Florida 3/7: shoppailua ja NHL-kiekkoa

La Quinta Sunrise osottautui oikein hyväksi hotelliksi. Naapurustossa on ruokapaikkoja ja IKEA, huoneen hintaan kuuluu aamiainen ja hotellista on kävelymatka jättimalliin Sawgrass Mills Malliin sekä kiekkoareenalle. No me mentiin kumpaankin kyllä autolla.

Mutta toi hotelli, jossa me tosiaan yövyttiin kaksi yötä, jotenkin kosketti mua. Se ei ollut mikään hienostohotelli, mutta siinä oli sellaista ilmettä, että olisin voinut jäädä sinne moneksi päiväksi. Käydä päivällä lyhyesti shoppailemassa, sitten lojua huoneessa katsomassa telkkaria, hipsiä illalla lähi-italialaiseen...Alueella oli Tennesseen tuoksua, aurinkoa, hikeä, grillattua kanaa - olin ihan kotona. Omituinen havainto.

Aamupalalla oli tarjolla kahdenlaista bagelia, itse sai paistaa vohvelia, omenoita, muffinseja, kofeiinitonta ja kofeiinikahvia, paahtoleipää, muroja..

Sawgrass Mills Mall on siis iso ostoskeskus, jossa on paljon tehtaanmyymälöitä eli outlettejä ja sit ihan normiputiikkeja. Se on niin hillittömän iso, että ei sitä ehditty päivässä kiertää, vaikka oltiin siellä kyllä heti aamusta, ennen kuin ovet aukenivat. Parkkiin laitettiin auto Oasiksen edustalle josta oli myös helppo löytää auto illalla kun kaikki paikat oli täynnä ja ajaa sit pois.

 Tuolla oli hyvä urheilukaupat: Nike, Adidas, Reebok ja Converse. Halvempiakin varmaan löytää, mutta ne oli ihan hyvät. Gap ja Banana Republic oli ihan surkeat, Forever 21 tosi hyvä, Victoria's Secret hyvä. Tommy Hilfigerit superhyvät, mutta ei niin halvat. Harmitti kun siellä ei ollut parempaa Gappia ja ei ollenkaan Old Navya. Aika paljon turisteja, ruotsalaisia seurueita, mutta vain yksi suomalaispari tuli bongattua. Amerikkalaiset kulki siellä matkalaukkujen kanssa, sellaista on professionaalishoppaus.

Edellisenä päivänä olin kummatkin safkat saanut mielestäni huonommat kuin mies, joten käskin sen tilata mun safkat. Oltiin hirveän nälkäisiä kesken shoppailujen ja Rainforest-ketjun ravintola tuli siinä hädässä vastaan. Oli vähän outo paikka, möliseviä norsuja, kiljuvia gorilloja. Mutta nälkä. Nih.

Ruoka oli ihan okei, raikasta salaattia ja tonnikala wrappi, noi pavut oli nams.

Kiirehän siinä sitten tuli. Mies halusi lähteä ajoissa hotelille, jotta ehditään peliin. Hotskusta otettiin taksi hallille ja suunnattiin Will Calliin josta saatiin netin kautta tilatut liput. Hotellilla oli diili sellaisen taksin kanssa joka 8 dollarilla kuskasi sinne ja takas. Tuli hakemaan pelin jälkeen ennalta sovitusta paikasta, tosi hyvin sujui se systeemi.

 Sitten pientä shoppailua Pantterimaassa. Siellä oli pääasiassa Panthers-kamaa, mutta hallissa oli toinen liike, jossa oli vintage-tuotteita kaikista NHL-seuroista, sellaisia söpöjä Edmonton Oilers-lippiksiä esim, joista muistuu Jari Kurri nuorena mieleen, sit siellä oli kamaa vastapelurin puolelta eli Vancouver Canucksilta.

Ostin hodarin, joka olikin iso kuin patonki ja hervottomasti salaattia. Ei ne amerikkalaiset ruuat niin epäterveellisiä kyllä aina ole. Mies osti pizza-slicen joka olikin kokonainen pannupizza laatikossa, isot oluet ja nachoja ja sitten kivuttiin paikoille istumaan. Mulla oli niin paljon ruokaa sylissä, että en meinannut päästä ylös kansallislaulujen ajaksi. Mussutin siinä sitten nachoja kiivaana ja joku yltiöisänmaallinen nainen mun viressä vilkuili murhaavasti.

Olihan se show ja kaikkea ylimääräistä riemua seassa. Pantterit vielä voittikin. Iso halli ja paljon ihmisiä ja tosi sujuvasti kaikki pääsi ulos. Ei onnistu Hakametsässä tuokaan.