Do not be thinkin' we soft or we sweet
Come on the opposite side of the Beach.."
Kuulin tuon jostakin rapista ja siinä kai kehoitettiin lähtemään Downtowniin, Little Havannaan, latinokortteleihin näkemään se oikea Miami. Vaarallinen, kova Miami Vicen maailma. Me aloitimme kuitenkin Miamiin tutustumisen Ocean drivelta South Beachin ytimestä.
Lummuksen veljekset lunastivat 1912 satoja eekkereitä Miamin rantakaistaletta, soista rämemaata, jolla majaili alligaattoreita, hyttysiä... Lummukset loivat alueen, jonne keskiluokka saattoi tulla lomailemaan ja viettämään vapaa-aikaa pieniin ja edullisiin hotelleihin. Suurin osa pikkuhotelleista rakennettiin 1930-40-luvuilla ja alue pääsi hieman rapistumaan 1970-luvulle saavuttaessa. Alunperin kuuluja pastellirakennuksia kutsuttiin vain moderneiksi, mutta kun kiinnostus South beachia kohtaa kasvoi 1980-luvulla, alettiin tyylisuuntaa kutsua art decoksi.
Hotellit rakennettiin ennen Amerikan etelän pakollista menestystuotetta: ilmastointilaitetta. Siksi hotellien ikkunoihin rakennettiin "varjot". Useimmat art deco-hotellit olivat alunpeirn valkoisia ja vasta juutalainen Leonard Horowitz sai 1980-luvulla idean värittää hotellit pastellisävyin. Seinien kuvioiden ideat tulevat tropiikista.
Yllä olevassa kuvassa Ocean drivella paikallisia ortodoksijuutalaisia niillä paikkeilla, jossa Versace murhattiin.
Okei. Tämä ei ollut hotelli, vaan tosi staili parkkitalo.
Ja tämä ei kai ole art decoa nähnytkään..
Toisella puolella on rantsu ja ne kuuluisat kopit.
Kuuluisa deli, jossa syötiin potato skinsit ja pihvit. Oi oi.
SoBe kalkkunaa...nams, ihanaa kuuman rantsupäivän lomassa.
Linnutkin ottaa aurinkoa, paitsi toi yks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti