Pancakes in New York

Kaksi vuotta sitten olin ihan näinä päivinä lähdössä New Yorkiin. Matkalla meni vähän kaikki pieleen, sillä kaverini lentolippu ei ollutkaan olemassa ja hän jäi jo Pirkkalaan (hän oli maksanut lippunsa netissä, mutta yhtiö ei ollut koskaan veloittanut hintaa tililtä ja niin varauskin oli peruuntunut).

Minäkään en päässyt matkasuunnitelman mukaisesti Tukhomaan, vaan kone oli ylibuukattu ja sain sijoituksen Helsingin koneeseen. Sieltä yhteys Tukholmaan, mutta kone oli reilusti myöhässä. Ravasin lennolta veren maku suussa seuraavaan koneeseen. Minua juoksututti pieni, tumma, intialaisperäinen nainen, joka veti dramaattista svenskaa radiopuhelimeensa: olemme tulossa läpi, pitäkää kone maassa. Kun sain ahterin lopulta Nykin koneen penkkiin, lähtivät pyörät välittömästi rullaamaan.

New Yorkissa totesin jo arvattavissa olevan faktan: laukku oli jäänyt Tukholmaan. Oli aika lähellä, etten siinä vaiheessa itsekin hypännyt paluulennolle. Väsyttävän matkustamisen jälkeen, joka oli alkanut aamuviideltä Tampereelta, olin illalla New Yorkissa ilman kaveria ja matkalaukkua.

Hyppäsin junaan ja olihan se kieltämättä kevyt saapuminen uudelle mantereelle pelkän käsilaukun kanssa. Macy's ja Victoria's secret  ja olin aika monta lentoyhtiön maksamaan tuotetta rikkaampi ja sitten pahaa aavistellen kohti hotellia. Marrakech hotel Central Parkin lähituntumassa oli kaverini suosittelema ja onneksi luotettava. Inhimillinen hinta ja se, ettei aamupala kuulunut kuvioon, oli vain plussa. Lähitienoo oli täynnä dinereita, mäkkäreitä, starbuckseja, taco belliä ja muuta hiilaritaivaan temppeleitä.

Ensimmäisenä aamuna, hyvin aikaisena sellaisena, jet lagin ansiosta, tilasin lähidinerista mittavan aamiaisen. Tilasin niin paljon ruokaa, että tarjoilija totesi sarkastisesti "I hope you're hungry."
Munakas pinaatilla, sipulia, perunoita, paahtoleipää, hilloa, mehua, kahvia ja oihvoih pannukakkuja siirapilla. Amerikkalaiset pannukakut ovat ihania. Ihan samanlaisia en kotona saa tehtyä, mutta sen verran menestystä reseptini on tuottanut, että se on esimerkiksi ainoa resepti, jonka exäni halusi mukaansa erotessamme. Olen niin jalomielinen, että se lähti jakoon.

Amerikkalaiset pannukakut
2½ dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2dl maitoa
25g voisulaa
1 munaa

Sekoita kuivat aineet sekaisin. Vatkaa maito, voisula ja muna sekaisin suuressa kulhossa. Sekoita jauhoseos nesteeseen. Paista voissa kullanruskeiksi. Vaahterariirapin ja voisulan kanssa.

New Yorkin viikkoni eteni shoppailuiden merkeissä. Kuljin Sinkkuelämää-sarjan jäljillä, haalin Sopranos-sarjan tuotteita, tyhjensin maailman ainoan (ainakin silloin) NHL-putiikin, kiersin museoita, istuin Central Parkissa katsellen ihmisiä, kuljin Harlemia, Chinatownia...Iltaisin tuijotin televisiota ekstaasissa. Kesällä 2009 Obama oli parhaimmillaan joka kanavalla puhumassa jotakin ja ostin sitten lopulta Obama-paidankin (tekee aina vaikutuksen oppilaisiin). Pari päivää odoteltuani sain sen matkalaukkunikin takaisin, suoraan hotellihuoneseen, iltamyöhällä.

                                    Carrien kotitalo.

Auschwitzistä vapautuneen juutalaisnaisen mekko. Hän hylkäsi oheisen keskitysleirin pukunsa saatuaan amerikkalaiselta sotilaalta kangasta, ompeli mekon ja lähti jalan kohti Saksaa ja myöhemmin Amerikkaa. Katselin Holokausti-museossa tätä pitkään ja mietin, että omat murheeni ovat mitättömiä.

                           Central Park.

Lopulta koitti paluumatka. Ostin huomattavan edullisen skottiviskin lentokentältä ja sain sen asianmukaisesti pakattuna käsimatkatavaroihin. Tukholmassa pahaenteiset kohtalon kellot soivat. Aamukuudelta pöpperöisenä, viskipullo riistettiin minulta nurjamielisesti, koska sitä ei mukamas saanut kuljettaa Ruotsin kautta Suomeen. Vaihtoehdot olivat: juon sen samantien tai annan pois kaadettavaksi. Harkitsin hetken jo korkkaamista, ihan periaatteesta. Aamupala W.C. Fieldsin tyyliin Let's drink the breakfast together!

Mutta ei. New York on aina ihana, vaikka ongelmatonta matkaa en ole sinne koskaan onnistunut tekemään, viittaan tällä aikaisempaan bloggaukseeni, kun minut ryöstettiin New Yorkissa. Toisaalta matkamottoni on: jos ei mitään tapahdu, rahat takaisin!