Jaksan tuollaista lomailua tosiaan max sen kaksi päivää ja sitten alkaa rasittaa esimerkiksi se, että hiekkaa on ihan jokapaikassa, hiki virtaa, on kuuma, olo on raskas ja piilevän väkivaltainen. Note to myself: älä ikinä matkusta Thaimaan tai vastaaviin biitsikohteisiin. En halua tutkia sisintäni ja kohdata sitä hetkeä, kun heat is on ja aggressiot leimahtaa.
Koska ne potkupallon EM-kisat olivat päällä ja Italia loppumatseissa yhtenä iltana etsittiin paikallinen iso screeni ja tunnelmoitiin peli italiaanojen parissa. Paikan etsiminen oli helppoa, sillä noin 10 minuuttia ennen peliä joka kadunkulmaan ja piazzan keskelle kärrättiin yhtäkkiä screeni ja homma oli valmis.
Valitsimme siistin ravintolan, jossa oli paljon perheitä syömässä. Kuvassa olevan perheen lapset saapuivat sapuskalle viimeisin voimin ja sammuivat samointein kun peli alkoi. Vanhemmat tilasivat pilteille pizzaa, jossa oli tomaattikastiketta ja ranskalaisia! Ja aina suomalaisia syytellään, että meillä syötetään lapsille vain helppoja ruokia ja sitten ne eivät opi syömään edes oliiveja. Kaiken lisäksi lasten nukkuessa mamma Italia söi itse sen ranskalais-pizzan...
Harmillisesti spaniardit voittivat taas ja tunnelma lässähti pahasti jossakin vaiheessa.
Formiasta ajoimme sitten Roomaan ja ensiksi poikkesimme Via Appia Anticalle ja katakombeihin. Katakombi San Calliston kierros oli juuri alkanut, joten emme tutustuneet siellä kuin siisteihin vessoihin ja kauppaan, sillä seuraava kierros olisi alkanut vasta 1 1/2 tunnin päästä. Marssimme sitten Katakombi San Sebastianiin, joka onkin vanhin ja suurin katakombi ja jossa seuraava opastettu kierros oli ihan heti alkamasssa. Katakombeissa on ihan oivat museokaupat, jotka ovat edukkaammat kuin Rooman vastaavat. Esimerkiksi rukousnauhat ovat melkein ilmaisia...
Katakombeissa ei saanut kuvata, mutta ne olivat siis oikein vaikuttavat ja hienot. San Sebastianin opas kertoi nopeasti ja ammattimaisesti tarinoita Pietarista, Paavalista, lasten kuolleisuudesta, katakombeissa olevista symboleista ja paikan pääpyhimys Sebastianista. Lapsista paikka oli jännittävä, tosin sen verran seisoskelua ja ahtaissa oloissa oleskelua kuitenkin oli, että yksi lapsista meinasi pyörtyä kierroksen loppupuolella ja huilimme sitten kirkossa, jonne kierros päättyy, muutaman tovin.
Roomassa kiersimme niitä perinteisiä. Yläkuvassa Piazza de Popolo Villa Borghesen puiston ylätasanteelta kuvattuna. Kaukana siintää Pietarinkirkko. Piazza de Popololla söimme aika kalliin, mutta tietysti näkymät olivat aika hienot, pastaillallisen Rosatissa. Yhtenä iltana söimme lähikulmilla 'Gustossa myös tunnelmallisen menuun Augustuksen mausoleumin maisemissa ja viimeisenä iltana hotellin lähellä Gracchissa. Trip advisor sanoo paikoista seuraavaa:
Rosati, Rooma
'Gusto, Rooma
Gracchi, Rooma
Parhaat jätskit aika monen oppaan ja lehtiartikkelin perusteella saa San Crispinosta eli täältä. Täällä se Eat, Pray, Loven kirjoittaja Elizabeth Gilbert kävi syömässä jäätelöä kolmasti päivässä. Lasten mielestä oli ylivoimaisesti matkan parhaat jädet, joten siinä asiantuntijalausuntoa riittävästi.
Pantheonissa istuimme pitkään, odottelimme miestä autonpalautusmatkalta ja oli sovittu treffit Pantheoniin. Koska tuolla tuli istuttua yli tunti, osittain kärsimättämissä fiiliksissä, niin tulipa kerrankin katsottua niitä yksityiskohtia. Pantheon on jumalainen insinööritaidon suoritus katostaan, se on täydellisen koruton ja kaunis.
Mutta kaikki yksityiskohdat eivät jotenkin matsaa ja miellytä oma silmää, musta toi alttari on esimerkiksi aika sekava suoritus.
Navonan aukion suihkulähteet arvioitiin lasten mielestä tasokkaimmiksi. Ne olisi viihtyneet siellä tuntitolkulla, sillä paikalla oli paljon katutaiteilijoita.
Fontani di Treviin lapset heittivät kolikoita, joten ne ainakin on palaamassa. Mä en heittänyt edes viime vuonna ja olin jo nyt uudestaan hoodseilla, joten jätin nytkin väliin. Sen suihkulähteen ympärillä on Rooman pahin tungos.
Paras shoppailukatu oli Via del Corso, jonka Gapissa, Zarassa ja Disney Storessa viivyttiin..
Vatikaanivaltiossa kierrettiin Pietarinkirkko, kytsittiin sveitsiläiskaartilaisia..
ja nunnia....
ihastuttava se on...
lähetettiin mummolaan postikortti...
kipaistiin Vatikaaninmuseot läpi..
ja palvottiin Michelangelon Viimeistä Tuomiota ja kattomaalauksia hartauden vallassa.
Kuten olen aiemmin blogannut, missään nimessä ei saa mennä ostamaan lippua Colosseumilta, siellä on hirveät jonot. Ensiksi Forum Romanumille, jossa ei ole yhtään jonoa ja kävelyä sitten sieltä kautta kohti Colosseumia.
Kirkoissa on vaikka mitä ihmeteltävää. Lisäksi ne ovat ihanan viileitä kesäkuumalla. Espanjalaisten portaiden yläpuolella sijaitseva kirkko oli kipuamisen arvoinen ja ihan näköalojensakin puolesta.
Popolon aukion kirkko on suosikkini mahtavien Caravaggioiden takia.
Parasta Roomassa oli kuitenkin tämä. Tästä olivat suurin osa lapsista ja aikuisista yksimielisiä (hajaääniä jäätelölle ja Pantheonille).
Le Domus Romane di Palazzo Valentiniin en saanut buukattua Suomesta käsin tikettejä niiden oman nettisivun kautta. Koska paikka on kuitenkin arvioitu yli 500 nähtävyydestä Rooman parhaaksi, ohittaen kirkot, rauniot, kaiken muun, olihan sinne pakko päästä. Soitimme sivustolta löytyvään numeroon ja saimme halutulle päivälle klo-ajan ja numerokoodin. Samasta paikasta voi varata myös turneen Borghesen gallerioihin. Koska puhelu oli ohi, ennenkuin ehdimme työstää asiaa täysin, emme olleet varmoja olimmeko saaneet nyt sille päivän ainoalla englanninkieliselle opastukselle ajan.
Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja liput saatiin. Voittajaolo!
Paikka on ison "palatsin" alakerrassa, jonne mennään aika vaatimattomasti sivuovista sisään ja kadun puolella on vain tuo yläpuolella kuvassa oleva mainostaulu.
Kun opastus sitten alkaa, onnelliset noin 20 lipunomistajaa kutsutaan taas sisälle ja opas vie alakertaan. Siellä museo kierretään kaiuttimista kantautuvan opastuksen tahdissa lasilattioilla kävellen (aika outoa ja vähän pelottavaa aluksi) joiden alle on valaistu arkeologisista kaivauksista löytyneet tilat -paikan clou on se, että tietokoneohjelmin ja erilaisin erikoiskikoin katsojille näytetään, miltä siellä on aikoinaan näyttänyt. Välillä seisotaan pimeässäkin, varmasti siis on tarpeeksi systeemejä, jotta teini-ikäinenkin tulee tyytyväiseksi.
Ohjelma on niin hienosti rakennettu, että aikuinenkin värähtää kun maanjäristys koittaa, kun vesi tulvii, kun lapset toogissaan juoksevat portaissa..en paljasta nyt kaikki hienouksia, jos joku sinne menee, mutta kannattaa todellakin nähdä se vaiva, että hankkii itselleen liput!
Me olimme kiertäneet Pompeijin, Forum Romanumin ja Colosseumin ennen tätä - voisi olla ideaalia käydä täällä ensiksi. Tämän jälkeen kaikki ne rauniot ja muut avautuvat ihan eri tavalla.
Kun puolentoista tunnin kierros päättyy tämän (alla oleva kuva) Trajanuksen kolumnin läheisyyteen, on olo, kuin olisi ollut elokuvissa, hyvissä sellaisissa. Ulkopuolinen maailma tuntuu hyökkäävän päälle ja pää on vielä ihan muussa todellisuudessa.
Tämä on varmaan sitä, mitä tulevaisuuden museot ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti