keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Marinoidut Niagaran oliivit &kotipesä

Mies kehui äitinsä laittamia oliiveja ja oli tietysti pakko yrittää päihittää ne. Hahmottelin omaksi makutavoitteeksi jotain sellaista, mitä tarjotaan tamperelaisen elokuvateatteri Niagaran aulabaarissa. Simppeli ja mielestäni aika onnistunut resepti kuuluu seuraavasti: kipataan purkillinen kivettömiä vihreitä oliiveja lautaselle (ilman niitä purkin nesteitä), peitellään ne tuoreella basilikalla ja hyvällä oliiviöljyllä, sekaan Provencen yrttimaustetta raskaalla kädellä, vähän mustapippuria. Sekoitus. Annetaan maustua ainakin tunnin verran. Tarjoillaan esimerkiksi juustojen kanssa.



Kävin kaverini kanssa sitten vihdoin siellä asuntomessuillakin. Emme jaksaneet kiertää kaikkia torppia ja emme olleet ihan kauhean vaikuttuneita näkemästämme. Itse bongasin kivoja punosmattoja, ne kuohkeat karvalankamatot alkaa ehkä olla jo vähän eilistä. Lisäksi siellä oli parit hauskat verhot, erityisesti pojan huoneeseen voisin jotain vastaavaa yrittää, eli ripustaa kankaan reilusti parilla isolla koukulla kattoon ja jättää roikkumaan rempseästi. Tykkäsin Aarikan valkoisista lampuista, harmaista betonilattioista, betoniseinistä kylpyhuoneissa..

Ihmettelin lentokenttämoodin vessanpyttyjä, tapettia katossa (no tuli siitä ehkä sellainen rock'n roll Graceland- vaikutelma toisaalta), vessoja kolmella ikkunaseinällä (kuka haluaa ponnistaa naapuriyleisölle?), poreammeita isojen ikkunoiden edessä, seinään maalattuja tekstejä (eikö niihin muka kyllästy, mä kyllästyn mun jääkaapin magneetteihinkin..) ja taas kerran dissaan vakavasti vaarallista, naista alentavaa Hello Kitty-buumia, jota tungetaan viattomien pikkutyttöjen päähän.

Kadehdin muutamissa kodeissa ikkunoista avautuvaa metsämaisemaa. 

Omassa kodissa vaikuttaa olevan montakin sellaista juttua, jotka on ihan harvinaisuuksia ja siis todella trendien ulkopuolella. Ensinnäkin kirjahylly. Hyllyjä kodeissa oli, mutta esimerkiksi niissä kodeissa, joissa kävin, taisin vain yhdestä bongata kokomittaisen kirjahyllyn. Lastenhuoneissa kirjat suorastaan loistivat poissaolollaan, muutama hassu Mauri Kunnas ehkä. Onko ne kirjat kaikki pistetty piiloon? Eikö kansa tosiaan lue? Onko kirjat pois muodista? Olen huolestunut.

Yhdessä talossa oli muuten kirjoja laiteltu seinälle värijärjestyksessä. Mä olen niin old skoolia että en ymmärrä ollenkaan. Saman kirjoittajan kirjat pitää olla vierekkäin, myöskin teemat huomioiden. Siinä mitään värijärjestyksiä mietitä...

Mun kirjahylly ei varmasti miellytä minimalistin silmää, mutta karsin sitä sentään koko ajan. Ja ostan uutta. Kehittyvä kohde siis selvästi. Julisteen roudasin Miamista art deco-museosta.



Seuraava kuva viittaa edellisiin sepustuksiini. Kehuskelin miten olen maalaillut täällä ja tässä siis todistusaineistoa. Lapset kulkevat meillä kodinhoitohuoneen kautta. Lasten naulakon suihkutin sellaisella graffitimaalilla valkoiseksi ja samoin taustalla vaanivan hyllykön, jossa on lasten kengät ja yläkorissa hatut ja huivit. Ovessa on arkkitehdin loistoidea. Meillä ei kodinhoitohuoneessa ole muuta ikkunaa kuin tämä etelään päin oleva läpinäkymätöntä lasia oleva ikkuna ulko-ovessa. Se riittää. Tuo ikkuna tuo huoneeseen todella hyvin valoa.


Kodinhoitohuoneesta pääsee esimerkiksi kylpyhuoneeseen, jossa on kaksi suihkua vastakkaisilla seinillä ja tollainen mosaiikkiviritys välissä. Taustalta pääsee maalauskohteeseen sauna, joka käsittelin mustaksi tässä taannoin. Olen sinne kantanut ison valkoisen kynttilän sellaisessa Ikea-vaasissa ja tunkenut kiviä toiseen kulhoon. Tykkään aika paljon lopputuloksesta vaikka se ehkä kaipaa vielä toista kerrosta maalia ollakseen riittävän tumma.

Suihkut on tavikset. Miehen piti rakennusaikana järjestää putkarin kanssa sellaiset isot suihkut ja tietysti se unohti. Meidän putkimieskään ei ollut kyllä mistään kotoisin työmoraalinsa kanssa. En ole sitten jaksanut vaihdattaa sinänsä hyviä suihkuja. Vielä. Valkoiset laatat seinillä ja harmaat lattiassa näyttivät olevan useissa messukohteissakin. Vähän tylsä valinta, mutta aika turvallinen.


Eteisen kautta kuljen minä. Eteisen toisella puolella on oranssiksi maalattu seinä ja toinen seinä on peilikaappia. Buddha on kyttäysasemissa..Peilikaappeja oli eteisessä melkein kaikissa asuntomessutaloissa, mutta omaa silmää miellyttivät yhden talon mustat kaapit. Niissä oli asennetta.


Kuopuksen huoneessa on uutuutena D&G:n kankaalla päällystetty Emma-tuoli. Kuopus, 9-vuotias neiti ei vielä ole kyllästynyt vaaleanpunaisen ja vihreän yhdistelmään, mutta oletan hetken vielä koittavan. Noi harmaat putkijalat kohtaavat vielä maalisuihkeen...


Toinen seinämä huoneessa onkin sitten huomattavasti rauhallisemmin valkoinen.


Yläkerran kylpyhuone sisältää nykyajan harvinaisuuden ilmeisesti, kylpyammeen. Kaikkea mahdollista uima-altaista poreammeisiin oli messukodeissa tarjolla, mutta ammetta en löytänyt. Ja itse pidän tämmöisestä juuri kaikista eniten. Meillä oli hyvä tekijä laattoja laittelemassa ja takkaa muuraamassa, varsinkin tuo lattian ranskalaishenkinen laitto on aika kaunis.


Yleisesti vielä sille kiinnostuneelle lukijalle, joka toivoi lisäinfoa talonmme, tässä on 160 neliötä itse talossa ja piharakennuksissa 38 lisää. Talo on kaksikerroksinen Jämerä, arkkitehti Maija Tolmusen suunnittelema. Sama arkkitehti suunnitteli myös avoportaat ja takan. Yläkerrassa on neljä makuuhuonetta kaikki aika isoja ja jokaisessa vaatehuone peilikaappirivistön takana.

Alakerrassa iso olohuone + ruokailutila, keittiö ja kodinhoitohuone, kypyhuone, sauna ym. tilat. Alakerran lattiat ovat pähkinäparkettia, yläkerrassa laminaattia. Kahdessa huoneessa on tapettia, alakerrassa olkkarissa D&G:tä ja yläkerran makuuhuoneen kielotapetti on Victorian ja Danielin häätapettia Ruotsista. Kaikki meidän kylppäreittien, keittiön ja kodinhoitotilojen kalusteet tuli samasta paikasta, sellainen pienehkö, edullinen yritys Kankaanpäästä (en muista nyt nimeä, löydän sen tarvittaessa).

Pihalla on iso 50 neliön terassi ja pieni kaistale nurmikkoa. Lisää kuvia ja juttuja talosta löytyy koodisanalla kotipesä tuosta viereistä palkista. Talonrakentamista en suosittele, mutta avioeroa lukuunottamatta tässä on kai sujunut hyvin, hah. (Lattialämmitysten kanssa on ollut tosin pientä säätämistä, mitään muuta ongelmaa ei kuuden vuoden aikana ole ollut.) Päätän sisustusjutut talosta varmaan tähän ja sama tilanne on matkojen kanssa. Blogia täytetään nyt sitten ihan muulla höpötyksellä ja toiveita saa tietysti esittää.

PS: Se eilinen mustikkapiirakka oli vielä parempaa seuraavana päivänä, joten kannattaa tehdä sitä ennalta.

4 kommenttia:

  1. Asuntomessuilla en ole käynyt, mutta olen kanssasi samaa mieltä runsaista ikkunoista wc:ssä ja kylpyhuoneessa.

    Helsingissä on eräällä alueella superkalliita rivitaloasuntoja, joihin on tehty runsaasti akvaarioikkunoita. Ikkunoiden vieressä kulkee kävelytie. Ekshibitionismia kerrakseen...

    Aarikan valaisimista haluaisin tietää lisää. En löytänyt Aarikan sivuilta.

