäkuu 2011












Tertin kartanon tunnelmista siirryin Helsinkiin. Minut oli kutsuttu kesäpäivien viettoon Helsingin edustalle paikallisen purjehdusseuran huvilaan. Seuralla on ollut oma osuutensa Suomen lipun valinnassa, sillä seuran lippu oli mallina siniristillemme. Kuvassa alkuperäinen.

 Kuvassa ihastuttava huvila rannasta katsottuna.

Luonnollisesti kohtalon sormi johdatti minut valitsemaan juuri sen illallispöydän, jossa Mannerheim oli kuulemma aina istunut. Keittiömestarina toimi Top Chef-kokkikisan voittanut Akseli Herlev ja ahneen otteella kasasin lautaselle kaikkea: saaristolaisleipää itä-suomalaisella kirnuvoilla, ihania uusia perunoita tillivoissa, Caesar-salaattia, katkarapusalaattia, savustettua lohta ja mielettömän hyviä marinoituja punasipuleita.

Erityisesti noita punasipuleita tekee mieli kokeilla kotikeittiössäkin, joten jos jollakulla on hyvä resepti jo olemassa, vinkit otetaan kiitollisin mielin vastaan. Noi sipulit oli tosi raikkaat, ei tuliset, ei tönkkösuolaiset tai limaiset. Raikkaat, rapsakat ja kepeät. Nams! Onkohan siinä Akselin kirjassa niihin ohje?