Aloitin sen siis alusta lennolla Lontoo-Miami. Ja päätin opuksen paluulennolla Miami-Lontoo. Sattumalta osui nyt nappiin tämä matkalukeminen, sillä kirjassa nuori, musta nainen liikkuu Floridassa, Evergladesissa, Orlandossa ja Miamissa 1920-luvulla. Kirjan kirjoittaja itse asui näillä seuduilla myös 1900-luvun alussa ja on yksi arvostetuimpia mustan nykykirjallisuuden klassikoita tämä. Oprah on jopa tehnyt tästä leffan.
Kirja alkaa näin kauniisti: Ships at a distance have every man’s wish on board. For some they come in with the tide. For others they sail forever on the horizon, never out of sight, never landing until the Watcher turns his eyes away in resignation, his dreams mocked to death by Time. That is the life of men. Now, women forget all those things they don’t want to remember and remember everything they don’t want to forget. The dream is the truth. Then they act and do things accordingly.
Kirjan kiinnostavaa antia kaltaiselleni matkailijalle oli päähenkilö Janien selviytyminen suuresta hurrikaanista (1926), josta kirjan otsikko tulee ja josta tipahteili tietoa matkalla paikoissa joissa kiertelimme. Ernest Hemingwayn talolla opas puhui Key Westiin iskeneistä hurrikaaneista ja kuinka vahvasti rakennettu talo oli kaiken kestänyt, myös ne hirmuiset 1926, 1992.
Miamissa vierailimme Barnaclen talossa, joka sijaitsee Coconut Groven alueella ja on vanhin pystyssä oleva talo Miamissa. Barnaclen rakentaja Ralph Middleton More raivasi tiensä läpi pusikoiden ja soiden ja rakensi omin käsin tiluksensa ja kookosviljelmänsä. Hurrikaani iskeytyikin tänne, mutta hän mietti jälkeenpäin huolella kuinka parannella rakennuksia seuraavan hirmumyrskyn varalta - hän ehti kuolla ennen vuoden 1992 Andrew-myrskyä. Kummallakin kerralla vahingot olivat minimaalisia verrattuna ympäristön kokemiin. Barnacle on hyvinkin visiitin arvoinen! Monroen koti on museona, mutta erityisesti mittava pihamaa meren rannassa on mieleenpainuva. Talon ympärillä on luonnonpuisto, joka on juuri sitä Floridaa, jonne 1800-luvulla valkoiset tiensä raivasivat, muualla sitä ei ole niin paljon säilynytkään.
Itse Barnacle rannasta päin.
Tuo Coconut Groven alue oli muutenkin tosi symppistä, vähän hipahtavaa. Siellä oli pari pienempää ostoskeskusta ja rennon kiireetöntä väkeä. Ehkä sellaista hyvin toimeen tulevaa valkoista väkeä, joka laiskasti istuu kuppiloissa viettämässä mukavaa elämää. Ei turistilaumoja.
Hurstonin kirjassa kerrottiin myös Evergladesista. Päähenkilö päätyy sinne suuren rakkautensa Teacaken kanssa ja työskentee raskaissa olosuhteissa suoalueella. Kun ensimmäiset aavistukset hurrikaanista saavuttavat mustat työläiset se tulee intiaaneilta, jotkä jättävät alueen ensin. Seuraavaksi lähteävät eläimet. Mustat eivät lähde, koska valkoisetkaan eivät lähde ja kyllä valkoiset masterit varmaan tietävät. No sitten hurrikaani iskee ja vaikka Janie onnistuu Teacaken kanssa pakenemaan, pakoretken seuraukset ovat kohtalokkaat.
Kävimme Floridan matkalla seminole-reservaatissa, josta kirjoitin aiemmassa bloggauksessa. Kävimme myös Evergladesissa Shark Valleyssa, jonne on noin tunnin ajomatka Miamista. Varasimme jo Suomesta käsin kiertoajelun http://www.sharkvalleytramtours.com/ ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin. Aluksi alueella maksetaan sisäänpääsymaksu ja sen jälkeen osallistuminen itse turneelle on vapaaehtoista. Kyllä alueella sai esimerkiksi kävellä omin nokkinensa tai vuokrata polkupyörän. Koska tuolla niitä alligaattoreita on joka notkelmassa, tien varsilla, ihan jokapuolella, en kyllä itse uskaltaisi siellä noin vain liikuskella. me siis otimme opastetun kierroksen, joka oli erittäin hyvä, hauska, fiksu ja mitä kaikkea. Suosittelen! Omat juomat muuten mukaan ja syömiset, paikan päällä on limuautomaatti ja pieni puoti, mutta valikoimat ovat suppeat.
En ole mikään biologi ja kaipasi monta kertaa ystävääni Katia, joka olisi kertonut minulle näkemästäni vaikka mitä. Talvella Floridan Everglades on ihanteellinen, sillä Amerikan ja Kanadan linnut ovat saapuneet sinne talvehtimaan ja ei ole liian kuumaa tai liikaa hyttysiä. Minua ei pistänyt yksikään ötökkä koko matkalla. Tuo turnee on alligaattoreista kiinnostuneille hyvin sopiva, laskin että kahden tunnin aikana näin yli 30 alligaattoria.
Olimme miehen kanssa hyvin vaikuttuneita sekä Barnaclesta, että Evergladesista. Itse hifistelin vielä iltamyöhiä kirjan kanssa. Tunsin välillä olevani samaan aikaan menneessä ja tulevassa ja just sellaisessa epätodellisuudessa, johon joskus pääsee kirjan kanssa.
Olimme miehen kanssa hyvin vaikuttuneita sekä Barnaclesta, että Evergladesista. Itse hifistelin vielä iltamyöhiä kirjan kanssa. Tunsin välillä olevani samaan aikaan menneessä ja tulevassa ja just sellaisessa epätodellisuudessa, johon joskus pääsee kirjan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti