Yrttipuutarhurin pesto

Otsikossa on hienoista sarkasmia. En ole kummoinenkaan puutarhuri, mutta yrttisatoani saamme syödä kaiken kesää. Kesäkuun alussa tilttaan muutaman kaupasta ostetun yrtin pihalle kasvamaan ja tässä vaiheessa heinäkuuta pitää jo oikein keskittyä, että tulee kaikki varmasti poimittua ja makusteltua.

Ylivoimainen suosikkini on jo pari kesää ollut pesto, joka on niin hyvää, ettei talvellakaan taivu mieli ostamaan niitä valmiita purkkipestoja. Hyhhyh. Muussa voi tinkiä, ei tarvitse olla välttämättä tuorepastaa, eikä juuri omin käsin raastettua parmesania, mutta peston pitää olla tuoretta.

Näin ei ole aina tosin ollut, ensimmäisen kerran kun laittelin itse pestoa, joskus yli 10 vuotta sitten, yritin käsin morttelissa sitä jauhaa (koska jossakin oppaassa näin määrättiin) ja lopputulos oli epämääräinen möykky. Kesti pitkään ennenkuin rohkenin uudestaan peston tekoon ja ainakin itse teen sen aina sauvasekoittimella.

Yrttipuutarhurin pesto
tuoretta minttua ja basilikaa reilusti, varmaan noin 4 dl
joukossa rucolaa jonkin verran
5 rkl hyvää oliiviöljyä (enemmänkin saa lorautella, jos koostumus menee jankiksi)
vähän vajaa 1 dl mantelijauhetta
1/2 dl pinjansiemeniä
puolikas purkillinen kirsikkatomaatteja
suolaa, mustapippuria

Yllä olevat tuotteet sekoitetaan muussiksi sauvasekoittimella. (Koska en ole koskaan oikeasti näitä määriä mittaillut, nämä ovat vain suuntaa-antavia.)

Keitellään pasta ja kumotaan parmesania joukkoon.