    P.S. Sinulla on erittäin kaunis koti.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Aika vaatimattomalta ja hupsulta tuntui kuvailla omaa kotia noiden ammattilaisten laittamien talojen jälkeen. Toisaalta väitän, että eivät nekään ihan todellisuutta vastaa ja muutama vuosi asumisen jälkeen voi sielläkin olla ratkaisuja, jotka eivät ole täysin oikeaoppisia kauneuden nimissä :)

    Joo, aivan järjettömiä nuo wc-ratkaisut. Laittaa kalliit ikkunat, jotka sitten peitetään... vai voiko ihmiset tosiaan olla tollaisia itsensä paljastelijoita :)

    Löysin täältä kuvia noista valaisimista http://www.asuntomessut.fi/en/blog/sallys/messuilta-sisustusideat-lastenhuoneisiin ja äkkivilkaisulla en ole ihan varma onko nuo palleroiset lamput Aarikkaa, oletin niin, tarkistamatta asiaa paremmin. Musta noi oli söpöjä ja sopisi tyttärien huoneeseen meillä :)

    VastaaPoista
  3. Suurkiitokset ihanista kuvista ja vinkeistä! Mulla on ollut toi ...keleen google-tili jumissa (tai on oikeastaan vieläkin) enkä siksi ole päässyt kiittämään.

    Miten toi teidän vaatehuone plus vaatekomerot systeemi toimii? Ihanaa jos jaksat/ ehdit/viitsit jossain välissä vastata!

    Meillä rakennusprojekti etenee ja just noitten säilytystilojen kanssa olen ihan kummissani. Meillä niitä tartvittais ihan hirveästi lasten harrastusten takia ja olen miettinyt ihan pääni puhki kaikenlaisia mahdollisia säilytyskuvioita.

    Täytyy tunnustaa että koko rakentaminen hirvittää. Mihinkään avioeroonkaan ei olisi varaa, meillä molemmilla toinen liitto ja uusperhe kuviot nyt ovat aikas kimurantteja, kuten tiedät. Siinä se toinen syy siihen miksi niin tykkään blogistasi. Kirjoitat kiinnostavalla tavalla myös näistä asioista. Se ero meillä ymmärtääkseni taitaa olla, että sulla se UO mutta mulla sekä UO että sen lapsi. Nytkin tarttis jotenkin ratkoa se, että kuinka järjestää kaikille lapsille omat huoneet ja omaa tilaa. Miehen lapsi on luonamme vähintään joka toinen viikonloppu ja usein viikollakin eli oma huone olis pakko olla.Ei oo helppoa, jotenkin vaan olis pakko järjestää asiat niin että kaikilla olis hyvä olla.

    Ja onnea uuden työpaikan johdosta! Arvasinkin, että se on jotain tosi luovaa, olet selvästi niin inspiroitunut ja visuaalinen tyyppi.

    VastaaPoista
  4. Moi
    Meillä on siis osa huoneista jo alunperin vedetty ns. vaatehuoneeksi eli eristetty liukuovilla, (joissa peilit) omaksi alueeksi ja sisälle hankittu elfan systeemit. Neljän vaatehuoneen (joista osa tosin aika pieniä) lisäksi meillä on piharakennuksissa kaksi lämmintä varastoa, joista toinen on vain ja ainoastaan lapsen jääkiekkokamojen varastona. En selvityisi mitenkään ko. harrasteesta ja hajuista ilman tätä tilaa :) Lisäksi on 1 kylmä varasto pyörille ym kamoille ja luonnollisesti autotalli. Ei ole säilytystilat loppuneet tosiaan kesken.

    Uih. Nää uudet perheet on niiiin haastavia. Viiime aikoina taas ollut haastetta tuollakin rintamalla. Mun UO:lla on lapsi, joka asuu toisella puolen Suomea ja UO käy siellä joka toinen viikonloppu ns. omalla asunnollaan olemassa poijjaan kanssa.

    Juu kiitos :) Mulla on todella cool uusi työpaikka :) Saa nähdä mitä tästä seuraa :) Oma työnkuva ei ole ihan niin ihmeellinen, mutta ympäristö on todella inspiroiva.

    Kyllä siitä rakentamisesta selviää, meillä oli pahat ongelmat jo ennen sitä ja se vaan kärjisti ts. exä halusi lähteä henkensä kaupalla ja hinnalla millä hyvänsä ennenkuin oli edes valmista. Mä en kokenut hommaan niin pahana mutta tietysti lopputulokselle hintaa tuli, vaikka olis me erottu ilman tätä taloakin, ihan varmasti.

    Tsemppiä koitokseen!

    VastaaPoista