Florida 7/7: viimeiset & ahnaat hengenvedot Miamia

Tähän vikaan bloggaukseen Floridan matkasta olen koonnut vähän kaikkea: lähtemistä, matkalla olemista, shoppausta..

Aloitetaan shoppailuista. Aiemmin kirjoitin Sawgrass Mills Mallin tarjonnasta. Tämän mallin lisäksi kävimme Miamin Aventurassa, joka myös valtaisan suuri, hyviä alennuksia löytyi sieltäkin, laaja valikoma tärkeimmistä putiikeista ja paljon ruokapaikkoja ja tietysti ihmismassaa. Aventuraan pääsee myös julkisilla kulkuvälineillä Miami Beachin tuntumasta. Löysin sieltä esim Clarksin ihanat balleriinat 30 eurolla (jollaisista olisin ollut valmis maksamaan enemmä ja jollaisia olen etsinyt tovin), Gapin tyhjäsin lapsille, itselle myös Gappia, mies teki löytöjä Banana Republicista. Emme jaksaneet ihan täysillä antautua shoppailun vietäväksi, joten täsmäkiersimme vain itselle tutut ja kiinnostavat kaupat. Tämä mall täydentää hyvin tuota outlettien täyttämää Sawgrassia.

Suosittelen muuten hyvissä ajoin ennen matkaa fb:ssa ja twitterissä listautumaan isojen mallien ja ketjujen kaveriksi, niin tietää erikoisaleunnuksista ja saa tarjouskuponkeja. Amerikassa näillä kupongeilla voi oikeasti olla merkitystä hinnoissa. Mitään maksettuja veroja ei saa pois kuin Macyn ostoksilla ja ne on haettava samantien siellä kaupassa pois.

Edellisessä blogissa kerroin Coconut Grovesta ja siellä olevasta kahdesta pienemmästä mallista ihan pääkadun varrella. Ne olivat aivan jees. Jos matkaisin Miamiin uudestaan, saattaisin haeskella yöpaikkaa Coconutin alueelta, se paikka oli sen oloinen, että viihtyisin hyvin.

Meidän B&B oli siis Little Havannan ja Downtowin välissä. Ei erityisen turvallista tai viihtyisää, mutta toisaalta iltaisin näki paikallisten poikan pelailevan korista koulun pihalla, ihmisiä kipsuttamassa ruokakassien kanssa kotia kohti.. Meitä lähinnä oli Bayside Mall, joka on varsinkin illalla oikein tunnelmallista hengailualuetta. Näköalat ovat aivan mahtavat Miamiin ja merelle, toisella puolella loistavat pilvenpiirtäjät ja laitureista voi varata itselleen cruisailun jossain luksuspaatissa ja illallisen. Kaikki maksaa monta taalaa. Täältä ei kannata shoppailla, hinnat ovat aivan törkeät verrattuna noihin aiempiin malleihin. Mutta tunnelman vuoksi kannattaa ehkä illalla täällä käydä kävelemässä ja nauttia kylmän juoman.

 Freedom Tower Baydise Mallin vieressä. Nimi tulee siitä, että rakennuksen alakerrassa selviteltiin kuubalaisten pakolaisten asioita Sikojenlahden epäonnistuneen maihinnousun jälkeen, josta joukkopako Floridaan kunnolla alkoi. En suosittele Che Guevara-paitaa näille hoodseille. Nyt ollaan alueella, jossa Che tai Fidel eivät ole mikään vitsi, vaan tuhonneet ihmisten elämän ja erottaneet suvut, repäisseet kansakunnan rikki.Little Havannassa on paikallisten suosima baari Versailles, josta kaikki isot uutistoimistot CNN ja muut ovat varanneet jo pöydän sitä hetkeä varten kun Castron kuolema julkistetaan. Silloin Little Havanssa on bileet, veikkaan.

 Bayside Mall

Miamin downtown. Kuten muuallakin Amerikassa kaupungin keskusta ei ole erityisen vilkas tai turvallinen öisin. Päivisin tänne tullaan töihin ja iltaisin täällä pyörii kaikenmoista väkeä. Ylipäätään jenkeissä on turvallista matkailla päivin ja öin OIKEILLA alueilla. Väärillä alueilla ei ole koskaan turvallista. Turvattoman alueen tunnistaa sellaisesta huolimattomasti hoidetusta ympäristöstä, roskia, miehiä seisoskelemassa kadun varsilla (huumekauppaa)..Washington D.C:ssä olen eksynyt vaaralliselle alueelle ja siitä ei sitten ollut yhtään epäilystä, sen tietää kyllä..

No näiden shoppailujen jälkeen olin vieläkin Old Navya vailla. Kysyin B&B:n omistajalta lähtöaamuna, missä olisi lähin Old Navy. Latinomies tuhahteli putiikkimaulleni ja kertoi läheisestä Mall Americasista, sinne oli vain 20 minuutin ajomatka ja siellä olisivat hänen mielestään parhaat ostosmestat eli Ross ja Marshall. Kummastakin saisi oikeaa laatukamaa tosi halvalla. Autoon lastattiin matkalaukut, navigaattoriin lyötiin uusi osoite ja matka läpi Little Havannan alkoi. Mall Americasin pihalla oli jo kaikkien latinalaisamerikkalaisten maiden liput ja alue oli erittäin latinohenkistä. Esimerkiksi kauppojen ja ruokapaikkojen väki ei puhunut englantia. Kokiksen tilaamiseenkin olisi tarvittu espanjaa. Selvisimme kyllä ja kokemus oli erittäin avartava.

 Nämä me saatiin, kun katseltiin paikallisessa pikaruokalassa (dominikaaninen fast food-paikka) seinämää ja sanottiin englanniksi numeroita, jotka se myyjätyttö just ja just ymmärsi. Oli hyvää, tulista ja raikasta. Ihan erilaista kuin tex mex. Tortillarulla oli paistettu kovaksi ja rapeaksi, salaatissa oli reilusti chiliä, limeä ja korianteria, juusto oli mietoa. Ehkä isoin ero oli, että tomaatit/pavut ei olleet fuusiossa mukana. Tuo paikka oli erityisesti perheiden suosiossa ja niitä oli kiva kyttäillä.

Ja tosiaan mallista löytyi pojalle Quicksilverin paitoja noin 6 eurolla, Old Navyssa oli kaikki -40% ja noissa Marshallissa ja Rossissa oli kyllä hillittömät merkkivaatteiden alet. Jos eivät laukut vain olisi olleet jo pullollaan..

 Mall sijaitsi aika lähellä lentokenttää, jossa muuten vikat shoppailut olivat kosmetiikka: sain Chanelin jonkun ihmerasvan, YSL:n valokynän, YSL:n ripsarin ja Victoria's secretin huulirasvan yhteensä noin sadalla eurolla.

 Ennen lentokenttää tehtiin pikavisiitti kuitenkin Biltmoreen. Kyseessä on legendaarinen 1920-luvulla rakennettu hotelli, jossa ovat asustaneet Sinatra Avansa kanssa, Al Caponella oli vakihuone ja siellä on kieltolain aikana murhattukin gangstereita, Wallis Simpson herttuansa kanssa asui täällä (katsoin muuten jenkeissä Madonnan haastattelun, jossa tämä kertoi tekevänsä elokuvaa Wallis Simposonista ja tästä rakkaustarinasta. Hmm. Toivottavasti siitä tulee hyvä leffa, tarina on kiehtonut minuakin jo alakoulussa, kun keräilin tuon ajan ihmisten kuvia.)

Muualla Miamissahan on sellainen hyvin casual-meininki, niinku Yhdysvalloissa yleensä. Rentoa small talkkia ja läppää, yltiöpäistä hymyilyä kaikille. Bilmoressa oli englantilainen jäykkistunnelma, hyvin hienostunutta siis. Siellä oli  meneillään vissiin kahdetkin yläluokkaiset häät ja kun saapastelimme nuhjuisina aulassa (sinne saa mennä ja sunnuntaisin on jopa kiertokävely) Bowen Wedding osui kohdellamme. Miestä pyydettiiin ottamaan valokuvia vieraista eri kokoonpanoilla sillä aikaa kun morsiusparia kuvattiin ihan siinä vieressä virallisesti ja kun mies oli ottanut iloisista ja hienostuneista amerikkalaisryhmistä häikäisevän tyylikkäissä vaatteissa kasan fotoja ne oli et "We should tip this guy!" Ruotsalainen mies hämmentyy moisesta. Siinä tilanteessa on enemmän kuin kansankodin kasvatti voi ottaa vastaan. Kiinnostava momentum.

Lentokentälle suoraan Biltmoresta. Kierreltiin tosin vielä hotellin golf-puistossa ja loikkaus latinomallista puhtaan valkoiseen groomattuun väkeen oli aika iso.Bilmoren ympärillä on erilaisia hienostokyliä, jotka on rakennettu esim. espanjalaiseen tyyliin. Kalliin näköisiä asuinkortteleita siis.

Kentällä oli taas kaiken maailman jonoa ja tarkastusta. Ja oli tietysti ylipainoa laukussa ja sit sitä fiksattiin. Ja lopulta vielä vikat Wendysit ja koneeseen. Kone oli ihan ankea, ei edes näyttöjä leffojen katsomista varten, vika kerta ikinä American Airlinesilla. Ainoa plussa oli et tilasin viinin ja se olis maksanut, mutta ne ei muistaneet periä sitä 6 euroa multa takaisin. Nukuin suurimman osan matkasta.

Olimme hysteerisessä huumoriväsymysvaiheessa Lontoon kentällä. Pari tuntia meni Heathrown kanssamatkaajille naureskellessa. Paluulento Helsinkiin. Nukutti, pää sekaisin, jet lag joka henkäyksessä. Helsinki oli pimeä, kylmä ja ei enää naurattanut. Kotona purettiin kamat ja otin kornin valokuvan kaikesta mitä oli shopattu, on siinä ihmettelemistä.